Title: Yksinnukkumisen opettelua
Author: LillaMyy
Rating: S
Fandom: Hobitti
Characters: Óttar, Dís, Fíli ja Kíli
Beta: -
Genre: hurt/comfort
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Kílin on aika opetella nukkumaan yksin omassa kammarissaan.
Challenges: OTS20, FF50 (39, pimeys), Aakkoshaaste (Y) ja Teelusikan tunneskaala (pelko)
A/N: Mulle tuli idea tähän ficciin kuin salama kirkkaalta taivaalta tuon FF50-sanan johdosta. Sitten selailin synttäritopaa ja huomasin, että skidillä on tulossa synttärit, joten tarkistin irkin puolella, että kelpaako Hobitti, koska tämä jotenkin tuntui sopivan hänen muiden toiveidensa kanssa yhteen. Joten, siis, tämän myötä toivottelen oikein hyvää synttäriä kuuskidille! <3
Yksinnukkumisen opettelua
Kíli oli vasta täyttänyt viisi, kun Óttar päätti, että pojan olisi aika oppia nukkumaan omassa sängyssä omassa kammarissaan. Pieni kääpiöpoika oli aluksi innoissaan ajatuksesta, mutta kun sitten tuli aika hiipiä nukkumaan yksin, alkoi tätä pelottaa. Kammari kun näytti niin kauhean suurelta ja pimeältä yhden pienen kynttilän valossa.
Kíli kurkisti ovelta ja perääntyi sitten nopeasti takaisin ja käveli vanhempiensa kammariin. Dís oli jo nostamassa viltin reunaa päästääkseen pojan ryömimään viereensä, kun Óttar nousi sängystä ja käveli Kílin luokse.
”Kíli, sinähän olet jo iso poika, etkö?” isä kysyi, ja Kíli nyökkäsi purren samalla peukaloaan.
”Nukkuvatko isot pojat äidin ja isin välissä?” isä jatkoi, ja Kíli pudisti päätään.
”Mennäänkö sitten yhdessä kammariisi?” Óttar kysyi vielä pojaltaan, joka nyökkäsi taas kerran. Óttar otti kynttilän poikansa kädestä ja lähti sitten kädestä pitäen taluttamaan tätä omaan kammariinsa.
Kammari näytti edelleen pimeältä yhden pienen kynttilän valossa, mutta sillä kertaa Kíliä ei pelottanut, koska isä oli vieressä. Hän kömpi kuuliaisesti sänkyynsä ja antoi isän peitellä itsensä. Kuitenkin, kun isä oli puhaltamaisillaan kynttilän sammuksiin, alkoi Kíliä taas pelottaa. Pienen pojan alahuuli alkoi väpättää, joten Óttar jätti kynttilän palamaan.
”Jos odotan tässä, että saat unta ja sammutetaan kynttilä vasta sitten?” Óttar ehdotti huomattuaan pojan hädän. Kíli nyökkäsi ja käpertyi tiukemmin turkisvilttiinsä.
Kílin hengityksen tasaannuttua nukahtamisen merkiksi Óttar nousi poikansa sängyn laidalta. Hän varmisti, että Kíli oli kokonaan viltin alla ja sammutti kynttilän puhaltamalla. Vielä ennen poistumistaan hän tarkisti, että poika oli siististi unten mailla ja lähti vasta sitten takaisin omaan sänkyynsä.
Keskellä yötä Kíli kuitenkin heräsi kesken kaiken yksin sängystään. Hän katseli peloissaan ympärilleen pimeässä kammarissa ja joka hetki hänestä tuntui kuin jokin olisi valmis ryömimään hänen sänkynsä alta syömään hänet. Ei kestänyt kauaakaan, ennen kuin pieni kääpiöpoika oli jo hiipinyt takaisin äitinsä viereen nukkumaan.
Aamulla Kíli sai selittää isälleen, ettei ollutkaan uskaltanut nukkua yksin pimeässä kammarissa. Poikaa nolotti sanoa pelänneensä pimeää, mutta äiti ja isä tuntuivat onneksi ymmärtävän. Sinä iltana Kíli peiteltiin kammariinsa kääpiölampun valaisemana, sillä sitä ei tarvinnut sammuttaa yöksi. Taas nuori kääpiöpoika kuitenkin heräsi keskellä yötä ja vaikka pieni lamppu paloikin edelleen hänen yöpöydällään, ei se estänyt mörköjen näkemistä siellä, minne lampun valo ei ylttänyt. Niinpä Kíli kömpi taas pimeyden keskellä alas sängyltään ja suoraan äitinsä viereen viltin alle.
Sama toistui seuraavanakin iltana ja sitä seuraavana, kunnes viimein viidentenä iltana Fíli supatti ennen nukkumaanmenoa isänsä korvaan jotain. Kaksikko ryhtyi oitis tuumasta toimeen, ja nukkumaan mennessä Kíli huomasi, että hänen kammariinsa oli kannettu isoveljenkin sänky, jonka vierellä paloi toinen pieni kääpiölamppu. Huoneessa oli edelleen pimeää siellä, minne lamppujen valot eivät osuneet, mutta silti paljon valoisampaa kuin aiemmin. Kíli ja Fíli ryömivät molemmat sänkyihinsä, ja Óttar istui taas nuoremman poikansa vieressä, kunnes tämä nukahti ennen kuin lähti omaan sänkyynsä.
Taas kerran Kíli heräsi keskellä yötä ja pimeys tuntui nielaisevan hänet, kunnes hän huomasi pienen valonkajastuksen Fílin sängyn suunnalta. Isoveli nukkui kuin tukki omassa sängyssään, ja Kíli katseli häntä hetken ennen kuin nousi sängyltään ja kömpi nukkumaan isoveljensä viereen. Fíli käänsi unisena kylkeä nuoremman ryömiessä tämän viereen ja varmisti vielä, että pikkuveli oli tiukasti viltin alla ennen kuin jatkoi uniaan. Kílikin sulki silmänsä rauhallisena isoveljen hengityksen tuudittaessa hänet unten maille.
Aamulla Dís ja Óttar löysivät pojat nukkumasta vieretysten Fílin sängystä. Fílin oli ilmeisesti tullut yöllä turhan kuuma veljensä vieressä, sillä tämä oli työntänyt vilttiään syrjemmäs, ja Kíli tuhisi parhaillaan erittäin onnellisen näköisenä paksun viltin suojissa.
Seuraavanakin iltana pojat kävivät nukkumaan omiin sänkyihinsä samassa kammarissa. Kääpiölamput paloivat edelleen molempien poikien yöpöydillä, ja Óttar istui Kílin vierellä tämän nukahtamiseen asti. Taas Kíli heräsi yöllä johonkin ja katseli ympärilleen pimeydessä. Isoveljen tuhina kuitenkin rauhoitti pojan, joka nousi sängystään ja kömpi taas Fílin viereen nukkumaan, joten heidän vanhempansa löysivät pojat aamulla Fílin sängystä tuhisemasta vieretysten.
Kolmantena iltana Kíli kömpi taas sänkyynsä kääpiölampun turvin isän istuutuessa hänen viereensä. Pojan nukahdettua Óttar tarkisti vielä, että Fílilläkin oli kaikki kunnossa ennen kuin hän poistui kammarista. Kíli heräsi taas kesken uniensa, mutta sillä kertaa hän vain tarkisti ympäristönsä ja nukahti uudestaan omaan sänkyynsä veljensä tuhinan siivittämänä. Sinä aamuna, kun Dís ja Óttar tulivat herättämään poikia, he löysivät Kílin nukkumasta kiltisti omassa sängyssään kääpiölampun valossa.
