Kirjoittaja Aihe: Doctor Who: Jago & Litefoot: Sinisenkipeä (S) Henry Gordon Jago/George Litefoot, fluff, one-shot  (Luettu 1812 kertaa)

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 083
  • Peace & Love
Nimi: Sinisenkipeä
Kirjoittaja: jossujb
Fandom: Doctor Who: Jago & Litefoot
Tyylilaji: Fluffyy ja mustasukkaisuutta ja semmottiis.
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Henry Gordon Jago/George Litefoot
Vastuunvapaus: Oikeudet kuuluvat kokonaan muille tahoille kuin minulle.
A/N: Tällä ei ole tarinan ymmärtämisen tai minkään muunkaan kanssa väliä, mutta aikaisemmin kirjoittamassani tarinassa Sinisin kiinankangas (K-11) herrat Jago ja Litefoot lupautuivat muuttamaan yhteen. Tämä on siis jatkoa kyseiseen ajatukseen.
Niin, ja toki tämä kirjoitettu DW-joulukalenterin luukkuun 5.





Sinisenkipeä

Sikäli kun rakastamisesta oli sovittu, niin makuuhuone tuli sisustaa sen mukaan. Henry Gordon Jago oli suuri mies sydämeltään, mutta aivan niin valtava hänen ei suinkaan olisi tarvinnut olla myös ruumiiltaan – sänky jäi sivuistaan napakasti jumiin osoitteessa Baker Street 107 sijaitsevan asuinhuoneiston ulko-oven pihtipuoliin. Sen siitä saa, kun muuttaa liian pienin apujoukoin, eli käytännössä yhden apupojan ja ajurin voimin. Jotka olivat menneet jo menojaan, turjakkeet.

”Johan nyt on!” Jago puuskutti naama kahta punaisempana kuin normaalisti, hikivana tihruten alas nenänvartta pitkin. ”Kullaisiin koloihin sitä on ihmisolentojen lasten muka mahduttava? Eihän tästä sopimaan saa miniskuuleimpiakaan mööpeleitä, puhumattakaan nyt laveista lavereista!”

”Tuota menoa rikot vielä selkäsi”, huikkasi Litefoot kamarin puolelta yhtä rauhallisena kuin koko sisäänmuutto olisi ollut yhtä niittumailla tanssimista. Herra Jagon kimpsuja oli koko päivän ramppaamisen jäljiltä nyssyköittäin ympäri huushollia. Professori luovi niiden ympäri kuitenkin jouhevasti, kuin ne eivät olisi olleet ollenkaan juuri elimellisesti nilkan ja askeleen väliin jäävällä kompastumisvyöhykkeellä.

Oli siinä vaatetta. Teatteri-ihmisenä herra Jagolla oli jos jonkinmoista kuviota aina housuista päällystakkeihin asti. Professori arvasi jo etukäteen vielä jonakin päivänä aamutohinoissa erehtyvänsä solmiosta ja ilmestyvän ruumishuoneelle herra Jagon sateenkaarihuivi kaulassaan. Siinä olisi ylikonstaapeli Quickille hekottelemisen aihetta.

Ja tuli Jagon mukana muutakin tilpehööriä, kuten lukuisia hassuja kirjoja, jotka erosivat sisällöltään paljon professorin omista kuivakoista anatomian opuksista. Oli kirjavia silkkikukkia, angorankarvaisia tekopartoja, seitsemät lippaskengät, eikä juuri penniäkään ylimääräistä rahaa. Sekasorrosta huolimatta Litefoot oli onnellisempi kuin koskaan. Herra Jago sitä vastoin pihisi, tuhisi ja yski erään lastenlauluista tutun veturin tavoin.

”Onhan tämä nyt aivan pöyristyttävää! Tähänkö minun rustiikkinen petini jää, ikuisesti oviaukontukkeeksi! Äitivainaani vaatimaton vuode! Voi surkua, oi surkeutta, oikeaa surunsiittoista päivää!”, hän parkui, ettei vain keneltäkään satunnaiselta ohikulkijalta vahingossakaan jäänyt hänen harmistuksensa huomaamatta.

”Tokkopa sentään”, Litefoot toppuutteli hätäpäivää kärsimättä, vaikka sivuttain kallellaan kenottaen törröttävä sängynjalka pyrki eteiseen. ”Päätyristikko pitänee purkaa ja kantaa erikseen sisään. Tunnen erään nuoren miehen, jota tiedän kysyä avuksi. Hän on harjoittelijana yliopistolta.”

Jos suinkin mahdollista, niin herra Jagon naama taittui vielä asteen tummemman punaiseksi, melkein sinivioletiksi. Täsmälleen siis saman sävyiseksi eteisen kukkatapetin kanssa, pani professori huvikseen merkille.

”Vai että oikein nuori mies!” tuhahti Jago, ”Nöyräkin kenties? Ojentelee skuupit ja skalpellit nyökytellen hännyksissäsi kiihkeästi, että ”kyllä, professori”, ”aivan, professori”, ”kuten sanotte, professori”, arvosanansa edistämiseksi?”

”Jotakuinkin”, sanoi Litefoot ja hymyili vienosti, mutta pirullisesti. ”No mutta Henry… ethän suinkaan ole mustankipeä? Vannon kunniani kautta, että apulaiseni ovat mielenkiintoni kohteita tiukani ammatillisessa mielessä.”

Taisi piikki upota syvälle, koska herra Jago silminnähden pörhisteli rintaansa ja puisteli päätänsä syystä nurkkaan komennetun uhmakkaan pikkulapsen tavoin.

”Höpön pöpön George, etten sanoisi liirumlaarum ja näkkileipä! Minä, sekä juhlallisen joviaali, että simppelin sympaattinen Henry Gordon Jago, en edes omista paria mustia sukkia!” hän julisti syvällä ja perin juurin epäuskottavalla patarummunrintaäänellään.

”Mutta limetinvihreitä, kanariankeltaisia ja indigonsinisiä kylläkin”, Litefoot huomautti ihan pelkästä kinaamisen ilosta. Jago kampesi itsensä sängyn yli huoneiston puolelle, kaatuen sitten nelinkontin rähmälleen matolle. Ylpeyteen tuli kolaus, mutta ei niin suuri, että se olisi saanut hänet sulkemaan suunsa.

”Ei tässä nyt puhua pulputetakaan sirpakasta sinisenkipeydestä! Mitä se sellainen sitten lieneekään”, sanoi Jago, pulisonkiaan rapsutellen. ”Ainakin se kuulostaa joltakin sellaiselta sairaudelta, jolla on jotain tekemistä slaavilaisten tanssijattarien troppien kanssa. Ota neuvostani vaari George, äläkä koskaan lähde tyttärien yökesteille pistämään tuuttia tillintallin tiptap. Lystinpito on yksi juttu, mutta kanuunassa elää kosto suloinen.”

Professori Litefootilla ei ymmärtänyt rakastettunsa höpötyksistä puolta sanaakaan, joten hän vain hymyili veikeänä vastaan. Herra Jagon oletettu tarkoitus oli herätellä vastavuoroista omistushalua teatterinsa tyttöistä höpöttämällä, eikä hänen ylilyövälle dramaattisuudelleen oikein voinut muuta kuin nauraa. Toki Jagon suojelukseen kuului koko joukko näyttelijättäriä, pesijättäriä, siivoojattaria ja ompelijattaria, mutta hieno herrasmies on kuin isä palkollisilleen. Professorilla ollut mitään syytä olla naama katkerolla.

Samaan aikaan vihelsi keittiössä teekattilan kimeä pilli. Tilanpuutteen vuoksi keksit oli kasattu torniksi huolimattomasti sijoiteltujen pahvilaatikoiden päälle. Kaksi kuppia lepäsivät tasseillaan vieritysten sievästi.

”Noh, tulehan sinä sinisenkipeä teelle”, sanoi Litefoot ja otti herra Jagoa kädestä. Tavarapaljoudesta ja niiden läpi sukkuloinnista huolimatta nimenomaan rakkaus sopi saman katon alle ylisuuria mööpeleitä paremmin.

FIN




« Viimeksi muokattu: 29.11.2017 21:17:40 kirjoittanut Waulish »
Here comes the sun and I say
It's all right

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 521
  • 707
Kommenttikampanjasta hei o/

Tämä fandom ei tosiaan  ole mulle ollenkaan tuttu, hahmoista puhumattakaan. Oon kuitenkin silmäillyt jo aiemmin näistä kertovaa ficciä ellen useampaakin niin ihan mielelläni tämän nappasin. Toivottavasti saisin kelpaavan kommentin aikaiseksi siitä huolimatta, että en tunne fandomia. :)

Ensimmäisenä pitää sanoa, että otsikko on oikein nerokas ja se tuli mukavasti esille ficin loppupuolella. Tykkäsin siitä, miten toista sitten kutsuttiinkin sinisenkipeäksi.

Lainaus
”Höpön pöpön George, etten sanoisi liirumlaarum ja näkkileipä! Minä, sekä juhlallisen joviaali, että simppelin sympaattinen Henry Gordon Jago, en edes omista paria mustia sukkia!”
Tää oli loistava. :D Tämä hahmo vaikuttaa muutenkin todella mielenkiintoiselta. Ainakin jos hahmo on IC ja puhuu aina näin hassusti, mitä tässä ficissä. Jos niin on oot kyllä saanut hauskalla tavalla tuotua hahmoa esille. Taas jos ei, silti tää on hauskaa luettavaa. :D

Muutenkin pakko kehua sanavalintoja, jotka on kekseliäitä. On mööpeleitä ja tilpehööriä muun muuassa. Hauskoja sanoja kaikki, mutta monesti tuollaisille ei oo paljoakaan tilaisuuksia. Tässä ne sujahti luontevasti tekstiin ja sai hymyn huulille.

Lainaus
Herra Jago sitä vastoin pihisi, tuhisi ja yski erään lastenlauluista tutun veturin tavoin.
Sitten on kekseliäitä lauseita, kuten tämä, jotka saa hymyn huulille.

Oikeastaan koko ficci saa hymyn huulille, vaikka fandomia ei tunnekaan. Kekseliäs ja hauska kuvastaisivat tätä varmasti kaikkein parhaiten. Virheetöntäkin luettavaa tämä oli, joten missään vaiheessa ei töksähdellyt sen takia. Pidemmittä puheitta kiitän ja varmaan tulen taas palaamaan ficcejesi pariin uudemman kerran. Kiitos tästä!


“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.
But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 083
  • Peace & Love
Odo, eipä tätä fandomia suomeksi kovin moni tunnekaan... tosin, jos ymmärrät hyvin englantia ja pid't viktoriaanisista miehistä häröilemässä vampyyrien, zombien ja aikamatkustuksen kanssa, niin suosittelen kuuntelemaan muutaman näiden kuunnelmista. Ihan oikeasti täysin timangia matskua.

Lainaus
Ainakin jos hahmo on IC ja puhuu aina näin hassusti, mitä tässä ficissä.
Mä oon vähän vaihtelevalla menestyksellä kirjottanut herra Jagon repliikkejä, alkukielellähän hän puhuu äärimmäisen huvittavaa teatterijargonia, johon kuuluu todella monimutkaisia alkusoinnuilla pitkitettyjä kommetteja. Jagon idea on, että jos asian voi sanoa monimutkaisesti niin se myös sanotaan xD Suomeksi olen koettanut tavoitella jonkinnäköistä samantyyppistä sävyä menemättä ihan överiksi. Mutta siitä juontuu vähän toi sanavalinnoillakin kikkailu, ei toi proffakaan ole mikään ihan kuiva henkilö, kato.

Kiva että luit, se on aina rohkeeta ottaa jotain minkä fandomista ei tiiä mitää :)

jjb
Here comes the sun and I say
It's all right

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 765
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Stalkkailin tuossa keskustelualuetta, ja nimi "Sinisenkipeä" kiinnitti huomioni. Se on jollain tavalla tosi kaunis, vaikkei välttämättä sinänsä ulkonäöllisesti esteettistä mielikuvaa herättelisikään. Ihanan yksinkertainen mutta ajatuksia herättävä ja lukemaan houkutteleva nimi, iiks! Se tosiaan houkutteli minut tämän tarinan pariin, ja tietysti se, että fandom on Jago & Litefoot, ja myöskin se, että fandomista melkeinpä pystyi päättelemään, että sinä olet kirjoittajana. ;) Tykkään sun tyylistä ihan liikaa, apuaaa.

Onpa samaistuttava tilanne tässä tarinassa! Muuttaminen on aina ihan hirviä ruljanssi. Tavaraa on liikaa ja se painaa kuin synti ja sitten eteen sattuu vielä tuollaisia mukavia yllätyksiä, että sänky onkin liian leveä mahtuakseen oviaukosta sisään... Oi ja voi, ei käy kateeksi muuttopuuhissa painiskelevia herroja! Tosin pohjavire tässä tarinassa tuntuu olevan hyvinkin leppoisa ja hyväntuulinen, mikä on mukavaa. Jagokaan ei vallan menetä hermojaan (tai jos menettääkin niin Litefoot tasapainottaa sitä hyvin kaikessa tyyneydessään, heh), ja Litefoot sietää suorastaan ilmiömäisen hyvin Jagon joka puolelta tursuavia kimpsuja ja kampsuja. Eikä mustasukkaisuuskaan muodostu ylitsepääsemättömäksi esteeksi. Tekstistä välittyy jotenkin tosi vahvasti rakkaus ja halu olla yhdessä siitäkin huolimatta, että yhdessä asuminen tietää kompromisseja ja yhteenottojakin. Kaikki tiivistyy mielestäni mainiosti tässä viimosessa virkkeessä:
Tavarapaljoudesta ja niiden läpi sukkuloinnista huolimatta nimenomaan rakkaus sopi saman katon alle ylisuuria mööpeleitä paremmin.
Sopu sijaa antaa, mutta ihan varmasti sitä sijaa antaa myös rakkaus. Sen avulla pystyy selättämään isojakin ärsytyksenaiheita. Voi että, tällaisesta tulee niin hyvä mieli! Ihanan lempeää iltapalalukemista! Lopetus ja Jagon ja Litefootin teehetki on jotain niin suloista, että melkein sydämestä ottaa.

Lisäksi olen ihan fiiliksissä tekstissä käytetystä kielestä (mööpelit ♥) ja erityisesti Jagon koukeroisista koruvirkkeistä, jotka ovat aina yhtä hauskoja.
Voi surkua, oi surkeutta, oikeaa surunsiittoista päivää!
Voi Jago, en kestä!

Kiitos kovasti iltalukemisesta, kylläpä tämä piristi! :-* -Walle
« Viimeksi muokattu: 29.11.2017 23:28:50 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day