Talvi-illan tulenkajossa, Sirius/Remus, S

[Dokumentti]

Ficin nimi :
Kirjoittaja : Dokumentti
Beta : Zarroc
Ikäraja : S
Genre : Slash, fluffy
Paritus : Sirius/Remus
Vastuuvapaus: Kaikki tunnistettava Rowlingin, enkä saa kirjoittamisesta kuin hyvänmielen.
Yhteenveto: Tuplaraapale hetkestä takkatulen äärellä.

Hyvää joulua Waulish, Clearwater ja Isfet!


Talvi-illan tulenkajossa

Sirius tärisi takan äärellä. Hän ei uskaltautunut koskettamaan pisteleviä varpaitaan, ne aivan varmasti katkeaisivat hipaisustakin. Varovasti hän kosketti kohmeisilla käsillään pakkasen puremia poskia, jotka tuntuivat olevan tulessa. Kaikkiin jästien hömpötyksiin hän nykyisin suostuikin. 

”Näytät suloiselta”, sanoi rakkauden täyteinen ääni.

Sirius käänsi katseensa takasta olohuoneen ovelle, jossa Remus seisoi kahden höyryävän mukin kanssa.

”Jäässä minä olen! Kuutamo, ihan totta, luistelua! Ulkona on kaksikymmentä astetta pakkasta ja sinä tahdot luistella. Olen varmasti kylmissäni vielä ensiviikollakin”, Sirius nurisi ottaen vastaan rakkaansa tarjoaman teen.

”Olisit pukeutunut lämpimämmin. Minä kyllä kehotin sinua pukemaan enemmän”, Remus sanoi hellästi. ”Se olit sinä, joka tahtoi viettää vielä toisen tunnin luistellen.”

”Hullujen touhua”, mustahiuksinen sanoi hampaat kalisten.

”Tule tänne sieltä”, toinen sanoi vetäen miehen kainaloonsa ja kääri heidät molemmat suuren pörröisen viltin alle.

”Onko parempi?”

Sirius kaivautui enemmän toista vasten ja painoi huulensa miehen huulille varastaen hellän suudelman.
 
”Mm… Nyt on parempi”, tyytyväinen ääni sanoi suudelman jälkeen.

He hörppivät hiljaisuudessa mukeistaan antaen lämmön virrata vartaloihinsa. Laskettuaan tyhjän mukinsa lattialle Sirius liikahti hiukan ja Remus tunsi käden reidellään. Hitaasti käsi lähti etenemään kohti lantiota.

”Kuutamo, minulla oikeastaan on vieläkin vähän kylmä.”

”Sirius, sinä olet mahdoton”, Kuutamoksi kutsuttu nauroi, mutta suuteli kuitenkin kaataen rakkaansa takan pehmeälle matolle painautuen tämän vartaloa vasten. 

[Clearwater]

Ensinnäkin kiitos ihan hirmuisesti joululahjasta! <3

Tää oli söpö. Siis hihitin ehkä vähän liikaakin, mutta suorastaan nauroin kun Sirius valitti luistelusta! Jotenkin niin elävästi näen sen hetken, kun Sirre ehkä vähän kompastelee ensin -- ää, liian söpöä Remus oli ihanan keveä huolimatta Siriuksen jatkuvasta marmatuksesta.

En mä saa ainakaan mitään järkevää tai rakentavaa sanottua. Tykkäsin tästä, tää oli hyvin söpö ja keveä ja hauska. Juuri sellainen joululahja, jota saattoi toivoa. Kiitos siis vielä kerran ihan hirmuisesti ja anteeksi, etten saa tämän parempaa kommenttia aikaiseksi.

- Cleru

[Tippi]

No voi miten söpöä. En olekaan aikoihin lukenut Sirius/Remusta, vaikka yhteen aikaan se olikin suosikkiparitukseni Potterista. Tuo keskustelu oli ihanan aito ja molempien hahmojen persoonallisuudet pääsivät hyvin esiin. Tämä oli mukavan lyhyt, juuri täydellinen pikku makupala näin illanalkuun - ja voi tuota loppua, ihan täydellinen!

