Kirjoittaja Aihe: Mass Effect: Taivaasta helvetti ja helvetistä taivas | K-11 | Shepard/Garrus  (Luettu 2120 kertaa)

hedge14

  • Tähtikavaltaja
  • ***
  • Viestejä: 386
Nimi: Taivaasta helvetti ja helvetistä taivas
Kirjoittaja: hedge14
Ikäraja: K-11
Fandom: Mass Effect (3)
Genre: Romance
Paritus: Garrus/Shepard (voi olla m!shepard tai f!shepard.)
Summary: ”Mennään tanssimaan Garrus.”

-Taivaasta helvetti ja helvetistä taivas-

”Jos totta puhutaan, ei minun taivaani mikään baari ole,” hän sanoo ja nojaa baaritiskiin. Baarimikon suu liikahtaa hieman, yllättyneesti, mutta pian tämä tajuaa, että hänelle tällä lauseella ei ole mitään merkitystä. Minulle on.

”Mikä sitten on?”

Hän hymähtää. Ihmisillä on oudot hampaat: valkoiset ja tylpät. Tuijotan häntä ja odotan vastausta, mutta hän vain tarttuu juomaansa. Se on pinkkiä. Lasi on puoliksi tyhjä, kun hän laskee sen takaisin alas. Hetkeen hän ei tee mitään. Osa minusta haluaa sanoa jotain, jotta asiat liikkuisivat eteenpäin. Mutta. Onhan häntä kiva katsella.

”Mennään tanssimaan Garrus.”

Huokaisen. Pelkään, että joku kommentoi hänen tanssiaan. Taas. Miksi kaikki ovat ilonpilaajia? Tai olinhan minkäkin sitä tajuttoman typerää liikehdintää kommentoinut. Tanssia. Just. Eihän Shepard osaa tanssia. Vai osaako? Ainakin hän kiinnittää huomiota. Ja ainakin häntä on helppo viedä. Naureskeli tai hymyili vinosti, laittoi jalkansa minua vasten irstaasti. Ihmiset kutsuivat sitä tangoksi.
 
”No?” Hän kysyy, lopettaa notkumisen ja kurtistaa kulmiaan. Huomaan, että hänen lasinsa on tyhjä.
 
”Shepard,” Minä sanon. ”Rohkaisuryyppyjä?”

”Eikä,” hän sanoo ja lyö minua rintakehään kevyesti. Ehkä kosketus ei edes edusta lyöntiä vaan jotain ihmiskunnan tai Shepardin omaa viestiä, jota tällainen turiani ei voi mitenkään ymmärtää.

Ja niin kuin aina, hän tanssii huonosti. Sohii vierustoveria ja minua, eikä edes pysähdy pyytämään anteeksi. Ei edes huomaa tehneensä mitään erikoista. Kestää vain muutaman minuutin ennen kuin hän astuu jalalleni. Kappale ei pääse edes loppuun ennen kuin joku nauraa ja osoittelee.

Tanssimme kolme tanssia. Shepard ei väsy, mutta kyllästyy, vetää minut hiljaisempaan nurkkaan. Yhtäkkiä olen painettuna vasten seinää.

”Garrus?” Shepard kuiskaa. Luen sen hänen huuliltaan enemmän kuin kuulen.

”Niin?”

”Minun taivaani olisi sinun kanssasi.”

En ymmärrä.

”Niinhän me sovimme.”

Shepard nyökkää.

”Niin.”

-

Musiikki pauhaa vielä hetken. Sitten se katoaa ja hämärä laskeutuu. Punainen hämy valahtaa sitten pimeään. Eniten minua satuttaa se, että en tälläkään kertaa ehdi sanoa hyvästejä.

Ääni sanoo: ”Sinulla on sittenkin sielu.”

Uusi hiljaisuus löytyy saman tien. Keskustelu on kulunut ja inhottava, se polkee aina paikallaan. Pitkäveteisyys painautuu päälleni, vangitsee minut. Vain hetki sitten olin jossain muualla. Miksi minun täytyy aina palata tänne?

”Koska sinä valitsit niin.”

”Enhän,” sanon, mutta rukoilen, että minulle ei vastata.

Jos en tietäisi paremmin, voisin sanoa, että pimeydestä minulle nauretaan. Mutta eivät he naura. Koskaan. Eivät he osaa. Vahingoniloa kyllä löytyy, inhoa. Niiden päästäminen ilmaan on heille mahdotonta.

”Näinkö heikko olet? Näinkö mielesi murenee?”

”Ei,” sanon. ”Minä en anna periksi ikinä.”

Alan laskemaan. Lopetan. Aikaa ei kulu, vaikka vertaisin sitä miten tahansa. Ja mikä pelottavinta: se etenee, tiedän sen, enkä minä ole Garruksen luona. Jos olen täällä liian kauan niin… hän unohtaa minut. Ei. Eihän se olisi mahdollista. Ajalla ei ole väliä. Hän rakastaa minua ja minä häntä. Vaikkakin hän on idiootti. Hyvänuskoinen hölmö, joka ei vieläkään tiedä totuutta.

”Shepard,” ääni sanoo. ”Miksi valitsit helvetin?”

Naurahdan.

”En minä sitä valinnut. En edes tiennyt onko sellaista tai taivasta olemassa. Olet kuitenkin oikeassa yhdessä asiassa: teidän seuranne on yhtä helvettiä.”

Pimeys kirkastuu.

”Onneksi minun ei tarvitse olla täällä kellon ympäri,” totean ja avaan baarin oven. Tartun Garruksen käteen ja raahaan hänet baaritiskin kautta väkijoukon keskelle, kiihkeän liikkeen ja läikkyvien valojen maailmaan. Suutelen häntä nopeasti, melkein kiihkottomasti. Nyt uskallan uskoa siihen, että meillä on vielä aikaa. Hän pyöräyttää minut ympäri ja antaa kehonsa mennä. Aika painuu unholaan, kun voin katseellani juoda häntä.

Sana rakkaus ei ole koskaan pudonnut huuliltani, mutta se tuntuu kosketuksessani kun painan käteni hänen kasvojaan vasten.

”Pitäisikö meidän etsiä joku suojaisampi nurkka?”

”Mennään vaan,” minä sanon ja varjoissa annan hänelle mahdollisuuden suudella minua. Garrus, tiedäthän, että olet osa minua? Että en olisi olemassa ilman sinua?

Vastaus on hänen katseessaan.

”Tiedän.”
« Viimeksi muokattu: 21.07.2017 22:46:00 kirjoittanut hedge14 »
Sit back, no song is written, It’s nothing you thought of Yourself
It’s just a ghost, came unbidden
To this house

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 356
  • Lunnikuningatar
En ole koskaan pelannut Mass Effectejä läpi ja siksi minun ei kyllä oikeasti kannattaisi kommentoida tätä ficciä, mutta koska hahmot ovat suunnilleen summittaisesti tuttuja ja kommentoimattomien ficcien kommentointi houkuttelee, yritän kuitenkin sanoa jotain.

Tykkäsin tämän tunnelmasta. Tekstisi rullasi sujuvasti eteenpäin. Pidin näkökulmanvaihdoksesta keskellä ja siitä, että turianin ja ihmisen ajattelun erot paistoivat tekstisi takaa kivasti. Pidin myös siitä, että tästä välittyi se, että sinulla oli selkeästi vahva tunneside hahmoihin, joista kirjoitit, ja heidän suhteeseensa. Kun tekstistä näkee, että kirjoittaja välittää hahmoista, lukijankin on helpompi välittää heistä.

Tämä oli eksoottinen ja virkistävä lukukokemus. :) Kiitos.


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 630
Ooiiiij, ehkä liikaa angstia minun makuuni 8-) mutta kuitenkin ficistä jäi sellainen toiveikas maku suuhun. Mäkään, kuten Nevilla tuossa ylempänä mainitsee, en oo pelannut trilogiaa (ja jokos siitä nelonenkin tuli?) läpi, oon itse asiassa ykköstä juuri veivaamssa läpi (ja itken kun mun m!Shepard ei voi romansoida Garrusta, mutta ficit <3). MUTTA oon spoilannut itseni aivan täysin tuijottamalla tuubista kaikki romanssit läpi ja vähän enemmänkin, joten siihen kehykseen laitettuna tää ficci sopii kuin nappi silmään. Ihanaa ja kamalaa, kiertää kehää, mutta lopussa vähän vilkahtaa valo (ja vedetään henkeä silleen kivikasan alla eiku).

Joo! Shepard/Garrusta on LIIAN VÄHÄN ja voi venäjä, että mulla tekis mieli kirjoittaa. Yksäröin sitten varmaan sulle, että miten kääntyy mandibles (tai groin plates, heh) x)


Kiiiiitos tästä paikasta ammottavan shepardgarruksettoman aukon yllä!  :-* Lisääkin lukisin ;)


(Sori, oon kommenttiruosteessa, kävin tänään ekaa kertaa Finissä sitten... ööö, viime talven? syksyn? kesän?)

((ja gaaddääm, jos löytäisin mun avan jostain koneelta, niin uppaisin sen johonkin paremmalle sivustolle kuin photobucketiin, oloni on alaston!))

((( NIINJA! Mä ensin olin että täh, baari taivaassa tai taivas baarissa, täähän on Monty Pythonia, mut sit muistin sen keskustelun ja tajusin, että ahaa! ....tosin eihän se sitä sano, etteikö koko idea ois lähtenyt alun perin MontyPythonista, niistä on moneksi x) )))

((((Nyt lopetan.))))
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

hedge14

  • Tähtikavaltaja
  • ***
  • Viestejä: 386
Moi vaan Beelsebutt ja kiitos kommentista!

Ihan alkuun todettakoon, että Mass Effect on maailmankaikkeuden paras asia. Aiheesta saa lähettää minulle vaikka tuhat ja yksi yksäriä. :P Jos sulla on joku idea, voit heittää kirjoitettavaksi. Mikään fluffin taituri en ole ja pwp ei taivu, mutta kaikkeahan voi aina kokeilla…

En sitten tiedä näkyykö se tässä sitten loppupelissä, mutta oma Shepardini on ikuisesti mies. Ja jos vain Garruksen saisi, niin sitten ikuisesti sen. Olen joutunut nyt pommittamaan pikkushepii ties millä Jackilla, Samaralla, Stevellä… ja ihkuturian pysyi vaan kaverina ;_;

Mutta juu, hyvä että tämä fic tyydytti Shepard/Garrus tarpeitasi. :)

// Ai niin! Kirjoita toki jotain tästä fandomista. Aina kannattaa ja minä ainakin katsoisin mielelläni.

P.S Nelonen eli Andromeda oli aika pohjanoteeraus, valitettavasti.

(Monty Python ei ole valitettavasti minulle tuttu, ainakaan näin baarin suhteen…)
(Ihan kiva saada näinkin vanhaan tekstiin kommenttia, kun bongasin heti virheitä..)

Ja kiitos myös Nevillalle kommentista, se näköjään on jäännyt minulta väliin... Kiva, että tästä saa irti jotain vaikka pelejä ei olekaan pelannut.
Sit back, no song is written, It’s nothing you thought of Yourself
It’s just a ghost, came unbidden
To this house

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 630
^ En edes tajunnut alkutiedoista, että tässä on unisex!Shepu x) Olin automaattisesti malessa ja pysyn edelleen malessa, tosin voi olla, että pitää joskus pelata femalella ihan vain siksi, että näkee Garrusin ihkut movet <3

Minä lupaan olla yhteyksissä, jos inspiraatio iskee! Oli mulla jotain tuossa jo mielessä, mut nyt lyö tyhjää, mutta ihan varmasti jossain vaiheessa jälleen aivot hyrähtävät oikealle raiteelle ;D

Kiitos vielä kerran ficistä :-*
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain