Vääriä valintoja, K-11, Albus/Petunia

[LillaMyy]

Title: Vääriä valintoja
Author: LillaMyy
Rating: K-11
Pairing: Albus Dumbledore/Petunia Dursley
Beta: -
Genre: drama
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Petunia kohtaa lomamatkansa aikana mysteerisen nuorukaisen…
Challenges: Kirjoitusterttu (haaremiterttu: Albus Dumbledore)
A/N: Edellinen Petubusini on löydettävissä täältä (topa K-11). Frac sitten pyysi tuolle jatkoa, ja koska Kirjoitusterttuun tuli Haaremiterttu mukaan ja Saappaaton muistaakseni irkissä heitti mulle Albuksen sinne, niin tässä sitä sitten ollaan. Joskus voisin vaikka pitää pääni kiinni, niin ei tulisi aina näitä ihmeellisiä parituksia kirjoitettaviksi... Toivottavasti en saa kovin montaa muuta kovin ällöttäviin tunnelmiin tämän takia (itsehän siis yökkäilin tätä Saappaalle irkin queryssä, koska hyihyi, mitä tulinkaan juuri kirjoittaneeksi…).

Vääriä valintoja

Nuori Petunia Evans käveli pitkin valkeaa hiekkarantaa. Tuore kihlasormus hänen sormessaan tuntui painavan hänen kättään alaspäin kuin maan vetovoima vetäisi sitä puoleensa tavallistakin enemmän. Sormus oli ollut hänen kädessään jo pari päivää, mutta se tuntui päivä päivältä entistä raskaammalta.

Juuri sillä hetkellä Petuniasta tuntui, että hän oli valinnut väärän polun, valinnut väärän elämäntyylin, mutta nyt oli liian myöhäistä ottaa tekojaan takaisin. Miten hän voisi selittää Vernonille, ettei halunnutkaan tämän sormusta, koska halusi vapautensa takaisin?

Rannan hiekka tarttui Petunian paljaisiin varpaisiin illan viileydessä, kun hän kahlasi meren aaltojen syleilyyn. Uidessaan hän pohti jo hetken aikaa uivansa liian kauaksi rannasta, mutta jo sen ajatuksen noustua pintaan, Petunia tiesi, ettei hän pystyisi siihen. Hän oli liian vastuullinen sellaiseen hömpötykseen.

Kun Petunia nousi merestä, hän huomasi jonkun nuorukaisen tuijottavan häntä kaukaisuudesta. Hän nosti kätensä tarkistaakseen, että uimapuvun yläosa on edelleen paikoillaan, koska miksi muutoin joku vieras tuijottaisi häntä. Petunia käveli nopeutetusti vaatepinonsa luokse ja alkoi kiskoa housujaan nihkeitä jalkojaan pitkin.

Vieras käveli Petunian luokse tämän pukeutuessa, sanoi pelänneensä tämän hukuttautuvan, vaikka Petunia ei ymmärtänytkään, mitä se olisi toiselle kuulunut. Nuorukainen kertoi nuoren naisenkin olevan tärkeä, kuinka joku jossain varmasti kaipaisi tätä, jos tämä ei palaisikaan takaisin. Sinä iltana Petunia teki erheen jäädessään nuorukaisen seuraksi rannalle. He juttelivat pitkälle yöhön, ja Petunia tunsi itsensä kaivatuksi pitkästä aikaa. Edellisen kerran joku oli tarvinnut häntä, kun pikkusisko oli kaatunut ja satuttanut polvensa.

Illan mittaan nuorukainen naukkaili välillä taskumatistaan jotain, muttei tarjonnut Petunialle, mistä tämä oli kiitollinen. Jokin miekkosessa kiehtoi häntä, mutta hän ei kuitenkaan halunnut juoda mitään tuntemattomia litkuja tuntemattomien taskuista. Jokin kuitenkin sai hänet istumaan toisen seurassa ja lopulta nauttimaan toisen kielletyistä kosketuksista.

Petunia Dursley heräsi aviomiehensä vierestä viimein, kun hänen muistojensa nuorukaisen kädet löysivät tiensä hänen uimapukunsa alle, koskettelivat rintojen kaaria ja löysivät viimein tiensä sinne, jonne kukaan ei ollut aiemmin koskenut. Petunia nousi aviovuoteestaan kosteana ja meni tarkistamaan kahden pienen poikalapsen nukkuvan rauhallisesti omissa kehdoissaan.

Samaan aikaan toisaalla Albus Dumbledore pohti omia valintojaan. Kenties hän oli tehnyt väärin ujuttautuessaan Petunian elämään sillä lailla? Kenties hänen olisi pitänyt ottaa paremmin vastuu teoistaan? Kenties hänen teoillaan oli ollut väärät motiivit alusta alkaen? Kenties. Nyt oli kuitenkin liian myöhäistä jossitella, mitä olisi tapahtunut, jos hän ei olisi sekaantunut asioiden kulkuun. Ajalla oli tullut leikittyä jo aivan liikaakin, ja poika-joka-elää oli nyt turvassa äitinsä sisaren luona, joten oli aika antaa asian olla. Oli aika unohtaa ja mennä elämässä eteenpäin. Albus kaivoi ajatuseulansa esille, nosti taikasauvan ohimoilleen, heitti hopeiset rihmat ajatuseulaan ja katseli hetken aikaa nuoren Petunia Evansin kasvojen väreilevän nesteen pinnalla.

[Grenade]

Jestas, no tämä jos mikä täyttää meikäläisen rareiluin vaatimukset, todella hämmentävä pariskunta. En nyt lukenut tuota edeltäjäficciä, joten kyllä tää ihan yksisteenkin toimi. Ensinnäkin mielenkiintoinen ja yllättävä skenaario näistä kahdesta. Koska Vernonin ja Petunian suhteen alkuajoista ei pahemmin tiedetä, tämä sopi hyvin niihin tyhjiin kohtiin. Hieman menin sekaisin tuossa toisiksi viimeisen kappaleen kohdalla, että hypättiinkö siinä sitten jo ajassa eteenpäin. Jos näin oli, ehkä voisi laittaa jonkun merkin tai jotain. Petunia oli kovin oma itsensä tässä, ja luontevasti saatettiin nämä kaksi erilaista hahmoa yhteen. En nyt oikein osaa sanoa muuta, tämä oli sen verran jokseenkin hämmentävä paritus, mutta ainakin pisti mut miettimään. Kiitos tästä purtavasta! ^^

[Vlad]

Hähää, sitähän ei voi arvata sitten mitenkään, että miehän olen lukemassa ja kommentoimassa, kun bongaan lisää Petubusta   Nauran tälle paritukselle edelleen liikaa, vaikka ficci itsessään jättikin vähän hämmentyneen fiiliksen.

Tykkäsin kyllä siitä, että sekä Petunia että Albus vaikuttivat aivan omilta itseiltään. Voi Albusta, kun aina työntää nenänsä paikkoihin, jonne sitä ei ehkä kannattaisi työntää - tässä tapauksessa Petunian elämään. Oon edelleen sitä mieltä, että parituksena Petubus on äärimmäisen hämmentävä (enkä oo vieläkään onnistunut unohtamaan kohtausta, josta tämä koko paritus alunperin lähti liikkeelle) Petunian ja Vernonin alkuajoista ei tiedetä oikein mitää, kuten Grenade sanoikin, joten tää sopii sinne ammottavaan aukkoon vallan mainiosti. Varo vaan, Lilla, kohta mun headcanon päättää, että Petunialla oli suhde Albuksen kanssa

Tykkäsin kyllä tuosta lopustakin, voi Albusta :3 Itsepähän menee ja sotkeutuu ihmisten elämiin koko ajan.

Tsihi, kiitos tästä ficistä Et arvaakaan, kuinka aloin kikattaa, kun huomasin tän nyt, kun Grenade tätä kommentoi. Jotenkin oli mennyt sun tän julkaistessa ohi silmien

[LillaMyy]

Grenade: Hahaa, joo, rarea tämä ainakin on, jos ei mitään muuta! Hyvä, että tämä toimii yksikseenkin, koska se oli tarkoituksenakin, vaikka tämä linkittyykin vahvasti tuohon edeltävään Petubusiini. (: Jokainen saapi tulkita tuon lopun, miten ikinä haluaakaan, että hypätäänkö siinä ajassa vai ei, sen takia se on tuolla lailla, toivottavasti ei sotkenut liikaa lukemista. Kiitoksia kommentista, kiva, että purtava on kelvannut!

Vlad: Tätä oli myös todella hämmentävää kirjoittaa, koska oikeasti, missä mun ajatukset on oikein pyörineet? :: D Albus osaa kyllä työntää nenänsä vaikka ja mihin vääriin paikkoihin! (Hih, sua on hauska muistutella siitä kohdasta, koska itsekin naureskelen sille aina silloin tällöin edelleen!) Hahah, sehän nyt vielä sattuisikin, jos tämä oikeasti osuisi jonkun headcanoniin, koska tämä on niin hämmentävä paritus kun vaan olla ja voi. Parempi hei myöhään kun ei milloinkaan, eikö? Kiitoksia sullekin kommentista! (:

[Lyra]

Ohhoh. Mitä juuri luinkaan. Terveisiä vaihdokkaista tähän mielenkiintoiseen tekstiin. Yritin parhaani vältellä ällöttäviin tunnelmiin päätymistä, vaikka kieltämättä paritus onkin hieman erikoinen.

Petunia vaikuttaa tässä ficissä niin Petunialta, että siitä on annettava suuria pisteitä. Pidin myös erityisesti tuosta kihlasormuksen painosta ja siitä kuinka sitä ei voi antaa takaisin. Sellaisia ajatuksia mitä kenen tahansa katuvan mieleen voisi pilkahtaa.

Hän oli liian vastuullinen sellaiseen hömpötykseen.

Tämä kohta oli myös erittäin Petuniamainen. Asia oli muotoiltu niin hyvin, että kuulosti juur siltä että Petunia olisi sanonut näin.

Albus juo siis ilmeisesti monijuomalientä, vai mikä ihme sen nimi nyt onkaan ja oikein riemastuin tästä kohdasta

hän ei kuitenkaan halunnut juoda mitään tuntemattomia litkuja tuntemattomien taskuista

koska oot osannut tässä tekstissä niin hienosti kirjoittaa Petuniasta, että nää kaikki jotenkin kloksahtaa kohdalleen.

Tässä ficissä musta Petunia oli enemmän oma itsensä kuin Albus, mutta ehkä tällaista vaadittiinkin että tämä voisi mitenkään toimia, koska kyllähän tämä toimi vaikka eriskummallinen olikin. Kiitoksia paljon tästä mielenkiintoisesta lukukokemuksesta. Täytyy kyllä sanoa, että tuskin olisin tarttunut tähän ilman vaihdokkaita, mutta eipä siinä. Kiitos.

[LillaMyy]

Lyra: Olisitpa vaan nähnyt mun ilmeen, kun tämä paritus tuli eka kertaa irkissä ilmi. Mahtavaa kyllä, että pidit Petuaniaa onnistuneena, koska pelkäsin vetäväni tämän ihan överiksi. Albus joi tässä tosiaan monijuomalientä sotkeutuakseen Petunian elämään saadakseen asiat kulkemaan haluamallaan tavalla. (: Tämä ei ehkä osunut aivan niin täysin IC:yden piikkiin, mutta tätä paritusta olisi kenties kovin vaikea saada toimimaan, jos molemmat olisivat aivan täysin canonin mukaisia hahmoja. Kiitoksia kommentista! (:

[Larjus]

Nyt oli kyllä hyvin erikoinen paritusvalinta Vaikka samaan aikaan pakko todeta, että kyllähän canonissa on parikin kohtaa, joiden perusteella voi hyvinkin alkaa miettiä shippificiä (Ja vähemmästäkin canonmateriaalista sitä aletaan kirjoittaa.) Hyvin kiintoisaa ajatella, että Petunialla olisi ollut pieni pätkä yhteistä menneisyyttä Dumbledoren kanssa. Kuulostaa niin väärältä mutta samaan aikaan kiehtovaltakin 😅 Varsinkin, kun mä sain tästä sen käsityksen, ettei Petunia edes tiennyt sen olevan Dumbledore. Koska sehän on ollut nuorukainen jotai melkein sata vuotta ennen Petuniaa, ja taskumatista naukkailu vihjaa monijuomaliemeen. Aina vaan vääremmäksi ja karmivammaksi menee Tykkään.

Petuniaa kävin väkisinkin sääliksi alussa, kun kihlasormus tuntuu painavan ja hän pohtii, tekikö oikean päätöksen elämässään. Vaikea tilanne kyllä hänellä. Toivottavasti ei jäänyt loppuelämäkseen katumaan, koska se olis kyllä kamala kohtalo :/

Lopussa olevat Dumbledoren pohdinnat siitä, että kenties teki väärin, mutta eipä sille enää mitään mahda, lol, sopivat hänelle hyvin Varsinkin näin ficimaailmassa, jossa Dumbbiksella tuppaa olemaan vähän kyseenalaisempi rooli. Mutta osaahan se canonissakin olla jopa häikäilemätön ja tehnyt hyvin paljon juuri niin kuin itse haluaa ja näkee parhaimmaksi. Aikoo kuitenkin unohtaa sen osan menneisyyttään. Vaikka ajatuseulaan siirretyt muistot pysyvätkin siellä hyvin tallessa (niin että ne voi melkeinpä elää uudestaan halutessaan). Laskelmoiva teko sekin, mikä sopii Dumbledorelle. Olisi kiintoisaa tietää, mitkä hänen motiivinsa tekoon loppupeleissä olivat. Mutta toisaalta kun kyse on Dumbledoresta, mikä vain on mahdollista