Kirjoittaja Aihe: Enkä minä riittänyt, S, Petunia, Tuplaraapale  (Luettu 3145 kertaa)

neaemilia

  • Vieras
Ficin nimi: Enkä minä riittänyt
Kirjoittaja: Neaemilia
Ikäraja: S
Hahmot: Petunia, Lily


Enkä minä riittänyt


Enhän minä edes ollut kateellinen.

Tiesin olevani harmaa ja ruma hiirulainen kauniiseen pikkusiskooni verrattuna. Lilyn hiukset kimmelsivät kauniissa punaisen sävyissä auringossa. Smaragdi silmät ja kaunis hymy antoivat hänelle mitä tahansa. Minä olin kuin koiperhonen kauniin papukaijan vieressä. Aivan kirjaimellisesti, sillä Lily puhui paljon kaikenalaista. Minä esitin välinpitämätöntä, vaikka kuuntelin aina korvat höröllä. Kyllähän minä rakastin siskoani. Minun piti vain tehdä kaikkeni saadakseni äidin tai isän huomio. Eikä sekään riittänyt. Kun selvisi että Lily oli noita, minä muutuin viimeistään näkymättömäksi. Siskoni yritti kyllä puolustella minua äidille ja isälle. Kuinka minä neuloin kauniin kaulahuivin. Kuinka minä kokkasin hyvää ruokaa. Eivätkä he ikinä välittäneet.

"Jästi", se typerä poika naapurista sanoi. Ja sen sanan sanoi myös kerran Lily. Eikä se sana jättänyt rauhaan silloin nuoruudessa. Lähetin kirjeen sinne kouluun, mutta sain vastaukseksi vain pahoittelut siitä, kuinka en omista tarvittavia ominaisuuksia. Minusta tuli katkera, mustasukkainen. Mutta kuka kestäisi elää semmoisen maailman vierellä, johon itsellä ei ikinä tulisi olemaan mitään osaa? Se maailma on upea. Kenenkään normaalin ihmisen ei tulisi kokea sitä tuskaa, miltä tuntuu seurata sitä sivusta. Se ei nimittäin valinnut minua. Olin liian epätäydellinen. Enhän omistanut tarvittavia ominaisuuksia. Lily omisti. Lily sai aina mitä halusi. Hän sai kaiken. Lily oli täydellinen. Enkä minä ikinä riittänyt.
« Viimeksi muokattu: 01.05.2016 10:39:14 kirjoittanut neaemilia »

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 630
Vs: Enkä minä riittänyt, S, Petunia, Tuplaraapale
« Vastaus #1 : 30.04.2016 23:43:58 »
Olipa lyhyeen pätkään saatu tiivistettyä paljon. Petunian katkeruus siitä, kuinka hän jäi syrjään niin ulkoisesti kuin sisäisestikin, jo ennen kuin Lilystä paljastui taikavoimia. Tähän osaa eläytyä hyvin, vaikka ei olisikaan kokemusta sisarkateudesta (vaikka myönnän kyllä, että mulla siitä kokemusta riittää ;D ).

Kaunis ajatus kuitenkin, että Lily huomasi tilanteen ja yritti puolustaa sisartaan. Kirjoistakin saa vahvan vaikutelman, että sisarusten välit olivat tiiviit ennen tiedät-kyllä-mitä... tai pitäisikö sanoa -ketä :D

Koskettavaa, kiitos!
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain