Kirjoittaja Aihe: Sudenmieli (aika on pysähtynyt) | K-11 | Remus Lupin | Tajunnanvirtaa | ficlet  (Luettu 4765 kertaa)

neaemilia

  • Vieras
Ficin nimi: Sudenmieli (aika on pysähtynyt)
Kirjoittaja: Neaemilia
Hahmo(t): Remus Lupin + muut kelmit
Ikäraja: K-11
A/N: Pahoittelen pilkkupolitiikkaa taas kerran

*****

Remus odottaa. Odottaa. Silmät kiiluvat kuunvalossa (se ei ole täysikuu vaikka siltä näyttääkin) ja Remus odottaa vielä vähän aikaa.

Odottaa ymmärrätkö sinä odota odota älä liiku älä hengitä, muuten saatat huomata että et enää hallitse itseäsi.


Remus katsoo Siriusta, joka tarjoaa tupakkaa ja he molemmat puhaltavat kosteaan ulkoilmaan savua avatusta ikkunasta.

"Ethän sinä edes polta", James sanoo, mutta jättää asian siihen.

Remus odottaa. Odottaa niin helvetin pitkään ja aivan paikoillansa. Viisari menee eteenpäin ja silti

aika
on
pysähtynyt.


Remus takoo nyrkeillä seinää, rikkoo tapetteja, repii kirjoja, potkii tielleen osuvia esineitä ja romahtaa.

James ei tiedä mitä tehdä, Peter ei tiedä mitä on tapahtunut ja Sirius ei tiedä onko riehuva henkilö varmasti heidän tuntema Remus,
sillä Remus on rauhallinen eikä ikinä rikkoisi mitään, mutta kukaan ei tiedä, että hän on rikkonut itsensä.
Sirius istuu Jamesin kanssa Remuksen viereen, eikä Remus saa vapinaa loppumaan, ei saa pidettyä kyyneleitä sisällänsä, ei saa happea.

James tietää ja hän sanoo sen Siriukselle kyyneleet silmissä:

"Hope on kuollut."

Liian nuorena. Remuksen takia, niin hän itse uskoo ja menee hetki hetkeltä enemmän rikki. Ei kuitenkaan niin paljon, kuin Hope meni löydettyään poikansa raadeltuna, saastuneena ja kirottuna.

"Se on vain sudenmieli, ei sitä pidäkään ymmärtää", sanoo Remus eräänä talvi-iltana, kun hän on vain Siriuksen kanssa ulkona, sillä Sirius yrittää ymmärtää.
"Ehkä sinun pitäisi yrittää", Sirius toteaa puhaltaen ilmaan savurenkaita.

Remus ei kysy, miten sudenmieltä voisi ymmärtää, vaan hymyilee, sillä äiti sanoi, että jos hymyilee niin maailma vastaa hymyllä.

Hän joutuu myöntämään, että äitikin erehtyi joskus.

Remuksen jalat kramppaavat ja hän on jumissa sängyn vieressä jalat koukussa, eikä edes yritä enää päästä ylös. James saapuu makuusaliin, yskäisee savun takia ja mulkoilee Remusta, kun poika tumppaa tupakan makuusalin puulattiaan.

"Se on sudenmieli", Remus sanoo ja naurahtaa kuivasti.

Nyt tuli paha mieli. James päättää, että ei ikinä pitänytkään makuusalin lattiasta.

Remus odottaa, sitä että hänen äitinsä palaisi ja sanoisi niin kuin aina ennen: "Tiedän että kestät, sillä sinä olet vahva."

Mutta äiti ei palaa, eikä Remus ole vahva. Joku Siriuksen tyttöystävä vertaa häntä pikkulintuun, joka on Remuksen mielestä ironista, sillä hän ei pääse lentoon, vaikka on yrittänyt monta kertaa. Sudet eivät ole lintuja, Sirius toteaa. Eikä se ole sanaleikki vaan täyttä faktaa, jota Remuksen on vaikea niellä. Kolme päivää seuraavaan täyskuuhun ja susi ei muista tuskaa, ikävää eikä edes äitiä.

Kun Remus odottaa seuraavan kerran, ei Sirius jaksa katsoa vierestä, vaan hän tulee ja repii kellon viisarit irti.

Mutta sillä ei ole vaikutusta, sillä aika on pysähtynyt ja on turha odottaa jotakin, joka lipuu koko ajan pois käsistä.

« Viimeksi muokattu: 19.06.2016 00:34:07 kirjoittanut neaemilia »

Puoliverinen prinsessa

  • Vieras
Wow!

Tämä ficci oli mahtava, kuvailu oli täydellistä, Remus oli... Noh, ei oma itsensä.
Tämän kuvailu oli niin sanoinkuvailettoman kaunista omalla tavallaan, ettei siihen pysty sanomaan mitään. Remus ei ollut oma itsensä, se jäi päälimmäisenä mieleen. Sudenmieltä ei voi ymmärtää, siitä olen samaa mieltä. Sirius ja Remus tupakoimassa, hmm... En päässyt ihan selville, kuka tuo Hope oli, muttei anneta sen haitata. Kokonaisuudessaan fic oli ihana.
En osaa taaskaan saa kommentoitua mitään järkevää, eh...

Puoliverinen prinsessa kiittää, kumartaa ja heiluttaa team remus-kylttiä kaikesta huolimatta :D

neaemilia

  • Vieras
Puoliverinen prinsessa kiitos kommentistasi. Hope on Remuksen äiti - ainakin pottermoren mukaan. Ehkä olisin voinut sen vähän selvemmin sinne ilmaista, vaikka yritin kyllä :D No joo, Remus ei oikein ollut tosiaankaan oma itsensä, mutta kyllähän sen ymmärtää, kun oma äiti on kuollut.

Jos oot yhtään huumoripuolella olevan oman ficcisi (mitenköhän hitossa ficci taipuu) kommentointia seurannut, niin huomaat varmaan, että ei munkaan kommentit mitään huippuluokkaa ole :D

Kiitos paljon! team remus kyltit nostoon!
« Viimeksi muokattu: 18.06.2016 22:36:00 kirjoittanut neaemilia »

Linsku

  • Vieras
Tässä fikissä oli loistava kuvailu. Jotenkin mä ymmärsin miltä Remuksesta tuntui. Se ei ollut ehkä ihan oma itsensä mut ei se oo niin huono juttuku sen äitihän kuoli.

Khaos

  • ***
  • Viestejä: 7
En nyt osaa rakentavia palautteita antaa, mutta pidin paljon!