Kirjoittaja Aihe: Epävarmuudesta ja epätavallisista tilanteista || S, femme, polyamoria  (Luettu 3137 kertaa)

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 390
Nimi: Epävarmuudesta ja epätavallisista tilanteista
Kirjoittaja: Arte
Ikäraja: S
Paritus: Kristiina/Amanda, Kristiina/Ilari
Tyyli: draama, polyamorinen suhde
Yhteenveto: Mitä tehdä siinä vaiheessa, kun törmäät tyttöystäväsi kanssa kaupugilla koulukavereihin, jotka tietävät vain avopuolisostasi?

Osallistuu: Originaali10, Teelusikan tunneskaala (epävarmuus), Kirjoita & kommentoi, Kirjoitusterttu (originaali)

A/N On tehnyt mieli kirjoittaa polyamoriasta jo vuosikausia, mutta en ole ikinä saanut yhtäkään tekstiä valmiiksi. No, nyt sain!

Jos et tiedä, mitä on polyamoria, suosittelen seuraavia linkkejä: Tietoa polyamoriasta & Polyamory FAQ.


Epävarmuudesta ja epätavallisista tilanteista

”Käyväänkö vielä Akateemisessa?”

Sujautan käteni toiveikkaasti Amandan käsipuoleen ja hymyilen hänelle valloittavasti. ”Ilarilla on kohta synttärit ja haluisin kattoo sille jonku kivan sarjakuvakirjan.”

”Sie ja siun Akateeminen”, Amanda nauraa, mutta lähtee johdattamaan minua kohti Stockmannia. Rotuaarin ylle nostettuja jouluvaloja kerätään juuri pois, ja ihmiset hyörivät kävelykadulla tammikuisissa alennusmyynneissä väistellen kadulle kasaantuneita sohjoisia lätäköitä.

”Kukapa ei rakastaisi kirjakauppoja”, heitän haaveilevalla äänellä ja saan Amandan tyrskähtämään. Suikkaan märän suukon hänen poskelleen jäädessämme halailemaan rullaportaisiin.

Kirjakaupan suulla Amanda viittaa fantasiahyllyihin päin. ”Mie käyn kattoo tuolla.”

”Joo”, nyökkään ja suuntaan sarjakuvien pariin. Valikoima ei ole laaja, mutta tunnetuimpia nimikkeitä löytyy kiitettävästi. Mietiskelen kotimme kirjahyllyn sisältöä ja juoksutan sormeani kirjojen selkämyksillä yrittäen muistella, mitä teoksia Ilarilla jo on. Villimpi Pohjola hyppää silmiin, mutta uusimman kirjan kansi näyttää tutulta. Toisessa hyllyssä on Sandmania: niitä niteitä kotona on niin monta, etten edes yritä selata nimiä läpi. Hymähdän Harald Hirmuiselle, mutta jään pompottelemaan sormissani uusinta Nemi-kokoelmaa. Ilarilla on niitä jo jokunen, mutta tämä uusin näyttää ilmestyneen juuri parahiksi joulusesonkia varten, joten hänellä ei ole voinut olla vielä aikaa selata sitä läpi.

Kädet kietoutuvat takaapäin lantioni ympärille, ja painan poskeni vasten Amandan huulia. ”Löytyykö mitään?” hän kysyy.

Nostan Nemin näkyviin. Tunnen hänen kohauttavan olkiaan ja käännyn katsomaan. ”Aika tavallinen valinta”, Amanda kommentoi. Mutristan tyytymättömänä huulia.

”Oon huono lahjojen kanssa.”

”Tiedetään”, Amanda kohottaa minulle toista kulmaansa, ja näytän hänelle sivistyneesti kielenkärkeäni.

”No onko sulla sitten parempia ehdotuksia?” heitän takaisin.

”Miten ois vaikka tää?” Amanda poimii Näkymättömät kädet -nimisen teoksen hyllystä. ”Eikös tästä ollut paljonkin juttua pari vuotta takaperin?”

Nappaan kirjan hänen kädestään ja lehteilen sen sivuja. ”Hei joo, onhan mulla tästä jotain muistikuvia! Ja oon supervarma, ettei Ilari vielä oo lukenu tätä, koska muistan sen silloin puhuneen tästä paljon mutta harmitelleen aina, ettei sitä tunnu koskaan saavan kirjastosta. Kiitti kulta, tää on tosi hyvä!” Painan huuleni kevyesti Amandan huulille. Hymähdän, kun hän kietoo kätensä hetkeksi ympärilleni ja vetää minut syleilyynsä. Hänen huulensa kutittavat kaulansyrjääni.

”Löysit sä mitään?” kysyn, kun irrottaudumme toisistamme.

”En”, Amanda vastaa ja tarttuu kädestäni kiinni. Suuntaamme hitaasti kohti kassoja. ”Täälläkään ei ollu Näkijän tarun ensimmäistä osaa. Mutta sen sijaan Trudy Canavanilta oli tullu uus teos...”

”Muttet osta sitä?” Pysähdyn katselemaan uusimpia runoteoksia. Saila Susiluoto on julkaissut uuden kokoelman, ja vilkaisen uteliaana sen takakantta.

”En ole kuullu tuosta vielä mitään, pitää eka vähän googletella, että onko se ostamisen arvonen.”

Hymyilen hänelle ja riuhtaisen itseni irti runoteoksista. ”Ootpa fiksu.”

”Ainahan mie”, Amanda virnistää iloisesti ja suikkaa poskelleni suukon.

”Kristiina moi!” kuulen yhtäkkiä takaani. Sydän jättää yhden lyönnin välistä, ja päästän automaattisesti irti Amandan kädestä. Käännyn ympäri ja nostan huulilleni puolikkaan hymyn hennon punan kohotessa poskilleni. Ehdin nähdä, että Amandan ilme on muuttunut sulkeutuneeksi, ja hän katselee jo toiseen suuntaan huulet tiukkana. Vatsanpohjassa muljahtaa ja minun tekee mieli yökätä. En tiedä, miten toimia.

”Moikka, mitäs teille?” heitän aavistuksen verran liian myöhään, ja irvistän sisäisesti. Voi ei voi ei voi ei voi ei, mitä nyt mitä nyt mitä nyt! Eikä, apua, mitä mä niille sanon!

”Ei kait tässä, tultiin vaan kattelee alennusmyyntejä. Jos löytyisi jotain kivoja kokkikirjoja.” Mirkku vilkaisee Amandaa ja tiedän, että hän haluaisi kohottaa kulmiaan Ristolle. ”Mitäs sulle… teille?”

Sydämeni lyö turhan lujaa ja tunnen kämmenteni hikoavan. Vilkaisen sivusilmällä Amandaa ja syyllisyys lävähtää harteilleni, sillä hän näyttää surullisen ulkopuoliselta. Emme ole koskaan ennen törmänneet tuttaviimme kaupungilla yhdessä liikkuessamme, mutta olisi pitänyt arvata, että tämä hetki tulee joskus. Olisi pitänyt keskustella, sopia miten edetä. Apua, apua, apua, pitää reagoida, mitä teen, hän näyttää pettyneeltä, eikä, Mirkku katsoo jo oudosti, pitää sanoa jotain! Amanda katsahtaa minua nopeasti kasvot ilmeettöminä. Tartun häntä refleksiivisesti kädestä ja vedän lähemmäs.

”Tässä on mun”, rykäisen, ”tyttöystävä, Amanda. Tässä on Risto ja Mirkku, mun kurssikavereita. Me tultiin kans vähän shoppailemaan ja kattelemaan alennusmyyntejä.”

Risto ja Mirkku vaikuttavat yllättyneiltä, mutta he kokoavat itsensä nopeasti. Kaikki kättelevät toisiaan ja yritän näyttää rennolta, vaikka pyyhkäisen kosteaa kämmentäni salakavalasti takinhelmaan ja nielaisen muutaman ylimääräisen kerran. Sydän tykyttää rinnassa, mutta Amandan käsi puristaa lujaa. He eivät kehtaa reagoida, eivät he kehtaa, eivät he ymmärrä, luulevat että minä, että Ilari, että me olemme, että…

Vaihdamme muutaman merkityksettömän sanan koulusta ja nyökkäämme kohteliaat hyvästit. Käteni tärisevät, kun ojennan kassalla Ilarille tulevaa kirjaa. Hymyni jää vain puolikkaaksi, kun kiitän kassahenkilöä ja tungen kirjan laukkuuni. Amanda ei sano mitään, kun harpon rullaportaita alas ja ulos rakennuksesta. Kostea ilma rauhoittaa.

”Hyvinhän se meni”, Amanda yrittää lohduttaa, kun jään jäytämään huultani kadunkulmaan. Kohotan hänelle kulmiani ja kohautan hartioitani. He eivät sanoneet mitään, mutta he eivät ymmärrä, mitä nyt? Huokaan, kun Amanda tarttuu taas kädestäni kiinni ja puristaa.

”Ei ne ainakaan suoraan tuominnu.”

”Ei ne ois kehanneet. Tuskin ne ees ymmärsi, mistä on kyse. Ei olla nähty hetkeen, enkä mä tietenkään oo ikinä sanonut niille mitään tällaisista jutuista… Ei edes olla mitenkään erityisen läheisiä.” Kaivan kännykkäni taskusta ja pohdin, pitäisikö laittaa viestiä, yrittää kertoa. En kuitenkaan ehdi päättää, kun puhelin jo värisee. Huuleni karkaa taas hampaiden väliin, sillä viesti henkilöltä Mirkku. Amanda kietoo kätensä hartioideni ympärille ja suutelee poskeani lohduttavasti, kun pyöritän puhelinta kädessäni.

”Ei tiedettykään, että ootte eronneet Ilarin kans :/”

Suljen silmäni, ja Amanda puristaa minut itseään vasten. Painan pääni vasten hänen rintakehäänsä ja huokaisen. Ei hitto, mitä nyt. Mitä mä niille sanon? Ei ne ymmärrä. Miksi sanoin mitään ääneen? Eihän me ees tunneta niin hyvin…

”Ei siun oo pakko vastata”, Amanda yrittää.

”Pakko mun on joskus.”

Amanda kohauttaa olkiaan. ”Ehkä, mutta ei ainakaan ihan just nyt.” Hän vaikenee hetkeksi, kunnes tunnen huulet otsallani. Hän rutistaa minut taas aivan kiinni itseensä. ”Mutta oon tosi iloinen, että kerroit niille.”

Hymyilen hieman hänen äänensävylleen, joka säteilee onnellisuutta, ja käännän päätäni niin, että hän ylettyy suutelemaan minua. Amanda nostaa kätensä poskelleni ja pitää huuleni otteessaan. Hymyilen vasten hänen suutaan, ja hän nauraa ja suutelee minua vielä nenänpäähän. ”Oot ihana. Rakastan siuta”, hän mumisee korvaani. Virnistän ilahtuneesti ja työnnän puhelimen kuin vahingossa takaisin taskuuni.

”Niin mäkin sua”, naurahdan ja kierrän käteni hänen vyötärönsä ympäri samalla, kun lähden kuljettamaan häntä kohti Suomalaista kirjakauppaa. ”En ees muistanut pyytää jotain pakettia sille kirjalle, joten meidän pitää käydä ostamas vielä jotain paketointipaperia. Ja kiva rusetti siihen! Ja ai niin, unohdettiin ostaa Ilarille kortti. Millainen valitaan?”

”Onnea 50-vuotispäivän johdosta?”

”Siitähän vasta riemu repeäisikin.”

« Viimeksi muokattu: 04.11.2017 17:26:38 kirjoittanut Arte »


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 750
Jeei! Olen lukenut aikaisemminkin, että haluaisit kirjoittaa&julkaista polyamorista tekstiä ja jee, nyt se tapahtui! Olen tätä ennen lukenut ainoastaan yhden, sen FMA-ficin silloin sieltä piiristä ja koska aihe on kuitenkin niin tuntemattomasti käsitelty mm. mediassa, niin oli kiva päästä pureutumaan tähän lisää!

Tykkäsin tästä murteesta. Ensiksi piti kyllä miettiä, että hetkoneeen, kun luki aloitusrepliikin, mutta siitä pääsi sitten mukavasti kuitenkin sisään tähän stooriin ja murteeseen ja se elävöitti. Tuli mieleen myös todella vahvasti pelkän murteen sekä pienten kuvausten avulla kuva henkilöistä. Kuvittelin vain jonkun punaruskeahiuksisen, (oma neulottu) villapipo päässä ja hiukset ehkä palmikolla ja kivat lapaset! Eli oli todella söpöä.

Hmmhmm mitä osaisin kommentoida vielä jotain järkevää. Tämä tuntui niin aidolta siltä osin, kun ihmiset näkevät tuttuja, jotka oikeastaan tietävät vain sen, mitä Facebookissa lukee (tai muualla somessa, ymmärrät pointin kuitenkin). Välillä pitää liiankin kanssa miettiä, mitä muut miettivät/ajattelevat asiasta x. Tässä se tuli todella paljon esille vahvemmin, varsinkin tuon yhteenvedon kautta. Ehkä hieman hmm kohotin kulmiani, kun Kristiina vain paukautti ja esitteli tyttöystävänsä. Tietenkin, Amanda on hänen tyttöystävänsä, mutta sellaiselle ihmiselle (kuten esimerkiksi minä), jolle muiden mielipiteet merkitsevät niin paljon, niin ehkä olisi vain ollut kiusallisena ja mutissut ystävä ja kiinnittänyt huomion muihin. Joten oli virkistävää toisaalta lukea erilaisesta lähestymistavasta: paukauttamalla vain suoraan! Ja voihan olla, että nämä Mirkku & co olivat nähneet sen pusunkin kunnolla (nyt sai kuvan, että olivat juuri irroittautuneet ennen heitä mutta voi olla, että sisälukutaidossani on jotain vialla). luin uudestaan ja ehdottomasti näkivät!

Tekisi kyllä mieli lukea lisää näistä henkilöistä. Onko Ilari okei asian kanssa? Ja ainiin! Kuka se Riku oli tuolla tekstissä?
Lainaus
-- luulevat että minä, että Riku, että me olemme, että…

Jaja. Tykkäsin siis tästä todella paljon, en vain osaa sanoa suinkaan mitään järkevää, sillä tykkäsin monesta eri kohdasta. Märistä pusuista esimerkiksi! Kiitos ♥


- Syksy
p.s. mietin lukiessani koko ajan, että mistä kaivoit nuo teokset esille! googlettamalla? anyways, tuli oikeasti fiilis, että he ovat kirjakaupassa ja se oli kivaa!

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 390
Neiti Syksy, kiitos kommentista! Tykkään kirjoittaa originaalia puhekielellä enkä oikeastaan osaakaan kirjakielen käyttöä puheessa, joten tekstin sijoittaminen Ouluun antoi mahdollisuuden käyttää omaa murrettani hyväksi. (: Kiva kuulla, että henkilöistä tuli jonkinlainen mielikuva! Minä en oikeastaan koskaan kuvaile henkilöitäni kauheasti teksteissäni, koska se ei minusta ole olennaista, joten kiva, että lukijalle muodostuu oma mielikuva hahmoista.

Joo, minä tarkoitin kohtauksen niin, että Mirkku ja Risto näkivät Amandan ja Kristiinan välisen suudelman, joten Kristiinan oli vähän pakko sanoa jotain jossain välissä tai riskeerata se, että hänestä alkaa liikkua juttuja pettäjänä. Hän päätyi paukauttamaan asian suoraan siksi, että Amanda olisi loukkaantunut pelkästä ystävänä mainitsemisesta (yritin tuoda tätä tekstissä ilmi).

Riku oli lipsahdus, piti lukea että Ilari! On varsin mahdollista, että tulen kirjoittamaan näistä hahmoista lisääkin, nyt kun olen viimein aiheen pariin päässyt.

Tekstin kirjat ovat päätyneet tekstiin seuraavanlaisesti:
- Villi Pohjola -sarjaa lukee kumppanini
- Sandmania haluaisin itse lukea, koska pidän Neil Gaimanin teoksista paljon
- Harald Hirmuinen heitettiin minulle irkissä ja se on tuttu sanomalehdistä
- Nemi-sarjasta olen itse lukenut yhden kokoelman
- Näkymättömät kädet sai paljon julkisuutta julkaisuaikanaan ja se jäi mieleeni, vaikken ole sitä lukenutkaan
- Näkijän taru on Robin Hobbin mahtava fantasiatrilogia, jota rakastan yli kaiken
- Trudi Canavan on ihana australialainen fantasiakirjailija
- Saila Susiluodolta minulla on yksi runokokoelma kirjahyllyssä
Eli toisin sanoen en googlettanut mitään, vaan tunsin kaikki teokset jotenkin itse. :D Kirjafriikkiyttä pitää välillä levittää teksteihinkin.
« Viimeksi muokattu: 17.03.2016 10:16:19 kirjoittanut Arte »


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • ***
  • Viestejä: 4 776
  • Not killing people is really hard.
Ihastuin niin kovin Nevillan kirjoittamaan polyamoriasta kertovaan ficciin, että piti tulla lukemaan tämäkin! Ja sitten tajusin alkutietoja lukiessani, että hei, tää taitaa olla se ficci, jota varten vielä kyselit irkissä neuvoja ja kiinnostuin lisää! Kiitos että kirjoitit ja julkaisit tämän, jotta sain lukea <3

Minäkin pidin paljon siitä, että olit tuonut tähän murretta mukaan. Harvemmin tulee luettua ficcejä, joissa olisi murretta (no ehkä jotain sä ja mä juttuja, muttei yleensä paljon muuta), joten oli oikein kiva pieni mukava twist lukea välillä tällaistakin. Ja etenkin kun se sujui niin sopivasti, että melkein tarttui lukiessa jo kokonaan omaan mieleenkin :D Ainoa mikä mua jäi vähän hämärtämään, ja epäilen, että tää on vaan joku murresana jota en tunne, mutta mikä ihme on rotuaari? Ilmeisesti jokin, minkä ylle voi ripustaa jouluvaloja, mutta mikä...

Pidin myös siitä, miten olit tuonut tähän mukaan ihan oikeita teoksia, eikä vain niin että "näki jonkun runokirjan ja otti sen". Toi sellaista miellyttävää todellisuuden tuntua, ja myös sellaista, että tätä tekstiä on oikeasti vähän mietittykin. Eikä vain nopeasti hutaistu jotain.

Toisaalta tässä oli kyllä ehkä mun makuun välillä vähän liiankin siirappista meininkiä. Koko ajan tuntui, että nuo hahmot olivat kiinni toisissaan - toisaalta ymmärrän sen, mutta toisaalta se tuntui vähän hassulta, etenkin kun ollaan kuitenkin julkisella paikalla. Ja ilmeisesti pelko sille, että joku saa tietää, oli kuitenkin aika kova. Vähän ristiriitaisia tunnelmia siis, mutta olihan se silti kiva, että tytöt osoittivat hellyyttä toisilleen. Ja pidän siitä, kuinka Kristiina uskaltaa kuin uskaltaakin kertoa tyttöystävästään! Vaikkei kerrokaan tarkennuksia. Ja siitä, että Amanda vähän käytöksellään vihjaa siihen, että pettyy, jos Kristiina ei kerro.

Olen myös hyvin hämmentynyt nyt, koska olin satavarma, että huomasin tässä tekstissä aamulla lukiessani ainakin pari kohtaa, joista selkeästi tuntui välistä puuttuvan yksi sana. Mutta nyt en enää löytänyt niitä! Hassua, tai sitten oon unenpöpperössä jättänyt sanat lukematta ja kuvittelin että ne puuttuu... Noh, tuun huutelemaan sulle irkissä jos vielä löydän ne!

Voisitkohan kirjoittaa tästä jatko-osan, jossa Kristiina joko a) selittää itse ystävilleen polyamorisesta suhteestaan tai b) ystävät näkevät hänet taas jossain Ilarin kanssa ja hämmentyvät vielä pahemmin. Ja sitten tulee iso selkkaus jonka päätteeksi kaikki selviää ja sit kaikki harrastaa ryhmäse-- eiku tuota. Voidaan jättää tuo vika kohta pois.

Joka tapauksessa siirappisuudesta huolimatta pidin tästä kovasti, kiitos tästä tekstistä!
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 390
Lauchuo, jep, tämä on juuri se sama teksti (ei ficci!), jonka kanssa tuskailin irkissä moneen kertaan. Kohtauksen realistiseksi saamisen ohella minullakin oli suuri ongelma sen kanssa, että tässä tosiaan on ihan jäätävän paljon siirappitunnelmaa, jota en yleensä hirveästi tykkää kirjoittaa. Kuvittelin, että hahmot olisivat aivan vastarakastuneita, jolloin tuollainen pakonomainen toisen pusuttelu ja lähelle pyrkiminen on pinnalla koko ajan. Mitä "paljastumiseen" tulee, itse kuvittelin tilanteen niin, etteivät Kristiina ja Amanda tosiaan ole vielä ehtineet puhua näinkin yksinkertaisesta asiasta kuin kuinka kertoa suhteestaan ihmisille, ja alkuhötössä sellaiset asiat kuin "paljastuminen" (kuulostaa niin negatiiviselta termiltä, siksi lainausmerkit, koska kummallakaan kun ei ole tarkoitus varsinaisesti piilotella suhdetta) ei kaiken romantiikan keskellä ainakaan näillä kahdella ole päällimmäisenä mielessä.

Rotuaarilla tarkoitetaan Oulun Rotuaari-nimistä kävelykatua, en tullut ajatelleeksikaan että se voisi jotakuta hämmentää!

Kiitos kommentista ja eritoten jatkotarinan ehdotuksista! Pitääpä laittaa hatun alle hautomaan jonkinlainen jatko tälle tekstille.


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 764
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Heippa! Taisin bongata tämän tekstin keskustelualuetta stalkkaamalla, ja alkua vilkaistuani imeydyin mukaan tarinaan. Tekstiä on jotenkin mukavan helppo ja kevyt lukea, ja kaikessa arkisuudessaan se tempaa mukaansa, koska kukapa ei joskus olisi pyöriskellyt kirjakaupoissa tuumailemassa synttärilahjaa läheiselle! Minusta on ihanaa, miten tässä tekstissä vilahtelee ihan oikeita kirjailijoita, sarjakuvataiteilijoita ja teoksia. Tällaiset nippelitiedot tuovat tarinaan realistisuuden tuntua ja samaistumispintaa, ja niistä välittyy kivasti kolmikon lukuharrastus (tai ainakin sain sellaisen vaikutelman, että kaikki kolme lukevat, enemmän tai vähemmän).

Voi että, tilanteen kiusallisuus ja epämukavuus välittyy tosi hyvin! Itsekin täällä lukiessani melkein kiemurtelin tuolilla. Kristiina on hirmu vaikeassa paikassa, koska hän ei ymmärrettävästikään halua pahoittaa Amandan mieltä esittelemällä tämän pelkäksi kaveriksi, mutta toisaalta myös Amandan paljastuminen tyttöystäväksi johtaa haastavaan tilanteeseen. Ei kenellekään varmaan ensimmäiseksi tulisi mieleen, että kyseessä on polyamorinen suhde, vaan Kristiinan tietysti oletetaan eronneen Ilarista. Huhhui, kamalan kinkkistä! Jos itse joutuisin vastaavanlaiseen tilanteeseen, turvautuisin varmasti kaveriselitykseen, koska olen tällainen pupupöksy enkä tykkää kerätä ylimääräistä huomiota itseeni, mutta nostan kyllä Kristiinalle hattua siitä, että hän uskaltaa esitellä Amandan tyttöystävänään! Vaikka sekin johtaa väärinymmärrykseen, se kuitenkin tekee Amandan olosta varmasti paremman ja luottavaisemman. Mirkun viestiin vastaamista ehtii murehtia myöhemminkin, paremmalla ajalla ja vähemmän panikoituneena. Joten jee, hyvä Kristiina! Ja ihana Amanda, kun on niin välitön ja kannustava. :-* Nämä naiset ovat hirmu söpöjä yhdessä, ja mielelläni lukisin heistä (ja Ilarista) lisääkin. Kävin kurkkaamassa listaustasi ja ilokseni huomasin, että olet kirjoittanut näistä hahmoista enemmänkin. Pitääpä tutustua! Sinä ja polyamoria on vastustamaton yhdistelmä!

Erityismaininnan haluan vielä suoda söpölle murteelle ja Oululle tapahtumapaikkana. Olen suuri murteiden ja murredialogin ystävä, ja nautin Ouluun sijoittuvan tekstin lukemisesta varsinkin nyt, kun hiljattain itsekin kävin elämäni ensimmäistä kertaa Oulussa. :)

Kiitos tästä, pidin kovasti! :-* -Walle


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day