Kirjoittaja Aihe: Supernatural: Olen tässä, kun tarvitset (S • Destiel • raapaleita)  (Luettu 1857 kertaa)

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 605
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Nimi: Olen tässä, kun tarvitset
Kirjoittaja: Felia
Fandom: Supernatural
Paritus: Dean Winchester/Castiel
Ikäraja: S
Genre: AU, draama, lievä angst, hurt/comfort, (ehkä) romantiikka
Yhteenveto: Olen tässä aina, kun tarvitset minua.
Osat: 5 x raapale = kokoelma, jokaisessa 100 sanaa
Vastuuvapaus: En omista hahmoja enkä saa tästä myöskään rahallista korvausta. Kaikki on puhdasta mielikuvituksen tuotetta.

A/N: Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa suosikkisarjastani jotain, mutta en vain ole aiemmin uskaltanut. Nyt päätin sitten vihdoin kokeilla siipiäni tämänkin fandomin suhteen ja luonnollisesti rakas OTP:ni valikoitui paritukseksi. Nämä raapaleet voi kyllä lukea ihan bromancenakin, kun missään vaiheessa ei suoranaisesti kerrota Deanin ja Casin olevan pari. :D Vaikka fandom itsessään on jo todella haastava, niin päätin vielä antaa itselleni lisähaastetta ja rajoittaa kaikkien raapaleiden pituuden 100 sanaan, joten olen vähän epävarma, miten onnistuin näissä. Toivottavasti pidätte ja kommentit on aina tervetulleita. :D

// Ai niin, meinasi ihan unohtua, että inspiraation näihin olen ammentanut tästä ihanaisesta videosta.



● ● ●


Olen tässä, kun tarvitset


Castielin katse on lukittunut Deaniin.

Metsästäjä istuu tietokoneen ääressä täysin uppoutuneena mahdollisen uuden tapauksen selvitystyöhön. Välillä tämä selailee pöydällä koneen vieressä lojuvia papereita ja ottaa silloin tällöin huikan olutpullostaan. Tämä ei ole sanonut hänelle sanaakaan vähään aikaan, mutta Castielilla ei ole mitään hiljaisuutta vastaan. Hän voi aistia toisesta huokuvan innostuksen ja toiveikkuuden siitä, että vihdoin olisi löytynyt jotain hyödyllistä.

Aika kuluu ja kuluu.

Mutta mitään ei löydy.

Lopulta Dean huitaisee turhautuneena lattialle ison pinkan papereita, juo viimeisetkin pisarat oluestaan ja kääntää katseensa häneen eikä Castiel tarvitse sanoja tietääkseen, miltä tästä tuntuu. Vihreiden silmien viesti on selvä.

Emme saa luovuttaa vielä.


X X X


Castiel lähestyy Deania varovaisin askelin. Tämä seisoo selin häneen, hartiat lysyssä ja toinen käsi pitelee kiinni enkeliterästä toisen ollessa puristuneena nyrkkiin. Hän näkee vilauksen demonista, joka lojuu kuolleena lattialla tämän edessä.

”Dean”, hän sanoo hiljaa, laskee kätensä varovasti metsästäjän olalle. Hitaasti tämä kääntyy hänen puoleensa – kasvot ovat tuoreiden mustelmien, haavojen ja veren peitossa, katse on syvästi pahoitteleva, lähes sydäntäsärkevä.

”Olen pahoillani, mutta en vain pystynyt siihen”, Dean sanoo rikkinäisellä äänellä. Castiel vie kätensä tämän pään molemmin puolin ja katsoo vakaasti tämän kiiltäviin silmiin. Hetken he käyvät sanatonta keskustelua hiljaisuuden ympäröimänä.

Dean huokaa syvään ja enkeliterä kolahtaa lattialle.

”Kaikki on hyvin.”


X X X


”Ei, Sammy!!!” Deanin epätoivoinen huuto saa Castielin välittömästi jaloilleen. Hän kiirehtii metsästäjän huoneeseen, sytyttää valot todistaakseen tämän levotonta liikehdintää sängyllä. Hän astelee sängyn vierelle, laskee kätensä Deanin olkapäille, ravistaa tätä varovasti.

”Dean, herää. Se on vain painajainen”, hän sanoo, mutta toinen jatkaa vääntelehtimistään. Hänen on pakko ravistella tätä voimakkaammin, korotettava ääntään, mikä lopulta tehoaa ja Dean ponkaisee säikähtäneenä istualleen, tarttuu lujasti kiinni hänen käsivarsiinsa.

”Sammy”, metsästäjä kuiskaa kohdistaessaan surkean katseensa Castieliin. Hän vie kätensä toisen poskelle, pyyhkäisee hellästi ihoa peukalollaan.

”Sam on kunnossa, se oli vain painajainen.”

Dean rentoutuu, hellittää otettaan hieman ja tilanne rauhoittuu tämän nojautuessa tiiviimmin Castielin kosketukseen.


X X X


Kyyneleet valuvat pitkin Deanin poskia ja tämä pudistaa päätään kääntäessään katseensa pois. Castiel siirtää katseensa Samiin, joka näyttää olevan kahden vaiheilla siitä, mitä tämän pitäisi tehdä. Heidän katseensa kohtaavat hetkeksi ja Castiel nyökkää oven suuntaan. Sam epäröi hieman, mutta ottaa vihjeen ja poistuu huoneesta.

Castiel ottaa askeleen lähemmäs Deania, mutta ei tohdi koskettaa tätä vielä.

”Dean”, hän sanoo hiljaa, pyytäen. Metsästäjä kääntää kirkkaiden kyynelten raidoittamat kasvonsa häneen ja tämän silmistä heijastuva tuska saa jotain muljahtamaan epämiellyttävästi Castielin sisällä. Varovasti hän ojentaa kätensä pyyhkiäkseen kyyneleet pois tämän kasvoilta.

”Cas...” Dean kuiskaa ääni väristen ja Castiel ymmärtää pyynnön.

”En aio jättää sinua.”


X X X


Castiel hipaisee Deanin kättä, ja tämä liikahtaa, räpyttelee hitaasti silmänsä auki. Metsästäjän katse kirkastuu ja huulille kohoaa pieni hymy, johon Castiel ei voi olla vastaamatta. Ulkona pauhaa myrsky, mutta se tuntuu hyvin kaukaiselta, kun hän uppoutuu toisen vihreiden silmien syvyyksiin.

Deanin käsi löytää hänen kätensä, joka lepää sängyllä – kosketus on kokeileva ja tämä tarkkailee, odottaa hänen reaktiotaan. Castiel kääntää kätensä ja se rohkaisee metsästäjää tarttumaan siihen, puristamaan sitä silmät kiitollisuutta hehkuen.

Sanoja ei tarvita – eivät he koskaan tarvitse. Heidän siteensä on niin syvä ja vahva, että yksikin katse riittää kertomaan kaiken tarpeellisen.

Nyt.

Ikuisesti.

Olen tässä aina, kun tarvitset minua.
« Viimeksi muokattu: 10.06.2016 20:37:02 kirjoittanut Felia »
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Simma

  • The Witch
  • ***
  • Viestejä: 419
  • banneri © Ingrid
Luin Supernatural-ficcejä joskus pari vuotta sitten ihan kamalalla syötöllä. Aina kun edellinen loppui, aloitin saman tien seuraavan. Pitkiä jatkiksia, mut englanniksi. Tämä on ensimmäisiä SPN-ficcejä, mitä oon nyt lukenut suomeksi. Se, että oon niin tottunut lukemaan englanniksi (plus en muista olenko katsonut sarjaakaan suomenkielisillä teksteillä), niin tuntui hassulta lukea sanoja, kuten metsästäjä tai enkeliterä. : D

Mutta ficistä. Tämä oli lyhyt ja nätti. Viisi pientä kuvausta tapahtumista, joissa Cas tarkkailee Deania, niin kuin hänellä on aina vähän tapana, ja lohduttaa tarvittaessa ja ylipäänsä on aina paikalla, kun Dean omaa enkeliään tarvitsee. :3 Olen heikkona hurt/comfortiin, varsinkin silloin kun Dean on se, jota pitää lohdutella. Ja tykkään siitä, kuinka tässäkin heidän välillään on vahva mutta yksinkertainen side. Heidän ei tarvitse kuin katsoa toisiinsa tai koskettaa vähän tai sanoa pari sanaa ja se riittää. Sellainen molemminpuolinen ymmärrys, ei tarvitse mitään turhia selittelyjä.

Loppu oli suloinen! Uskon kyllä hyvin, että he ovat molemmat aina toistensa tukena. ♥

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 605
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Simma: Heh, itsekin tuli jokunen vuosi sitten luettua ihan älyttömästä englanninkielisiä SPN-ficcejä, mutta nykyään se on jäänyt todella vähälle. Suomeksikaan ei juurikaan tule luettua, kun se tuntuu pikkuisen hassulta, kun on niin tottunut siihen enkkuun. :D Siksi tämän kirjoittaminenkin tuntui aluksi vähän erikoiselta, mutta kyllä se tunne sitten lähti, kun vaan keskittyi kirjoittamiseen. En olisi varmaan saanut aikaiseksi näistä kahdesta mitään kunnollista oneshottia, niin päätin sitten kirjoittaa muutaman raapaleen sen sijasta. Ja tosiaan, Castielilla on aina tapana tarkkailla Deania, joten oli pakko kirjoittaa siihen liittyen jotain. :D Hurt/comfort on parasta, rakastan sitä ihan älyttömästi ja SPN on kyllä sellainen fandom, jossa sitä riittää. Ja mie rakastan Deanin ja Castielin välistä sidettä, tulkitsi sen sitten miten tahansa. Ihanaa kuulla, että pidit ja suuret kiitokset kommentistasi, se piristi mukavasti päivää. ♥ :D 
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Angelina

  • Stark-Rogers
  • ***
  • Viestejä: 6 480
MY GOD --- pakko sanoo ensinnäkin että toi video ♥____♥ Destiel on sellanen legendaarinen shippi, joka aina välillä unohtuu, mutta jonka pariin on aina ihana palata :'3 Saa nähdä mitä ne näille kahdelle nyt lopulta tekee, pelottaa jo valmiiksi ;___;

Voi ettien että. Tää oli mun mielestä kivasti canonmainen - ei turhia puheita tai rakkaudentunnustuksia, vaan katseita ja toisen sanatonta (ja sanallistakin) tukemista <3 Musta oli kiva, että Deanin ajoittainen herkkyys tuli tässäkin esille - se yrittää olla välillä niin machoa, vaikka oikeasti on pehmo ;___; Castiel oli mun mielestä myös hyvin oma itsensä ja tuollainen Deanin tukipilari.

Oot kyllä oikeassa siinä, että fandomina SPN on hankala! Mutta mun mielestä suoriuduit oikein hyvin ja tässä oli just kaikki tarpeellinen. Kiitos :3


ava & bannu © Inkku

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 605
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Angelina: Tämä vastaus on pikkuisen myöhässä, pahoitteluni siitä. Ihanaa, että päädyit tämän lukemaan! Näin vuosien jälkeenkin tämä teksti on yhä tärkeä mulle, joten hienoa kuulla, että olen onnistunut tämän kirjoittamisessa fandomin hankaluudesta huolimatta. :) Dean tosiaan yrittää olla aika macho, vaikka oikeasti onkin ihan pehmo, ja halusin tuoda sitä herkkyyttäkin enemmän esille. Halusin pitää tämän niin hyvin canonmaisena kuin mahdollista, ja hienoa kuulla, että onnistuin siinäkin. Destiel on kyllä rakkaus. ♥ Suuren suuret kiitokset ihanasta kommentistasi! ♥
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää