Kirjoittaja Aihe: Viikingit: Odinin pojan syysvalssi (Ragnar/Athelstan/Floki) S  (Luettu 548 kertaa)

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 1 558
Nimi: Odinin pojan syysvalssi
Fandom: Viikingit
Hahmot: Ragnar/Athelstan/Floki
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Fairy tale
Tyylijaji: Draama
Vastuuvapaus: Viikingit-televisiosarjan on luonut ja käsikirjoittanut Michael Hirst kanadalaiselle History-televisiokanavalle. Minä ainoastaan lainaan hänen hahmojaan.
Yhteenveto: Ukkosmyrsky ravistelee viikinkilaivastoa keskellä Pohjanmerta
Kirjoittajalta: Osallistuu haasteeseen kesäbingo – teksti aiheesta ukkonen


~Odinin pojan syysvalssi~

Laivasto oli jättänyt Wessexsin ja Northumberlandin rannat taakseen jo muutama viikko sitten. Kesä oli kallistumassa syksyksi ja Atlantilta puhaltava viileä ilma oli törmäyskurssilla Pohjanmeren lämpimämmän ilman kanssa. Taivas muuttui harmaanvihreän ja purppuran sekoitukseksi ja aallonkorkeus oli koko ajan suurempi. Laivaston miehet ja naiset valmistautuivat pahimpaan, sillä he haistoivat jo yltyvän tuulen mukanaan tuoman sateen ja sitten jyrähti ensimmäisen kerran. Thor paukautti vasaransa alasimelle niin kovaa, että heikko sydän olisi jo pysähtynyt.

Ragnar istui laivansa keulassa seuraten oman miehistönsä toimia. Miehet laskivat purjeen alas ettei se repeytyisi tulevassa myrskyssä ja köyttivät hermostunutta toveriaan kiinni maston tyveen. Se oli usein ainoa keino saada Thorin vihaa pelkäävä pysymään paikoillaan ja tekemättä mitään typerää. Ragnar hymähti itsekseen ja etsi sitten katsellaan parin metrin päässä hänestä makaavan Athelstanin. Tuo kristitty entinen munkki näytti levolliselta kaiken myrskyn ja ukkosenpauhun keskellä. Kun hän kohtasi Athelstanin katseen, hän saattoi vain arvailla mitä mies mietti. Rukoiliko tämä parhaillaan kenties omaa jumalaansa vai syyttikö hän myrskystä heidän jumalia?

Laivanrakentaja Floki matkasi eri laivassa, kuin Ragnar. Kuinka monta laivaa hän olikaan jo elämänsä aikana veistänyt? Monta. Ja parhaimmat laivansa hän oli tehnyt Ragnarille. Hän ei pelännyt laivojensa puolesta, ne olivat ehdottomasti parhaita ja kestäisivät myrskyt. Lisäksi hän oli monesti pyytänyt, että Odin pitäisi poikansa Thorin villit syystanssit sellaisissa mitoissa, että he saattoivat päästä perille Kattegatiin. Enemmän hän pelkäsi Ragnarin sielun puolesta. Se munkki oli varastanut palan Ragnarin sydäntä ja nakertanut tämän uskollisuutta jumaliaan kohtaan. Floki ei paljoa piittaisi, jos Athelstan hukkuisi matkalla. Sellainen oli kuitenkin jumalien käsissä, ei hänen.

Athelstan oli ennen myrskyn yltymistä köyttänyt itsensä laivan sivustaan ja piteli lujasti kiinni mistä sai otteen. Laiva keinui korkeiden aaltojen vietävänä ja välillä vesipatsas hyökyi laivan ylitse kastellen kaiken kylmällä ja suolaisella vedellä yhä uudelleen ja uudelleen. Hän vilkaisi keulassa makaavaa Ragnaria, joka yski ja pärski saadessaan sylin täydeltä vettä päälleen. Athelstan laski salamaniskujen ja ukkosenjyrinän välistä aikaa. Vain muutama sekunti. Niinä vuosina, jotka hän oli asunut Kattegatissa Ragnarin luona, hän oli oppinut jotain jumalista ja Thorin luonteesta. Harvoin Thor tuhosi ja poltti, vaikka metelöikin kuin viimeistä päivää.

Pohjanmeri ylitettiin Odinin suopean silmän alla ja viimein koitti se päivä, kun laivasto saapui Kattegatiin. Ranta täyttyi vastaanottavasta väestä, kun hyvät ja huonot uutiset vaihdettiin. Menetyksiä surtiin ja voittoja juhlittiin.
”Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. Aika on itkeä ja aika nauraa”, Athelstan puheli itsekseen laskiessaan jalkansa kiitollisena kovalle maalle. Aivan hänen takanaan oli Floki, joka kuuli mitä mies oli sanonut. Floki tuijotti munkkia hetken arvioivasti, tuhahti sitten jatkaen matkaansa. Viis munkista, hän kaipasi nähdä Helgan.
Ragnar, joka irrottautui juuri perheensä syleilystä, huomasi sen kipunoivan katseenvaihdon joka vaihdettiin Flokin ja Athelstanin välillä. Hänen sydäntään riipaisi, sillä jokin sanoi hänelle ettei tämä päättyisi hyvin. Miksi kaksi hänelle rakasta miestä ei voinut tulla toimeen keskenään. Tai miksi Floki ei vain voinut olla puuttumatta tähän? Hän halusi pitää molempien ystävyyden, mutta käsitti että se olisi mahdotonta. Tai sitten sen hinta olisi todella kova.

Loppu
« Viimeksi muokattu: 22.06.2019 22:56:25 kirjoittanut Fairy tale »

Avaruuspiraatti

  • ryöväriruhtinas
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 366
Kommenttikampanjasta moikka! Viikingit ei ole mulle entuudestaan tuttu fandom, mutta ajattelin, että jos fikissä vain on merta ja purjehdusta, niin kyllä minä siitä vähemmälläkin hahmotuntemuksella voisin pitää :D Ja näinhän siinä kävi!

Tässä oli tosi kivaa merellistä tunnelmointia noilla skandinaavisen mytologian elementeillä höystettynä! Oli myös kiva, että hahmoissa oli tarttumapintaa näinkin lyhyeen (ja mulle ihan uuteen fandomiin) nähden. Jokaisen hahmon sellainen perus minuus kävi ilmi selvästi ja heistä oli siksi jotenkin helpompi lukeakin. Ei ole Ragnar helpossa asemassa. Sitä on varmasti ikävä katsella, kun kaksi tärkeää ystävää ei siedä sitten yhtään toisiaan. Mutta ehkä hänellä on mahdollisuus myös tehdä asiat paremmiksi, ken tietää. En tunne sarjaa, joten voihan olla, että kolmikon asiat eivät ole päättyneet hyvin :P Mielenkiintoinen elementti kyllä tuo, että heidän keskuuteensa on päätynyt "vääräuskoinen" munkki. Se varmasti aiheuttaa jos jonkinmoisia draamanpoikasia yhteisössä.

Hehe, hahmoista tuli mieleeni, että voi tuota parkaa, joka köytetään mastoon! Oikeassa elämässähän tuo olisi aivan kamala tilanne, että joku joudutaan köyttämään siksi, että hän on niin pelosta sekaisin. Mutta tällä tavalla fikistä luettuna se on aika hupaisaa :D Tosin voin vain kuvitella, kuinka pelottavaa olisi oikeasti seilata Atlantilla hirmuisessa ukkosmyräkässä. En olisi minäkään mikään viilipytty sellaisessa tilanteessa...

Kiitoksia tästä, tämä oli mukava katsaus uuteen fandomiin!

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 1 558
Kiitos kommentista Avaruuspiraatti. Koska tämä oli itsellenikin eka teksti tästä fandomista kirjoitettuna, huomasin että sitä jollain lailla keskittyi muutaman tutun hahmon perusolemukseen enkä lähtenyt kirjoittamaan mitään pitkää sepustusta vaan halusin keskittyä tähän pieneen myrskyisään hetkeen tuolla merellä. Jo pelkkä myrsky ja ukkonen merellä on varmasti kamalaa ilman kylmää vettä ja köyttämistäkin. Joko tulee köytetyksi tai putoaa mereen tai hulluuksissaan vie muitakin mukanaan syvyyksiin.

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 387
  • ava by raitakarkki
Kommenttikampanjasta hei!

Tykkään Viikingeistä kovasti ja kiva, että Athelstan esiintyi tässäkin. Otsikko oli puoleensavetävä ja luulin, että se tarkoittaisi Ragnaria, mutta se tarkoittikin Odinin oikeaa poikaa eli Thoria.
Minusta oli sarjassa tosi harmi, etteivät Floki ja Athelstan kyenneet näkemään yhteiseen päämäärään. Tässäkin se tulee esille, kun Ragnar sitä harmittelee.
Kaikki purjehtimisen ja meren kuvaus oli tunnelmallista. Viikinkilaivoissa on täytynyt olla aika ikävää, kun on jo pienellä merenkäynnillä saanut annoksen vettä päälleen laidan puhumattakaan siitä, että olisi Odinin pojan syysmyrsky ...siis valssi :D
Myös nuo huomiot Thorin alasimesta ja Odin silmän (juurikin vain sen yhden!) alla olemisesta oli mainioita.

Lainaus
Harvoin Thor tuhosi ja poltti, vaikka metelöikin kuin viimeistä päivää.
En tiedä miten tämä huomio sopii aika hurskaalle Athelstanille, mutta hyvä huomio se on kuitenkin  8) ;D

Tää oli tosi kiva, Kiitos!  :-*
Now I will say one thing only:
               where any man is needed, I am there.

                             - Odysseus-

                 (Philoctetes by Sophocles, lines 1054-55)

                
              

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 1 558
Kiitos kommentista Kelsier:)
Tapahtumien ajankohta on sellainen että Athelstan on jo jonkun aikaa ollut Ragnarin "orjana" kunnes viikingit tekivät uuden reissun tuonne Englantiin. Minulle jäi kovasti se yksi ukkosentäyteinen merimatka mieleen, kun tosiaan piti köyttää ihmisiä veneeseen kiinni ettei myrsky vie vallan mennessään. Flokilla oli siihen mennessä kertynyt ikäviä ajatuksia munkkia kohtaan. Mahdoinko muuten edes ajatella Odinin omistavan vain yhtä silmää kun tätä kirjoitin. ??? (minä hölmöläinen).