Kiitokset tästä hienosta tuokionkuvauksesta!

[Isfet]

Voi kiitos <3 Tämä oli suloinen pikku palanen.
Voi aww, pojat luistelemassa, Remus tukien alauksi Siriusta... Söpöä! Lisäksi tässä oli vielä takkatuli, teetä ja suudelmia!
En osaa oikein sanoa mitään Kiitos <3

[Dokumentti]

Clearwater: Ole hyvä, mukavaa, että pidit. <3 Itsekin hieman hihitin, kun kuvittelin Sirius rauhan luistimille. Rakentavan puute ei haittaa, kiitos kommentista! <3

Hopeakettu: Oih, kiitos paljon kommentistasi! Hyvä, että hahmot vaikuttivat aidoista ja omilta itseiltään. Kiitos paljon kommentista!<3

Isfet: Mukavaa että tykkäsit!<3 Kiitos paljon kommentista.<3

[Naela]

Iltaa kommenttikampanjasta!

Melkoisen varmasti olen lukenut tämän aiemminkin, mutta vasta nyt kampanjan kautta eksyin kommentoimaankin.

Asiaan: minusta Sirius/Remus toimii parhaiten juuri tällaisena söpönä ja ihanan fluffyisenä kokonaisuutena, koka saa helposti aww-fiiliksen aikaan ainakin meikäläisellä. Varsinkin niissä kohdissa, joissa on vain pakko kuvitella tämä parivaljakko sinne jäiselle lammelle kaulaliinojen ja luistinten kera. Muutenkin olit luonut tähän niin ihanan söpöjä mielikuvia, ettei hölmöltä hymyltä ja hihittelyltä oikein voinut välttyä. Parituksista tämä on minulle niitä mieluisimpia, joten siksi(kin) tätä luki oikein mielellään.

Hahmot, varsinkin Sirius, olivat oikein aidontuntuisia (joskin melko nuorekkaita, ehkä. En tiedä miksi, mutta aluksi kuvittelin heidät ihan vuorenvarmasti Tylypahkan takkatulen ääreen) ja hahmojen persoonat tulivat kivasti esiin, kuten Hopeakettu taisi jo sanoakin. Remus oli juuri sellainen lempeä, rakastavainen (ja huolehtivainenkin!) kuin olen hänen kuvitellutkin olevan ja Sirius oli täyttä omaa, hulvatonta itseään valitellessaan siinä oloistaan. 

”Olisit pukeutunut lämpimämmin. Minä kyllä kehotin sinua pukemaan enemmän”

Jotenkin minulle tulee tästä mieleen se Remuksen huolehtivaisuus. Voin kuvitella, kuinka hän opastaa Siriusta vaatevalinnoissa 

En tiedä merkitsikö tämä jotain syvällisempää vai oliko asia muuten vain näin, mutta minusta oli hassua, kuinka Sirius kutsuu Remusta "Kuutamoksi", mutta Remus kutsuukin Siriusta hänen oikealla nimellään. Söpöä, oikeastaan. Ehkä Remukselle sopivat suuhun paremmin oikeat nimet kuin nämä Anturajalat sun muut, ja toisin päin.

Sitten, kun hiukan tarkemmin rupesin lukemaan, minua jäi mietityttämään tämä "takan pehmeä matto", johon kaksikko ficin lopussa kellahtaa. Jotenkin siitä tuli minulle sellainen mielikuva, että se takka on jotenkin siinä maton päällä tai se matto on siellä takassa tai jotain vastaavaa. Itse olisin ehkä muotoillut sen joksikin "takan edustalla olevaksi pehmeäksi matoksi", ettei tule sellaista mielikuvaa, että nyt ne pyörii siellä tulipesässä.
No jaa, kenties minun ei vain pitäisi takertua tällaisiin pikkuseikkoihin sen syvällisemmin, kyllä sen luultavasti kaikki muut kuin minä käsittivät ihan oikealla tavalla 

Pst... luullakseni ensi viikolla kirjoitetaan erikseen. 

~ Yö

[Dokumentti]

Yö - Sirius/Remus on omastakin mielestäni parhaimmillaan fluffy höttönä ja he saavat helposti hymyn huulille söpöydellään!
Itse kuvittelin heidät tähän aika nuorina, ehkä juuri Tylypahkasta päässeinä. Hyvä, että hahmot tuntuivat luontevilta ja aidon tuntuisilta.

Kiinnitti huomiota juuri tuohon mitä mietin itsekin pitkään. Sirius tosiaan kutsuu Remusta Kuutamoksi, mutta Remus vain Siriuksesksi. En jotenkin saanut Anturajalkaa sopimaan miehen suuhun näin söpöillessä, voin kuvitella sen toimivan paremmin hänen suussaan, kun hän komentaa Siriusta, kun mies hölmöilee.

Takan pehmeä matto tosiaan kuulostaa hieman hölmöltä, nyt kun sen sanoit! Hupsista, pitääkin jatkossa olla hieman tarkkaavaisempi tuon kaltaisissa kuvailuissa, kiitos huomautuksesta!
Ja taidat olla oikeassa ensi viikon suhteen, korjailen tuon, kun pääsen koneelle.

Kiitos paljon kommentistasi! <3

[Waulish]

Miten minä en ole vieläkään kommentoinut tätä! Nyt korjaan asian kiireen vilkkaa. Anteeksi kun tässä on kestänyt ikuisuus, ja toivottavasti tästä kommentista on vielä jotain iloa, vaikka tämä tuleekin näin hävyttömän myöhään...

Voi miten tämä on suloinen. Sirius ja Remus takan äärellä luisteluretken jälkeen, voi että. Luistelussa ylipäätään on mielestäni usein jotain tosi romanttista ja suloista, mutta täytyy kyllä todeta, että tämän tekstin perusteella luistelunjälkeiset lämmittelytuokiot voivat olla vähintäänkin yhtä romanttisia ja suloisia. Sirius ja Remus itsessäänkin ovat niin ihania. Heistä lukee mielellään, etenkin tällaista kevyttä söpöilyä vastapainoksi Potter-versumin monille synkkyyksille.

Siriuksen fiiliksiin on helppo samaistua realistisentuntuisen kuvailun kautta. Pistelevät varpaat, joita ei uskalla ees koskettaa, koska muuten ne varmaan katkeaisivat -- kuulostaa tutulta! Se on aivan hirveätä, kun tulee sisälle kylmetettyään ittensä pahemman kerran pakkasessa ja sormet ja varpaat alkaa pikkuhiljaa lämmetä ja niihin ihan kirjaimellisesti koskee, kun ne on olleet niin jäässä. Hyrrr, ei ole kyllä yhtään mukavaa sellainen, enkä ihmettele, että Sirius vähän nurisee olotilastaan. Onneksi sillä kuitenkin on Remus, joka keittää sille teetä ja ottaa sen viereensä viltin alle lämpiämään. On vähemmän kurjaa lämmitellä, kun vieressä on rakas ihminen seurana. Sitä paitsi lämmittelystähän voi saada verukkeen myös vähän toisenlaiseen aktiviteettiin niin kuin loppu antaa ymmärtää. Voi että. Voin hyvin uskoa Siriuksesta, että se keksii hyödyntää tilannetta tuolla tavoin.

Siriuksessa on tässä ficissä muutenkin hyvin Siriukseen sopivia piirteitä, kun se ei kiusallaankaan pue tarpeeksi vaatetta päälle luistelua varten ja ehkä suhtautuu muutenkin aluksi epäillen koko touhuun (mokomakin jästihömpötys!) mutta sitten lopulta tykkääkin siitä ja haluaa viettää jäällä pidempäänkin -- kunnes sisätiloissa alkaakin sitten nurina siitä, miten kaikki paikat on jäässä. Sirius on ihanan välitön kaikessa ailahtelevaisuudessaan. Remus taas -- tämän ficin Remus vastaa kyllä todella hyvin mielikuviani Remuksesta. Lämminsydäminen ja huolehtivainen Remus, joka varmistelee, että Siriuksella on tarpeeksi päällä, ja keittää teetä lämmikkeeksi. Ylipäätään luistelemaan haluaminen jotenkin sopii ihanasti Remukseen.

Ihanan suloinen ja lämminhenkinen teksti tämä. Tästä ei voi olla tulematta hyvälle mielelle. Lisäksi tämä saa minut jotenkin rentoutumaan ja rauhoittumaan ja unohtamaan stressin ja kiireet, kun saan pysähtyä lukemaan Siriuksesta ja Remuksesta takkatulen äärellä rauhallista iltaa viettämässä. Tähän liittyen pidän muuten kovin myös ficin nimestä: se kuvastaa tekstin sisältöä hyvin ja henkii samaa lämpöä ja rauhaa kuin ite tekstikin.

Kiitos paljon ihanasta joululahjaficistä, olen kiitollinen ja onnellinen tästä! ♥ -Walle

[Saappaaton]

Komppiksesta tervehdys!

Nappasin tämän, koska olen vannoutunut S/R-fani, eikä tämä siltä osin päässyt pettämään odotuksia. Tällä parituksella tällaiset fluffyntäytteiset hetket on kyllä ihan parhaita, ja tykkään tästä paljon käytetystä "Remus opettaa Siriukselle jästitapoja" lähtökohdasta ihan joka kerta.

Hahmot ovat kivan IC. Remus on lempeä ja huolehtii, ja kuuntelee kiltisti Siriuksen valitusta - joka loppupeleissä on seurausta jostain herran omasta päähänpistosta. Muutenkin Siriuksesta paistaa sellainen kevyt itsekeskeisyys, mikä minusta vain kuuluu hahmoon.

Lopun "let's get laid" viite vähän pilasi tätä fiilistä minulta, minusta tämä olisi toiminut ihan pelkkänä siveänä söpistelynä paremmin. Mutta tämä oli sinun ratkaisusi, eikä sekään toiminut huonosti, piti vain vähän nurista. Kiitos tästä pienestä ja söpöstä pätkästä. <3

[Dokumentti]

Walle - Kommenttivastaus tulee hävyttömän myöhään! Mutta kommenteista on aina iloa!<3
Luistelussa on munkin mielestä jotain romanttista ja samoin sen jälkeisissä hetkissä.
Jäätyminen on tosiaan kamalaa ja pistelevät varpaat on yksi inhottavimmista tunteista. (Onneksi on kesä, vaikka ei lämmitä olekaan niin paljon ollut, mutta ei sentään varpaat jäädy. )
Hyvä, jos hahmot olivat realistisia ja pysyivät ominaitseinään näin romanttisessakin tekstissä.
Kiitos Ihanasta kommentista!<3 Ilahdutti silloin ja taas tulin hyvälle mielelle.

Saappaaton - Hyvä, jos hahmot olivat IC näin romanttisessakin tilanteessa, itselleni etenkin Remus on jotenkin aina vaikea kirjoitettava. Loppua tosiaan harkitsin pitkään, mutta sitten tahdoin sen jättää sinne kuitenkin. Mutta toivottavasti ei ihan pilannut tunnelmaa.
Kiitos paljon kommentista!<3

[Vendela]

Etsi otsikko ja kommentoi -haasteessa on tällä viikolla sanana talvi, joten löysin tämän ihanan pörröisen tarinan ja kylläpä tämä olikin suoinen. Olen kamalassa flunssassa tällä hetkellä ja hörpin jouluteetä samalla kun luin tätä, joten tunnelma oli täydellinen

Paritus on yksi suosikeistani, joten oli ihanaa lukea tämmöinen hyvänmielen pätkä heistä. Sirius oli jotenkin niin oma itsensä että nauratti. Voin hyvin uskoa, että hän on halunnut luistella vielä vähän aikaa ja tässä on sitten lopputlos Takkatuli, lämmin juotava ja lähekkäin oleminen ovat itselleni sellaisia hyvänmielen juttuja teksteissä että niistä tulee aina hyvälle mielelle, eikä tämä tehnyt poikkeusta sen osalta <3 Vaikutti siltä, että viimeisetkin kylmyyden rippeet katosivat tuossa lopussa!

Kiitos tästä, tykkäsin paljon

Vendela