Saappaaton Khihi, ihanaa, että jaksat kommentoida.
Näissä vähän kesti kun sekä minulle, että betalle/Laulle ilmestyi kuin tyhjästä ihan oikeakin elämä, wut?
SparklingAngel Laura on se taksikuski.
Luulen, että näistä naisista ainakaan Madeline ei ole lapsi-ihmisiä, painotan sanaa
luulen. Kiitos kommentista taas. :3
A/N: Koska olen vastarantaakin kauempaa tuleva kiiski, en ole kuunnellut jokaisessa asiassa betaani. Lau tekee suuren työn jaksaessaan minua silti, kiitos siitä.
(Niin ja ps. vaikka tämä tarina päättyykin tähän, niin Lauran ja Madden yhteinen matka ei, nimittäin jatkoa (kukaan ei minun tapauksessani enää yllättynyt) on tulossa jossain vaiheessa muodossa tai toisessa.)
4.
(viekkaus)Tanskankielinen laulu kuulostaa Lauran mukaan siltä, kuin joku puhuisi saksaa kuuma peruna suussa. Tai ruotsia. Madeline pudistelee huvittuneena päätään ja antaa akustisen kitaran säestyksen vaivuttaa itsensä uneen.
Iltaa vasten Laura löytää Kööpenhaminan laitamilta majatalon, johon he voivat jäädä yöksi. Laura ei suostu ajamaan enää metriäkään ennen kuin saa nukkua kunnolla. Madeline suostuu järjestelyyn vain pitkin hampain ja katoaa sitten tunneiksi.
Aamulla kun Laura herää, hän huomaa Madelinen käpertyneen parivuoteen toiseen laitaan. Nainen kurtistaa kulmiaan, sillä huoneessa on toinenkin sänky.
Hiljaisen aamiaisen jälkeen naiset jatkavat pitkää matkaansa. Kesken Madelinen aiheuttaman tiekartan kahistelun Lauran matkapuhelin piippaa.
"Ohhoh, stadissa on ryöstetty pankki", nainen naurahtaa. "On kuulemma viety sievoinen summa, kelpais mullekin", hän jatkaa vitsaillen. Sanat kirvoittavat Madelinen huulilta tuhahduksen.
"En ole koskaan ymmärtänyt, miten pankki voidaan ryöstää, kaikista niistä turvajärjestelyistä huolimatta. Miten kukaan voi olla niin - viekas?" Madeline supistaa punattuja huuliaan ja kääntää katseensa takaisin karttaan. "Laita määränpääksi Gedser. Jatketaan sieltä lautalla Rostockiin."
5.
(kädet) Scandlinesin autolautalla kestää tunti ja neljäkymmentäviisi minuuttia ylittää Belttienmeri.
"Aattele, ollaan Berliinissä vielä tänään", Laura sanoo ja kääntyy asiakastaan kohti. He seisovat lautan kannella ja Madeline vaikuttaa hermostuneelta. Naisen kädet haparoivat, kun hän kaivaa käsilaukustaan tupakka-askin. Hän ei ole polttanut matkalla kertaakaan aiemmin. Laura ajattelee, että naista jännittää.
"Anna minä", Laura ottaa tupakan ja sytyttää sen toisen naisen puolesta. Savu on vähällä yskittää Lauraa, hän ei polta, on vain joskus koittanut. Heidän kätensä koskettavat toisiaan, kun Laura ojentaa savukkeen takaisin. Madelinen kasvoilla käy hymyn aavistus, kunnes hän imaisee savukettaan kuin olisi tarvinnut sitä vuosia.
"No Madde, mitä aattelit tehä Berliinissä?"
6.
(lahja)"Älä käytä tuota nimeä", on ollut ainoa vastaus. Sen jälkeen he ovat olleet hiljaa.
Tien päällä Laura pysähtyy seuraavan kerran Linumhorstissa tankkaamaan. Sillä aikaa, kun Laura käy täyttämässä termospullonsa Aral huoltoasemalla, Madeline ehtii kadota.
Laura istuu autossaan odottaen, että nainen palaisi. Hän tietää tämän palaavan, sillä Madelinen tähän asti tarkasti silmällä pitämä urheilukassi on etupenkin jalkotilassa. Laura pidättäytyy kurkistamasta sen sisään, vaikka uteliaisuus tuntuu lähes pakkomielteiseltä.
Taksikuski katselee kassia kuin voisi tarpeeksi kauan tuijottamalla nähdä sen sisään. Madeline palaa autoon ojentaen Lauralle pienen korurasian.
"Mikä tää on?"
"Halusin ostaa sinulle jotain, kiitokseksi. Ei kuka tahansa lähtisi tällaiselle matkalle ventovieraan kanssa."
7.
(suudelma)"Perillä ollaan", Laura ilmoittaa pysähtyessään Kurfürstendammin varrelle. Katu sijaitsee aivan Berliinin sydämessä. "Tiätkö", kuski naurahtaa, "mulle tulee vielä ikävä sua, Madde."
Toinen nainen on napannut urheilukassin syliinsä ja viivyttelee autosta nousemista.
"Jää sitten", hän sanoo yllättäen ja puraisee huultaan.
"Hah, oliskin varaa asua tällasessa paikassa, stadiin verrattuna tää on kaupunkiparatiisi", Laura nauraa jälleen ja jää katsomaan asiakkaansa vakavia kasvoja.
"Jos olisi varaa, jäisitkö?" Madeline laskee kätensä Lauran kädelle. Kosketus on vaativa.
"Ootko tosissas?"
"Olen", Madeline vastaa ja avaa varoittamatta urheilukassinsa. Se on täynnä setelinippuja.
"Voi jumalauta, ulos", Laura kumartuu avaamaan apukuljettajan puoleisen oven ja työntää naisen väkisin ulos autostaan. Heti kun ovi sulkeutuu, hän painaa kaasua ja tuntee epämääräisen vihlaisun rinnassaan. Hän kuvittelee sen olevan pettymys.
Kolmesataa metriä myöhemmin nainen huutaa ääneen.
"Helvetin helvetti", hän kiroaa ja tekee u-käännöksen. Madeline seisoo kahden kassinsa kanssa yhä samassa kohtaa. Hän hymyilee vinottain huomatessaan suomalaistaksin palaavan.
Laura nousee autosta ja tarttuu naista olkapäistä.
"Mitä vittua, Madde? Ootko sä pankkirosvo?"
"Olen", Madeline vastaa tyynesti ja katsoo taksikuskia tutkien.
"Mitä vittua sä musta haluat?" Lauran äänessä on jotain kummallista surua.
"Rikoskumppanin", Madeline vastaa ja painaa punatut huulensa lupaa kysyen taksikuskinsa huulille. Laura vastaa suudelmaan samalla kaipuulla kuin Madeline on tunteja sitten imenyt savukettaan autolautan kannella.
