Kirjoittaja Aihe: The Weather of Love (het, Draco/?, S), 3/3  (Luettu 1829 kertaa)

Butterfly Beaty

  • ***
  • Viestejä: 23
The Weather of Love (het, Draco/?, S), 3/3
« : 13.04.2008 20:56:02 »
Title: The Weather of Love
Author: Butterfly Beaty
Genre: draama, fluff, jotain sinne päin
Pairing: Draco ja rohkelikkotyttö (who shall not be named... yet)
Rating: S
Summary: Tylypahkassa vietetään kevättä, jonka säävaihtelut näyttävät sopivan muutamien henkilöiden mielialoihin täydellisesti.
Disclaimer: Henkilöt kuuluvat J. K. Rowlingille, minä vain leikin niillä huvittaakseni itseäni  ;)

A/N: Tässä olisi ensimmäinen osa kolmesta, lyhyestä osasta, joihin kaikkiin liittyy linnan seinien ulkopuolella vallitseva ilmanala, jota myös sääksi kutsutaan…

1/3 Sade

Ulkona satoi vettä. Ulkona satoi vettä, ja hänellä ei ollut mitään parempaa tekemistä kuin tuijottaa alas tipahtelevia vesipisaroita.

Sade ei riittänyt täyttämään kunnollisen sateen roolia, sellaisen vanhan kunnon sateen, joka rapisi kotoisasti ikkunaan ja sai ihmisen kietoutumaan shaaliinsa tiukemmin. Pilvet eivät myöskään olleet harsomaista hattaraa, jonka läpi pirteä auringonvalo loisti antaen toivoa tulevasta kesästä. Sade oli vain ja ainoastaan masentavaa.

Ikkunalaudalla istuva tyttö oli viidentoista ikäinen ja hän tuijotti punaiseksi lakattuja varpaankynsiään. Jälleen hän toivoi, että joku poika näkisi ne. Tai ei joku poika, vaan se yksi ja ainoa, upean näköinen yksilö, jota hän ei missään nimessä saisi ajatella tällä tavalla.

Tyttö huokaisi hiljaa, toivoen sateen loppuvan. Mutta ulos katsoessaan saattoi huomata, ettei säällä ollut minkäänlaista aikomusta ilahduttaa häntä.
Oli kiellettyä rakastua siihen poikaan, ainakin kiellettyä ikkunalaudalla istuvalle tytölle. Ystävät eivät hyväksyisi ja kaikki puhuisivat heistä. Siis jos asiat ikinä tulisivat siihen pisteeseen. Ei ollut mitään takeita siitä, että upea ja vaalea luihuispoika pitäisi hänestä, edes ystävänä.

Tyttö huokaisi taas, ja toivoi sateen jatkuvan. Oikeastaan se kuvasti täydellisesti hänen mielialaansa. Sää, joka ei halunnut miellyttää ketään, hämmentyi tästä ja harkitsi muuttuvansa iloisemmaksi ihan vain kostoksi. Sitten sitä alkoi väsyttää ja se päätti jatkaa samalla tavalla kuin tähänkin asti, ehkä se jaksaisi huomenna panostaa aurinkoisuuteen.

A/N: Kommentteja?
« Viimeksi muokattu: 14.03.2015 20:56:10 kirjoittanut Kaapo »
a summer day... please.

Butterfly Beaty

  • ***
  • Viestejä: 23
Osa 2
« Vastaus #1 : 20.04.2008 20:22:17 »
A/N: Osa kaksi... Kommentit olisi arvostettuja  ;D

2/3 Auringonsäteet

Seuraavana aamuna sadepilvet olivat hälvenneet ja aurinko paistoi iloisesti valaisten huippauskentän, jonne kaksi joukkuetta oli kokoontunut. Heidän ympärillään sadat oppilaat hurrasivat joukkueelleen ja buuasivat vastustajille. Vaalea ja komea luihuispoika ei kuitenkaan välittänyt saamastaan kannustuksesta, sillä hän yritti paikantaa tytön.

Hänellä oli syynsä etsiä tuota rohkelikkotyttöä. Se syy oli, että Draco oli aivan lääpällään häneen, mikä oli tietysti ennenkuulumatonta. Ensiksikin tyttö oli rohkelikko, ja toisekseen hän ei mitenkään erityisemmin pitänyt luihuisista. Sen huomasi siitä tavasta, miten mulkaisi heitä ennen kuin langetti kirouksensa.

Poika toivoi löytävänsä hänet väkijoukosta voidakseen tuijottaa häntä kenenkään huomaamatta, tutkia tytön kaunista olemustaan ja painaa jokaisen yksityiskohdan mieleensä voidakseen haaveilla hänestä kunnes he kohtaisivat uudelleen.

Vihdoin hän löysi etsimänsä henkilön istumassa suhteellisen lähellä kenttää. Hän näytti tavallista kauniimmalta, auringonsäteet näyttivät leikkivän hänen hiuksissaan saaden ne loistamaan. Tyttö nauroi jollekin, mitä joku hänen ystävistään oli sanonut.

Tyttö katsoi ylös, ja aika tuntui hidastuvan. Draco katsoi häntä silmiin, jotka olivat niin ihanan väriset, täydelliset, niin kuin jokainen osa hänestä.

Hämärästi hän tajusi pelin alkavan millä hetkellä hyvänsä ja irrotti katseensa tytöstä vilkaistakseen ympärilleen.

Mutta hänen mielenkiintonsa huispaukseen oli haihtunut kuin tuuleen, ja sen tilalla oli nyt perhosia ja muita mukavia tunteita.
a summer day... please.

Sierra

  • ***
  • Viestejä: 322
Vs: The Weather of Love (het, Draco/?, PG), 1/3
« Vastaus #2 : 23.04.2008 14:45:45 »
Miksei tätä ole kommentoitu?  ???

Tuo ensimmäinen on lempparini noista kahdesta, rakastan sadetta ja kuvailit nätisti. Miksi musta tuntuu että toi tyttö on Hermione? Eikai se Ginny ole, hyihyi :D Ainiin, punaiset varpaankynnet oli kiva yksityiskohta!

Kirjoitappa se kolmasosa nopeasti jookos.
“Aha! What villains are these, that trespass upon my private lands! Come to scorn at my fall, perchance? Draw, you knaves, you dogs!” -Sir Cadogan

Butterfly Beaty

  • ***
  • Viestejä: 23
Vs: The Weather of Love (het, Draco/?, PG), 3/3
« Vastaus #3 : 02.05.2008 21:49:14 »
A/N: Kiitos kommentista  ;) Tää on nyt tuli vähän viiveellä, kun oli vähän elämää tässä taannoin  ;D
Tässä olisi nyt vika osa, kommentteja?


3/3 Ukkonen

Nainen tuijotti ikkunan takana myllertävää myräkkää. Salamat välähtelivät ja sade piiskasi puiden lehtiä armottomasti. Jos hän olisi ollut yksin kotona, tällainen ilma olisi saanut hänet piiloutumaan peiton alle ja toivomaan sen nopeaa loppumista. Mutta hän ei ollut yksin, joten hän seisoi keittiön ikkunan ääressä siemaillen viileää kaakaota.
“Äiti…?” kysyi pieni uninen hahmo, joka oli juuri saapunut paikalle. Tyttö oli viisivuotias ja hänellä oli pitkät platinanvaaleat hiukset.
Nainen, joka oli kiepauttanut ruskeat kiharansa poninhännälle, laski kaakaolasinsa ikkunalaudalle ja talutti tytön takaisin huoneeseensa. Hän istui tyttärensä sängynreunalla kunnes tämä nukahti.

“Hermione?”
“Shh, Cate nukkuu.”
“Ahaa. Tuletko sinä takaisin nukkumaan?”
“Taitaisi unet jäädä vähän vähiin.”
“Se on sinun päätöksesi, rouva Malfoy.”
“Hmph. No minä tulen”, Hermione vastasi hymyillen.

Vuosia aiemmin…

Yö oli lämmin, ulkona saattoi oleskella pelkässä kesämekossa. Niin tyttö oli tehnytkin, pukenut ylleen vaaleansinisen olkaimettoman kesämekon, joka ulottui juuri ja juuri yli puolen reiden. Se oli mukavan viileä, eikä hän uskonut tapaavansa ketään nyt, keskiyöllä. Siksi hän yllättyikin kuullessaan lähestyvät askeleet, ja kääntyessään katsomaan tulijaa hän yllättyi vielä enemmän.

“Hermione”, poika sanoi. Hän ei voinut uskoa onneaan: siinä hän oli, ainoa tyttö jonka hän toivoi tapaavansa keskellä yötä Tylypahkan nurmikolla.
“Draco”, tyttö vastasi, toivoen ettei kuunvalo paljastaisi hänen punastumistaan. Tämä oli epätodellista, he kaksi seuranaan vain pimeydestä kantautuvat luonnon äänet.

He katsoivat toisiaan silmiin, tuijottivat edessään seisovaa henkilöä niin kauan, että aika menetti merkityksensä. Sitten poika otti askeleen toista kohti ja niin otti tyttökin, he olivat melkein kiinni toisissaan. Kumpikaan ei rikkonut hiljaisuutta, vain pöllö huhuili jossain kaukana. Draco sipaisi tytön hiussuortuvan takasin hänen korvansa taakse minne se kuului. Ja sen jälkeen he suutelivat. Muu maailma tuntui katoavan heidän ympäriltään, jättäen heidät kahden. Se sai heidät unohtamaan mitä he ajattelivat ennen sitä hetkeä.
a summer day... please.