Kirjoittaja Aihe: En halua vielä nukkumaan [S, ficlet, orig.]  (Luettu 1743 kertaa)

Welhokaniini

  • ***
  • Viestejä: 727
  • Kaninkoloon eksynyt
En halua vielä nukkumaan [S, ficlet, orig.]
« : 10.05.2016 02:07:56 »
Nimi: En halua vielä nukkumaan
Kirjoittaja: Welhokaniini
Ikäraja: S
Tyylilaji: Ficlet, tajunnanvirta, originaali
Haasteet: Tavoita tunnelma, Inspiraatio paketissa III

A/N: Tekstin nimi ei tunnu sopivan ollenkaan tähän teemaan, mutta "työnimenä" se oli kivankuuloinen, joten jääköön nyt noin ;D Inspiksinä toimivat Inspiraatiopaketissa tämä kuva, ja Tavoita tunnelmassa tämä biisi. Ihanaa oli päästä kirjoittamaan pitkästä aikaa, jospa tämä kirjoittaminen tästä lähtisi jälleen.


En halua vielä nukkumaan

Makasimme sängyllä, hiukset märkinä, pyyhe ympärillämme, Nokia 3310:n soittoäänet kilpailivat radiossa pyörivien kappaleiden kanssa. Oli talvi, pakkastakin, ja huone ui pöytälampun kellertävän hämärässä valossa. Vaikka pimennysverho oli kokonaan alhaalla, enkä ollut kylvyn jälkeen katsonut keittiön ikkunasta ulos kun normaalisti olisin tarkistanut ikkunan takana näkyvän maiseman mörköjen varalta, tiesin ulkona olevan pimeä. Ammeessa kylpeminen, isosiskon huoneen oven lattiarajaan jäävästä raosta kuultava olohuoneen valo ja hiljainen sukkapuikkojen kilinä sekä vaimea television ääni olivat lauantai-illan merkkejä. Ja kun isosisko oli vieressä, kaikki oli hyvin.
   Mutta aamulla kaikki olisi jälleen toisin.
   Siksi en halunnut mennä nukkumaan silloin, kun äiti koputti oveen ja raotti ovea ilmoittaakseen nukkumaanmenosta, enkä edes silloinkaan kun olin nukahtamaisillani isosiskon sänkyyn. Jäin makaamaan siskon sänkyyn siksi aikaa, kun hän kävi vessassa, radiossa soi jonkun miesartisin kappale, josta henki 90-luvun loppu ja pystyin kuvittelemaan kappaleen ympärille mustavalkoisen värimaailman, vaikken ymmärtänytkään vieraita, englanninkielisiä sanoja ollenkaan.

   Kun yli neljätoista vuotta myöhemmin seison parvekkeella tupakalla, kupillinen vaniljateetä – tilkalla maitoa ja viidellä teelusikallisella sokeria, tietenkin – kädessäni, Spotifyn oma soittolista alkaa pyörittämään yhtäkkiä biisiä, jonka tunnistan siksi samaksi, jonka kuulin nelivuotiaana maatessani yksin siskon sängyllä, katselen kuinka auringonlasku katoaa rauhallisen hitaasti puiden taakse ja toivon saavani toisen mahdollisuuden elää lapsuuteni uudelleen, vaikka se ei ollut ollutkaan erityisen miellyttävä ja hyvä väkivaltaisen ja mielenhäiriöisen äidin kanssa.
« Viimeksi muokattu: 19.05.2016 21:24:15 kirjoittanut Welhokaniini »
• 𝑰'𝒎 𝒂𝒄𝒓𝒐𝒏𝒚𝒎 𝒉𝒂𝒑𝒑𝒚; 𝑯𝒂𝒗𝒊𝒏𝒈 𝑨 𝑷𝒓𝒆𝒕𝒕𝒚 𝑷𝒂𝒊𝒏𝒇𝒖𝒍 𝒀𝒆𝒂𝒓 •

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 083
  • Peace & Love
Vs: En halua vielä nukkumaan [S, ficlet, orig.]
« Vastaus #1 : 08.07.2016 15:27:58 »
Ahah, ahahah, aloin tuntea itseni übervanhaksi tätä lukiessa, koska olen itse ysärilapsia ja 3310:n soittoäänet on tuttuja kuin takataskut. Tosin mun äidillä on edelleen kyseinen kapula, että se ei ole sikäli mun elämästäni poistunut xD Lisäksi mulla on sisko, jonka sängyssä katsoin lapsempana ja teininä televisiota - vaikka tosin itse olen se isosisko.

Sekin kolahti, että kertoja kuuntelee englanninkielistä biisiä ymmärtämättä sanoja, koska se todella on omituinen fiilis kun törmää vanhaan tuttuun biisiin kenties 15 myöhemmin ja yhtäkkiä ymmärtää mistä siinä lauletaan O_o Harvemmin tunne on ollut aivan positiivinen, sillon kun ei osaa kieltä usein kuvittelee ne sanat niin paljon paremmaksi kuin ne oli. Tosin mä vähän repesin tolle, että kertojalle tule ysärin lopun fiilis, mikäli se on Robin Williamssin Feel, kuten alkutiedoissa mainitaan, koska semmä tiedän omasta kokemuksetsa että se on 2000-luvun alkun biisi xD Mul oli se levy haha xDD Mut hei, ei mitään kritiikkiä tai mitään, teksti itse ei sano mikä biisi on kyseessä, niin siihen voi kuvitella minkä hyvänsä. Ja ehkä Feelissä on ysärifiilis vaikka se ei olekaan ysäriä. Mulle tuli kuvailusta ensimmäisenä mieleen Tal Bachmanin 1999-biisi She's So High, jossa tosin ei ollut mustavalkoista vaan monokromaattinen video, but I get the sentiment.

Niin, sentimentaalinen tämä nyt oli! Eikä niinku mitenkään huonolla tavalla, tuli semmoset kutittelevat fiilikset. Olin ihan että aww, söpöä <3 En tiedä mitä tunnelmaa tarkalleen tavoittelin, mutta minusta tuntuu, että tämä haasteen mukaisesti tavoitti jonkun todella käsinkosketeltavan tunnelman. Hienoa, precius, kiitos tästä.

jjb
Here comes the sun and I say
It's all right

Welhokaniini

  • ***
  • Viestejä: 727
  • Kaninkoloon eksynyt
Vs: En halua vielä nukkumaan [S, ficlet, orig.]
« Vastaus #2 : 11.07.2016 01:05:57 »
Tosin mä vähän repesin tolle, että kertojalle tule ysärin lopun fiilis, mikäli se on Robin Williamssin Feel, kuten alkutiedoissa mainitaan, koska semmä tiedän omasta kokemuksetsa että se on 2000-luvun alkun biisi xD

Mä oon kirjoittanut muutaman ficletin pöytälaatikkoon ton ko. biisin pohjalta, ja olen yrittänyt joka kerta muistaa, ett se on julkaistu vuonna, mitä? 2002? 2000-luvun alussa eniwei, enkä silti ikinä muista ja niihin ficceihin tulee se ysärifiilis. Mä tod.näk. sekoitan aina Feelin saman artistin Supremeen kirjoittaessani lapsuuden fiiliksiä just jostain biiseistä, jotka olen löytänyt uudelleen näin myöhemmällä iällä ;D

Ja kiitos kommentistasi, sitä oli kiva lukea! Mukava kuulla, että olit saanut positiiviset fibat :)
• 𝑰'𝒎 𝒂𝒄𝒓𝒐𝒏𝒚𝒎 𝒉𝒂𝒑𝒑𝒚; 𝑯𝒂𝒗𝒊𝒏𝒈 𝑨 𝑷𝒓𝒆𝒕𝒕𝒚 𝑷𝒂𝒊𝒏𝒇𝒖𝒍 𝒀𝒆𝒂𝒓 •

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 912
Vs: En halua vielä nukkumaan [S, ficlet, orig.]
« Vastaus #3 : 15.07.2016 23:37:48 »
Tää oli jotenkin todella suloinen! En ole itse oikeastaan elänyt mitään tässä kuvattua, varsinkin, kun mulla ei edes ole siskoa. Siitä huolimatta tää onnistui viemään mut lapsuuteen, sängyllä makaamiseen ja juurikin niihin soittoääniin. Samoin "nykyaikaan" sijoittuva versio toi juuri sellaisen nostalgisen tunnelman, joka kertojallakin oli. Ihan loppu, tuo "väkivaltaisen ja mielenhäiriöisen äidin kanssa" söi mun mielestä vähän tunnelmaa ja oli aika turha. Muualla tekstissä kuitenkin toit mielestäni hyvin esiin se, että kaikki ei lapsuudessa ollut ihan hyvin, joten omasta mielestäni olisi ollut parempi jättää lukijan mielikuvituksen varaan, mikä siinä lapsuudessa sitten oli mennyt vikaan. Tykkäsin niistä hienovaraisista vihjauksista, että vain siskon kanssa tuntui turvalliselta, ja sitten että kertoja kaikesta huolimatta eläisi mielellään lapsuutensa uudelleen.
Never regret something that once made you smile.

Kiirsu

  • ***
  • Viestejä: 2 166
Vs: En halua vielä nukkumaan [S, ficlet, orig.]
« Vastaus #4 : 13.08.2016 13:36:33 »
Voi tästä tuli niin ihana ysärinostalgiafiilis!! Tähän pakettiin oli saatu niin paljon kaikkea ysärilapsille rakkaita asioita. Ihana teksti!

Tuo lopetus on vähän kaksipiippuinen juttu, toisaalta se tuo tähän kivan tvistin, mutta toisaalta tämä teksti olisi toiminut hyvin ilmankin sitä. Varsinkin kun rivien väleistä kuitenkin huokuu se, että pinnan alla kuplii, eikä kaikki olekaan aivan täydellistä. Tämä negatiivinen puoli olisi voinut jäädä enemmän tulkinnanvaraiseksikin, mutta toisaalta tuo oli kivan karu lopetus tälle tunnelmalliselle tekstille.

Tästä tuli jotenkin kesäinen fiilis, vaikka tässä oikein mainitaan, että kyse on talvesta. En tiedä mitä tein kaikki lapsuuteni talvet, kun kaikki lapsuusmuistot tuntuvat olevan kesältä  :D  Mutta oli vuodenaika mikä tahansa, näihin fiiliksiin on helppo samaistua. Ja varsinkin tuo, että kuunnellaan englanninkielisiä kappaleita, vaikkei edes ymmärretä sanoja. Usein tuli vielä laulettua mukana jotain siansaksaa. Nykyisin on hauskaa kuulla noita biisejä lapsuudesta ja tajuta, mitä niissä oikeasti lauletaan. Musiikki kyllä herättää vahvasti muistoja ja tykkäsin siitä, että se oli tässä menneiden muistelun laukaiseva tekijä.

Itselläni on pikkusisko, eikä isosiskoa, mutta samaistun silti tuohon siskon tuomaan turvallisuuden tunteeseen. Sisarussuhteissa on jotain sanatonta ymmärrystä toisen ajatuksenjuoksusta, eikä kukaan voi ymmärtää asioita samalla tavalla, kuin oma sisarus. Vaikka aikuistuessa ollaan siskon kanssa kasvettu erilleen jonkin verran on meillä edelleen joku käsittämätön yhteys, että ymmärretään toisiamme ilman sanoja. Samanlaista yhteyttä ei ole kenenkään muun kanssa, eikä varmasti koskaan tule olemaankaan.

Tykkäsin tästä tekstistä paljon, tunnelma on aivan ihana ja siihen samaistuu erittäin helposti. Kiitos tästä makupalasta!

And some people, dance.
"Ja pysyä loitolla heteromiehistä, lesboista ja biseksuaaleista."
-Severus Kalkaros