Kirjoittaja Aihe: Maalaa minulle taivas | S | femme  (Luettu 2932 kertaa)

Wisteria

  • peilipallo
  • ***
  • Viestejä: 202
Maalaa minulle taivas | S | femme
« : 24.10.2015 18:28:31 »
Nimi: Maalaa minulle taivas
Kirjoittaja: Wisteria
Genre: kliseinen femmehöttö (tai jotain sinne päin)
Ikäraja: S

Paritus: Elna/Majken
Tiivistelmä: Elna lupasi maalata taivaan, mutta on vaikea maalata sellaisia asioita joihin ei usko.

Haasteet: 5 x jotain uutta 2015 (uusi genre - femme)
Fiksaatioista fikeiksi (vesivärit + kukkien sidonta/kukkakimput)

A/N: Pitkään on tämäkin teksti päässyt lojumaan keskeneräisenä, mutta otin sen valmiiksi saamisen yhdeksi Gotta love lokakuun tavoitteistani. Kävi niin että se on myös ensimmäinen tavoite, jonka saan täytettyä, ja lokakuuta on jäljellä enää suunnilleen viikko (vähemmänkin?). Pitäisi aloittaa jonkinlainen loppukiri, jotta tuo ei ihan penkin alle mene.
En oikein osaa sanoa tästä tekstistä nyt sen enempää, joten toivottavasti nautitte ja niin päin pois! c:




Maalaa minulle taivas


Ovi kolahtaa hiljaa kiinni kun Majken astuu sisälle kukilta ja hennon hedelmäiseltä viiniltä tuoksuvaan asuntoon. Elna on tavalliseen tapaansa levittäytynyt maalaamaan keskelle olohuoneen lattiaa ja potkittuaan kengät jalasta Majkenin on pujoteltava parketilla lojuvien siveltimien ja haaleiden vesiväriläikkien seassa päästäkseen jääkaapille. Se on tuonut kaupasta ruokaa, niin kuin aina torstaisin.

"Toit taas kukkia", Elna vetää sisäänsä tuttua tuoksua ja hymyilee nostamatta katsettaan vesiväripaperista. Majken vain hymähtää ja järjestelee ostoskassin sisältöä jääkaappiin. Kukkansa se on asettanut tiskipöydälle odottamaan.

Majken on aina pitänyt kukista: jo pienenä se kasvatti niitä kaikkialla, milloin ruukuissa ikkunalaudalla, milloin mummin kukkapenkissä. Nyt se opiskelee floristiksi ja tekee illat kukkakimppuja. Elnan mielestä se ostaa liikaa kukkia, mutta se vetoaa aina alennuksiin ja paikallisen kukkakauppiaan kanssa tehtyyn sopimukseen, kun Elna valittaa makaroonista ja hernekeitosta. Se ei ole koskaan ymmärtänyt, mikä Majkenia kukissa niin kovasti kiehtoo. Kasvaisivat maassa, ei niitä tarvitse sieltä ylös repiä. Ei Elna kuitenkaan kiellä, kun Majken tekee sille kukka-asetelman toisensa jälkeen maalattavaksi. Sen maalaukset myyvät ihan hyvin verrattuna siihen, että se on vasta opiskelija. Eikä se edes virallisesti opiskele taidetta, vaikka onkin käynyt muutamalla maalauskurssilla.

"Mitä tällä kertaa?" Elna kysyy, kun Majken istuu sohvalle ja tutkii katseellaan lattialle levitettyjä vesiväripaperiarkkeja.

"Neilikoita, gerberoita, ruusuja, krysanteemia", Majken luettelee ja saa Elnan pään pyörälle. Ruusun se kyllä tunnistaa, mutta muut nimet eivät sano sille mitään. Epäreilua, sillä Majken tunnistaa kaikki vesivärinappien sävyt, okrankeltaisen ja ultramariininsinisen. Elna menee hiljaiseksi ja jatkaa maalaamista. Majken katselee hetken paperille levittyviä värejä, mutta katoaa sitten takaisin kukkiensa luo. Sen täytyy karsia pois ylimääräiset lehdet, leikata uudet imupinnat ja järjestää leikkokukat maljakoihin.

Tunnin päästä Majken on saanut urakkansa valmiiksi, mutta Elna maalaa edelleen ja maalia on ympäri lattiaa ja sen valkoista maalarintakkia. Majken palaa sen luo mukanaan kukkaseppele, jonka se asettelee maalaavan naisen polkkapituisille kiharoille. Ne ovat samaa vaaleanpunaista kuin neilikat ja väri, jolla Elna maalaa.

"Maalaa minulle taivas", Majken vaatii ja polvistuu naisen viereen. Sen hameenhelmaan tarttuu vaaleanpunaista maalia, mutta se ei huomaa vaan suutelee Elnan hymyyn kaartuneita huulia, ja Elna lupaa maalata mitä vain.

*

Elna ei suoraan sanottuna tiedä, miten maalataan taivas. Se ei ole koskaan osannut uskoa enkeleihin tai siihen harmaapartaiseen ukkoon pilven päällä. Siksi se ei tiedä, mitä taivaassa pitäisi olla, mutta se yrittää siitä huolimatta. Se maalaa kukkia ja tyttölapsia valkoisine mekkoineen, siipineen ja sädekehineen. Sellaisia, joita joskus näkee lastenkirjoissa ja postikorteissa. Yhdellä enkeleistä on vaaleat enkelinkiharat, sellaiset kuin Majkenilla oli nuorena. Sen Elna maalaa pitämään kädestä toista, tummatukkaista tyttöä. Sellainen hän oli ennen, silloin kun ei ollut vielä tavannut Majkenia ja värjännyt hiuksiaan vaaleanpunaisiksi.

Majken seuraa usein vierestä kun Elna maalaa myöhään yöhön, milloin kukkia ja milloin enkeleitä. Eikä se lakkaa maalaamasta ennen kuin sen on pakko mennä nukkumaan, jotta se jaksaa herätä iltapäiväluennolle. Majken sen sijaan joutuu heräämään aikaisemmin, mutta se keittää kitkerää kahvia ja siemailee sitä aamuruuhkassa. Elämä on kaukana taivaasta, mutta Majkenin palatessa illalla krysanteemintuoksuiseen asuntoon tuntuu, kuin se olisi taas lähempänä. Eikä sitä haittaa kun sen sukat kastuvat vesiväriläikissä lattialla. (Joskus myös valkoiset paidat, jotka se puolihuolimattomasti viskaa lattialle kavutessaan hajareisin Elnan syliin.)

*

Keskiviikkoisin Majkenin täytyy päättää, mitä kukkia se milloinkin tahtoo. Toisinaan se kysyy Elnalta, joka sanoo vain tuo mitä tykkäät ja keittää heille vihreää teetä. Niin Majken sitten ostaa ruusuja ja orvokkeja, leijonankitojakin.

Elna ei vieläkään saa maalaustaan valmiiksi. Se ei ole tyytyväinen enkeleiden valkoisiin mekkoihin tai omaan tummaan tukkaansa. Pian maalauksen Elnalla on vaaleanpunaiset laineet, samanlaiset kuin sillä Elnalla joka tarjoaa iltaisin Majkenille teetä ja viiniä. Juo se itsekin, ja kastaa kerran siveltimensä vahingossa punaviinilasiin. (Pienessä hutikassa on vaikea maalata mutta kaikki näyttää kauniimmalta.)

Elnaa pelottaa, että se ei osaa pitää lupaustaan. Sen on vaikea maalata kun mikään ei näytä tarpeeksi kauniilta, tarpeeksi taivaalta. Majken on edelleen yhtä hymyä, sanoo että ei ole mikään kiire. Maalaa rauhassa, rakas ja on sen vuoro keittää teetä jotta he molemmat pysyisivät hereillä. He valvovat taas aamuyöhön, jolloin Elna kaataa turhautuneena vesikipon ja hailakansininen vesi leviää ympäri lattiaa. Matkalla siivouskomerolle se potkaisee suutuspäissään tuolia ja saa varpaansa tykyttäville mustelmille.

*

Kuluu taas viikkoja ja Tukholman syksy muuttuu kylmänankeaksi. Maalaaminen alkaa ahdistaa Elnaa yhä enemmän, ja se mieluummin lukee tuleviin tentteihin kuin istuu lattialla vesiväripalettinsa kanssa. Se tekee muistiinpanoja ja alleviivaa värikkäillä tusseilla, lukee läpi kaikki luentomateriaalit. Eikä se koskaan aikaisemmin ole lukenut yhtä hanakasti. Nyt se vain käyttää opiskelua tekosyynä, jonka läpi Majken näkee liian selvästi. Koskaan ennen Elnalla ei ole ollut aikaa maalata.

"Jokin sua nyt risoo", Majken toteaa päättäväisesti löytäessään Elnan jälleen keittiönpöydän äärestä levittelemästä papereitaan. Se hölmö vain pudistelee päätään ja katsoo Majkenia anovasti, sanomatta mitään kuitenkaan.

"Miksi sä sitten luet? Ethän sä koskaan ennen ole mieluummin lukenut kuin maalannut?"

"Tää on tärkeetä. Mä haluan kerrankin hyvän arvosanan."

"Oothan sä pärjännyt ennenkin?" Majken yrittää. Hän ei oikein vieläkään ymmärrä, miksi Elnaa on äkkiä alkanut kiinnostaa opiskelu niin hirveän paljon. Onhan se ennenkin tehnyt asiat hyvin. Maalaaminen on auttanut sitä jaksamaan myös kaiken sen, mitä se on opintojensa eteen joutunut tekemään.

Elna ei osaa myöntää, että Majken on oikeassa. Sen on vain helpompi keskittyä pinoon pölyisiä kirjoja kuin vesiväreihin. Sitä paitsi, se ei enää osaa maalata selvin päin ja lukea se ei voi humalassa.

Vieläkään se ei ole saanut valmiiksi maalaustaan hänestä ja Majkenista enkeleinä taivaassa, jota se ei usko edes olevan olematta. Ei se todellisuudessa tiedä uskooko Majkenkaan vaikka sillä on kaulassa siro kultainen risti. Sille on opetettu että uskonto on jokaisen yksityisasia, eikä siitä sovi puhua.

*

Ensilumi sataa Tukholmaan odotettua aikaisemmin, juuri sopivasti sinä päivänä kun Elna iloitsee hyvin menneistä tenteistä ja eräs ystävä pyytää Majkenia suunnittelemaan kukka-asetelmat sen tuleviin talvihäihin. Koti on paljon vähemmän kukantuoksuinen kuin yleensä ja Elna jää yksin kotiin Majkenin lähtiessä kahville ystävänsä kanssa. Silloin Elnalle tulee pitkästä aikaa sellainen olo, että hän haluaa maalata. Maailma tuntuu taas taivaalta ja valkoiset pilvet muuttuvat lumihangeksi. Enää ei haittaa edes se, ettei Elna osaa maalata enkeleitä.

Kun Majken tulee kotiin, olohuoneen lattia on pitkästä aikaa sotkeutunut maaliin ja Elna hymyilee leveämmin kuin aikoihin.

”Mulla on sinulle yllätys”, sen ääni on salaperäinen, mutta Majken osaa arvata mistä on kysymys. Se näkee vaaleanpunaisen maalin Elnan poskilla ja nenänpäässä. Elnan, joka on vihdoin se sama Elna joka hurmasi hänet maalauksillaan.

”Mä en todellakaan tiennyt, miten mä maalaisin taivaan”, Elna yrittää selittää, mutta Majken keskeyttää sen heti nähdessään maalauksen. Heidän näköisensä enkelitytöt eivät ehkä vastaa sitä, mitä hänelle taivaasta tulee ensimmäisenä mieleen, mutta maalaus on paljon kauniimpi kuin hän osasi kuvitella.

Jotta Elna ei keksisi puhua enempää, keskittyä kaikkiin niihin virheisiin jotka vain hän huomaa, Majken vaientaa naisen suudelmalla. Siinä hetkessä hän tajuaa, miten kova ikävä hänellä on ollut maalin tuoksua ja vaaleanpunaisia jälkiä lattialla. Ilman niitä kerrostaloasunto Tukholmassa ei ole tuntunut kodilta.

Niin Elna päätyy lopputulokseen, että ehkä taivasta ei kuulukaan osata maalata. Taivas ei ole mikään sellainen, jonka voi määritellä toiselle ihmiselle, vaan jokaisella on oma käsityksensä siitä.

Siitä hän kuitenkin on aika varma, että he kaksi ovat taivas toisilleen.
« Viimeksi muokattu: 24.10.2015 18:30:20 kirjoittanut Wisteria »
​det mørke vi har gør himlen klar, et andet sted

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 856
  • kiero ja sarkastinen
Vs: Maalaa minulle taivas | S | femme
« Vastaus #1 : 28.10.2015 02:16:12 »
Mulla on joku heikko kohta maalailu- ja taiteilutouhuun ja tämä oli tosi mukava luettava, tuntui hyvin femmeiseltä jotenkin silleen klassisesti.

Tästä tuli hyvä mielikuva siitä, millaista pariskunnan elämä on kukkineen ja maalailuineen, joita ei ehkä toinen ihan täysin ymmärrä eikä tarvitsekaan.

Jatkuva "se"-sanan käyttö taas oli sellainen tyyliratkaisu, joka tuntui mulle vieraalta ja etäännyttävältä, varsinkin alussa oli vähän hankala saada kiinni näkökulmasta, mutta tekstin edetessä siihen kyllä tottui.

Lainaus
kastaa kerran siveltimensä vahingossa punaviinilasiin

Awww. <3

Tykkäilin ideasta, että se taivaan maalaaminen todetaan mahdottomaksi ja lopetus oli sulattava. Kiitoksia tästä. <3
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Wisteria

  • peilipallo
  • ***
  • Viestejä: 202
Vs: Maalaa minulle taivas | S | femme
« Vastaus #2 : 30.10.2015 17:55:46 »
Pics, meitä taidehörhöilylle heikkoja on sitten enemmänkin! Tavoittelin juuri vähän sellaista klassista femmeisyyttä, koska en tosiaan ennen ole kirjoittanut femmeä ja tuntui sopivalta aloittaa kevyesti: kukilla, maalailulla ja taivasjutuilla. Oon miettinyt kovasti tuota se-sanaa ja sen käytön vähentämistä aikaisemminkin, koska se jostain syystä tulee multa todella luonnostaan (enkä usein kiinnitä siihen huomiota), mutta se on sellainen ratkaisu, joka tuntuu monista vieraalta tai häiritsevältä.
Suuri kiitos kommentistasi! <3
​det mørke vi har gør himlen klar, et andet sted

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 750
Vs: Maalaa minulle taivas | S | femme
« Vastaus #3 : 05.01.2017 21:09:08 »
Kliseistä femmehöttöä - totta kai minun pitää silloin tunkea oma nenäni nuuskimaan! Nämä nimet varsinkin sulattivat sydämen jo heti ja sijoitin tämän päässäni Norjaan, vaikka tämä olikin Tuhkolmassa. Mutta itse tekstiin siis!

Tykkäsin tästä niin valtavasti. Kuinka taiteellista ja ihanaa. Kuinka taivas merkitsee eri asioita ja Elna menee henkisesti solmuun ja keskittyy sen sijaan opiskeluun. Ja sitten yhtäkkiä saakin idean ja kaikki solmut aukeaa. Voi että, tekisi mieli oikein nähdä kyseinen maalaus, kun kuulostaa niin kauniilta. Ja lopetus kyllä sulatti ja sai minutkin ihan solmuun ja kihertelemään ja ai että. <3 Tahtoisin niin kovasti lukea näistä lisääkin, missä Tukholman kevät herättää tai jotain!

Minullekin otti kyllä se-sanan käyttö silmiin ensiksi mutta sitten taas toisaalta hurahdin ja luin vain läpi enkä enempää kiinnitänyt huomiota. Kirjoitat todella herkän kauniisti, joten ei se ainakaan pahasti jäänyt tökkimään. Oi vielä kerran kiitos paljon. <3

