Tolkien | Valinta, S, Elrond & Arwen

[LillaMyy]

Title: Valinta
Author: LillaMyy
Rating: S
Fandom: Silmarillion/Taru Sormusten herrasta
Pairing: viittauksen tasolla Arwen/Aragorn?
Beta: Saappaaton
Genre: drama, angst?
Warnings: Sisältää spoilereita TSH:n lopussa olevista liitteistä Arwenin ja Aragornin tarinasta ja jonkin verran Silmarillionistakin!
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta. Kursiivilla olevat repliikit ovat Taru Sormusten herrasta: Kaksi tornia -elokuvasta napattuja.
Summary: Elrond kehottaa Arwenia lähtemään Valinoriin ennen kuin on liian myöhäistä.
Challenges: Teelusikan tunneskaala (suru), Eeppistä kertomakirjallisuutta (pastissi) ja Kirjoitusterttu (fandomterttu)
A/N: Tämän ficcin taustalta löytyvät hyvin vahvasti nämä kaksi postausta, joista inspiraatio tähän lähti, piti sitten vähän taiteilla tuon fandomin suhteen. Lyhensin sen myös Tolkieniksi ihan vaan koska Silmarillion/TSH näyttää enemmänkin siltä, että tämä olisi crossover, mikä ei pidä paikkaansa, mutta täällä on niin paljon viittauksia Silmarillioniin, ettei tämä kyllä ihan puhtaasti ole TSH-ficcikään… Tämä on kuitenkin mun synttärilahjani nominalille, toivottavasti tämä kelpaa! <3
P.S. Hyi, ensimmäinen ja viimeinen kerta kun edes yritän kirjoittaa tolkienmaisesti, koska en.vaan.osaa!

Valinta

Aurinko oli jo laskeutunut Imladrisin laaksoa ympäröivien vuorten taa kun Elrond saapui tyttärensä Arwenin luo. Haltianeito makasi levollisen oloisena sängyllään ja huomasi isänsä saapumisen vasta kun tämä kehotti häntä lähtemään ennen kuin viimeinenkin laiva ehtisi lähteä Valinoriin.
»Olen tehnyt valintani», Arwen sanoi lyhyesti.

Elrond käveli peremmälle huoneeseen ja seisahtui tyttärensä eteen.
»Hän ei ole tulossa takaisin. Miksi jäisit tänne kun toivoa ei ole?» hän kysyi tyttäreltään. Arwen kuitenkin sanoi toivoa olevan vielä. Elrond kääntyi katsomaan toisaalle ja kertoi tyttärelleen tämän joutuvan joka tapauksessa eroamaan Aragornista.
»Joko miekasta tai ajan kalvamana, Aragorn kuolee kuitenkin. Etkä sinä löydä lohtua hänen lähtönsä tuottamaan tuskaan», hän sanoi. Mielessään hän muisteli samalla omaa suruaan kaksoisveljensä Elrosin valittua edainin kohtalon. Veli oli maannut haudassaan jo yli kuusituhatta vuotta, mutta edelleen Elrond muisti hänet. Muisti kuinka valar olivat antaneet heidän valita edainin tai eldarin kansan ja kuinka he molemmat olivat tehneet valintansa, joita ei käynyt muuttaminen.

Vihan Sodan päätyttyä, kun valar olivat vanginneet Morgothin ja heittäneet hänet Ajattomaan Tyhjyyteen, kääntyivät valar peredhilin puoleen. Koska Eärendil oli seilannut Valinoriin pyytämään valarin apua sodassa Morgothia vastaan sekä ihmisten että haltioiden puolesta, antoi Manwë hänelle ja hänen perheelleen lahjan, että he saisivat valita liittyisivätkö he kuolevaisten vai kuolemattomien joukkoon. Eärendil, Elwing ja Elrond olivat valinneet kuolemattomat, mutta Elros valitsi kuolevaiset. Siitä asti oli Elrond elänyt erossa veljestään, koska Elrosista oli tehty Númenorin ensimmäinen kuningas ja Elrond itse asui Lindonissa.

»Hän kuolee suuruudessa ja kunniassa, joita hänen loppunsakaan ei himmennä. Mutta sinä, tyttäreni, jäät ikuiseen pimeyteen ja epäilyyn, joka on kuin tähdetön talviyö», Elrond sanoi, sillä hän oli itse kokenut sen aiemmin eikä halunnut Arwenin joutuvan saman surun valtaan.
»Siellä sinä pysyt, surusi vankina, kuihtuvien puiden alla, kunnes maailma on muuttunut ja elinvuotesi ovat hukkaan heitetyt», hän viimein lopetti. Hän oli nähnyt ennalta tyttärensä kohtalon, jos tämä jäisi Keski-Maahan. Kuinka Arwen Undómielin  osa olisi kuolla Lúthienin tavoin vasta kun hän oli menettänyt kaiken saamansa ja kuinka hänen silmiensä valo sammuisi ja hän asettuisi Lórienissa viimeiselle levolleen Cerin Amrothiin. Vielä varmemmaksi vakuudeksi hän sanoi tyttärelleen, että Keski-Maalla ei olisi tälle mitään muuta tarjottavanaan kuin kuolemaa.


A/N2: Sanojen käännökset sindarinista suomeen: Imladris = Rivendell, edain = miesten isät (viittaa siis ihmisten kolmeen sukukuntaan, tsekatkaa LotR-wiki, jos kaipaatte tarkennusta ), valar = Maailman Mahdit, eldar = tähtien kansa (viittaa siis haltioihin), peredhil = puolhaltia & Undómiel = Iltatähti.
Silmarillionista napsitut hahmot: Elros = Elrondin kaksoisveli, Morgoth = ensimmäisen ajan pääpahis, Eärendil = Elrondin isä (puolhaltia), Manwë = yksi valarista (eli tavallaan eräänlainen enkeli), Elwing = Elrondin äiti & Lúthien = ensimmäisellä ajalla elänyt haltia, joka rakastui ihmiseen.

[Nyyhti]

No niiiiiiin! Fiilistelin tätä jo tiistaina, ja ai että, kiitos <3 Tuli ihan spesiaali fiilis, kun sai tällaisen synttärilahjan <3

Aurinko oli jo laskeutunut Imladrisin laaksoa ympäröivien vuorten taa kun --

Mua huvitti kauheasti, kun alussa sanoit, ettet enää ikinä yritä kirjoittaa tolkienmaisesti, koska tämä alku oli oikein sellainen Tolkien-viritys tekstin tunnelmaan. Toki tuo Imladris toi oman osansa, mutta siis muutenkin tämä vaikutit jotenkin tosi... no, Tolkienin tyyppiseltä aloitukselta

Tämä oli kyllä tosi ihana teksti! Tuo kohtaus leffassa on yksi niistä harvoista Arweniin liittyvistä kohdista, joista leffoissa todella tykkään (toisin kuin esim. se unijuttu...). Pidin myös tosi paljon noista "kansojen" (tai mikä olisi parempi nimitys) kursivoiduista nimistä, joita olit käyttänyt - jälleen - hyvin tolkienmaisesti. Ne toivat tähän aika runollisen fiiliksen, ja samalla myös lisäsivät haltiamaisuutta.

Ja siis ai että mä järkytyin, että Eärendil on Elrondin isä! Siis Frodohan huutaa sitä saadakseen sen tähtilamppujutun loistamaan (miksen muista mikä sen nimi oli ), ja mitätätä Täytyy kyllä oikeasti saada luettua se Silmarillion Elrondin velikin siellä! Oioi.

Mutta niin, siis oli tosi ihana, kun tähän oli otettu noita Silmarillionin ja myös TSH:n liitteiden juttuja. Ne toivat tähän tosi paljon lisää ja olivat samalla myös välttämätön osa, koska Elrond on niin vanha ja viisas, ettei hän ikinä olisi voinut ajatella mitään tyyliin "toivottavasti minun rakas pieni Arwenini ei nyt vain jää tänne taakse vaikka minä tuosta Aragornista ihan tykkäänkin mutta voi voi kun minulle tulisi ikävä" - jos tajuat, mitä tarkoitan En oikein osaa selittää. Mutta siis on mielestäni hyvin Elrondia todeta asioita juuri tuohon tyyliin kuin olit kirjoittanut, ja tämä oli tosi aito!

Kiitos siis vielä paljon tästä ihanasta palasesta <3 Tässä pääsi suoraan hyppäämään Tolkienin maailmaan, mutta ei ainakaan mun mielestä ollut liikaa noita Tolkienin sanoja tai vieraampia henkilöitä (tai sitten muistin ne tarpeeksi hyvin ). Niin ja se täytyy vielä sanoa, että Elrond oli tässä aika viileän rauhallinen, vaikka hänen tyttärensä päättikin jäädä yksin katsomaan kuolemaa ja vaeltelemaan suruissaan Lórieniin - mutta sekin nimenomaan sopi hänen hahmoonsa, ja oli tosi hyvä, ettet ollut liikaa alkanut pohtia niitä tuollaisen tragedian herättämiä tunteita, koska se ei olisi mielestäni sopinut Elrondille.

[LillaMyy]

nominal: Aww aww aww, ihanaa, että tykkäilet tästä! <3 Et kuule uskokaan, kuinka monta kertaa sitä alkua kirjoitettiin, että sinne saatiin edes jonkinlaista Tolkien-vibaa..! xD Mä luin Silmarillionia samaan aikaan kun kirjotin tätä, niin noiden kansojen nimet tuli jotenkin automaatiolla sit sindariniksi, sit piti vaan muistaa kääntää ne sinne loppuun suomeksikin niille, jotka eivät ymmärrä niitä muuten... :'D Nauroinkin tätä jo irkissä kirjoitusvaiheessa ja Odo nauro mulle, että taidan olla ainoa, jonka pitää muistuttaa itseään kääntämään sindarinia. xD Joo, Eärendil on Elrondin isä, sen takiahan TSH:ssa Aragorn(?) sanoo Bilbolle siitä, että jos tällä on pokkaa Rivendellissä laulaa Eärendilistä, niin se on hobitin oma asia! (; Mä en itse asiassa edes tiedä, onko sille 'tähtilampulle' oikeaa nimeä, tähtilasi? En tiedä, jotain sellaista ehkä. Joo, ymmärrän täydellisesti, mitä tarkoitat, sen takia pitikin varmistaa, että tämä on vielä ymmärrettävissäkin ilman Silmarillionin lukemista, kun tästä tuli niin Silmaan painottuva, vaikka fandomin piti olla ihan puhtaasti TSH. xD Jeeee, kiitoksia ihanasta ja pitkästä kommentista, tosi hienoa, että olet tykännyt tästä, koska pelkäsin meneväni ihan metsään tämän kanssa!!! <3

[Odo]

Tässä huomaa hyvin, miten pihalla sitä osaakaan olla näinkin rakkaasta fandomista. Mun on ehdottomasti luettava Silmarillion ja perehdyttävä paremmin Tolkienin maailmaan. Kaikki nuo vieraat sanat hämmensi, kun eivät ole muistissa, joten kiitän lopun selvennyksistä. Olisi vain pitänyt lukea ne heti ensialkuun, eikä ensimmäisen kerran lopuksi.

Kuitenkin hyvin kaunis ficci ja mielestäni fandomille uskollinen. Siinä oli itsellekin uusia juttuja, jos tämä kerran meni canonin mukaan. Eli siis kyllä tykkäsin! Hyvin onnistuit tässä, vaikka meinasitkin kriiseillä, että vaikean palan otit purtavaksi. Pisteet siis sinne suunnalle ja suuret kiitokset tästä. <3

[LillaMyy]

Odo: Joo, sun PITÄÄ lukea Silmarillion! Just tämän takia siellä lopussa onkin se selvennys, koska vaikka noi sanat onkin mulle ihan tuttuja, ei ne ole sitä välttämättä kaikille. Tämä meni niin täydellisesti canonin mukaan, että taitaapi olla canonisin ikinä kirjoittamani pätkä Keski-Maasta. Mutta hei, siistiä, että pystyin tällä kertomaan jopa jollekin fandomistille uusia juttuja! <3 Kriiseilen tästä edelleen, mutta hei hienoa, että tästä on tykätty! <3 Kiitoksia ihan älyttömästi kommentista! (: <3

[Marzzuu]

*Sniisk*
LillaMyy, saitpas paatuneenkin lukijan vetistelemään, tuo kohtaus LotR leffoissa on vain jotenkin.. Riipaisevan kaunis, ja leffaakin katsoessa on ihme, jos silmäni pysyvät kuivina kohtauksen ajan. :')
*Etsii nenäliinan esiin*

[LillaMyy]

Marzzuu: Oh, kiitoksia kehuista, hienoa että tämä on saanut tunteita aikaiseksi! Se kohtaus on kyllä leffassa niin upea, kun siinä ei tapahdu juuri mitään, mutta silti se riipaisee jostain niin kamalan syvältä! Kiitos kommentista! ((:

[Lyra]

Aws, olipas suloista. :) En ole koskaan oikeen leffassa ollut tämän kohtauksen suuri fani, mutta tällä tavalla ja hiukan noilla postauksilla pohjustettuna tämä oli ihanan suloinen pieni pätkä. Joskin todella surumielinen. Olit saanut ihanasti pursotettua/lihavoitettua/täytettyä noita leffanvuorosanoja sellaiseksi mikä tuntuu hyvältä lukea, ja saa tunteet nousemaan pintaan.

Surumielisen tästä varmaan teki sen, kuinka paljon puhuttiinkaan siitä että kaikki loppuu ja valinnat ovat niin lopullisia. En ole koskaan ollut loppujen fani, uudestaan taru sormusten herraa lukiessani jätin aina muutaman viimeisen luvun välistä, kun en vain tahdo että asiat loppuu. Kuoleman tuoma surullisuus tulee tässä erittäin koskettavan  lähelle, varsinkin kun Arwenin pitää valita kuolema tai kuolemattomuus. Pidin myös tuosta "muistelusta" mikä loi ihanan kontekstin koko juttuun.

Koskettavaa ja hienoa tämä oli, kiitos <3

[LillaMyy]

Lyra: Minä taas olen sitten ihan päinvastainen, koska tämä kohtaus on ehkä yksi suosikkejani elokuvassa. :'D Etenkin, kun tiedän tätä kaikkea taustaa niin paljon, niin tämä vaan riipaisee tosi syvältä joka kerta. Loppuminen on kyllä kovin surullista, ja se tekee vähän kaikesta surullista. Tuo on hyvä kiteytys tästä ongelmasta, vaikka siihen kuuluukin muutakin kuin vain kuolema/kuolemattomuus, mutta tuo ehkä yksinkertaistaa asiaa enemmän. (: Hienoa, että se muistelukohta toimi, kun pelkäsin, että se vei tekstiä liikaa Silmarillion-raiteille. :'D Kiitoksia paljon kommentista! <3

[Sokerisiipi]

Vaihdokkaista heips!

Vai et muka osaa kirjoittaa Tolkienin tyylisesti! Minä itse asiassa tätä lukiessa mietin, että oliko jotkut kohdat plagioitu kirjasta, kun vakuutit minut niin hyvin Repliikit tunnistin ja minusta tuo on yksi parhaimmista kohtauksista, mitä elokuvissa on. Siinä on niin paljon tunnetta: pelkoa, surua ja kaihoa. Olit tavoittanut nuo samat tunteet tässä ficissä. Suurin osa nimistä ei sanonut minulle mitään, mutta kieltämättä riipaiseva ajatus, että Elrond yhä kaipaa veljeään tuhansienkin vuosien jälkeen ja ymmärrettävästi tahtoo suojella tytärtään samalta tuskalta. Aika ei paranna kaikkia haavoja. Ja kuinka raskasta nähdä tuollaisia asioita ennalta! Huh, en tahdo edes kuvitella. Elrond on muutenkin niin ylväs ja vakava, että melkein unohtaa hänen olevan isä, veli ja kokevan rakkautta aivan kuten muutkin. Tämä ficci toi ihanasti esiin hänen inhimillisempiä puoliaan. Kiitos <3

[LillaMyy]

Sokerisiipi: No, sanotaanko, että en osaa kirjoittaa Tolkienin tyylisesti tuhraamatta siihen moooonta pitkääääää ja tuskaista työtuntia. :'D Tuo kohtaus elokuvissa on kyllä oikeasti niin hykerryttävän hieno, että se vetää melkein jo kananlihalle! Tuo nimistö on tosiaan aika pitkälti Silmarillionista, joten se ei välttämättä kovin helposti aukene, jos ei ole sitä lukenut. Ne kuitenkin nousivat tänne jo vähän vahingossa, vaikka yritinkin kirjoittaa ihan vain TSH-ficciä. :'D Haltioista, etenkin just Elrondista, on kyllä välillä vähän vaikea ajatella, että hän on isä ja veli, kun hänet esitetään kaikkialla vaan niin ylväänä ja "kaiken yläpuolella olevana" hahmona. Kiitoksia paljon kommentista! (: <3

[Marzzuu]

"Käy Murtunut Miekka noutamaan Kiitos ihanasta THS-tarinasta LillaMyy, tuo kohtaus elokuvassa käy sydämeeni aina :') ja jos Tolkienin hahmot vastoin yleistä käsitystä pölähtäisivät kyseisen (jacksonmaisen) kohtauksen ollessa päällä keskelle pikku keittiö-olohuonettani, sukeltaisin varmaan verhojen taakse piiloon ja kuuntelisin mykistyneenä kaiken.

[LillaMyy]

Marzzuu: Tuo kohtaus on kyllä oikeasti tosi riipaiseva! Minä varmaan jäätyisin ihan totaalisesti, jos Tolkienin hahmot poksahtaisivat mun luo ihan missään kohdassa. Kiitti kommentista! (: