Kirjoittaja Aihe: Naistenmies on naamio [S, one-shot, angst]  (Luettu 3037 kertaa)

Ränts

  • Sähinkäinen
  • ***
  • Viestejä: 1 021
  • Puuskupuh
Naistenmies on naamio [S, one-shot, angst]
« : 04.12.2015 14:03:03 »
Nimi: Naistenmies on naamio
Kirjoittaja: Ränts
Ikäraja: S
Varoitukset: Itsetuhoisia ajatuksia
Hahmot: Sirius ja Mary McDonald, mutta mikään varsinainen paritus tässä ei ole pääasiana.
Genre: Draama, angst

A/N: Mä itse asiassa jopa uskon, että Sirius saattoi olla homo. Ja ihastunut Jamesiin. Joten siitä tämä ajatus sitten lähti. Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa tällaisen kohtauksen. Jos nyt joku ajattelee, että homous on Siriukselle kohtuuttoman iso paha, niin huomauttaisin, että hän kävi koulua joskus 70-luvulla.




Naistenmies on naamio



Sirius oli taas ajautunut siihen tilanteeseen, jossa piti antaa tytölle pakit. Hän joutui tekemään sitä aika usein, joten ei se sinällään mikään yllätys ollut. Se vain, että tällä kertaa tytön torjuminen ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin tavallisesti. Mary McDonald ei ollut kuka tahansa tyttö, hän oli tätä nykyä jopa laskettavissa ystäväksi. Siriuksen ei olisi ikinä pitänyt antaa tytön luulla, että heistä voisi joskus tulla jotain muuta. Mutta kun Mary oli mennyt rakastumaan! Eikä Sirius halunnut loukata tytön tunteita, joten sen vuoksi hän oli vitkutellut ja vitkutellut totuuden kertomista. Sitä paitsi, jotenkin Siriuksesta tuntui, että tällä kertaa hänen pitäisi kertoa myös totuus siitä, miksi ei halunnut seurustella. Hän oli Marylle velkaa sen, että olisi mahdollisimman rehellinen.

No, nyt hetki oli koittanut. Mary oli hymyillyt salamyhkäisesti ja vienyt Siriuksen tyhjään luokkahuoneeseen. Vasta oven sulkeuduttua tyttö oli kääntynyt hermostuneena Siriuksen puoleen, vetänyt syvään henkeä ja kysynyt, voisivatko he ryhtyä seurustelemaan vakavammin.

Mary oli suosittu ja sievä tyttö, eikä häntä usein torjuttu. Kun Sirius ei saanut suutaan auki vastatakseen kysymykseen, tuike tytön silmistä sammui. Mary yritti selvästi pitää kasvonsa peruslukemilla, mutta tiettyä jäykkyyttä hänen ilmeestään oli havaittavissa. Sirius, joka tunsi Maryn hyvin, näki selvästi, että naamion takana ikävä totuus alkoi valjeta tytölle. Oli uskomattoman hiljaista – edes luokkahuoneen ulkopuolelta ei kuulunut toisten oppilaiden hälinää.

”Mary…” Sirius aloitti, eikä pystynyt katsomaan tyttöä silmiin. ”Olen pahoillani, jos olet käsittänyt minut väärin, mutta minä en…”

Hän ei osannut jatkaa. Kyllä Mary jo tajusi, mistä tässä oli kyse. Siriuksen oli käännyttävä kokonaan poispäin tytöstä ja otettava kiinni lähimmän pulpetin kannesta. Nyt hän saisi läksytyksen. Ja tällä kertaa hän todella tiesi myös ansainneensa sen. Sirius odotti räjähdystä, huutoa, oven paukahdusta… Mutta oli edelleen aivan hiljaista. Luokkahuoneen valtavista ruutuikkunoista paistoi aurinko sisään, ja valokiiloissa tanssahteli pölyhiukkasia. Huonetta käytettiin niin harvoin opetukseen, ettei sitä viitsitty liiemmin siivota.

”Miksei?”

Maryn ääni oli hento, lähes pelkkä kuiskaus. Sirius nipisti silmänsä kiinni; hänestä tuntui pahalta loukata sellaisen ihmisen tunteita, jota piti ystävänään. Tytön jättäminen ei ollut koskaan ollut näin vaikeaa.

”Tiedät, millainen minä olen”, Sirius sanoi. ”Pyörisin kanssasi vähän aikaa, voisimme käydä parilla treffeillä, mutta sitten siirtyisin jo seuraavaan. Ja sinä loukkaantuisit sydänjuuriasi myöten, niin kuin kaikki muutkin tytöt. Todennäköisesti vielä paljon pahemmin, sillä eivät ne muut ole olleet minuun oikeasti niin kovin kiintyneitä.”

”Olen kyllä ottanut huomioon sen mahdollisuuden, että saatan vain päätyä Valloitetut tytöt –listan jatkoksi”, Mary huomautti kopeasti. ”Mutta miksi en kelpaa siihenkään? Miksi ne miljoonat muut tytöt ovat? Mikä minussa on vikana, kun jopa ne persoonattomat sutturat kelpaavat paremmin?”

Sirius kääntyi ympäri ja kohtasi lopultakin Maryn katseen.

”Sinä et ole kuka tahansa”, hän sanoi. ”Ne persoonattomat sutturat… No, miksi minä heidän tunteistaan piittaisin? Hehän vain kiertävät minut vain voidakseen sanoa kiertäneensä. Mutta sinä olet ystävä, en minä sinulle voi sillä tavalla tehdä. Kai sinä tajuat?”

”Ehkä minä ajattelin, että minulla voisi olla mahdollisuus oikeaksi tyttöystäväksi”, Mary sanoi suoraan, sen kummemmin peittelemättä. ”Pakkohan sinullakin on joku sydän olla. Kai sinäkin joskus oikeasti rakastut?”

”Joo, se vain, että väärään sukupuoleen!”

Sirius ei ollut suunnitellut sanovansa sitä näin yhtäkkiä. Se oli vain livahtanut. Hän jähmettyi kauhusta, kun tajusi, mitä oli sanonut. Siriuksen oli taas pakko kääntyä poispäin Marysta. Miten oli mahdollista, että hän oli koskaan saanut päähänsä kertoa tästä? Se oli tarkkaan varjeltu salaisuus, että Siriuksessa oli joku omituinen vika, joka sai hänet pitämään pojista tyttöjen sijaan. Edes toiset kelmit eivät tienneet sitä, Merlinin kiitos. Miten hän olisi ikinä heille voinut kertoa, kun totuus oli, että hän saattaisi joskus rakastua heistä johonkuhun? Joskus Sirius oli itse asiassa herännyt keskellä yötä nähtyään kyseenalaisia unia Jamesista.

 Mary ei sanonut pitkään aikaan mitään, ja mitä pidemmäksi hiljaisuus venyi, sen vaikeampi Siriuksen oli hengittää. Hän olisi halunnut vajota lattiasta läpi, suoraan alas linnan pohjaan asti ja siitä maan alle. Eikä hän olisi sen jälkeen enää koskaan palannut kohtaamaan todellisuutta, jossa joku tiesi hänen salaisuutensa.

”M-mutta…” Mary sopersi, ”mitä sinä puhut? Miten niin pidät väärästä sukupuolesta? Sinähän olet Tylypahkan naistennaurattaja numero yksi!”

Sirius ei saanut sanaa suustaan. Nyt hänen piti selittää koko juttu, kun oli kerran tullut aloittaneeksikin. Mutta se ei missään tapauksessa ollut helppoa, sillä häntä hävetti hirveästi. Ei pelkästään se, että Mary tiesi, vaan myös se, että hän ylipäätään oli tällainen! Miksei hän voinut olla niin kuin muutkin pojat ja tykätä tytöistä?

”Mary”, Sirius sai lopulta sanottua. ”Sinun täytyy luvata, että tämä asia pysyy meidän välisenä. Minun ei ollut tarkoitus kertoa tästä koskaan kenellekään, mutta nyt se on joka tapauksessa sanottu. Eikä tämä saa levitä näiden seinien ulkopuolelle. Ymmärrätkö?”

”Ei tietenkään”, Mary sanoi nopsasti. ”Mutta… Minä en nyt ymmärrä tätä juttua.”

”Ei tätä kukaan ymmärrä”, Sirius kähähti. ”Minussa on vain – en minä tiedä – joku juttu vinksallaan. Enkä minä voi sille mitään. Saat uskoa, etten ikimaailmassa halua olla tällainen! Ja nyt… minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pitää huoli, ettei kukaan saa koskaan tietää. Ja jos pyöritän tyttöjä oikein ahkerasti, kukaan ei tajua epäillä mitään.”

Ei hän sen paremmin osannut selittää tilannettaan. Hän toivoi vain, että Mary ymmärtäisi, eikä tosiaankaan puhuisi tästä enää ikinä mitään. Lisäksi, jos se vain suinkin olisi mahdollista, Sirius toivoi, että Mary kykenisi vielä sietämään häntä silmissään. Marylla oli nyt kaikki mahdolliset syyt vihata Siriusta. Ensinnäkin tyttö oli taatusti loukkaantunut, ja toisekseen, kaikkihan nyt tällaisia luonnonoikkuja inhosivat. Sirius ei uskaltanut ajatellakaan, mitä kotona sanottaisiin, jos asia joskus paljastuisi. Surkitkin heitettiin surutta ulos sukupuusta, entä sitten tällaiset kummallisuudet? Häneen suhtauduttaisiin varmaan suunnilleen yhtä suopeasti kuin jos hän paljastuisi vaikka ihmissudeksi. Ja ihmissusia vihasivat muutkin kuin puhdasverisyyskiihkoilijat. Entä sitten poikiin ihastuvat pojat? Oliko sellaisille edes nimeä, Sirius ei tiennyt. Ainakin kaikki miehet ja pojat kaikkoaisivat hänen ympäriltään, jos tietäisivät.

”Tietääkö kelmit tästä?” Mary kysyi.

”Ei”, Sirius vastasi. ”Eikä saakaan tietää. Ikinä. Ja sinäkin saat luvan viedä tämän salaisuuden mukanasi hautaan.”

”Voit luottaa siihen.”

Sen jälkeen tuli hiljaista. Sirius puristi tiukasti pulpetin kantta ja tuijotti puun pinnalla olevia kaiverruksia. Joku pitkästynyt oppilas oli raaputtanut pulpetin kanteen pieniä ristejä ja satunnaisia kirjaimia. Joku, jonka suurin ongelma oli se, miten selviytyä tämäniltaisesta läksyvuoresta. Joku, joka ei kärsinyt Siriuksen lailla maailman noloimmasta ongelmasta. Onneksi Mary oli yksi luotettavimmista Siriuksen tuntemista ihmisistä, eikä hän epäillyt hetkeäkään tämän sanoja. Loppujen lopuksi, jos jonkun oli pakko saada tietää tästä ongelmasta, Sirius oli varsin tyytyväinen siihen, että se joku oli juuri Mary. Ehkä siitä syystä salaisuus oli saanut lipsahtaa. Ei tällaista olisi kenenkään muun läsnä ollessa voinut tapahtua.

”Sirius”, Mary sanoi varovaisesti ja tuli lähemmäs. ”Kiitos kun kerroit. Nyt minä ymmärrän. Ei varmaan ollut kovin helppo kertoa?”

”Ei tosiaan”, Sirius kuiskasi. Hän ei luottanut ääneensä.

”Sinun täytyy luottaa minuun aika paljon, kun uskalsit puhua”, Mary jatkoi. ”Voin vain kuvitella, jos kelmitkään eivät tiedä tästä. Ja… nyt minun täytyy olla sen luottamuksen arvoinen. Ja minähän olen.”

Siriuksen täytyi räpytellä silmiään. Kertominen ja aiheesta puhuminen aiheuttivat valtavan tunnevyöryn, mutta Maryn reaktio… Se oli jäävuoren huippu. Kädet, jotka edelleen puristivat pulpetin kantta, alkoivat täristä. Hän oli kuvitellut, että Marya inhottaisi ajatus pojasta, joka tykkää omasta sukupuolestaan. Kaikkiahan se inhotti. Sirius itsekin mietti aina silloin tällöin, olisiko kaikkein yksinkertaisinta vain heittäytyä alas tähtitornista. Sairaita ja viallisia eläimiä lopetettiin tuon tuosta. Ehkä hänkin oli niin viallinen, että olisi paras potkaista tyhjää? Toki hän aina lopulta tuli siihen tulokseen, että ei hän sellaista menisi tekemään.

”Kiitos”, Sirius mutisi Marylle, päästi irti pulpetin kannesta ja marssi ulos luokkahuoneesta. Hän halusi pois, jonnekin kauas. Seuraavaksi oli muodonmuutoksia, mutta mitä väliä? Taivas tiesi, että Sirius oli ennenkin kohdannut vihaisen McGarmiwan! Kyllä siitä aina hengissä selvisi.



« Viimeksi muokattu: 06.12.2016 20:41:40 kirjoittanut Ränts »
Taukki, vollotus, listaus, nipistys...

Kiitos avasta .jouruding. !

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 080
Vs: Naistenmies on naamio [S, one-shot, angst]
« Vastaus #1 : 06.12.2015 17:16:48 »
Kuva Siriuksesta Tylypahkan kovimpana naistenmiehenä on minusta aina ollut vähän, hmm, yksipuolinen ja hahmoa ikävästi leimaava. Yksi niistä monista fanoneista, jolle minulla on ollut tapana nyrpistää nenääni. Mainitsen tästä nyt lähinnä sen takia, että tässä jopa hyväksyin sen. Ostan ihan mielelläni tuon headcanonin, että Sirius on homo ja ihastunut Jamesiin (tai Remukseen.) Tyttöjen kierrättäminen pitää hänet suojassa ikäviltä huhuilta tai tarkkasilmäisiltä henkilöiltä.

Tilanne oli aseteltu kivasti. Mary ei onneksi ollut mikään "persoonaton suttura", joka järjestää kohtauksen, kun Sirius lemppaa hänet. Hän on henkilö, johon voi luottaa ja jolle kertominen auttaa Siriusta jaksamaan, ettei hän sittenkään hyppää sieltä Tähtitornista. Tykkäsin tämän tekstin psykologiasta, että Sirius ajaa puolitahallaan itsensä kertomaan, koska tietää, että Marylle voi ja kannattaakin puhua. Teen itse samaa ja tunnistin tuosta itseni.

Minusta Siriuksen tuskastuminen, pelot ja ahdistus eivät olleet ollenkaan liioiteltua. Onhan hänellä paljon mistä ahdistua: hänen perheensä halveksii häntä jo valmiiksi, sosiaaliset paineet ja ihastuminen parhaaseen ystävään. Tykkäsin myös kovasti siitä, ettei Sirius tiedä nimeä sille, mitä hän on. Liitin tämän hänen puhdasveriseen taustaansa. Jästisyntyinen olisi varmasti tiennyt. Se lisää varmasti hänen ulkopuolisuuden ja "viallisuuden" tuntuaan, että hän yksin luonnonoikku. Voi Siriusta. Hirveän raskasta elää näin suuren salaisuuden kanssa ja inhota itseään jonkin sellaisen vuoksi, jolle ei kertakaikkiaan voi mitään. Ja kun miettii, ettei hänen elämänsä muutenkaan ollut erityisen onnellista, niin tulee entistä kurjempi fiilis hänen puolestaan :<

Hymähdin ääneen tuolle sotkuisan luokkahuoneen kuvaukselle. Oltiin vähän menossa sellaiseen kuvauksen kautta henkilön sisäisiin ristiriitoihin tai sieltä tulee jokin kaunis toteamus niistä pölyhiukkasista, mutta sitten tokaistaankin: "Huonetta käytettiin niin harvoin opetukseen, ettei sitä viitsitty liiemmin siivota." Jotenkin ihastuin tähän simppeliin logiikkaan, että hei, täällä on sotkuista ja se siitä. Siitä ei väkisin tehty vertauskuvaa Siriuksen elämään tai jotakin sellaista.

Kiva, uskottava teksti Siriuksen sisäisestä myllerryksestä. Kiitän :)


ja arjessa sävyt on sinisen

ava © Auro

Ränts

  • Sähinkäinen
  • ***
  • Viestejä: 1 021
  • Puuskupuh
Vs: Naistenmies on naamio [S, one-shot, angst]
« Vastaus #2 : 07.12.2015 18:36:23 »
Kiitos kommentista, Sokerisiipi!
Hyvä juttu, jos tämä onnistui olemaan uskottava. Siihenhän sitä pyritään. En minäkään ole siitä niin vakuuttunut, että Sirius olisi kauhean kova naistennaurattaja, lähinnä ajattelen sen näin, että tytöt tykästyvät häneen ja... No, mikäs sillä hunajapurkilla on ollessa siinä mehiläisten piirittämänä. (Tai no, hunajapurkki-parka, en minä haluaisi pörriäisiä ympärilleni..) Ja sit jos/kun hän on homo, eipähän ainakaan kukaan epäile mitään asioiden näin ollessa.
Marylle tosiaan kannatti kertoa. Hän suhtautui Siriuksen kertomaan suhteellisen luontevasti, vaikka varmasti hän sitä mielessään jää työstämään, koska tuo aika mitä ne eli... Oli miten oli, Marylle kannatti kertoa.
Taukki, vollotus, listaus, nipistys...

Kiitos avasta .jouruding. !

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 464
  • Luihuisen kingi
Vs: Naistenmies on naamio [S, one-shot, angst]
« Vastaus #3 : 15.12.2015 13:34:09 »
Musta on todella hienoa, että tässä käsitellään sitä, miten vaikea aihe homous varmasti on ollut tuohon aikaan - etenkin velhomaailmassa, jossa puhdasverisyys periaate on voimakkaasti esillä. Tästä aiheesta oon oikeastaan kaivannut ficcejä ja itse sivuuttanut asiaa lähinnä sillä ettei homoutta arvosteta. Tässä mentiin kuitenkin paljon syvemmälle.

Siriuksen tunteet on sellaisia, mitkä voi hyvin kuvitella. Se inho itseään kohtaan ja salailu, varsinkin kun tietää millaisesta perheen Sirius on. Mary on harvinaisempi hahmo, mutta pidin valinnastasi. Kelmit ovat kaikki poikia, joten heille kertominen olisi ehkä romuttanut hieman tätä fiilistä, kun Sirius pelkäsi kaikkien poikien ja miesten välttävän hänen seuraansa. Marya oli kuvattu oikein ymmärtävänä hahmona ja se oli hyvä juttu, ettei tytön luonteenpiirteet jäänyt Siriuksen puheen varjoon vaan olivat vahvasti esillä.

Muutenkin tämä oli todella sujuvaa luettavaa, eikä virheitä sattunut silmään. Tunnelma välittyi tänne asti. Ainoa asia, mikä harmitti oli klisee, että Sirius on naisten mies. Toisaalta siihen löytyi tässä varsin hyvä selitys, kun Sirius halusi peittää aidot tunteensa. Sekin kertoi paljon Siriuksen luonteesta ja ystävyydestä Maryn kanssa, ettei hän halunnut sotkea Marya niihin kuvoihin,  joita harrasti muiden tyttöjen kanssa.

Kokonaisuutena oikein hyvä ficci, jonka aihe valinnasta olen yllättynyt ja iloinen! Onneksi nappasin tämän Kommenttikampanjasta. Kiitän tästä ja erilaisesta lukukokemuksesta.

"You know nothing, Jon Snow."

Ränts

  • Sähinkäinen
  • ***
  • Viestejä: 1 021
  • Puuskupuh
Vs: Naistenmies on naamio [S, one-shot, angst]
« Vastaus #4 : 16.12.2015 18:04:07 »
Odo: Kiitos kommentista! Kieltämättä monissa fikeissä sivuutetaan, että homous ei tosiaankaan oo kaikissa piireissä kaikkien mielestä ok. Ongelmia on tänäkin päivänä, mutta muutama vuosikymmen taaksepäin... Huhhuijakkaa. Mary oli ihanan ymmärtäväinen, kun ei järkyttynyt ainakaan näkyvästi kovin paljoa. Tiedä sitten, mitä hän päässään tuosta ajatteli, mutta ainakin hän osasi käyttäytyä, eikä esim. juossut karkuun. Kiva, jos tykkäsit. : )
Taukki, vollotus, listaus, nipistys...

Kiitos avasta .jouruding. !

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 238
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
Vs: Naistenmies on naamio [S, one-shot, angst]
« Vastaus #5 : 26.07.2016 09:59:51 »
Hyvää huomenta vaihdokkaista! o/

Tämä oli jotenkin jännä. En tiedä, olenko ikinä lukenut mitään, missä Sirius paljastaa olevansa homo, hän vaan joko on sitä avoimesti, tai on hetero. Tässä kyllä tuli hyvin esille juurikin se, että '70-luvulla homous ei ollut helppo asia muutenkaan ja sitten, kun siihen vielä liittää sen, että Sirius on puhdasverisestä perheestä, niin se tuo vielä oman haasteensa mukaan soppaan. Ei varmasti ole helppoa olla noin erilainen tuossa tilanteessa, joten sitten keksii itselleen 'suojelumekanismin', jonka avulla saa pidettyä erilaisuutensa piilossa mahdollisimman hyvin ja pitkään.

Tykkäsin kyllä, että olit valinnut tänne vähän vieraamman canon-hahmon toiseksi henkilöksi. Olisihan hänen tilalleen voitu keksiä OC:kin, mutta jotenkin musta oli kivempaa, että Mary oli oikeasti olemassa oleva hahmo, josta ei vain tiedetä kovin paljoa, se teki tästä jotenkin todentuntuisemman ja canoniin sopivamman, kun tiesi, että tämäkin hahmo oli oikeasti olemassa. (: Muutenkin mä tykkään ihan älyttömästi, kun näitä vähän tunnetumpia canon-hahmoja nostellaan esiin just esim. kelmi-ficceissä, koska miksi vaivautua keksimään miljoona OC:tä, kun niistä canon-hahmoistakin voi muokata ficciinsä sopivia tapauksia. :D

Jotenkin jäin tässä kyllä hieman kaipaamaan enemmän kuvausta Maryn tunteista ja ajatuksista, koska hän jäi nyt jotenkin kamalan yksipuoliseksi hahmoksi. Toki, ficci oli kirjoitettu selvästi Siriuksen näkökulmasta, joten sitten sitäkin olisi pitänyt ehkä hieman muokata, jos olisi halunnut päästä Marynkin pään sisälle, mutta en tiedä, ehkä tästä olisi tullut jotenkin tasapainoisempi, jos tässä olisi näkynyt edes jollain tasolla molempien ajatukset. Tai edes Maryn ilmeitä ja eleitä, mutta kun Sirius oli oikeastaan melkein koko ajan selin häneen, niin nekin jäivät pois tarinasta...

Kiitoksia kuitenkin tästä, oli taas hitusen erilaista luettavaa. (:

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ansa

Kiirsu

  • ***
  • Viestejä: 1 099
  • © Ingrid
Vs: Naistenmies on naamio [S, one-shot, angst]
« Vastaus #6 : 07.08.2016 22:38:58 »
Tämä on tosi mielenkiintoinen aihe ja olen iloinen, että törmäsin tähän ficciin!

Olen lukenut läjäpäin ficcejä, joissa Sirius murehtii seksuaalisuuttaan, mutta tämä erosi siinä, että tässä ei ollut varsinaista paritusta vaan Sirius pohti identiteettiään siksi, ettei tahtonut olla naisten kanssa, eikä siksi, että tahtoisi olla jonkun tietyn kanssa. Tykkään siitä lähtökohdasta, että Sirius kertoo seksuaalisuudestaan itsensä takia, eikä siksi, ettei tahdo loukata poikaystäväänsä.

Mary on hieman tuntemattomampi hahmo, mutta tuntuu silti esiintyvän tosi monessa tekstissä paritettuna Siriukselle. Harvoin kuitenkaan Mary on kuvattu näin positiivisessa valossa ja tykkäsin siitä tosi paljon! Maryn reaktio Siriuksen tunnustukseen tuntui tosi aidolta. Ei tullut itkupotkuraivaria, mutta ei toistaalta myöskään ylisiirappista puhetta siitä, kuinka Mary hyväksyy Siriuksen juuri sellaisena kuin tämä on. Pidin myös siitä, että Sirius ja Mary olivat tässä aidosti ystäviä, eikä Mary ollut mikään merkityksetön pano, jonka tunteista Sirius vähät välittää.

Niissä ficeissä, joita olen lukenut viime aikoina, kaapista tulemista on käsitelty todella laiskasti. Usein vain todetaan, että velhomaailma on avarakatseisempaa, kuin jästimaailma, eikä homous siksi ole ongelma. Kuitenkin rasismi kukoistaa velhojen keskuudessa, joten on hieman vaikea uskoa, ettei homous muka olisi kenellekään ongelma. Varsinkin, kun puhdasverisille suvunjatkaminen on tärkeää ja jos Siriuksen kaveeraaminen väärien ihmisten kanssa on ongelma tämän vanhemmille, niin varmasti olisi sekin, jos Sirius seurustelisi miehen kanssa. Sitten kun vielä otetaan huomioon ajankohta, niin ei varmasti olisi Siriukselle helppoa hyväksyä seksuaalisuuttaan. Eikä kaapista tuleminen ole helppoa nykypäivänäkään ja voin vain kuvitella, kuinka vaikeaa se on ollut tuohon aikaan, kun on tosissaan saanut pelätä henkensä puolesta.

Välillä ihan unohdan, ettei se ole canonia, että Sirius esitti naistenmiestä peittääkseen homoutensa. Tämä näkökulma vaan tuntuu kaikista järkevimmältä, enkä enää mitenkään osaa nähdä Siriusta heterona. Tässä Sirius vastasikin erittäin hyvin omaa mielikuvaani hahmoista. Siriuksen ajatukset ja epävarmuudet olivat uskottavia ja voin hyvin kuvitella tämän käyneen läpi tällaisia tuntemuksia.

Lainaus
Entä sitten poikiin ihastuvat pojat? Oliko sellaisille edes nimeä, Sirius ei tiennyt.

Ja tämä kuvaa minusta erittäin hyvin velhomaailman suhtautumista asioihin. Voin hyvin kuvitella, että homoista ei puhuta lainkaan ja kielletään kokonaan seksuaalivähemmistöjen olemassaolo. Ainakin Mustan perheessä varmasti nämä asiat ovat valtava tabu. Mutta ei sitä homosta saa heteroa, vaikka asiasta kuinka vaiettaisiin ja varmasti tämä epätietoituus ja vertaistuen puute lisäävät Siriuksen ahdistusta entisestään.

Tämä on tosi kiva teksti! Hauskaa lukea vaihteeksi tällaista erittäin pohdiskelevaa tekstiä, jossa ajatukset ovat selvästi tapahtumia tärkeämpiä. Tämä on aihe, jota ei pitäisi noin vain sivuuttaa ficeissä ja ihanaa, että joku kirjoittaa ficin, joka käsittelee vain seksuaalisuuden kanssa kriiseilyä. Kiitos paljon tästä!
And some people, dance.

Huurre

  • Pornokenraali
  • ***
  • Viestejä: 633
  • Ava by Ingrid
Vs: Naistenmies on naamio [S, one-shot, angst]
« Vastaus #7 : 02.10.2016 15:03:36 »
Woah, ihan ensimmäisenä kiitos linkkaamisesta! Muuten en varmaan ikinä oisi tätä päätynyt lukemaan, vaikka toisaalta musta tuntuu, että oisin tän lukenut joskus... En tiedä, en muista, mutta nyt luin kuitenkin ja jee! :> Koska tää oli hyvä. Sanoit itekin, että tykkäät tästä yhä vuodenkin jälkeen, jonka pitää kertoa jo paljon, siihen en osaa mitään kommentoida, mutta munkin mielestä tää oli erittäin hyvä ja tyyliin yksi sun parhaimmistoa (vaikka muutkin ovat hyviä).

No joo, itse tekstiin kuitenkin! Siis mäkin oon ihan täysin sitä mieltä, että Sirius on vähintään erittäin kaapissa oleva homo. Jotenkin tää siis sopi siihen kokonaisimagoon, koska mä ainakin ajattelen, että se oli teininä kunnon naistenmies, jota sitten ei täysin tue se oletettu homous. Mutta totta kai tukee, jos sillä on vain yritetty piilottaa sitä! Ja ihanaa, että Mary kuitenkin oli noin ymmärtäväinen ja lupasi pitää salaisuuden (jollei se sitten vain valehdellut... oon vähän kyyninen noitten suhteen).

Vaikka tän genreksi on merkitty angst, mä en loppujen lopuksi näe tässä angstia. Toisaalta voipi vika olla mun päässänikin :'D Mun mielestä tää oli enemminkin kiva piristysruiske tms. tähän väliin. Kuitenkin Mary osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen ja hyvä ystävä, kuten Siriuskin ajatteli jo heti alusta saakka.

No joo, tämä antoikin monenlaista pureksittavaa. Kiitos paljon niin linkkaamisesta kuin kirjottamisestakin! Oikein mukava oli :>
those who tell the stories rule society

Resonanssi

  • ***
  • Viestejä: 989
  • Seamus Finnigan + Theodore Nott = <3
Vs: Naistenmies on naamio [S, one-shot, angst]
« Vastaus #8 : 18.10.2016 21:55:01 »
Ooh. Juuri tätä oon oikeestaan kaivannutkin 😄 tällaista näkökulmaa. Olisin jonkunlaisen epilogin kaivannut missä kuvataan Siriuksen aikuisuutta tai Maryn muistoja mut käy se näinkin.

Kiitos!
Seamus Finnigan <3 Theodore Nott
http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=15036.0

Ränts

  • Sähinkäinen
  • ***
  • Viestejä: 1 021
  • Puuskupuh
Vs: Naistenmies on naamio [S, one-shot, angst]
« Vastaus #9 : 11.04.2018 15:00:26 »
LillaMyy: Kiitos kommentista! <3 Mulle Maryn valinta oli helppo ja luonnollinen, kun tykkään mukailla canonia mahdollisimman pitkälle. Oikeita hahmoja on kivempi lähteä kehittämään, kuin temmata kokonaan uusi tyyppi omasta päästä. Kieltämättä hänen hahmoonsa olisi voinut tässä kiinnittää enemmän huomiota, mutta se nyt jäi, kun Sirius oli shotin kannalta olennaisempi. :>

Kiirsu: Joo, kaapista tuleminen on sellainen asia, mistä voisi ammentaa vaikka kuinka paljon kirjoitusinspiraatiota. Olen kanssa samaa mieltä, että ei velhomaailma mitenkään voi olla kovin paljon jästimaailmaa suvaitsevaisempi tällaisissa asioissa. Onhan se tosi konservatiivinen ja perinteitä vaaliva yhteisö monessakin mielessä. Kiitos että luit, kommentoit ja pidit! <3

Huurre: Mä ajattelinkin, että tää saattaisi olla sua miellyttävä teksti. Ja täytyy sanoa, että pidän tästä itse asiassa vieläkin, vaikka kirjoittamisesta on jo melko pitkä aika vierähtänyt. Kiitti kommentista! <3

Resonanssi: Epilogi jääköön tällä kertaa lukijan mielikuvituksen varaan.  ;) Kiitos kommentista ja siitä, että pidit! <3
Taukki, vollotus, listaus, nipistys...

Kiitos avasta .jouruding. !