Kirjoittaja Aihe: Hobbit: Kuninkaan uhma | K-11 | Bard/Thranduil  (Luettu 3045 kertaa)

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 503
  • inFINIty
    • Listaukseni
Nimi: Kuninkaan uhma
Kirjoittaja: Crysted
Fandom: Hobbit
Ikäraja: K-11
Paritus: Bard/Thranduil
Vastuunvapaus: Omistan vain oman mielikuvitukseni, en hahmoja tai paikkoja
A/N:
Kaksi kuningasta -sarja:
1. Kuninkaan värit, S
2. Kuninkaan velvollisuudet, S
3. Kuninkaan uhma, K-11
4. Kuninkaan rohkeus, K-15
5. Kuninkaan rakkaus, K-18
6. Kuninkaan julkisuus, S
7. Kuninkaan kaipuu, S
8. Kuninkaan rauha, S

Oli kulunut vuosi siitä kuin Bard näki haltiakuningas Thranduilin viimeksi Synkmetsän syvyydessä. Tällä kertaa haltia seisoi hänen edessään hänen valtaistuinsalissaan hopeanhohtoiset hiukset paikoillaan ärsyttävän täydellisesti ottaen huomioon, että haltia oli sanojensa mukaan ratsastanut koko päivän. Tällä oli yllään punainen viitta ohuen haarniskan päällä. Se ei ollut haarniska jonka Bard oli nähnyt tällä sodan aikana, se oli kevyempi ja niin kiiltävä, että haltia taisi pitää sitä yllään enemmän koristukseksi kuin suojaksi. Ties vaikka haltiakuninkaalla olisi eri haarniska joka viikonpäivälle.

”Sanoinhan, että tulisit seuraavan kerran luokseni”, Bard virnisti valtaistuimeltaan, elävästi mielessä hänen viimeinen kohtaamisensa haltiakuninkaan kanssa. Se ei ollut mennyt aivan täydellisesti. Haltiavartijat olivat saattaneet hänet ulos melkein yhtä nopeasti kuin sisään. Tällä kertaa se oli hänen vartijansa, jotka odottivat oven toisella puolella.

Thranduilin kasvot olivat kuin kiveä. ”En suunnitellut tätä”, sanat karkasivat haltian huulilta tämän hädin tuskin liikuttaessa suutaan. ”Tarkoituksemme oli kulkea vuoren toiselta puolelta, mutta tie oli tukossa. Törmäsimme ryöväreihin.”

”Niinkö”, Bard totesi huvittuneena. Kummallista, ettei haltian haarniskassa näkynyt viiltoakaan taistelun merkeistä. ”Väitä toki niin itsellesi jos se saa sinulle paremman mielen”, Bard sanoi ja nautti siitä, että sai tällä kertaa olla se joka katseli toista valtaistuimelta.

Ärsyynnys käväisi haltian kasvoilla. ”Matkaamme pohjoiseen hoitamaan asioita”, Thranduil kertoi. ”Ratsumme ovat väsyneitä, pyydämme… arvostaisimme”, haltia korjasi nopeasti, ”yösijaa kaupungistasi”, tämä sai sanottua vastentahtoisesti. Sinuttelu jäi Bardin mieleen. Haltia piti itseään niin paljon arvokkaampana, vaikka seisoi hänen salissaan.

”Enpä tiedä”, Bard lausui hitaasti ihan vain ärsyttääkseen haltiaa. ”Kaupungissani on täyttä”, hän sanoi painottaen omistusmuotoa.

”Olen varma, että voisit tehdä hieman tilaa”, Thranduil sanoi. Tämä alkoi nyt selvästi ärsyyntyä.

”Olet vai? Mikä saa sinut luulemaan niin?” Bard kysyi ja nautti katsoessaan Thranduilin ärsyyntymisen vaihtuvan hämmennykseksi. Tämä ei tosiaan ollut tottunut siihen, että joku sanoi tälle vastaan.

”Sitä kutsutaan vieraanvaraisuudeksi”, Thranduil sivalsi pienen hiljaisuuden kuluttua.

”Ai kuten se vieraanvaraisuus, jota minulle soit?” Bard sanoi mahdollisimman tunteettomalla ilmeellä, vaikka hän sisimmässään nautti tilanteesta. ”Muistaakseni uhkasit heittää minut tyrmääsi, ellen lähtisi.”

Thranduil avasi suunsa, mutta sulki sen hetken päästä. Pieni virnistys pääsi karkaamaan Bardin kasvoille, jonka Thranduil välittömästi huomasi. Tämä näytti nyt tajuavan leikin juonen. Haltia kohensi ryhtiään ja astui muutaman askeleen lähemmäs puista valtaistuinta, jossa Bard istui.

”Oletan, että muistat myös miten kyseiseen aiheeseen päädyttiin”, haltia muistutti.

”Oi muistan minä”, Bard sanoi ja äkkäsi itsensä koputtelemasta valtaistuimen käsinojaa. Hän siirsi kätensä syliinsä. He olivat lyhyesti sanottuna päätyneet varsin kiihkeään tilanteeseen, joka ei valitettavasti ollut käynyt niin kiihkeäksi kuin Bard oli toivonut. ”Muistaakseni rohkeutesi ei riittänyt sanoista pidemmälle”, Bard virnisti.

Thranduil ei selvästikään pitänyt pelkuriksi kutsumisesta. Tämä harppoi nopeasti valtaistuimen luo, laski kätensä valtaistuimen käsinojille ja laski kasvonsa Bardin omien kohdalle. ”Varo ketä kutsut pelkuriksi, kuolevainen”, haltia sanoi kylmästi, siniset silmät kaventuen.

”Pelkuruus pätee moniin eri asioihin”, Bard siteerasi sanojaan ja teki jotain, jota oli halunnut jo kauan. Hän pyöräytti sormensa ympärille tupon haltian vaaleista hiuksista.

Thranduilin silmät seurasivat Bardin sormea, jonka selkämys hipaisi nyt haltian poskea. Thranduilin kieli kävi pikaisesti tämän huulten välissä. Bard näki miten haltian oli vaikea antaa itselleen lupaa taipua haluun, joka paistoi tämän silmistä. Vaaleat silmät kohtasivat tummat, ja Bard kohotti toisenkin kätensä haltian kasvoille. He todennäköisesti pysyisivät siinä eriskummallisessa asennossa ikuisuuden, jos Bard ei tekisi ensimmäistä liikettä. Sen enempää miettimättä hän laski katseensa haltian kapeille huulille ja kiri viimeiset sentit kiinni.

Haltiakuningas maistui metsälle ja joillekin marjoille, joita Bard ei osannut nimetä. Enempää Bard ei ehtinyt analysoimaan, sillä suudelma katkesi nopeasti haltian vetäytyessä pois. Ensin vain sentin, jolloin Bard pystyi vieläkin tuntemaan kutkuttavan tunteen huulillaan. Sitten tämän silmät nousivat hänen silmiinsä. Bard tuijotti kiehtoutuneena kuinka haltiakuninkaan silmät suurentuivat hitaasti.

Thranduil vetäytyi kauemmas nopeasti. Kun Bard räpsäytti silmiään, haltia oli jo salin keskellä selin päin häneen.

”Sanoit kerran, ettet pidä ennalta arvattavasta”, Bard totesi kun oli antanut haltialle hetken aikaa sulatella asioita. Hän nousi ylös valtaistuimestaan ja käveli parit puiset portaat alas. Thranduil kääntyi ja silmäili Bardia päästä varpaisiin hänen lähestyessään tätä. Bard tiesi olevansa entistä paremmin pukeutunut nyt kun hän oli todella sisäistänyt kuninkuutensa. Hänen asunsa koostui Laakson kaupungin väelle tyypillisesti nahasta ja turkiksesta. Se ei vetänyt vertoja haltiakuninkaan kirjailulle puvulle, mutta hän tunsi olonsa kotoisaksi puisessa kodissaan ja nahkaisissa vaatteissaan, toisin kuin haltiakuningas luultavasti. Tämä oli tottunut marmoriin ja silkkiin. Miten he olivatkaan erilaiset kuin yö ja päivä, mutta silti heidän välillään kulki voimakas yhteys, jota kumpikaan heistä ei näyttänyt täysin ymmärtävän.

Thranduil salli Bardin kävellä luokseen. ”Sinulla on ollut vuosi aikaa miettiä, luulisi, että siinä ajassa ehtii pohtia paljon”, Bard totesi.

”Vuosi on sekunti haltian elämästä”, Thranduil muistutti kopeasti.

”Toivottavasti aivosi ovat sitten ehtineet ajatella siinä sekunnissa”, Bard sanoi. Thranduilin katse kävi hänen vartalossaan. ”Tilaisuuksiasi on rajallinen määrä.”

Sen sanottuaan Thranduil yllätti Bardin tarttumalla kiinni hänen leuastaan. Haltian sormi hyväili hänen parrantynkäänsä. ”Parasta käyttää ne nyt, niinkö?” Thranduil kysyi kohdatessaan Bardin katseen. Bard ei sanonut mitään, mutta tulkitsi voitokseen sen kun haltia epäröiden kumartui kohtaamaan hänen huulensa.

Bard yllätti itsensäkin vetäytymällä irti haltian otteesta. ”Vartijat!” hän huusi. Hetken aikaa Thranduilin kasvoilta paistoi puhdas hämmennys, ennen kuin tämä ehti hallita ilmeensä. Haltian silmät kuitenkin paljastivat uhman, joka ei selvästikään ollut merkki luovuttamisesta, vaikka Bard hieman kiusoittelisikin ensin tämän kustannuksella. Bard ei näyttänyt pystyvänsä lopettamaan heidän pelaamaansa leikkiä ilman tietoa siitä, että hän oli voittanut.

Ovet avautuivat ja vartijat saapuivat sisään. Bard vilkaisi Thranduilia ilmeettömästi ja kääntyi sitten puhumaan vartijoilleen. ”Katsokaa, että haltiat ja heidän ratsunsa löytävät yösijan ja ruokaa”, Bard käski ja viittasi sitten vartijoita poistumaan.

Bard kääntyi sitten Thranduilin puoleen kohottaen kulmakarvaansa kiitosta odottaessaan. Sitä ei tullut. Thranduil tuijotti itsepäisesti takaisin, kunnes Bard päätti, että voisi antaa tälle tämän pienen myönnytyksen. ”Oletan, että haluat nähdä huoneesi?”

”Se on… oletettavaa”, haltiakuningas totesi silti hieman häkeltyneenä. Bard virnisti haltian sanavalinnalle ja viittoi tätä ulos valtaistuinsalista. Thranduilin punainen samettiviitta liehui arvokkaasti tämän kävellessä käytävään. Bard johdatti haltian hienoimpaan vierashuoneeseen, vaikka se ei varmasti yltänyt siihen tasoon mihin haltiakuningas oli tottunut. Laakson kaupungissa ei ollut kivilinnaa niin kuin useissa isoissa kaupungeissa, vaan uudelleenrakennettu kaupunki oli pysynyt perinteille uskollisena ja käyttänyt puuta rakennusmaterianaan. Se oli mihin asukkaat olivat tottuneet ja osasivat rakentaa.

Thranduil asteli sisään varsin matalakattoiseen huoneeseen. Huoneessa oli puinen pylvässänky, jota ympäröivät kaksi verhottua ikkunaa. Toisella seinänvierustalla oli kirjoituspöytä ja toisella vaatekaappi sekä pieni takka.

Haltiakuningas tutkaili huonetta varsin nyrpeästi. ”Tämän täytynee riittää”, haltia totesi ja kääntyi katsomaan Bardia, joka seisoi ovensuussa nojaamassa ovenraamiin, kädet ristissä rinnallaan.

”Öisin saattaa käydä hieman kylmäksi”, Bard totesi ja otti muutaman askeleen eteenpäin ja sulki oven äänekkäästi takanaan.

”Parasta pysyä visusti peiton alla”, Thranduil totesi silmät nauliintuneena Bardin omiin.

”Huhu kertoo, että ruumiinlämmön jakaminen lämmittää enemmän kuin peitto”, Bard totesi, suupieli nytkyen ja pysähtyi vasta sitten kun hän seisoi aivan Thranduilin edessä.

Haltian kieli lipaisi tämän huulia. ”Ja sinua kiinnostaa ottaa selvää onko huhu totta?” haltia arvasi ja kallisti hieman päätään. Tämän silmät kiilsivät jo himosta.

”Vain jos sinuakin?” Bard varmisti. Haltia tuhahti ja näytti päättäneen, että leikki saisi riittää. Tämä veti Bardin kovakouraisesti lähelleen. Haltiakuninkaan huulet painautuivat Bardin omia vasten voimakkaammin kuin ennen ja tämän kädet kiertyivät tukemaan hänen päätään ja niskaansa. Bard tunsi uskomatonta mielihyvää saadessaan vihdoin liu’uttaa sormensa haltian pitkien hiusten sekaan. Bardin kädet liukuivat ennen pitkää haltian hartioille irrottamaan tämän haarniskaa, jonka osaset tipahtivat kolahtaen puulattialle. Haltian sormet puolestaan hapuilivat avaamaan hänen nahkapukunsa nyörejä.

