Kirjoittaja Aihe: Aku Ankka: Myrskyisenä yönä | S, h/c, perhefluffy (Sepe Susi & Pikku Hukka)  (Luettu 151150 kertaa)

Ronen

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 707
Nimi: Myrskyisenä yönä
Kirjoittaja: Bluji Ronen
Ikäraja: S
Fandom: Aku Ankka
Genre: hurt/comfort, perhefluffy
Hahmot: Sepe Susi, Pikku Hukka
Vastuuvapaus: En omista tämän fandomin hahmoja tai maailmaa enkä tienaa tällä tekstillä.
Haasteet: Kaiken maailman ficletit IV, viikko 39/2014: Perhe
A/N: Jutustelimme #mustepullo:ssa (irkin puolella kirjoituskanavalla, ekaan kenttään nimimerkki ja tokaan tuo kanavan nimi #mustepullo) Aku Ankasta fandomina (lukekaa myös Odon mainio Konkari Ramsselin keittiössä, S) ja päädyin sitten mainitsemaan eräästä K-18-tasoisesta, kaikkia mahdollisia rajoja rikkovasta Sepe Susi/Pikku Hukka -parituksen ficistä (säästän lukijat järkytykseltä enkä linkkaa sitä, etsikää itse :D). Siitä sitten kuuskidi totesi, että olisi kiva lukea kaksikosta perhefluffya, joten tässä sitä nyt on! Kiitokset ideasta, tämä syntyi melko nopeasti. :)

***

Eräänä synkkänä ja myrskyisenä syysyönä Sepe Susi istui puoliunessa nojatuolissa ja kuunteli takassa loimuavan tulen vaimeaa rätinää. Muutamia vesipisaroita tihkui puumökin sisään kattolautojen välistä, ja Sepe puristeli sinistä hattureuhkaansa kirotessaan mielessään uutteria possuja, jotka varmaankin nukkuivat onnellisina tarkoin muuratussa tiilitalossaan. Niin monet kerrat hän oli yrittänyt napata Veli Pontevan ja muut porsassarjan jäsenet, mutta järjestelmällisesti he onnistuivat pakenemaan hänen kouristaan. Kelmien kerhossakin kannustettiin Sepeä vaikka kuinka, mutta susi pelkäsi, ettei sekään tuki loputtomiin kestäisi.

Yhtäkkiä jostain kuului hiljaista nyyhkytystä, joka sai Sepen höristämään korviaan. Joku itki – eikä vain joku, vaan ääni taisi tulla Pikku Hukan huoneesta! Sepe päätyi saman tien pohtimaan, oliko hän tehnyt isänä jotain väärin; olihan suden tehtävä olla metsän viekas saalistaja, mutta hän ei tainnut loppujen lopuksi olla kovin hyvä malli rakkaalle pojalleen. Niinpä Sepe nousi raihnaisesti tuolista ja suuntasi kohti makuuhuoneita. Matkalla katosta tipahti suuri vesipisara suden kuonolle, mutta hän pyyhkäisi sen suurella kourallaan syrjään. Kattoa täytyisi paikata heti, kun säät ja rahatilanne sen sallisivat.

Kun Sepe pääsi Pikku Hukan huoneeseen, hän huomasi, että poikakulta oli kääriytynyt tiukasti peittonsa sisään ja nyyhkytti surkeana taukoamatta. Sepe kaivoi haalariensa taskusta tulitikkurasian, raapaisi yhteen liekin ja sytytti yöpöydällä olevan kynttiläntyngän. Sitten hän istuutui sängyn laidalle ja silitti varovaisesti poikaansa.

"Pikku Hukka, mikä hätänä? Isä on tässä nyt, ei tarvitse enää pelätä", Sepe totesi matalalla äänellä yrittäen kerätä siihen mahdollisimman paljon isällisyyttä. Pikku Hukka nosti peittoa korviltaan ja kääntyi katsomaan isäänsä kostein, suurin silmin.

"Minä… minä näin unta äidistä", poika sanoi kynttilän liekin tavoin värisevällä äänellä. Sepen kasvoille nousi oudon tyhjä ilme, kun hän huokasi syvään. Siinä vasta olikin nainen, Sepen elämän ainoa – toki hänen oman rakkaan mammansa ohella – josta hän ei ollut koskaan päästänyt irti. Sepe yritti pitää itsensä kasassa vastatessaan Pikku Hukalle.

"Oliko se sitten paha uni? Mitä oikein tapahtui?" Sepe kysyi. Hän toivoi sydämessään, ettei Pikku Hukka huomannut hänen epävarmuuttaan – miehen tuli aina olla niin kovin vahva.

"Äiti lähti... hän lähti siinä unessa pois, hylkäsi minut kehtoon. Ja sitten minä heräsin, kun myrskyää niin kamalasti", Pikku Hukka vastasi isälleen niiskaisten lopuksi. Sepen yleensä niin viekkaissa silmissä näkyi häivähdys mieleen pulpahtavia muistoja ajoista ennen Pikku Hukan syntymää. Pojan juuri kertoma uni oli totisinta totta.

Sepe ei antanut ajatuksen kuitenkaan häiritä. Hän nosti Pikku Hukan syliinsä ja halasi tätä tiukasti. Yksittäinen hassu kyynel saattoi vierähtää hänenkin silmästään, koska hän ei yksinkertaisesti muistanut, milloin viimeksi oli ollut näin sydämeenkäyvän hyvällä tavalla lähellä poikaansa. Yleensä Sepe oli niin ankara tätä ja tämän välillä rasittavaksikin käyvää hyvyyttä kohtaan, mutta nyt hänen täytyi täyttää velvollisuutensa rauhattomuuden hetkellä auttavana isänä.

"Pikku Hukka kulta, minä kaipaan äitiäsi aivan yhtä kipeästi joka ikinen päivä. Minä en koskaan unohda häntä, eikä sinunkaan pitäisi", Sepe totesi hiljaa ja tunsi hengittäessään pojan lämmön rintaansa vasten. Sitten Sepe laski Pikku Hukan takaisin sänkyyn ja peitteli tämän varoen.

"Isä, kiitos… ehkä hän palaa vielä joskus", Pikku Hukka sanoi viimeisenä hiljaa sängystä. Sepe pysähtyi ovensuuhun sammutettuaan kynttilän.

"Niin, ehkäpä", Sepe totesi nurkan toiseen laitaan oman huoneensa pimeyteen ja jatkoi vielä, "sitä päivää voimme odotella yhdessä. Hyvää yötä, Pikku Hukka."
« Viimeksi muokattu: 21.07.2017 01:04:39 kirjoittanut Ronen »


haluun muuttaa maailmaa vaik joku hulluks mua luulee

(ava by Waulish)

zilah

  • Sydänten kapteeni
  • ***
  • Viestejä: 299
  • "Olet tullut laivaan, luumuseni?"
    • Zilahin Kirjasto
Hyvää iltaa, tai yötä kommenttikampanjasta.

En ole tainnutkaan lukea yhtään ficciä Sepe Sudesta ja Pikku Hukasta, mutta tästä tykkäsin kovasti! Pikku Hukan äidistä ei tosiaan taida olla mitään mainintaa ja oli kovin surullista jos hän noin vain on hylännyt perheensä. Toisaalta, Sepe tuskin on mikään malliaviomies ollut, että ei kai ihmekään, jos vaimo päätti nostaa kytkintä. Ainakin, jos pikku Hukka tulee yhtään äitiinsä. Pyhimys vaimoksikin kyllästyisi Sepen edesottamuksiin.

Tässä kuitenkin pidän siitä, miten Sepe lopulta ottaa isänroolin haltuunsa ja lohduttaa poikaansa niin kuin kuuluu.

Hienoa tekstiä!


zilah

pilami

  • ***
  • Viestejä: 156
  • Puuskupuh
Olipas kivaa lukea ficci tästä parivaljakosta. Ihan alkoi taas tehdä mieli lukea pitkästä aikaa sarjakuvia, nuorempana sitä tuli tehtyä paljonkin. Ficci sopi tunnelmaltaan mielestäni yllättävän hyvin alkuperäisen sarjakuvan kanssa yksiin ja pystyin koko ajan kuvittelemaan tekstisi tapahtumat piirroksina. Oli todella hellyyttävää lukea Sepen hellemmästä puolesta, joka hänellä varmasti toden totta on. Pikku Hukan äidin ikävä taas tuntui kauhean koskettavalta ja surulliseltakin lukea. Lukisin mielelläni lisää tällaisia ficcejä. Kiitos!
nou panic, nou problems

FrostyFrozen

  • ***
  • Viestejä: 120
  • Pelkkä Frosty taitaa riittää.
Myönnettäköön, että olin vähän skeptinen tämän suhteen: minulle Sepe on aina se ankara, viekas hukka, vaikka mikä olisi. Mutta äääh tämä on ihana ;-; en minä muuta osaa sanoa, tykkäsin kamalasti!
Mun on pakko saada sokeria, muuten musta tulee ympäristölle vaarallinen.

Hearth's eyes rimmed with green water. He signed to us, and this time I think he actually meant I love you and not the giantesses are drunk.

Laitetaan maailma täyteen mahlaa niin siitä tulee puu.