Kirjoittaja Aihe: Kaikilla on hintansa (salaisuutensa) | sallittu, draama, Rita ja Rosmerta  (Luettu 1080 kertaa)

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 1 379
  • "Snadaff unmuh! Radamsa!"
Author: Neiti Syksy
Rating: sallittu
Warnings: -
Genre: Draama
Disclaimer: Rowlingin luomaa kaikki, minä vain vähän taivuttelin omaan käyttööni.
Summary: Itsekkäässä maailmassa vain itsekkäät pärjäävät.

A/N: Osallistuu Hatusta nostettua IV -haasteeseen. Haasteena oli kirjoittaa sallittua draamaa, paritukseton Rita/Rosmerta. Eli he ovat tässä päähenkilöinä. Odoliini luki läpi ja jei, nyt se on sitten täällä! :--) Tällä olisi voinut messeillä vaikka kuinka paljon, mutta päätin kuitenkin pitää lyhyenä. Tuntuu, että nämä lyhyemmät tekstit soveltuvat omiin kirjoitustaitoihini paremmin. :D

Taivuttelen tosiaan hieman, sillä värittelin Rosmertan menneisyyttä (josta ei siis ole mitään canon-tietoa) sekä myös lajittelin hänet puuskupuhiin. Ryhdyin miettimään lajitusta Korpinkynnen ja Puuskupuhin välillä mutta päädyin jälkimmäiseen. Toivottavasti jotakuta miellyttää!


_________________________________________________

Kaikilla on hintansa (salaisuutensa)

Pubin terävät äänet ja huudot tervehtivät pitkää, luisevaa naista, joka astui Kolmeen luudanvarteen sisään. Oli keskiviikkoilta, eli useimmille näille pölkkypäille jo viikonlopun alku – jos sitä varsinaista arkea heillä oli ollutkaan. Rita sihahti yhdelle näistä pubin kanta-asiakkaista, jolla oli kädet ojentuneet hieman liian lähelle naista itseään. Hän ei ollut täällä kuin yhtä tarkoitusta varten: juoruja.

Sianpää oli kaikessa kamaluudessaan paljon parempi paikka juorujen vaihtamiselle. Kaikilla asiakkailla oli jotain salattavaa ja he olivat enemmän kuin mieluita vaihtamaan tietojaan siihen, että heidän omat pienet ja likaiset salaisuudet eivät tulisi julkisesti ilmoille. Luudanvarressa sen sijaan asiakaskunta oli hyvin tiivistä ja pubin pitäjä, matami Rosmerta, piti kaikkien puolia.

Mutta jokaisella oli oma hintansa, se täytyi vain löytää. Rita soi itselleen pienen omahyväisen hymyn häivähdyksen huulillaan, sillä vaikka se oli vaatinut hyvinkin paljon aikaa ja omistautumista työlleen, hän oli onnistunut. Naisen oli onnistunut päästä matami Rosmertan ihon alle. Hänellä oli tietoja, joka saisi rohkeimmankin puuskupuhin taipumaan.

Tunteet, luottamus ja vastuu sekä ahkeruus – pääpointit puuskupuheissa. Sellaisia asioita, mitä Rita ei voinut ymmärtää. Tässä maailmassa pärjäsi ainoastaan vallalla. Valta saattoi olla erilaisia asioita: niin rahaa (Malfoyt), suhteita (Malfoyt taas) tai tietoa (kuten Ritalla). Itsekkäässä maailmassa vain itsekkäät pärjäävät oli toiminut Ritan mottona jo kauan ennen Pojan-joka-elää sensaatiomaisia taisteluja tiedät-kai-ketä vastaan. Hän ei olisi päässyt tähän asemaansa ilman kieroutta, eikä varmaan pysynyt hengissäkään.

Ehkä se oli väärin jollain tasolla, vaihtaa vallan mukana omaa paikkaansa politiikassa. Naisen mielestä se ihminen varsinkin tyhmä oli, joka ei edes yrittänyt pelastaa nahkaansa, kun sellainen mahdollisuus tuli. Siksi hän arvosti jollain tapaa vanhempaa Malfoyta. Selvitä nyt (lähes) kaikesta! Rahalla ja suhteilla, mutta tietoa hänellä ei ollut kyllä ollenkaan. Tyhmä kuin saapas, mikä harmi.

Nainen asteli tomerasti baaritiskin reunaan, varjojen syleilyyn. Istuutuessaan jakkaralle, hän oli hyvillään siitä, että lamppu oli edelleen palanut seinältä. Se toi hämäryyttä ja salaperäisyyttä sekä myös mahdollisuuden tarkkailla vapaammin.

”Mitä saisi olla – sinä!” Rosmerta henkäisi. Hän oli tullut tarjoamaan kenties päivän erikoista (viikunaruohoviski oli uusinta uutta ja lisäksi aika suosittu) sekä myös vaihtamaan pienen sanasen päivän säästä (hyvin sateinen). Hän ei ollut odottanut, että tuo kiero toimittaja, jonka jopa sulkakynällä oli terävämpi ote kuin monilla tavallisilla ihmisillä, näyttäytyisi täällä tänään.

”Minäpä minä”, Rita vastasi tervehdykseen maireasti hymyillen. Kuin kissanpentu, joka oli maidon sijasta saanut kermaa.

”Sait mitä halusit, et voi kiristää minua enää”, Rosmerta sihahti huuliensa välistä. Hänen silmänsä tuntuivat salamoivan ja Rita melkein hymyili. Miksi he kaikki astuivat aina tuohon samaan "et voi kiristää minua enää" -värssyyn?

Vaikka Rita myönsi, että hän ei ehkä ollut kaikkein rehellisin henkilö, hän kuitenkin piti omat lupauksensa. Eikä hän kiristänyt useasti samalla tiedolla, nyt hänellä oli tosin lisätietoja, jotka saisivat tuon pubin pitäjän aukaisemaan omat tietohanansa.

”Voin itsekin mennä julistamaan, että äitini oli hutsu, joka ei pystynyt olemaan vain yhden miehen kanssa. Se on nöyryyttävää, varsinkin kun se oli aika julkisesti tiedossa siellä, mistä olen kotoisin. Mutta pääsen sen yli, koska en halua rikkoa enää asiakkaideni yksityisyyttä", Rosmerta jatkoi, kun Rita ei reagoinut halutun lailla.

”Voi Rosmerta, tiedäthän sinä, että jos tuollaisen tiedon saan, niin haluan sitä tietenkin tutkia lisää. Ja olen saanutkin lisätietoja, nimittäin veljestäsi”, Rita piti pienen teatteritauon puheessaan, katsoen hyvillään, kuinka vähän nuoremman naisen silmät laajenivat kauhusta. Ilme hänellä pysyi vakaana, mutta Rita olikin oppinut jo alussa katsomaan ihmisiä silmiin. Silmien ilmettä kun ei pystynyt kontrolloimaan kaiken keskellä. ”Anthony, olenko oikeassa?”

”Mistä-- mistä sinä--”, Rosmerta takelteli ja pudisti päätään, kuin yrittäen pitää itsensä koossa.

”Oi, minä tunnen ihmisiä. Paljon ihmisiä, jotka ovat palveluksen velkaa sieltä sun täältä”, Rita vastasi kysymykseen, jota Rosmerta ei ollut saanut edes loppuun asti sanottua. ”Niin, eihän tämä veli olisi edes niin suuri skandaali, jollei hän olisi ollut surkki. Eikä sekään vielä mitään, mahtoi olla aika kurjaa huomata, että pikkuveljen takia vanhempasi etääntyivät ja noh, äitisi nautti uusista miehistä ja isäsi seuralaisista. Mutta tiedätkö, mikä tässä jutussa on kaikkein kamalinta?”

Rosmerta pysyi hiljaa. Hän tiesi, että Rita tiesi, että nainen tiesi hänen viittaavaan veljensä kuolemaan.

”Mitä sinä haluat?”, Rosmerta kysyi pienen tauon jälkeen, rasittuneella äänellä.

”Tiedän, että tänne kirjautui sisään jo eilen nimellä Remus Musta eräs henkilö. Haluaisin yksityiskohdat huoneen varauksesta, henkilöiden lukumääristä sekä ulkonäöistä. Voit varmasti tämän hoitaa minulle nopeasti, sillä minun täytyisi jo kiirehtiä painoon”, Rita hymyili, yrittäen olla hurmaava. ”Ai niin, saisinko vielä neilikkavettä? Kurkkuani hieman kutittaa. Kiitos!”

Rosmerta kääntyi kannoillaan kohti avaintiskiä, teettäen kopiointiloitsulla kopion kirjan sivusta, mikä liittyi kyseisen henkilön huoneeseen. Naisesta tuntui pahalta tehdä näin, mutta hän ei voinut antaa kenenkään tietää Anthonysta. Ritakin oli jo tarpeeksi paha, että hän tiesi...

Kuka muka edes uskoisi, että hänen veljensä kuolema oli vahinko?

Vuorna

  • tahdonalainen
  • ***
  • Viestejä: 418
Hyvää aamupäivää! Rita on äärimmäisen mielenkiintoinen hahmo, mutta en muistaakseni koskaan ole lukenut häneen keskittyvää tekstiä. Asiahan piti korjata ensi tilassa, ja niin sitten löysin tieni tämän tekstin pariin. Ficcejä penkoessa ainakin itse keskityn vähän turhan usein tosi parituskeskeisiin teksteihin, ja olikin kivaa vaihtelua lukea Ritan kieroiluista!

Ihan jo tuo tekstin yhteenveto oli tosi kiinnostava, ja kun tietää Ritan juonittelevan luonteen, se loi tiettyjä ennakko-odotuksia tekstille. Ne kyllä lunastettiin oikein olan takaa. Tässä mentiin syvälle Ritan päänsisäisiin pohdintoihin, ja niitä oli mielenkiintoista lukea. Hänessä on toden totta valtava halu selviytyä ja pysyä pinnalla hinnalla millä hyvänsä, ja senkin takia hän on ihastuttavasti tavallaan moraalin harmaalla alueella. Hänen juonittelujaan oli mukava lukea, vaikka Rosmertaa kävikin sääliksi! Hän on aina jäänyt mulle hiukan etäiseksi hahmoksi, joten sun hänelle luoma taustatarina oli oikein ilahduttava ja todella kiinnostava! Ritan tietynlainen omahyväisyys oli oikein osuvaa, kuten oli myös Rosmertan reaktio Ritan kiristykseen.

Lainaus
Valta saattoi olla erilaisia asioita: niin rahaa (Malfoyt), suhteita (Malfoyt taas) tai tietoa (kuten Ritalla).
Tästä kohdasta mä pidin todella paljon! Tieto ja sitä myötä juorut ovat Ritan vallan väline, mikä on minusta ihan loogista. Kuitenkin ero siinä, miten nämä vallan eri muodot kohdataan, on tosi iso – raha tai suhteet ovat melko lailla hyväksyttäviä, mutta tieto ei niinkään. Kaipa se johtuu ennen kaikkea siitä, miten henkilökohtaisilla asioilla Ritakin leikkii, vaikka juuri senkin takia hänellä on niin paljon valtaa.

Tämä oli oikein kiinnostava teksti! Ritan sielunmaisemaan ja motiiveihin oli mukava tutustua, ja olit todella hienosti minusta tavoittanut hänen luonteensa. Ihana lukea tekstejä näistä harvinaisemmistakin hahmoista, mielenkiintoiset sivuhahmot ovat yksi tän fandomin rikkauksista. Kiitos paljon tämän kirjoittamisesta, nautin lukukokemuksesta suuresti!
de tes bras, je m'arracherai tout doucement
et c'est la réalité qui m'attend