Bard oli useasti miettinyt mistä haltiakuninkaan koreat vaatteet oli tehty. Nyt kun hän tunsi haarniskan kylmän pinnan sormiaan vasten ja punaisen viitan sametin poskeaan vasten hänen suudellessaan haltian kaulaa, hän kirosi vain sitä, että haltia oli niin omistautunut kerrospukeutumiselle.

Nahkaa tai samettia, sillä ei ollut väliä sillä molempien kuninkaiden vaatteet päätyivät tasavertaisesti lattialle sinä iltana.

***

Seuraavana aamuna Bard katsoi kun Thranduil valvoi palvelijansa valjastavan hänen hirveään. Bard ei vieläkään ymmärtänyt miksei haltia ratsastanut hevosta niin kuin muut haltiat. Se oli vain yksi monista asioista, jotka jäisivät vaivaamaan Bardia haltiakuninkaan mentyä.

”Joukkosi on tervetullut piipahtamaan paluumatkallakin”, Bard totesi mahdollisimman neutraalisti. Haltiakuninkaan huulilla käväisi pikainen virnistys.

”Tiedän”, tämä totesi ja nousi hirvensä selkään. ”Kenties otan tarjouksestasi kiinni.”

”Parasta ottaa”, Bard vaati ja nautti vielä siitä viimeisestä pienestä hymystä, joka välähti haltian kasvoilla tämän johtaessaan joukkoaan pohjoiseen päin.

Ehkä hän saisikin tietää haltian ratsun arvoituksen ja kenties muutaman muun vähemmän tiedetyn tiedonmurusen haltiakuningas Thranduilista.
« Viimeksi muokattu: 04.10.2019 17:46:50 kirjoittanut Crysted »

Never underestimate the power of fanfiction

Siunsäe

  • ***
  • Viestejä: 300
  • Never Settle
Vs: Hobbit: Kuninkaan uhma | K-11 | Bard/Thranduil
« Vastaus #1 : 28.12.2016 23:02:50 »
----> Ja täällä jatkuu! Ihana tämä, katotaan mitä saan irti....

Lainaus
Tällä kertaa haltia seisoi hänen edessään hänen valtaistuinsalissaan hopeanhohtoiset hiukset paikoillaan ärsyttävän täydellisesti ottaen huomioon, että haltia oli sanojensa mukaan ratsastanut koko päivän.

Taas heti alusta löytyy lempikohta! Ylipäätään ärsyttävä ja täydellinen ovat ärsyttävän täydellisiä sanoja kuvaamaan Thrandya.

Dialogi on kyllä erityisen nautinnollista luettavaa, ikään kuin seuraisi suomi-ruotsi matsia ja välillä toinen maa olisi johdolla ja seuraavassa hetkessä toinen. Hauskaa siis!

Lainaus
”Pelkuruus pätee moniin eri asioihin”, Bard siteerasi sanojaan ja teki jotain, jota oli halunnut jo kauan. Hän pyöräytti sormensa ympärille tupon haltian vaaleista hiuksista.

Tässä lauseessa oli paljon kiinnostavaa. Ensinnäkin kiva, että otettiin huomioon myös aiemmat ficit, vaikka se ei olisi edes tarpeen. Toisekseen... KUKA NYT EI HALUAISI??!!  (tosin 'suortuvan' ois ollut ehkä semmonen Thrandyn silkinsileitä hiuksia paremmin kuvaava subu, mutta hei ihan sama..)

Pienten liikkeiden yksityiskohtainen kuvailu on ihanaaaaa ja olet onnistunut siinä erittäin hienosti tässä ficissä. Helposti mennään liiallisuuksiin taikka sitten unohdetaan kokonaan.

Lainaus
Thranduil salli Bardin kävellä luoksensa.

Luokseen toimii. Tekstistä itsessään muuten ei mitään lisättävää, paitsi nuo samat mitä mainitsin jo aiemman ficin kommentissa. Hienoa työtä siis. ^^

Lainaus
Nahkaa tai samettia, sillä ei ollut väliä sillä molempien kuninkaiden vaatteet päätyivät tasavertaisesti lattialle sinä iltana.

Ja lopussa aivan loistava lause jälleen. Ihanaaa ihanaa ihanaaaaaa. Tiivistää niin hienosti koko trilogian. Olisi melkein voinut päättää koko ficin, olisi ollut aika timanttinen lopetus. TOSIN minulla ei henk. koht. ole mitään sitä vastaan, että saamme vielä kuulla seuraavan aamun tapahtumista...

Lopussa on pikkuvirhe: "muuta haltiat" on tainnut lipsahtaa ylimääräinen a tuohon.

Lopetus on kivan kujeileva. Virnistelin yhtä leveästi kuin Bard ja Thrandy yhteensä. Jos vain millään inspaa, niin kirjoita ehdottomasti viiiiielä lisää, minä ainakin lukisin innolla! Tämä trilogia toimii tosi hienosti!! Luin innolla. <3

Kiiiiitooooooos.

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 503
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Hobbit: Kuninkaan uhma | K-11 | Bard/Thranduil
« Vastaus #2 : 31.12.2016 21:29:49 »
Siunsäe: Kiitoksia jälleen kommentistasi ja noiden muutamien virheiden pongailusta :) Saa nähdä haluanko vielä jatkaa tätä sarjaa, mutta tarkotuksena oli kyllä lopettaa se tähän näin.

Never underestimate the power of fanfiction

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 093
  • Kurlun murlun
Vs: Hobbit: Kuninkaan uhma | K-11 | Bard/Thranduil
« Vastaus #3 : 05.05.2018 10:00:28 »
Päätinpä tarttua tähän trilogiaan (joka tosin näyttää jatkaneen kasvuaan) uudemman kerran silläkin perusteella, etten ollut sanonut tästä osasta vielä mitään! :0 Sen lisäksi mieleni halaji viikonlopun kunniaksi vähän Barduilia, joten tässä sitä ollaan. ;D

Tässä tarinassa oli kiintoisasti esillä tuo tietynlainen epätasa-arvoisuus, joka jotenkin leimaa niin paljon hahmojen suhdetta. Ylipäätään välillä kipinöivä kemia pitää sisällään senkin, että Thranduil esittää välinpitämätöntä ja Bard saa pilke silmäkulmassa vähän töniä tätä leikkiin mukaan. Otsikkokin sen kertoo: Bard on tällä kertaa henkisesti niskan päällä ja sekös haltiakuningasta harmittaa. :D Sitä yritetään säilyttää kopea kuori ylpeyksineen, mutta tarpeen vaatiessa on pakko osata pyytää apuakin.

Lainaus
”Sanoinhan, että tulisit seuraavan kerran luokseni”, Bard virnisti valtaistuimeltaan, elävästi mielessä hänen viimeinen kohtaamisensa haltiakuninkaan kanssa. Se ei ollut mennyt aivan täydellisesti. Haltiavartijat olivat saattaneet hänet ulos melkein yhtä nopeasti kuin sisään.
Hahhah, awws. xD Tämä jotenkin nauratti, kun kuvittelin sellaisen "tervetuloa ja painupa ulos" -momentin...

Tavallaan tuli sellainen ärtymyksen pistos Thranduilin epäkohteliaisuudesta ja ylenkatseellisesta asenteesta johtuen, mutta toisaalta se jos mikä kuuluu kyseiseen hahmoon. :P Sietäisi olla kiitollinen, että Järvikaupunki suostuu auttamaan ja tarjoamaan majoituksen aterioineen, hmph. Bard on kiltti, kun jaksaa elää nenäkkyyden kanssa. :D

Lainaus
Nahkaa tai samettia, sillä ei ollut väliä sillä molempien kuninkaiden vaatteet päätyivät tasavertaisesti lattialle sinä iltana.
Tämän kohdan oli Siunsäekin lainannut, mutta tehdään perässä. ;D Kovin somaa, että yhteinen sävel löytyi kuin löytyikin epäröinnistä ja pienimuotoisesta nokittelusta huolimatta (ainahan se löytyy, hehe?). Sinuttelu ja suorempi puhe saa Bardinkin esiintymään vakavammin otettavana, mikä on tietysti hyväkin, kun kuninkuudesta on kyse. Kuningas on kuningas valtakunnasta riippumatta!

Kiitoksia, tämä oli oikein kiintoisa! <3

- Ayu
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 503
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Hobbit: Kuninkaan uhma | K-11 | Bard/Thranduil
« Vastaus #4 : 15.05.2018 11:43:00 »
Ayu: Musta on aina niin kiva kirjottaa Thranduilin ja Bardin välistä kiusoittelua (haha im a sucker for UST). Bard joutuu tosiaan kestämään Thranduilin itsepäisyyden takia aika paljon, mutta olihan mun pakko päästää ne toistensa kimppuun jossain vaiheessa :D Kiitos itsellesi kommentistasi!

Never underestimate the power of fanfiction