Kirjoittaja Aihe: Adhokratia,Draco/Blaise, k11 (2. luku)  (Luettu 4119 kertaa)

Wiwiene

  • toveri Mäyrä
  • ***
  • Viestejä: 238
  • Toppaa sul on ainakin!
    • Salainen pöllöily - piirrosblogi
Adhokratia,Draco/Blaise, k11 (2. luku)
« : 04.07.2007 16:59:33 »
Nimi: Adhokratia
Kirjoittanut: Wiwiene
Paritus: Draco / Blaise
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: Angsti ja draama

Tiivistelmä:  Pinnan alle jääneet sotahaavat hautuivat kaikkien itkemättömien kyyneleiden kanssa ja
märkänivät katseilta piilossa makuuhuoneiden ja kappelien pimeässä.


Horinat: Adhokratia - Nopea sopeutuminen muuttuviin oloihin.
Eustacen haaste + rarehaaste.



Prologi


Sodan loppumisen jälkeisenä talvena Draco vaipui horrokseen.




Elämä asettui jälleen tuttuihin uomiinsa sikäli kun se oli enää mahdollista; päällisin puolin.
Pinnan alle jääneet sotahaavat hautuivat kaikkien itkemättömien kyyneleiden kanssa ja märkänivät katseilta piilossa makuuhuoneiden ja kappelien pimeässä.
Kotiäidit oikaisivat essunsa ja jatkoivat eteenpäin hymyillen vastaantulijoille , ja kahvilanpitäjät uusivat ikkunalasinsa ja pyyhkivät lattialta kuivineen veren jotta
arki saisi jatkua kuten ennenkin.



Draco seisoi hautausmaan laidalla katselemassa kun lapsi laski taisteluissa kaatuneen isänsä hautakummun päälle leikkoruusun, joka oli ostettu liian kalliilla
Viistokujalla sijaitsevasta kukkakaupasta äidin tuijottaessa kivikasvoisen hieman hautakiven ohi  ja puristaessa käsilaukkuaan vimmaisella voimalla.
Ilmassa tuoksui ensilumi, ja maa oli ensimmäistä kertaa kovan roudan peitossa. Taistelukentät oli puhdistettu, sodan uhrit saatettu maan routaan,
ja odotettiin vain valkoista vaippaa peittämään kaikki kipu, viha ja vääryys alleen.



Dracosta oli varttunut nuori mies; hän oli miltei kahdenkymmenen, elämänsä keväässä, mutta hänen sydämessään pesi ikuinen talvi. Äidin ja lapsen poistuttua
hän alkoi käyskennellä  jalkojen alla rahisevia sorakäytäviä hautojen välissä. Niin moni oli joutunut kärsimään sodassa, ei sillä että Draco olisi siitä välittänyt.
Astuessaan lopulta Malfoyn mausoleumiin häntä tervehtivät  hyinen hiljaisuus ja valkoisten marmoriarkkujen rivi.



Hän ja Blaise eivät olleet tarkoituksella päätyneet asumaan yhdessä jästi – Lontooseen.
Vaikka he olivat kumpainenkin taistelleet Pimeyden lordin joukoissa ja sodan päätyttyä olleet yhdessä syytettyinä rikoksista kansakuntaa vastaan,
he kumpikin olivat lakituvasta lähtiessään kuvitelleet näkevänsä toisen viimeistä kertaa. Kumpikin oli aikonut palata kotiin.
Kumpaakin oli odottanut tyhjä talo.



Blaise ei kestänyt enää kulkea velhojen keskuudessa. Vaikka hänet oli muiden joukossa todettu syyttömäksi, hänestä tuntui kuin hänen otsaansa olisi
polttomerkitty  sana murhaaja. Niinä harvoina päivinä kun hän sai itsensä pakotettua ulos ovesta, hän veti hupun syvälle päähänsä ja käveli kiireisin askelin,
pälyili olkansa yli useammin kuin katsoi eteensä. Eräänä tällaisena päivänä hän törmäsi kadulla kävelevään Dracoon. Draco oli laittanut Malfoyn kartanon myyntiin,
niin hän kertoi, ja oli etsimässä uutta asuntoa. He kumpikin olivat hylkiöitä, heitä halveksittiin. Jutellessaan myöhään tuliviskilasien ääressä Blaisen kanssa
ja kuullessaan tämän epätoivon hän ehdotti yhteistä asuntoa. Eihän heillä kummallakaan ollut mitään muuta, hän selitti. Blaise myöntyi.
Tavallaan hän oli helpottunut. Yhdessä asuminen merkitsi puolikasta taakkaa yhteiskunnan taholta sekä juttutoveria, vaikkakin kuinka kusipäistä ja kylmää.



Kun miehet seisoivat hilseilevän puuoven takana avaimet käsissään, he huomasivat aikeensa lopullisuuden.

Kumpikin oli myynyt kotitalonsa, vanhempiensa talon, muistojen ja lapsuuden pyhäkön.

Kaikki sillat oli poltettu, ja oli aika aloittaa uusi elämä.

Avain kiertyi lukossa ja ovi avautui naristen tunkkaisen kokolattiamaton tuoksuiseen pimennettyyn kaksioon.



Prologin loppu.
« Viimeksi muokattu: 29.11.2014 13:17:24 kirjoittanut Renneto »
Maybe you're gonna be the one that saves me.
ficit | taide | LJ

Elfalas

  • Rouva Valas
  • ***
  • Viestejä: 557
  • Die mit dem Tod tanzt
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #1 : 05.07.2007 10:09:56 »
Purr, tämä on kaunis. Jotenkin se tuntuu näyttävän ihan uudenlaisen puollen sinusta itsestäsi; tavallaan se ei ole yhtään sinun näköinen teksti, mutta kuitenkin siinä on jotakin niin Miimiä. Tykkään siitä, että kirjoitat juuri niin kuin huvittaa etkä seuraile valtavirtaa (sikäli kuin valtavirtaa on mahdollista seurata kun todella luovaksi heittäytyy). Äh, en osaa selittää, mutta tämä nyt ansaitsee jonkinlaisen kommentin. Himoquottailun aika!

Lainaus
Kotiäidit oikaisivat essunsa ja jatkoivat eteenpäin hymyillen vastaantulijoille , ja kahvilanpitäjät uusivat ikkunalasinsa ja pyyhkivät lattialta kuivineen veren jotta
arki saisi jatkua kuten ennenkin.
Essut. <3 Hieno oivallus, pikkuisen ironinenkin. Jotain mitä Desperate Housewives -porukka voisi tehdä.

Lainaus
Hän ja Blaise eivät olleet tarkoituksella päätyneet asumaan yhdessä jästi – Lontooseen.
Vaikka he olivat kumpainenkin taistelleet Pimeyden lordin joukoissa ja sodan päätyttyä olleet yhdessä syytettyinä rikoksista kansakuntaa vastaan,
he kumpikin olivat lakituvasta lähtiessään kuvitelleet näkevänsä toisen viimeistä kertaa. Kumpikin oli aikonut palata kotiin.
Kumpaakin oli odottanut tyhjä talo.
Ah draamaa! Tässä kappaleessa on hieno rakenne, dramaattinen aloitus ja vielä dramaattisempi lopetus. Jos kaikki kappaleet olisi yhtä dramaattisia, hiukseni sojottaisivat kokonaan pystyssä. Tykkään myös lakitupa-ajatuksesta - luulisihan sitä aina, että Malfoyn poika maksaisi itsensä vapaaksi tjtn, mutta ehkäpä ministeriö sitten on ottanut opikseen viime kerrasta.

Lainaus
Kun miehet seisoivat hilseilevän puuoven takana avaimet käsissään, he huomasivat aikeensa lopullisuuden.

Kumpikin oli myynyt kotitalonsa, vanhempiensa talon, muistojen ja lapsuuden pyhäkön.

Kaikki sillat oli poltettu, ja oli aika aloittaa uusi elämä.

Avain kiertyi lukossa ja ovi avautui naristen tunkkaisen kokolattiamaton tuoksuiseen pimennettyyn kaksioon.

Aaaaaa, taas dramaattista. Jännää. Niin vähäeleistä tekstiä, mutta vaikuttavaa. O.o Tämä on hienosti lopetettu pätkä; ratkaisu jää ikään kuin leijumaan ilmaan ja vaatii, että luetaan vielä lisää. Eikö tähän ollut tulossa useampi osa? Mmmmmm kivaa.

Vielä kerran haluan ihkuttaa tuota siroa tekstin asettelua. Jos olisi vähänkin pidempiä juttuja, sen kanssa menisi hermot, mutta tämä nyt on yksinkertaisesti taidokasta. Vähän niin kuin japanilaista kuvataidetta, osataan käyttää hyväksi tyhjää tilaa. n______n Aww. Okei, ennen kuin aww-syndrooma ottaa taas vallan, menen tästä korisemasta. Nähdään iltapäivällä. <3

// Editto! Ja että minä tykkään sivistyssanoista otsikkona!
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Elfalas »

Eustace

  • ***
  • Viestejä: 29
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #2 : 05.07.2007 14:28:33 »
Pienipieni. Minä en tyksi kauhiasti antaa haasteita kun jotenkin en osaa ja pelkään että ne pilataa. Tämä kuitenkin vaikuttaa hyvältä ja toivomma että jatkotkin on. Kiitti sulle sulo.

x3x3x3x3 Tykkään sua.

-ha-ma-
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Eustace »
Like a Goth, only a lot less dark and much more Harry Potter. That is fucking emokid<3

Wiwiene

  • toveri Mäyrä
  • ***
  • Viestejä: 238
  • Toppaa sul on ainakin!
    • Salainen pöllöily - piirrosblogi
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #3 : 05.07.2007 14:52:53 »
Elle, en ymmärrä miten saat revittyä mun teksteistä tollasta himopitkää kommenttia! Kiitoksia.

REPEustace, kiitos. toivottavasti en nyt pilaa tätä. : DD

Pidemmittä puheitta:

Luku 1




Blaise ei ollut aamuihminen.

Hän nousi joka aamu kello puoli kahdeksan vain vetelehtiäkseen koko aamupäivän puoliunessa suihkun ja kahvipannun välillä ja selaillakseen Profeetan läpi lukemattomia kertoja. Jos hän joskus viitsi vääntää radion päälle, sieltä ei tullut mitään ohjelmaa, vain mainoksia ja Kohtalottarien vanhaa tuotantoa. Joka aamu kahvia kului kuppikaupalla, niin paljon että Dracon herätessä iltapäivällä hänen täytyi keittää lisää. Ja kuitenkin hän pysyi tavoissaan, sillä se oli ainoa keino jolla hän tunsi pysyvänsä kiinni elämän syrjässä.

Töitäkään ei ollut, vaikka ei sitä olisi tarvittukaan; Malfoyiden kuolinpesän tuotot ja heidän perintönsä riittäisi heidän surkean elämänsä kustannuksiin moninkertaisesti. Koskaan ei tarvinnut kituuttaa tonnikalan varassa, eikä kumpikaan olisi siihen suostunut; he molemmat olivat liian tottuneet kashmirin tuntuun iholla ja jääneet riippuvaisiksi kalliiden partavesien huumaavista tuoksuista. Aika ajoin he lähtivät yhdessä ulos, tuulettumaan. Pääosin jästiklubeille, sillä siellä he voivat hengittää, syyttävä sormi ei osoittanut heihin eikä kukaan kuiskaillut raskauttavia sanoja  pimeissä looseissa Viistokujan kellarikapakoiden nurkissa.

Kellon lyödessä puoli kaksi Dracon makuuhuoneesta alkoi kuulua liikehdintää. Blaise pakeni oman huoneensa hämärään, sillä hän tiesi millainen hänen asuinkumppaninsa oli tähän aikaan päivästä. Heti herättyään tämä työntäisi huuleensa tupakan ja tarkkailisi varomatonta Blaisea savuverhon läpi, piikittelisi äreästi, haukkuisi ja lopuksi painuisi suihkuun mumisten  loukkauksia puoliääneen. Peseydyttyään Draco tulisi Blaisen luokse, ujuttaisi märät, ryppyiset sormensa tämän niskavilloihin ja vetäisi perässään nuhjaantuneiden, ryppyisten lakanoiden väliin ja rankaisisi Blaisea polttavan kuumin tupakantumpein ja kynsillä vedettyjen verinaarmujen siivittämänä.

Joinain aamuna, kuten tänä nimenomaisena, Blaise ehti pakoon. Jos hän olisi tarpeeksi hiljaa ja Draco tarpeeksi uninen, hän saisi olla rauhassa iltaan asti, jos onni oli myötä. Saatuaan kahvinsa ja savukkeensa Draco oli pääsääntöisesti oma itsensä, viileä ja vetäytyvä, mutta jutteli Blaisen kanssa kun he tilasivat lounasta alakerran pikaruokapaikasta. Sellaisesta Dracosta Blaise piti, sellaisen kanssa pystyi elämään.
Se Draco ei laittanut Blaisea kävelemään oudosti parin päivän ajaksi.

Kolmen maissa Blaise palasi keittiöön ja häntä tervehti suhteellisen hehkeännäköinen vaalea mies. Harvinaisen hyväntuulisena Draco ahtoi sisäänsä jääkaapista löytyneitä noutoaterian jäänteitä ja imaisi välillä tuhkakupissa kytevästä tupakasta.

”Heräsit sitten.”

Blaise koukkasi puoliksi syödyn pihvin pöydällä olleella käytetyllä haarukalla ja repi hampaillaan  sitkastuneesta lihasta irti suikaleita, jotka hän sai alas Dracon kahvikupillisen lopulla. Tällainen ’minun ruokani on sinunkin ruokaasi’ -menettely oli käynyt heidän asuinkumppanuussuhteensa aikana täydellisen luonnolliseksi, ja kumpikaan ei oikeastaan kiinnittänyt toisten ruokien ronkkimiseen noteeraamista kummempaa huomiota. Draco nykäisi kuppinsa takaisin, mutta havaitessaan sen tyhjäksi hän heitti sen tiskialtaaseen kovan ryminän saattamana.

”Sinun pitäisi lopettaa tuo.”

”Mitä? Tiedät varsin hyvin että nuo astiat saadaan korjattua yhdellä sauvanheilautuksella.”

”Ei se tarkoita että sinun täytyy rikkoa ne joka Merlinin kerta kun lopettelet aamupalaasi… brunssiasi – mitä lie.”

”Mistä lähtien sinusta on tullut tuollainen kodinhengetär, Blaise? Muuten, kun olet siinä seisaaltasi, anna minulle se tuliviskipullo sieltä kaapista.”

”En todellakaan anna, Draco. Kello on vartin yli kolme iltapäivällä.”

”Sittenhän on korkea aika ottaa kunnon pohjat. Me lähdemme tänään käymään ulkona.”

”Ei kai taas siihen nuhjuiseen paskabaariin seuraavassa korttelissa?”

”Ei, rouva hyvä. Me menemme jonnekin uuteen paikkaan.”

Kaivaessaan ruokakomeron hyllyjä Blaise pohti millaisen paikan Draco oli löytänyt. No, joka tapauksessa oli korkea aika vetää pää täyteen. Edellisestä baarireissusta oli viikko, ja senkin Draco oli pilannut vetämällä jotain epämääräisiä aineita yhdessä pilven kanssa ja oksentelemalla sitten koko yön kylpyammeessa. Sotkujen siivoaminen oli luonnollisesti langennut Blaisen osalle, kun Draco oli nukkunut päätään selväksi seuraavat kaksi päivää. Blaisen kanssa hässiminen ei ollut onnistunut pitkiin aikoihin sen jälkeen.

Onneksi Draco oli selviydyttyään ilmoittanut sen olleen viimeinen kerta kun hän osti aineensa Iskunkiertokujan pultsareilta.


Kello kuuden aikaan Draco oli melko tukevassa tuiterissa. Ikävä kyllä hänen vaatevalintansa olivat sen mukaiset, mutta mikäpä Blaise oli sellaisesta valittamaan? Jos Draco nimenomaan halusi juhlia Tylypahkan aikaiset koulupuvunhousut ja printtikuvioinen jästipaita päällään niin mikäpä siinä. Illemmalla matkatessaan kohti kapakkaa Draco joutui nojautumaan vähän väliä Blaiseen pysyäkseen pois vilkkaasti liikennöidyltä autotieltä.

Dracon valitsema paikka osoittautui vilkkaaksi jästien pintaliitoklubiksi, jossa sata hikistä nuorta vatkasi vartaloaan neonvalon valaisemalla tanssilattialla. Musiikki soi aivan liian kovaa, mutta Dracoon se näytti tarttuvan. Alkoholin tuoman tyhmänrohkeuden voimin tämä sukelsi sykkivään ihmismassaan kuin jonkun jättimäisen pedon nieluun ja jatkoi matkaa läpi sen ruuansulatusjärjestelmän. Blaise jäi tiskille tilaten paukun toisensa jälkeen ja katsellen tuota hekumallista liikettä joka tuntui kumpuavan suoraan näiden ihmisparkojen alkukantaisen tajunnan pohjasta. Hän tarkkaili Dracoa, joka painautui kiinni ihmiseen toisensa jälkeen, tanssi hetken jokaisen kanssa kuin joku öinen jumala, platinanvaaleat hiukset hiestä kiillellen ja kädet heiluen ilmassa. Kolmatta drinkkiä kumotessaan Blaisen katse osui nuoreen mieheen, joka lähestyi häntä itsevarmana ja myskintuoksuisena.
Mies sanoi jotain, katsoi Blaiseen kysyvästi.

”Mitä?” Blaise joutui huutamaan musiikin yli.

”Lähdetkö tanssimaan?”

Blaise epäröi. Hän etsi väkijoukosta Dracon, joka oli keskittynyt edessään tanssivaan mieheen, jonka alastomaan ylävartaloon oli hierottu kimalletta ja maalattu taidokkaita kuvioita.
Häntä tanssiin pyytänyt mies seurasi hänen katsettaan.

”Poikaystäväsi?”

Blaise nyökkäsi, vaikka asia ei niin ollutkaan. Eivät he olleet sopineet, että heillä olisi suhde, tai että he eivät saisi tapailla muita, mutta kun eläimelliset himot iskivät yön pimeydessä, Blaise oli se johon Draco purkautui kerta toisensa jälkeen, omistavasti.

”Ei hän sinua omista,” mies totesi ja ojensi kätensä silmää iskien.
Blaise antautui, seurasi miestä ja sukelsi maanisessa rytmissä heiluvaan jättimäiseen ihmisten soluina muodostavaan eliöön.

Mies painautui lähelle ja hetken Blaisea hävetti, hänen teki mieli työntää toinen pois, mutta jokin hänessä käski hänen antaa mennä. Hän sulki silmänsä ja kuunteli rytmiä, antoi raajojensa elää musiikin mukana ja tunsi kuumat kädet vyötäisillään. Veri kohisi suonissa, ja avatessaan silmänsä mies tuijotti häntä lähes ihailevasti. Blaise hymyili, liikkui, tunsi hien nousevan.
Sitten hän vajosi, kadotti itsensä musiikkiin.

Kun hän havahtui, kappale oli vaihtunut. Hetken hän ihmetteli, mikä oli saanut hänet heräämään transsistaan, mutta lopulta hän heräsi tuntemaan käden olkapäällään. Kääntyessään ympäri, hän huomasi että se oli Draco.

”Ai hei, Draco, ” hän aloitti mutta ei saanut jatkaa ennen kuin Draco keskeytti hänet ärähtäen.

”Nyt lähdetään kotiin.”

”Mitä? Nyt jo?”

”Ilmeisesti olit liian keskittynyt hinkkaamaan tuon homppelin kanssa huomataksesi ajan kulumista.”

”Älä viitsi, me vain tanssimme! Sinä tanssit itsekin!”

”Se on eri asia. Me menemme nyt kotiin.”

”Johtuuko tämä siitä että minä tanssin? Sinä et omista minua ja minulla on täysi oikeus tanssia kenen kanssa haluan!”

” Minä - minua ei nyt vain huvita olla täällä. Nyt ulos.”

Blaise sieppasi narikasta takkinsa painellen ulos ovesta äkäisemmin kuin hänen oli ollut tarkoitus. Draco tuli hänen perässään yhtäläisellä temperamentilla. Blaise oli kuitenkin nopeampi, sillä Draco oli loppujen lopuksi melko humalassa ja hidas.

Vasta seisoessaan yksin kotiovella Blaise älysi että Dracolla oli avaimet.




Ykösluvun loppu.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Wiwiene »
Maybe you're gonna be the one that saves me.
ficit | taide | LJ

Elfalas

  • Rouva Valas
  • ***
  • Viestejä: 557
  • Die mit dem Tod tanzt
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #4 : 07.07.2007 10:06:52 »
Nanaaa, heitetään nyt kommentti ettei tarvitse kuunnella sun angstaamistas illalla... Se sadealue näyttäisi liikkuvan nopeammin kuin ennustettiin, veikkaan tunnin vanhan satelliittikuvan perusteella taas että kuuden jälkeen tulee vain satunnaisia sadekuuroja.

Heti alkuun quottaus:
Lainaus
Blaise ei ollut aamuihminen.
Ihan kuin olisit saanut minulta jotain sairaita vaikutteita! xD Mikään ei ole hauskempaa kuin aloittaa teksti toteamalla, että päähenkilö ei ole aamuihminen.

Yleisesti ottaen olin pikkuisen huolissani tämän suhteen. Olen lukenut sinulta lähinnä one-shoteja, ja pelkäsin vähän, että aiot jatkaa tuota samaa rivien välistä -tyyppistä kerrontaa vastakin. Positiivisesti yllätyin, kun lähdit ihan kerronnalliseen tyyliin selittämään, eikä oma tyylisi hämärtynyt siinä. Tykkään siitä, kun et matki kaikkien muiden tyyliä niin kuin meikäläinen. n___n

Lainaus
Koskaan ei tarvinnut kituuttaa tonnikalan varassa, eikä kumpikaan olisi siihen suostunut; he molemmat olivat liian tottuneet kashmirin tuntuun iholla ja jääneet riippuvaisiksi kalliiden partavesien huumaavista tuoksuista.
Yksityiskohtia. Oikein hienoa.

Lainaus
Kellon lyödessä puoli kaksi Dracon makuuhuoneesta alkoi kuulua liikehdintää. Blaise pakeni oman huoneensa hämärään, sillä hän tiesi millainen hänen asuinkumppaninsa oli tähän aikaan päivästä. Heti herättyään tämä työntäisi huuleensa tupakan ja tarkkailisi varomatonta Blaisea savuverhon läpi, piikittelisi äreästi, haukkuisi ja lopuksi painuisi suihkuun mumisten loukkauksia puoliääneen. Peseydyttyään Draco tulisi Blaisen luokse, ujuttaisi märät, ryppyiset sormensa tämän niskavilloihin ja vetäisi perässään nuhjaantuneiden, ryppyisten lakanoiden väliin ja rankaisisi Blaisea polttavan kuumin tupakantumpein ja kynsillä vedettyjen verinaarmujen siivittämänä.
Whoo, tykkään Dracostasi. Se on tosissaan katkeroitunut. O.o Käy oikeastaan sääliksi kumpaakin, Dracoa koska se on niin kajahtanut ja Blaisea koska se saa kärsiä siitä.

Lainaus
”Sinun pitäisi lopettaa tuo.”

”Mitä? Tiedät varsin hyvin että nuo astiat saadaan korjattua yhdellä sauvanheilautuksella.”

”Ei se tarkoita että sinun täytyy rikkoa ne joka Merlinin kerta kun lopettelet aamupalaasi… brunssiasi – mitä lie.”

”Mistä lähtien sinusta on tullut tuollainen kodinhengetär, Blaise? Muuten, kun olet siinä seisaaltasi, anna minulle se tuliviskipullo sieltä kaapista.”

”En todellakaan anna, Draco. Kello on vartin yli kolme iltapäivällä.”

”Sittenhän on korkea aika ottaa kunnon pohjat. Me lähdemme tänään käymään ulkona.”

”Ei kai taas siihen nuhjuiseen paskabaariin seuraavassa korttelissa?”

”Ei, rouva hyvä. Me menemme jonnekin uuteen paikkaan.”
Himopitkä quote, mutta pakko oli kun oli niin ihana dialogipätkä. Tosi äijämäistä jutustelua, näkee ettei nämä ole enää mitään pikkupoikia.

Lainaus
Onneksi Draco oli selviydyttyään ilmoittanut sen olleen viimeinen kerta kun hän osti aineensa Iskunkiertokujan pultsareilta.
Aaw. Aaw aaw aaw.

Lainaus
Vasta seisoessaan yksin kotiovella Blaise älysi että Dracolla oli avaimet.

Ja tuo; hauska lopetus. Koominen suorastaan, keventää hiukkasen tyyliä. Muutenkin tämä oli vähemmän angstinen osa kuin odotin (mikä on tässä tapauksessa hyvä juttu, ei sitä loputtomiin angstausta jaksa).

No purr. Tämän enempää ei meikäläisestä ehkä nyt irtoa kun en ole vielä herännyt ja vahtaan yhä sitä häijyä sadealuetta jonka pitäisi olla nyt päällä mutta ei silti sada. Jonkin verran typotusta näytti olevan sekä prologissa että ykkösosassa, ne kannattaisi ehkä tarkistaa vielä kertaalleen. Muttei mulla muuta. Jatkahan.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Elfalas »

Mrjn Jäätuuli

  • ***
  • Viestejä: 47
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #5 : 07.07.2007 12:29:24 »
Prologi oli todella hieno, sai mielenkiinnon hyvin heräämään. Se oli kerronnallisesti niin erilainen kuin lukemani ficit yleensä, joten se tuntui virkistävältä (en osaa selittää miten tai miksi, mutta minulle tuli aamukaste mieleen tuosta prologista).

Ykkösosassa palattiin ehkä vähän enemmän minulle tutumpaan kirjoitustyyliin, mutta omaperäisyyttäkin löytyy. Loppu oli just sellainen, että jää kaipaamaan jatkoa, jota toivottavasti kohta saadaan?
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Mrjn Jäätuuli »
I pause next to him and wonder how much it will destroy my image if I sit down next to him.
Greasy Snape. Sitting in the grass. By the lake. With Harry Potter. At sunset.

Käännökseni

Wiwiene

  • toveri Mäyrä
  • ***
  • Viestejä: 238
  • Toppaa sul on ainakin!
    • Salainen pöllöily - piirrosblogi
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #6 : 07.07.2007 12:49:48 »
Elle, kiitos jälleen. Tsekkailenkin ne tässä, ja betankin sain vihdoin.

Mrjn Jäätuuli, kiitoksia sinullekin. Jatkoa kirjoittelen tässä parhaillaankin, sitä saa odottaa  alkavan viikon aikana.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Wiwiene »
Maybe you're gonna be the one that saves me.
ficit | taide | LJ

Ollivanders

  • ***
  • Viestejä: 150
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #7 : 08.07.2007 22:21:47 »
Harvoin olen eksynyt tänne Pimeyden voimien puolelle, mutta kyllä kannatti. Sait koukutettua minut tällä prologilla ja ensimmäisellä luvulla. Tarinaasi lukee mielellään, kirjoitat hyvin ja annat lukijalle mahtavasti yksityiskohtia. Pidän myös tavastasi kirjoittaa ns. rivien väliin, annat lukijan vaistota päähenkilöiden mielenliikkeitä.
Lainaus
”Nyt lähdetään kotiin.”

”Mitä? Nyt jo?”

”Ilmeisesti olit liian keskittynyt hinkkaamaan tuon homppelin kanssa huomataksesi ajan kulumista.”

”Älä viitsi, me vain tanssimme! Sinä tanssit itsekin!”

”Se on eri asia. Me menemme nyt kotiin.”

”Johtuuko tämä siitä että minä tanssin? Sinä et omista minua ja minulla on täysi oikeus tanssia kenen kanssa haluan!”

” Minä - minua ei nyt vain huvita olla täällä. Nyt ulos.”

Draco on selvästi mustasukkainen! Itse kyllä saa tanssia, mutta toinen ei.
Jään innolla odottamaan toista osaa.  :D
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Ollivanders »
Ollivanders - hienoimpia taikasauvoja vuodesta 386 eKr.
~Harry Potter ja viisasten kivi~

Wiwiene

  • toveri Mäyrä
  • ***
  • Viestejä: 238
  • Toppaa sul on ainakin!
    • Salainen pöllöily - piirrosblogi
Re: Adhokratia,Draco/Blaise, PG-k13,
« Vastaus #8 : 30.11.2007 20:27:14 »
Apua, olen laiminlyönyt kommentteihin vastaamista! : D
Kiitos kovasti kommenrista - jatko antaa odottaa itseään kunnes saan blokin pois päältä :/
Maybe you're gonna be the one that saves me.
ficit | taide | LJ

Wiwiene

  • toveri Mäyrä
  • ***
  • Viestejä: 238
  • Toppaa sul on ainakin!
    • Salainen pöllöily - piirrosblogi
Re: Adhokratia,Draco/Blaise, PG-k13,
« Vastaus #9 : 22.12.2007 13:18:26 »
MUAHAHAHA, olen palannut - uuden osan kanssa! Saitte sitä odottaakin (jos kukaan enää vaivautuu seuraamaan tätä :'D). Joten, pitemmittä puheitta, esitän teille

Toisen luvun
(Varoitukset: Rumaa kielenkäyttöä!)
Kiitän Kauko Röyhkää "Ottaako huora pullaa" - lausahduksesta.


Luku 2


Blaisen loppuyö sujui hiljaisissa merkeissä. Draco oli viivytellyt kotimatkalla melkein tunnin, ja kun tämä viimein suvaitsi saapua paikalle tupakka huulessa, Blaise ei saanut sanaa suustaan.
Avattuaan oven muutaman ohi tähdätyn yrityksen jälkeen vaaleaverikkö lampsi niine hyvineen huoneeseensa ja jätti hänet seisomaan ovelle hämmennyksen vallassa.

Osa Blaisea olisi halunnut pyytää anteeksi, maanitella Dracoa, nukkua oven takana viltti olalla ja kokata aamulla munia ja pekonia.
Se toinen osa taas halusi pitää mykkäkoulua ja murjottaa. Pessimistinen ja pitkävihainen puoli sai vallan, ja Blaise marssi
niinikään oman ovensa luokse ja paiskasi sen kokeeksi kiinni. Se oli oikeastaan aika vapauttavaa, aivan kuin viimeisen tunnin hänen sisässään huomaamatta kuplinut emotionaalinen jännitys olisi purkautunut kuin salama ukkospilvestä ikään.
Hänen ärsytyksensä oli laimennut jo melkoisessa määrin siihen mennessä kun hän oli sujahtanut peittonsa alle, mutta siltikään uni ei tahtonut tulla silmään.

Aamulla, kun Blaise hiipi viltti olallaan hakemaan vettä – tänään hän halusi oikeasti nukkua myöhään - hän hämmästyi melko lailla nähdessään Dracon istumassa nuutuneen mutta silti
näennäisen tyynen oloisena aamupalalla. Huomatessaan tumman pojan Draco hymyili (Blaise huomasi, että hymy ei yltänyt silmiin asti) ja työnsi pöydällä olevaa koria tätä kohti. Korissa oli kuivahtaneen näköisiä korvapuusteja.

”Ottaako huora pullaa?” Draco kysyi keskustelysävyyn ja siemaili samalla kahviaan.
Blaise avasi suunsa sanoakseen jotain, ehkä päästääkseen ulos hämmentyneen kysymyksen, mutta päätyi vain aukomaan suutaan kuin kultakala kuivalla maalla.
Draco tuhahti ja syventyi kiikkerän ruokapöydän pöytälevyn uurteisiin seuraten niitä sormellaan.
”Minä – tuota – vettä vain”, Blaise mumisi. Ripeästi hän nouti lasin, laski sen täyteen viitsimättä odottaa että hanasta tuleva vesi kylmenisi tarpeeksi ja kulautti nesteen alas niin kiireesti että oli tukehtua. Köhien nuorimies kiirehti takaisin huoneeseensa Dracon kylmien silmien katseen polttaessa hänen selkäänsä ja sulki oven perässään mahdollisimman huolellisesti.


Blaise oli maannut vuoteessaan tyynyihin hautautuneena jo useamman tunnin – välillä torkahdellen, mutta suurimman osan ajasta pimeyteen tuijottaen – kun hänen horroksensa rikkoi terävä läimäys. Henkeään haukkoen Blaise avasi silmänsä ja sumeuden läpi onnistui hahmottamaan Dracon kalpean hahmon.
”Sinä – sinä kuuntelet!”
Dracon sanat olivat kylmät ja kovat pimeässä huoneessa kun hän kohotti käteensä uuteen – vaikkakin varsin naismaiseen – lyöntiin.
”Draco, mitä sinä -”
Käsi heilahti ja avoin kämmen kohtasi maalinsa Blaisen nihkeässä poskessa.
”Au! Lopeta tuo! Mitä ihmettä sinä -”
”Turpa kiinni, homo! Kuuntelisit minua kerrankin!” Dracon tuliviskintuoksuinen hönkäisy pyyhkäisi Blaisen pakottavaa poskinahkaa.
”Mutta Draco, minähän kuuntelen sinua! Vähemmästäkin.” Blaisen ärtyisä puuskahdus sytytti maanisen pilkkeen vaalean miehen silmiin.
”Hah! Se eilinen, se kun hinkkasit sen hintin kanssa tanssilattialla, sekö oli kuuntelemista, niinkö?”
Draco kaivoi farkkujensa takataskusta taskumatin ja ryysti siitä hetken kiihtyneenä.
”Älä ole naurettava, se oli ihan viatonta -”
”Minäkö naurettava? Paskanmarjat! Minä sinulle viattomat näytän!”
Yhtäkkiä Draco oli Blaisen iholla, vimmastuneena, lähes verenhimoisena. Lihannälkäiset kynnet kaivautuivat hänen olkapäähänsä kun liian paljon hampaita sisältävä väkivaltainen suudelma osui puolittai Blaisen suulle. Hän kuuli korvissaan Dracon aggressiiviset henkäykset ja mutinan – vielä minä sinulle näytän – samalla kun päällä olevan miehen polvi painautui vaativasti hänen nivusiinsa.

”Draco, lopeta!” Blaise mumisi hätääntyneenä, alentui jälleen anelemaan, rukoili sormia pois vartaloltaan, yritti kiemurrelta alta pois…

Sitten, aivan yhtäkkiä, Draco oli poissa. Makuuhuoneen ovi paiskautui kiinni lähes samaan aikaan kun ulko-ovi kävi eteisessä
ja jäljellä oli vain vaaleaverikön pöhnäinen tuoksu huonohappisessa ilmassa.
Maybe you're gonna be the one that saves me.
ficit | taide | LJ

nighteyes.

  • ***
  • Viestejä: 119
    • http://www.geocities.com/farewell_mate
Re: Adhokratia,Draco/Blaise, PG-k13 (2. luku)
« Vastaus #10 : 03.01.2008 18:31:34 »
Lainaus
”Ottaako huora pullaa?” Draco kysyi keskustelysävyyn ja siemaili samalla kahviaan.
Ylläoleva on ehkä toimivin lausahdus jonka mä oon koskaan kuullut, hyvänen aika ja älooäl. x D Ehkä alan tästlähin käyttämään sitä, jos riitelen verisesti ruokapöydässä. Oli pullaa tai ei.

Entäs sitten,

Lainaus
"Minä - tuota - vettä vain."
Ehkä viehättävin vastaus jonka olisi voinut kuvitella. "Tota joo eikun vettä vaan err eh heheh." Confused!Blaise on varmasti vaikea, propseja että osaat. (Ite olisin kyllä ottanut pullaa. Kahvia ja pullaa, you know me.)

Hyvin hauskaa, ja tarpeeksi nopeatempoista, eikä edes liikaa mitään liirumlaarumia, johon yours truly ainakin aina lankeaa. En pärjää Ellellellen himoreplyille, mutta jätinpähän puumerkkini. I liked it, a lot. Ei siinä muuta.

Lopulta jäljellä onkin siis vain yksi kysymys.



... miksi Blaisen poski oli nihkeä?


Hearts,


- M.

PEEÄS! Tiedän että seikka on pieni, ja turha, ja siitä on naurettavaa mainita, mutta koska kaikki ehdottomasti ja poikkeuksetta rakastavat Miian pilkunviilausta, hän harrastaa sitä nyt kirjaimellisesti. Sun pilkut on väärällä puolella lainausmerkkiä ("Hjghhhg,"), niin kuin englannissa. Kiitos, no further complaints, thankies. Ja sori. : D
« Viimeksi muokattu: 04.01.2008 08:33:01 kirjoittanut nighteyes. »
"When the day shall come, that we do part, if my last words are not 'I love you' - ye'll ken it was because I didna have time."
- J. McK. F.


Oulun miitti kesällä 2009 - tule mukaan!

Wiwiene

  • toveri Mäyrä
  • ***
  • Viestejä: 238
  • Toppaa sul on ainakin!
    • Salainen pöllöily - piirrosblogi
Vs: Adhokratia,Draco/Blaise, PG-k13 (2. luku)
« Vastaus #11 : 10.01.2009 20:45:59 »
Ehkä Blaisella oli hiki? 8DDD

Kiitos, dearest.
Maybe you're gonna be the one that saves me.
ficit | taide | LJ