Nimi: Paremman näköinen kuin John Lennon
Kirjoittaja: pihlajanmarja
Ikäraja: k-11
Paritus: Remus/Sirius
Summary: Sirius haluaa
suudella Remusta harjoitella suutelutekniikkaansa, ja Remus sattuu olemaan lähistöllä.
A/N: Ei miulla oikeestaan oo mitään erityistä sanottavaa tästä. En ollut ihan varma ikärajasta, mutta ei kai tää ihan pg-13 oo? Kommentointi on sallittua.
Itse pidän tästä paljonkin, mutta entäs te?
Sirius makasi mahallaan sänkynsä päiväpeitteen päällä ja heilutteli jalkojaan ilmassa. Hän nojasi päätään kämmeniinsä ja hänen kasvoillaan oli mietteliäs ilme. Remus loikoili omalla sängyllään, jonka pääty oli vasten Siriuksen sängynpäätyä ja hän katsoi Siriusta hymyillen. Peter ja James olivat lähteneet vakoilemaan Lilyä, ja muut kuudesluokkalaiset rohkelikkopojat olivat kuka missäkin, kukaan ei halunnut tuhlata keväistä lauantaipäivää sisällä lojumiseen.
Lilyn vakoileminen oli Jamesin uusin keino saada hänet tyttöystäväkseen, tarkkailla, mistä tyttö piti. Sitten James kävelisi muina miehinä Lilyn luokse ja aloittaisi keskustelun asiasta, josta Lily oikeasti oli kiinnostunut. "Ei enää huispausta, mikä näköjään tylsistystää hänet kuoliaaksi", James oli julistanut voitonriemuisena monta kertaa tämän lukukauden aikana. Remus ei ollut niin varma suunnitelman onnistumisesta, ja yleensä James sai suostutella pitkään, ennen kuin sai hänet mukaansa seuraamaan Lilyä ympäri Tylypahkan maita. Tälläkin kertaa Remus oli kieltäytynyt ja Sirius oli jäänyt hänen kaverikseen heidän makuusaliinsa.
"Tiedätkö", Sirius sanoi Remukselle mietteliäänä, "olen miettinyt, miltä tuntuisi suudella jotakuta."
"Älä minulta kysy, en minä ketään ole suudellut. Miksi sinä tuollaisia mietit?" Remus kysyi huvittuneena. Sirius mietti usein ja kaikenlaista, yleensä jotain hyvin outoa. Tämä aihe oli vielä kohtalaisen normaali Siriukselle.
Sirius kohautti olkapäitään, mikä näytti hyvin hassulta kun hänen kätensä olivat vieläkin hänen leukansa alla.
"En minä tiedä, mietin vain. Ja sitä paitsi, olisi hauska voittaa James siinä ensisuudelma-kilpailussa."
"Onko teidän pakko kilpailla joka asiasta?" Remus nauroi.
"Muista, Kuutamo, sinäkin olet mukana tässä kilvassa", Sirius virnisti kiusoittelevasti. "Eikö sinua muka kiinnosta tietää, miltä se tuntuu?"
Oli Remuksen vuoro kohauttaa olkapäitään. Ei hän ollut asiaa sen kummemmin miettinyt, se asia tulisi ajankohtaisemmaksi sitten kun hänellä olisi joku, jota suudella.
"Ja sitä paitsi, ajattele jos minä olisinkin ihan surkea suutelija", Sirius jatkoi. "Suudeltavahan juoksisi karkuun! Olisi hauska kokeilla tekniikkaa."
Nyt Remus näytti vielä hämmentyneemmältä. Mihin tämä keskustelu oli johtamassa? Ei Sirius varmaan ollut tarkoittanut lausetta sellaiseksi, että hän olisi halunnut suudella Remusta, mutta Remus ei voinut mitään että se kuulosti ihan siltä.
"Niin kenen kanssa?" Remus kysyikin huolettomasti.
"No... vaikka sinun?"
Remus kohosi istumaan sängynreunalleen. Hän juoksutti kätensä melko pitkiksi kasvaneiden, vaaleiden hiuksiensa läpi. Hän ei ollut muistanut leikkuuttaa niitä pitkään aikaan.
"Tiedäthän, ihan vaan sen takia, että me emme olisi täysiä tomppeleita sitten, kun joku suutelee meitä", Sirius jatkoi lausettaan nopeasti. "Mitä sanot? En oikeasti halua näyttää idiootilta ihastukseni seurassa, joten tietysti sitä pitää harjoitella."
"No, en minäkään halua olla aivan kamala suutelija. Mutta voidaanko me... ömm --
harjoitella täällä? Kuka tahansa saattaa tulla sisälle ja luulla, että olemme rakastuneita tai jotain", Remus naurahti hermostuneesti.
Sirius kaivoi sauvansa takataskustaan, jossa hän piti sauvaansa ihan vain sen takia, että joka ikinen pimeyden voimilta suojautumisen opettaja joka heillä oli ollut, oli ehdottomasti kieltänyt pitämästä sauvaa siellä. Hän heilautti laiskasti sauvakättään kohti ovessa olevaa lukkoa ja mutisi taikasanan, jota Remus ei kuullut kunnolla. Oven lukko naksahti kiinni ja Sirius nousi seisomaan. Hän rykäisi.
"No niin... vain yksi suudelma."
Remus nyökkäsi ja nousi sängyltään. Hän astui pari askelta eteenpäin, niin että oli aivan Siriuksen edessä.
"Ömm... hei", hän sanoi ja tunsi itsensä hyvin typeräksi. "Meidän pitäisi kai... tiedäthän, kallistaa päitämme. Etteivät nenät osu yhteen."
"Joo", Sirius sanoi. Hän tunsi itsensä hieman hermostuneeksi, vaikka eihän tämä ollut
oikea suudelma. Vain harjoitusta tulevaa varten. Sitä oli vain vaikea selittää hänen käsilleen, jotka hikosivat.
"Ja sitten..." Remus sanoi ja mietti mitä ihmettä hän tekisi käsilleen, jotka roikkuivat tyhmästi sivuilla. Lopulta hän päätti kietoa ne Siriuksen niskan taakse. Se osottautui huonoksi ideaksi, koska silloin Sirius joutui astumaan vielä askeleen eteenpäin. Nyt he olivat todella lähekkäin. He eivät enää puhuneet mitään, ja Remus tunsi Siriuksen hengityksen kasvoillaan. Hän nyrpisti nenäänsä.
"Yh, valkosipulia. Mitä ihmettä sinä olet syönyt?"
Sirius naurahti ja tunnelma vapautui heti vähän.
"Nyt on jäljellä enää vain se suuteluosa", Sirius kuiskasi. "Miten --"
Remus painoi huulensa Siriuksen huulille miettimättä asiaa sen enempää. Sitten he erosivat.
"Mutta eikö huulia pitäisi liikutella jotenkin... tai jotain?" Sirius kysyi uteliaana. "Ei tuo mikään kunnon suudelma ollut."
"Niin..." Remus sanoi. Hän painoi huulensa uudestaan toisen huulille ja tällä kertaa Sirius vastasi suudelmaan, hieman kömpelösti mutta kömpelyys katosi nopeasti. Remus sulki silmänsä. Se oli parempaa kuin hän oli kuvitellut. Lopulta hän tajusi, että
hänen kätensä haroivat
Siriuksen hiuksia, ja työnsi Siriuksen pois.
"No niin. Ehkä tämä harjoittelu riitti", hän sanoi. "Osaatko sinä nyt suudella?"
Sirius nyökkäsi hiljaa. Hän istui sängylleen ja katsoi Remukseen.
"Anteeksi", hän kuiskasi ja laski katseensa. "Unohdetaan tuo, jooko?"
Remus istui Siriuksen viereen sängylle ja pörrötti ystävänsä hiuksia.
"Anturajalka, se oli vain harjoittelua. Mutta voin minä sen unohtaa, jos tahdot", hän sanoi ja kaivoi taikasauvan taskustaan. "Ehkä tuo ovi pitäisi avata." Hän näpäytti taikasauvaa ja lukko naksahti taas oikeaan asentoon. Remus käveli omalle sängylleen ja he istuivat pitkään hiljaa, ennen kuin hiljaisuuden katkaisi James, joka juoksi ovesta sisään voitonriemuinen ilme naamallaan.
"The Beatles! The Beatles! Osaako kumpikaan sanoa, mikä se on?"
Sirius ja Remus vilkaisivat toisiaan hymyt suupielissään, ja sitten taas Jamesia.
"Se on jästibändi. Minulta löytyy levyjä, haluatko kuunnella sitä?" Remus kysyi ja veti samalla resuista matka-arkkuaan sänkynsä alta. Hänen ei tarvinnut pitkään etsiä, ennen kuin löysi kolme lp-levyä arkusta. Ne olivat siistissä pinossa vaatteiden välissä. Remus oli harvinaisen siisti ihminen 16-vuotiaaksi pojaksi.
"Arvaa", Peter sanoi ja haukotteli. "Lily ja hänen kaverinsa Alice puhuivat tauotta siitä, miten hyvännäköinen John Lennon on ja mitkä ovat heidän lempikappaleitaan. The Beatles ei voi olla niin hyvä bändi!"
"John Lennon
on hyvän -- tai siis Beatles
on hyvä bändi", Remus sanoi. Hän otti varovasti levyn pois pahvikotelostaan ja laittoi sen soittimeen, jonka hän oli tuonut mukanaan kotoaan ja oli nyt hänen yöpöydällään. Hän laski neulan levylle ja huoneen täytti musiikki. Sirius vilkaisi Remusta yrittäen pidättää nauruaan. Kukaan muu ei ollut huomannut Remuksen pientä lipsahdusta. Vai että Remus piti John Lennonia hyvännäköisenä?
"Tämähän on hyvää", James sanoi hämmästyneenä. "No niin, Remus, kerro kaikki mitä tiedät Beatlesista, niin pääsen juttelemaan Lilyn kanssa."
Remus virnisti.
"Aiotko voittaa ensisuudelma-kisan?" hän kysyi ja vilkaisi Siriusta sivusilmällä. Siriuksen ilme vakavoitui ja hänen silmissään pilkahti jotain - pettymystäkö? Remus käänsi katseensa takaisin Jamesiin ja varoi katsomasta takaisin Siriukseen. Sirius oli hölmö, itsehän hän oli käskenyt unohtaa koko tapahtuman. Ja niin Remus yrittikin, melko huonoin tuloksin tosin. Vaikka ennen suudelmaa Sirius oli ollut vain poika joka oli hänen hyvä ystävänsä, suudelman jälkeen Sirius oli poika, joka näytti kummallisen suloiselta sekaisine hiuksineen, joita Sirius yritti aina huonoin tuloksin saada parempaan järjestykseen.
Siriuksen teki mieli päästä pois koko rakennuksesta ja mennä jonnekin yksin. Ei aivan hänen tapaistaan. Hän ei jaksanut kuunnella Remuksen selostusta Beatlesin jäsenistä. Tällä hetkellä hän ei olisi halunnut kuulla tuon pojan ääntä ollenkaan. Miksi, miksi hän sai aina kummallisia päähänpistoja? Miksi hän ei voinut olla hiljaa ja vain miettiä, miltä tuntuisi suudella sen vaaleahiuksisen pojan rohtuneita huulia kuitenkaan toteuttamatta mietettään, silloin asiat olisivat paljon paremmin. Mutta sellainen hän oli, kokeili päätä pahkaa uusia asioita sen kummemmin miettimättä.
"No niin. Oliko siinä kaikki faktat?" James kysyi ja havahdutti Siriuksen ajatuksistaan. "Tuletteko mukaan tarkkailemaan tilannetta vähän kauempaa? Lily on oleskeluhuoneessa."
Sirius haukotteli näyttävästi.
"En taida jaksaa tulla", hän sanoi ja haukotteli vielä uudestaan varmistaakseen vaikutelman siitä, että hän oli hyvin väsynyt. "Menkää te muut vaan", hän jatkoi.
Remus katsoi epäröiden Siriusta. Hän käyttäytyi hyvin kummallisesti. Ja Remus luuli tietävänsä, minkä takia.
"Minäkään en taida jaksaa tulla", Remus tokaisi.
James ja Peter vilkaisivat toisiaan ja sitten parivaljakkoa, joista tummahiuksisempi mulkoili Remusta ärtyneenä. Remus oli niin kuin ei olisi huomannutkaan. James kohautti olkapäitään ja lähti Peter kannoillaan makuusalista ulos.
"Mitä sinulla nyt on?" Remus kysyi Siriukselta kun ovi oli sulkeutunut Peterin ja Jamesin jäljessä. "Oletko minulle vihainen?"
"En", Sirius murahti. "Haluan vain olla yksin. Olen vihainen itselleni."
Remus ei välittänyt Siriuksen luotaantyötävästä olemuksesta, vaan istui hänen vierelleen sängylle. Sirius vilkaisi Remusta sivusilmällä, muttei sanonut mitään. Remus kietoi kätensä hieman epäröiden Siriuksen olkapäiden ympärille. Hän tunsi Siriuksen vartalon rentoutuvan hieman hänen kosketuksestaan.
"Vai että John Lennon on hyvännäköinen?" Sirius kysyi katsoen ystäväänsä silmiin.
"Voitko väittää jotain muuta", Remus vastasi. Sirius ei ollut kovin taitava vaihtamaan huomaamattomasti puheenaihetta, ja tällä kertaa Remus halusi pysyä asiassa eikä puhua John Lennonista. "Mutta miksi sinä olet vihainen itsellesi?"
"Koska minä suutelin sinua", Sirius töksäytti ja ravisti Remuksen käden pois ympäriltään. Hänen suunsa oli taas tiukka viiva.
"Ei, vaan
minä suutelin
sinua", Remus huomautti. "Kaksi kertaa."
"Mutta minä ehdotin sitä. Vaikka tiesin, että sinulle se olisi pelkkää harjoitusta. Remus, sinä olet paremman näköinen kuin John Lennon."
Remus ei tajunnut, miten lauseet liittyivät toisiinsa, mutta toisaalta, mitä muuta saattoikaan odottaa Sirius Mustalta?
"Oliko se sitten sinulle jotain muuta kuin harjoitusta?" Remus kysyi. Sirius siirtyi sentin kauemmas Remuksesta ja se tuntui suurelta kuilulta. Hän painoi päänsä käsiinsä.
"Tulet vielä vihaamaan minua", hän sanoi ja hänen sanansa kuuluivat muminana käsien takaa. "Mutta kyllä, se oli jotain muuta. Se oli ensisuudelma."
Remus siirtyi sentin verran oikealle sängyllä ja he olivat taas aivan vierekkäin. Sirius ei voinut siirtyä enää kauemmaksi ellei halunnut tippua lattialle.
"Sirius. Kuuntele minua. Ei sinun tarvitse olla vihainen itsellesi. Sinä -- minä--" Remus ei tiennyt, miten asettaisi sanansa joten hän oli taas hiljaa. Sirius nosti päänsä ja katsoi Remusta huvittuneena. Kerrankin Remus Lupin ei tiennyt, mitä sanoa.
"Mitä minusta ja sinusta?" hän kysyi pehmeästi. Hänen itseinhonsa oli hetkessä poissa. Remus oli hämillään. Jos Sirius tiesi mitään, niin sen hän tiesi, että jos Kuutamo oli hämillään, keskustelun toinen osapuoli oli jo voittanut. Vaikka Sirius ei tiennytkään, miten tuon keskustelun pystyisi voittamaan.
"Saanko minä suudella sinua", Remus töksäytti ja puri huultaan. Ja yhtäkkiä Sirius tiesi, miten tuon keskustelun pystyisi voittamaan.
"Et. Se olisi epäreilua. Minun vuoroni."