- Syksy

Wisteria

  • peilipallo
  • ***
  • Viestejä: 202
Vs: Maalaa minulle taivas | S | femme
« Vastaus #4 : 11.04.2017 18:42:11 »
Voi kiitos Neiti Syksy, ihana kuulla että eksyit tämän tekstin pariin ja tykkäilit lukemastasi. <3 Taiteileminen on vähän sellaista, että se osaa pistää kaiken solmuun, jos ajattelee liikaa, mutta inspiraation tullessa ei sitten pysäytä mikään. Mulla on ollut jo pidempään suunnitelmissa kirjoittaa näistä lisää, mutta oon ollut koko alkuvuoden vähän solmussa kirjoittamisen kanssa. Ehkäpä tämä kevät vielä jossain vaiheessa alkaa inspiroida, kun tulee kevätkukkiakin! c:
​det mørke vi har gør himlen klar, et andet sted

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Maalaa minulle taivas | S | femme
« Vastaus #5 : 20.03.2018 11:22:14 »
Muistan kuukausia sitten kirjoittaneeni tähän pitkähkön kommentin, joka katosi juuri ennen lähettämistä taivaan tuuliin. Sitten ärsytti niin paljon, etten aloittanut uudestaan, vaan päätin palailla myöhemmin. Aikaa on kulunut ihan liikaa, mutta rakastan tätä yhä.

Mitenkäs yleisfiilistä oikein kuvailisi? Sellainen harmoninen, klassinen, suloinen ja ihanasti vähän boheemi. Minä todella pidän maalaamisesta, vaikka tuotokseni ovat usein varsinkin omaan silmääni kömpelöitä. Ehkä pitäisi vain unohtaa typerät koivut ja pajut jäykisi piirtyvine oksineen, ja maalata jotain vähemmän realistista tavoittelevaa, pehmeämpää ja utuista. Ja tietysti harjoitella enemmän.

Olen alkanut arvostaa vesivärejä enemmän nähtyäni ala-asteen hirvitysten lisäksi yhä enemmän oikeasti kauniita ja herkkiä akvarelleja. Varsinkin kukkia se on ehkä paras taidemuoto kuvaamaan, oi ihania herkästi maalattuaja neilikoita...

Niin, palatakseni tekstiin. Tässä oli tosiaan siis paljon ihania elementtejä, jotka vetosivat kovasti. Tukholmalainen kerrostalo on yksi parhaimmista miljöistä juuri tällaiselle tarina-aihiolle. Maalitahrat lattialla ja kasvoissa, sekä sivellin punaviinilasissa ovat todella vetoavia, kun taidehöttöhörhöily -puoleni pääsee vallalle. Kaikki huokuu sellaita kadehdittavaa vapautta ja luovuutta, että. Ah.

Minua ei se-sanan käyttö häirinnyt yhtään, ehkä koska käytän itsekin sitä etenkin puheessa hävettävän paljon. Olisi kohteliaampaa sanoa hän mutta se tuntuu vieraan muodolliselta.

Vielä palaan asiaan. Elna ja Majken ovat tosi kauniit nimet, kaunis femmepari yhdessä. tykkään siitä, miten lukija saa tekstissä hyvän peruskäsityksen kummastakin.

Lainaus
Majken seuraa usein vierestä kun Elna maalaa myöhään yöhön, milloin kukkia ja milloin enkeleitä. Eikä se lakkaa maalaamasta ennen kuin sen on pakko mennä nukkumaan, jotta se jaksaa herätä iltapäiväluennolle. Majken sen sijaan joutuu heräämään aikaisemmin, mutta se keittää kitkerää kahvia ja siemailee sitä aamuruuhkassa. Elämä on kaukana taivaasta, mutta Majkenin palatessa illalla krysanteemintuoksuiseen asuntoon tuntuu, kuin se olisi taas lähempänä. Eikä sitä haittaa kun sen sukat kastuvat vesiväriläikissä lattialla. (Joskus myös valkoiset paidat, jotka se puolihuolimattomasti viskaa lattialle kavutessaan hajareisin Elnan syliin.)

Sitten vielä mahdollisesti suosikki kohtani. Ihanan elämänmakuinen, ja kuitenkin todella, todella kaunis ja aistikas pätkä.

Kiitos <3
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Wisteria

  • peilipallo
  • ***
  • Viestejä: 202
Vs: Maalaa minulle taivas | S | femme
« Vastaus #6 : 17.04.2018 19:40:44 »
Isfet, kiitoksia! Lämmittää mieltä kuulla, että tämä teksti on ihastuttanut ja saanut sinut palaamaan sen pariin vielä uudestaankin. (On muuten ärsyttävää kun asiat päättävät joskus kadota huonolla hetkellä.) Olen kuluneen talven ajan ollut todella hiljainen kirjoittamisen (ja Finissä käymisen) suhteen, mutta mulla on todella pitkään ollut työn alla palata näiden naisten pariin. Vähän olin jo heidät päässyt unohtamaan, vaikka kuuluvat lempihahmoihini omista hahmoistani.

Niin, maalaamisessa voi kai kehittyä vain maalaamalla paljon. En myös ole siinä mikään mestari, mutta onneksi voi kirjoittaa sellaisista hahmoista jotka ovat ja haaveilla siinä samalla vähän. Vesiväreistä monelle tosiaan tulee ensimmäisenä mieleen ala-asteen taiteilut, mutta kuten sanoit, taitava maalari saa aikaan todella herkkää jälkeä.
​det mørke vi har gør himlen klar, et andet sted

Vuorna

  • tahdonalainen
  • ***
  • Viestejä: 932
Vs: Maalaa minulle taivas | S | femme
« Vastaus #7 : 04.05.2021 10:12:27 »
Aamua! Vanha kunnon stalkkerinappi toi minut tämän pariin, ja ihastuin heti ensinäkemältä tämän otsikkoon! Se on tyyliltään kivan runollinen ja se lupaili parhaalla mahdollisella tavalla söpöä femmeä. Kliseinen femmehöttö toimii aina, mutta minusta tämä oli oikein virkistävällä tavalla kliseinen! Kliseet ovat muutenkin minusta yleensä söpöllä tavalla toimivia, ne tuovat yleensä ihan kivan lisän teksteihin!

Itsekin olen kova kukkafani, joku kiva leikkokukkakimppu piristää kämpän ilmettä aivan erityisellä tavalla. Sen myötä Majkenin kukkainnostukseen oli helppo samaistua. Ihan tuo tekstin ensimmäinen kohtaus oli tavallaan oma suosikkini, pidin sen tunnelmasta erityisen paljon. Tietynlainen arkisuus teksteissä iskee minuun aina, ja tuo yksinkertainen kotiinpaluu osui ja upposi. Se myös antoi ihastuttavan ensimaistiaisen Majkenin ja Elnan suhteesta ja ylipäänsä molemmista naisista. Minusta oli kovin sympaattista, miten molemmilla oli se oma kiinnostuksenkohteensa, ja ne olivat erityisen vahvasti esillä läpi tekstin. Yleiseltä tunnelmaltaan tämä teksti oli aivan todella suloinen ja jotenkin ihailtavan aito. Aitous lisäsi tähän myös kivaa syvyyttä, mistä pidin paljon.

Lainaus
Kun Majken tulee kotiin, olohuoneen lattia on pitkästä aikaa sotkeutunut maaliin ja Elna hymyilee leveämmin kuin aikoihin.
Oli jotenkin tosi ilahduttavaa, että Elnan vaikeuksista päästiin yli ja teksti loppui aivan hurjan söpösti! Muutenkin tuo viimeinen kappale oli todella suloinen ja ihana, se jätti kyllä hymyn huulille.

Se-sanan käyttö oli minusta varsin virkistävä ja kiehtovakin ratkaisu, siihen vei ehkä hetken tottua, mutta sen jälkeen se alkoi tuntua luonnolliselta. Kirjoitetussa tekstissä sitä näkee harvemmin käytettävän, mutta olipahan kivaa vaihtelua! Minä pidin tästä tekstistä ja sen tunnelmasta todella paljon, kuvailu ja kaikki yksityiskohdat olivat erittäin valloittavia ja sympaattisia. Majken ja Elna (hurjan ihanat nimet!) olivat tekstin pituuteen nähden monipuolisia hahmoja ja heidän suhdettaan oli kuvattu tosi ihanasti. Tätä oli oikein kiva lukea, oli ihana uppoutua hetkeksi ensilumiseen Tukholmaan. Kiitos paljon tämän kirjoittamisesta!
i'm planning to build a whole new beautiful life here. one where, in my own small way, i can make the world a better place.