Kirjoittaja Aihe: Emma - tai naiset eivät halua merkityksetöntä seksiä || K-11, pelimies-het  (Luettu 2318 kertaa)

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 391
Nimi: Emma – tai naiset eivät halua merkityksetöntä seksiä
Kirjoittaja: Arte
Ikäraja: K-11
Tyyli: draamaa, mysteerihköä mietintää, urpo jätkä päähenkilönä -genre, pientä parodia-twistiä
Yhteenveto: Tavallinen baari-ilta. Napataas joku nätti misu kainaloon ja viedään se sängynlämmikkeeksi. Ei kun?

Osallistuu: Hatusta nostettua IV, Oneshot10, Teelusikan tunneskaala (kunnioitus)

A/N Olipa kyllä haaste. Sain Hattu-haasteesta kombon mysteeri, K-11, het ja nauroin räkäisesti, koska mysteeri on niin kaukana omasta repertuaaristani kuin vain voi olla. Tämän tekstin idea oli olemassa jo ennen haastetta, kun mietin, miten saisin tunnetta "kunnioitus" käytettyä jossain tekstissä. Tähän sopi tuo mysteeri-teema ihan hyvin, kun sitä hieman venytti ja vanutti. Ei tosiaan ollut niitä kaikkein helpoimpia haasteita toteuttaa (kirjoitin tähän jo toistakin tekstiä, kun en ollut varma, onnistuuko tämä yhtään), mutta olen ihan tyytyväinen lopputulokseen.

Kiitos Melodielle, joka tsemppasi todella paljon pitkin prosessia, olet ihana ♥ Kiitos myös Dinellalle, joka tietämättään antoi minulle idean tähän tekstiin.

En tiedä, mikä minuun on mennyt, sillä tämä on jo toinen tekstini miespäähenkilöllä lyhyen ajan sisällä. Ei tämä olisi muuten toiminut. Toivottavasti pidätte!



Emma – tai naiset eivät halua merkityksetöntä seksiä

Tavallinen ilta. Hiuksiin vähän geeliä, farkut jalkaan, kauluspaita päälle ja menoksi. Pari kondomia takataskuun ajo- ja pankkikortin seuraksi.

Päätän sivuuttaa lähibaarin: samat naamat on tullut katseltua jo ja kaipaan jotain uutta. Tuoretta verta. Viime aikoina ei ole näkynyt mitään oikeasti houkuttelevia misuja. ja tänään on sellainen fiilis, että haluaisin jonkun kunnon panon. Hyvät rinnat, tiukan perseen, oikean naisen. Sellaisen, joka olisi viekoitteleva, laittautunut muttei ylitällätty, tarpeeksi haastava mutta ei kuitenkaan mikään tease.

Piipahdan R-kioskista perinteisen baaritupakka-askin. Jotkut mimmit niin tykkäävät tupakasta, että ne saa helposti lämpenemään tarjoamalla röökin jos toisenkin. Kukapa ei baarissa polta.

Mikke on portsarina. ”Mitä äijä”, se heittää kun pysähdyn porisemaan hetkeksi.

”Mitäs täs, tulin vähä tuulettuu. Onks näkyny mitään kivaa?”

”Vähän aikasta vielä”, Mikke kohauttaa harteitaan. ”Kyllä niitä yhen olutlasillisen jälkeen alkaa tippua.”

Taputan sitä selkään ja siirryn sisälle. Kohennan kauluspaitaa narikan peilin kautta ja menen sitten tilaamaan tuoppini. Kello hivelee vasta kahtatoista, joten tanssilattia on vielä hidas. Juon olueni kaikessa rauhassa, mutta näköpiiriin ei ilmesty mitään kiinnostavaa – lattialla velloo vain pikkuteinejä ja ne ei jaksa tällä hetkellä kiinnostaa.

Vedän askin taskustani suunnatessani ulkoilmaa kohti. Tavoittelen sytkäriä, mutta piru vie, se on jäänyt toisten farkkujen taskuun. No, tässäpä hyvä tilaisuus tehdä tuttavuutta jonkun kanssa. Terassilla notkuu pari jätkää, joiden katse on kiinnittynyt pitkänhuiskeaan naiseen, joka nojaa punaisissa korkkareissaan ja vartalonmyötäisessä mekossaan laita-aitaan ja katselee hajamielisen näköisenä tien toisella puolella olevaa puistoa. Se pyörittelee sytkäriä sormissaan ja imee posket lommolla sätkäänsä.

”Hei, saisko tulta?” liu’un naisen viereen ja hymyilen. En liian leveästi, mutta katson sitä silmiin. Haluan vaistonvaraisesti vilkaista edessäni levittäytyvää rintavarustusta, mutta vedän syvään henkeä ja keskityn. Nainen sen sijaan katsoo minua päästä varpaisiin ja ojentaa sitten sytkäriään vähäeleisesti.

Asetun nojaamaan sen viereen ja tunnen vatsanpohjassani tuttua kihelmöintiä. Sytytän sätkäni kaikessa rauhassa ja ojennan sytkärin sitten takaisin kämmen avoimena. Naisen sormet hipaisevat ihoani.

”Kiitos”, sanon ja nyökkään muka vakavan näköisenä.

”Eipä mitään”, nainen hymähtää. Katsoo takaisin puistoon. Sen sätkä alkaa loppua. Tarjoan sille uuden, kun se tumppaa vanhan aidantolppaan. Se näyttää pohtivan hetken, mutta ottaa sitten tupakan. Hymyilee minulle suupielellään, kun tarjoudun sytyttämään sen sen omalla sytkärillä, jonka poimin varovasti sen kädestä.

”Eiksulla oo kylmä?” kysyn, kun tuulenvire tarttuu sen pitkiin hiuksiin.

”Ei”, se naurahtaa ja kohottaa kulmiaan. ”Haluuksä lämmittää vai?”

Kohotan sille kulmiani ja virnistän. Kohautan harteitani ja imen taas sätkääni. ”Kuhan kysyin.”

Poltan tupakan loppuun ja nousen samaan aikaan kuin se. Kävelen sen perässä sisään ja katselen keinuvaa takapuolta. Se asettuu baarijakkaran päälle ja tilaa juotavaa. Harppaan baarimikon eteen ja vinkkaan itselleni toisen oluen tarjoutuen samalla maksamaan myös naisen juoman. Virnistän sille, kun tarjous hyväksytään. Aina ne eivät anna maksaa, ihan vain jostain typerästä periaatteesta. Eihän se ole kuin yksi juoma. Ja pieni askel siihen suuntaan, että yö tulisi vietettyä samassa osoitteessa.

Sen nimi osoittautuu Emmaksi. Se juttelee keveästi salilla käymisestä ja siitä, kuinka juhannus on ihan turha juhla. Vertaillaan hetken aikaa surkeimpia työpaikkakokemuksia, ja tarjoan toisenkin lasillisen. Se alkaa lämmetä, hymy hiipii useammin suupieliin, ja hivutan käsiäni hiljalleen lähemmäs sen reittä. Tyytyväinen muljaus käväisee vatsassa, kun se liikahtaa ja painaa jalkansa vasten jalkaani.

”Mennäänks röökille?” ehdotan huolettomasti. Se vilkaisee minua kulmiensa alta ja muikistaa huuliaan arvostavasti nyökäten.

”Onpa täällä porukkaa”, Emma huomauttaa, kun luovimme väkijoukon läpi.

”No on. Terdellä on varmaan ihan sairaasti jengii. Mennäänks etuovelle?”

Läpsäytän itseäni mielessäni hartialle onnistuneesta vedosta. Emma keinuu edelläni pihalle ja tarjoutuu rintojaan avuliaasti eteenpäin kumarrellen sytyttämään huulilleni leijuneen tupakan. Se nappaa oman tupakan huuliensa väliin, asettaa kätensä hartialleni ja nojautuu imemään tulet sätkästäni. Livautan käteni tueksi sen lantiolle, mihin se jää, kun Emma kääntyy katselemaan ympäristöään.

Nikkaan silmää oven edessä vartioivalle Mikelle, joka nostaa arvostavasti peukkunsa ylös. Tupakka alkaa huveta ja Emma liikehtiä vieressäni. Näen sen vilkaisevan sisälle imaisunsa välissä.

”Haluuksä takas sisälle?”

Emma näyttää epäröivältä, mutta pudistaa sitten päätään. ”Emmä. Siellä on niin kauheesti porukkaa. Ja DJ on tänään aika surkea.”

”Pitäskö vaihtaa osotetta?”

Kevyt olankohautus ja savupilvi. ”Voishan sitä.”

”Mulla ois kotona yks avattu viinipullo jonka vois tuhota”, heitän rennosti ja rutistan sitä pehmeästi kainalooni. Se kääntää hieman päätään ja naurahtaa korvaani. Vedän hitaasti henkeä sisääni, kun tunnen kaluni nytkähtävän.

”Punkkua? Mä inhoan valkkaria.”

”Joo, punkkua se on, Etelä-Afrikasta”, laskettelen menemään ja toivon, ettei meidän koskaan tarvitse päästä jääkaapille asti. Se kietaisee kätensä lantioni ympärille ja painautuu vasten, kun viiton taksitolpalle päin. Taksin takapenkillä sen rinnat tuntuvat olevan jo niin lähellä, että nojaudun painamaan suudelman sen korvan eteen. Emma hymähtää, mutta sen suupielet näyttävät tyytyväisiltä. Lasken käteni paljaalle reidelle ja hivelen sormillani viileää ihoa, kun kuski kaahaa tyhjiä katuja. Virnistän vasten sen ohimoa ja jatkan pienien suudelmien ja kevyiden kosketusten jakamista. Kun taksi viimein pysähtyy kerrostaloni eteen, kaluni on kova ja Emma on alkanut kiemurrella kosketuksiani ohjaillen. Tämähän etenee paremmin kuin hyvin.

* * *

Haukottelen ja kiskaisen peittoa hieman paremmin ylleni. Torkahdan vielä hetkeksi, mutta pakottaudun sitten avaamaan silmäni ja hapuilemaan rannekelloa. Varttia vaille yksitoista. En olisi millään jaksanut, mutta baari-illan jälkeistä aamua ei voi työntää kauemmas.

Kierähdän ympäri avaten suuni, mutta sänky onkin tyhjä. Kohottaudun istualleni ja vilkaisen pientä makuuhuonettani. Housut ovat keskellä lattiaa ja paita heitetty nojatuolin päälle, mutta sen sijaan missään ei näy mekkoa tai yksinäisiä rintaliivejä.

”Emma?” lausahdan kokeilevasti. Asunto kaikuu hiljaisuutta: ei kuulu kahvinkeittimen ääntä tai suihkun kohinaa. Nousen ylös ja vedän alushousut jalkaani. Pimeän makuuhuoneen jälkeen muu huoneisto tuntuu liian kirkkaalta, joten menee hetki käydä läpi eteisen kengät ja todella todeta, ettei korkokenkiä ole niiden joukossa.

Minne se nainen on oikein hävinnyt?

Siirryn keittiöön napsauttamaan kahvinkeittimen päälle ja huikkaan pullonpohjat pöydälle jääneestä kokispullosta. Päätä särkee, vaikka kuppia ei tullut illan aikana kaadettua järin paljon. Hieron ohimoitani ja kiertelen hitaasti ympäri kämppää odotellessani kahvin tippumista. Olen melko varma, että nojasimme vessanoveen kiihkeästi suudellen. Tuossa avasin mekon vetoketjun. Vaate tippui tuohon. Jään seisomaan makuuhuoneen ovelle kulmiani rypistellen. Muistinko kaiken väärin vai mitä on oikein tapahtunut? Missä se nainen on?

Kahvinkeitin kilahtaa. Kahvia hörppien tartun puhelimeen ja soitan Mikelle.

”Mä nukun”, kuuluu karhea murahdus.

”Joo sori, mut hei, lähinkö mä jonku naisen kans eilen baarist?”

”Et kai sä ny niin kännissä ollu?”

”No en tietääkseni, eli voitko vastata?” Miken kanssa puhuminen vetää mehuja. Onneksi mies mumisee myöntävän vastauksen ja voin sulkea puhelimen.

Astelen takaisin makuuhuoneen ovelle kahvia imien. Emma tosiaan oli täällä, en muista väärin. Ja miksi olisinkaan, sillä pystyin melkein tuntemaan naisen liikkeet allani. Se oli ollut melkoinen peto sängyssä. Tuijotan rypistyneitä lakanoita ja yritän tajuta, että nainen, nainen, on lähtenyt vapaaehtoisesti sängystäni ja vieläpä ennen kuin olen itse edes herännyt. Yleensä niitä saa pudistella kimpustaan puoli päivää ja antaa vielä matkaan suukkoja sekä vääriä puhelinnumeroita ja tyhjiä lupauksia. Mutta ei, tämä tapaus oli hävinnyt oma-aloitteisesti, aivan kuin, aivan kuin…

Aivan kuin mä, jos meen jonkun luo yöksi. Oliko Emma tosiaan ollut nainen, vai olinko maannut valheellisen transun kanssa? Pudistan päätäni ja pyöräytän silmiäni, kun penikseni muistuttaa minua siitä, miten märältä se oli tuntunut. On liian vaikea käsittää, että joku nainen oli toiminut pleijerin tavoin ja hävinnyt hoitonsa luota vähin äänin.

Alan haravoida kämppää läpi. Olihan sen nyt ollut pakko jättää edes jotain jälkeensä. Puhelinnumero nyt ainakin. Mutta keittiönpöydältä ei löydy mitään eikä eteisessä lojuviin kirjekuoriin ole raapustettu merkkiäkään. Lopulta istuudun keittiönjakkaralle ja täytän kuppini.

Todellisuus alkaa upota. Nainen tosiaan on hävinnyt kämpästä jälkeäkään jättämättä. Nainen! Oliko sekin ollut metsästysreissulla? Mutta se oli ollut niin samanlainen kuin kaikki muutkin muijat! Kikattanut typerästi ja näytellyt tissejään esteettömästi. Oliko se kaikki ollut samanlaista esitystä kuin minulla, tarkoituksena huijata uros sänkyyn yhdeksi yöksi? Ei jumalauta, onko sellaisia naisia todella olemassa! Päässä heittää ja sydämestä ottaa kaikki se kunnioitus, jota tuo pyhimystä lähentelevä nainen saa minussa aikaan.

Ei voi olla totta, aivot huutavat. Sä oot hukannu tollasen naisen, vitun äijä! Sä oisit voinu panna sitä niin paljon, ilman mitään siteitä!

Silmissä pyörii video loputtomasta seksistä ilman mitään vaatimuksia, pillu aina valmiina ja lähtee heti, kun toimitus on suoritettu. Viekoittelevasta hymystä, joka lupaa kuumaa kyytiä välittömästi tarjousta vastaan.

Baari-iltoja olisi edessä niin kauan, kunnes löytäisin sen uudelleen.

* * *

Suuntaan baariin illasta toiseen, viikosta toiseen. Kuukausi kuluu eikä naista näy. Mikkekään ei näe mitään. Missaan monta hyvää misua, jotka eivät suostu pikapanoon vessassa, sillä en halua päästää Emmaa uudelleen pakoon lähtemällä jonkun tavallisen mimmin kanssa kotiin.

”Liekö sen nimi ees Emma”, Mikke huomauttaa viisaasti yksi ilta, kun siemailen olutta sen vieressä.

”Nii, ei varmaan”, myönnän miettien niitä Kalleja, Kaapoja ja Mikkoja, joina naiset minut tuntevat.

”Olikohan se ollenkaan totta?” pohdin toisena iltana.

Mikkekin kuulostaa epäilevältä. ”Ei sellaista naista vaan voi olla olemassa.”

”Mut sä näit mun lähtevän sen kans”, varmistan vielä kolmannenkymmenennen kerran.

”Näin näin”, Mikke vakuuttaa, mutta se nykii korvaansa.

”Ehkä sä ajoit sen sängystä jo ennen nukkumaan menoa”, se ehdottaa lopulta, kun on kulunut jo pitkälle kolmatta kuukautta.

”Ehkä”, sanon, vaikka muistan edelleen, miten käperryin sen varren ympärille.

Lopulta kuitenkin alkaa tuntua siltä, että kaikki on vain keksittyä, kuviteltua. Ei sellaista naista vain voi olla. Ei kukaan nainen voi vapaaehtoisesti haluta sänkyyn ilman sitoutumisyritystä, eihän kukaan nainen halua seksiä vain seksin takia. Kaiken täytyy olla vain harhaa, liian monen oluen jälkeen keksittyä lumetta. Ei sellaista naista vain voinut olla olemassa.


« Viimeksi muokattu: 11.07.2016 00:36:28 kirjoittanut Arte »


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 630
Täytyy tunnustaa, että pääsi räkäinen nauru, kun päähenkilö nousi ylös sängystä x) aw, melkein sääliksi kävi. Jotenkin soveliasta, että playeri päätyy loppujen lopuksi etsimään sitä "täydellistä naista", joka olisi pelkkää pillua ilman tunnesiteitä - jonkinlaisen siteen vaikutti kuitenkin jo luoneen ihan vain yhden yön perusteella ;D ;D ;D

Siis tää on aivan loistava! Mahtavasti leikitelty teemoilla ja ajatuksilla ja kuvioilla ja sukupuolirooleilla. Ahh! Olen tosi fiiliksissä nyt tästä! ;D


Kiitos <3
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 391
Bbuttis awww nuu kiitos! *blush*

Musta tää kohtalo on päähenkilölle aivan oikein. :P Mokoma typerys. Tykkäsin tässä eniten just noista sukupuolirooleilla ja perinteisillä tapahtumankuluilla leikittelystä! Ja siitä, että kyllä naisetkin voi tykätä yhden yön jutuista ilman sen kummempia selittelyitä.

Kiitos kommentista ja innosta ♥♥


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman