Kirjoittaja Aihe: Ehkä jonain päivänä isänsä vertainen | S | angst  (Luettu 6651 kertaa)

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 503
  • inFINIty
    • Listaukseni
Nimi: Ehkä jonain päivänä isänsä vertainen
Kirjoittaja: Crysted
Ikäraja: S
Genre: angst
Päähenkilö: Neville
Yhteenveto: Ehkä syvällä sisimmissään Alice ja Frank Longbottom tunsivat poikansa.
Disclaimer: En omista muuta kuin mielikuvitukseni
A/N: Osallistuu haasteeseen Ficlet300 sanalla rohkeus

Neville tuijotti poimittaislinjan ikkunasta ulos. Talot, autot ja ihmiset vilahtivat ohi niin nopeasti, että kaikki sulautui yhdeksi massaksi, vain muutaman katulampun ja satunnaisen ikkunassa loistavan valon erottuessa hämärtyneen illan keskeltä. Hänen mumminsa istui viereisellä penkillä ja valitti kovaan ääneen siitä miten poimittaislinjan kuskin pitäisi käydä ajotestissä. Neville kosketti hajamielisesti taskussaan olevaa Drooblen parhaan purkkapallopurkan käärepaperia. He olivat vierailleet vanhempiensa luona Pyhässä Mungossa, jossa hän oli sattumalta törmännyt Harryyn ja muihin. Neville katui sitä, että hän oli nolostunut ja muuttunut punaiseksi. Hän ei mielellään puhunut kenellekään vanhemmistaan, eikä siis ollut kertonut kenellekään siitä, miten hänen vanhempansa hädin tuskin osasivat sanoa sanaakaan hulluuteen kidutuksen johdosta. Ei se johtunut siitä, että hän häpeäisi vanhempiaan. Hän vain ei osannut puhua heistä.

Heidän saavuttuaan kotiin, mummi päivitteli eteisen siivottomuutta ja käski Nevilleä siivoamaan. Neville nyökkäsi, mutta kiirehti ensin portaat ylös omaan huoneeseensa. Kuten mummi oli sairaalassa sanonut, hänellä oli käärepapereita niin monta, että hän pystyisi päällystämään huoneensa seinät niillä. Silti hän säästi jokaisen niistä.

Neville avasi vaatekaappinsa ja nosti ruskean pahvilaatikon sängylleen. Hän avasi sen ja tuijotti sekalaista tavarajoukkoa hetken aikaa. Purkkapapereita, kiviä, sanomalehdenpalasia, kyniä… Lukemattomia täysin turhia ja tyhjänpäiväisä esineitä. Roskia, voisi joku sanoa. Mutta ei Neville. Nevillelle pienet arkiset tavarat olivat muistutus siitä, että hänen vanhempansa välittivät. Välittivät sen verran, että he halusivat miellyttää Nevilleä kykenemällään tavalla, pienen lahjan antamisella. Syvällä sisimmissään heidän tietoisuutensa takana, he välittivät. Ehkä he tajusivat, että Neville oli heidän poikansa, ehkä ei. Mutta hänen vanhempansa yrittivät omalla kykenevällä tavallaan antaa hänelle jotain, sillä muuta he eivät kyenneet antamaan.

Hän kaivoi äidin antaman karkkipaperin taskustaan ja silitti sen suoraksi. Neville asetti sen siistin purkkapaperipinon päällimmäiseksi. Neville ei voinut tehdä mitään auttaakseen vanhempiaan. Mutta hän teki silti kaikkensa. Hän istui sairaalassa heidän sänkyjensä välissä ja luki päivän uutisia, toi heille kukkia ja kertoi tapahtumista Tylypahkassa. Hän kertoi siitä, miten hän piti yrttitiedosta ja oli kehittynyt loitsuissa. Hän kertoi mitä oli ollut ruokana sillä viikolla ja siitä kuka oli voittanut hiuspauspelin. Vaikka parantajat sanoivat, ettei toivoa ollut, eivätkä hänen vanhempansa varmaan edes tajunneet hänen läsnäoloansa, Neville ei luovuttanut. Hän ei suostunut uskomaan, että hänen vanhempansa eivät tunteneet häntä. Neville oli varma, että syvällä tietoisuudessaan, hänen vanhempansa olivat kiitollisia hänen vierailuistaan. Ehkä syvällä sisimmissään Alice ja Frank Longbottom tunsivat poikansa.

Neville tiesi, että hänen pitäisi olla onnellinen siitä, että hänen vanhempansa olivat ylipäätään elossa. Ja olihan hän. Hän pystyi puhumaan heille, näkemään heidät ja koskettamaan heitä, mutta hän itse ei ikinä voinut tietää mitä hänen vanhempansa ajattelivat hänestä, eikä hän ikinä voinut hakea heistä turvaa.

Neville kuuli mummiltaan jatkuvasti, ettei hänellä ollut isänsä lahjoja. Silti hän yritti. Joka päivä, hän yritti olla se henkilö, josta hänen vanhempansa voisivat olla ylpeitä. Hän yrittäisi kaikkensa ollakseen rohkea, jopa silloin kun hän pelkäsi. Sillä hänen vanhempansa olivat olleet rohkeita. Rohkeampia kuin kukaan voisi ikinä olla. Ehkä jonain päivänä mummi voisi katsoa häneen ja nähdä Frank Longbottomin.


Never underestimate the power of fanfiction

Saappaaton

  • Pretentious /af/
  • ***
  • Viestejä: 2 069
  • Sateenvarjounelmia
Vs: Ehkä jonain päivänä isänsä vertainen | S | angst
« Vastaus #1 : 16.10.2015 08:49:21 »
Tämä on tällainen suloinen, surullinen pieni katsaus Nevillen elämään.

Tässä on monta hienoa kohtaa, kuinka Neville säästää kaikki karkkipaperit ja muut pienet lahjat, ja miten Neville käy lukemassa uutisia vanhemmilleen. Rakensit tunnelmaa hienosti loppuun asti ja teksti on kaikin puolin soljuvaa. Tähän on helppo samaistua.

Lainaus
-- mutta hän itse ei ikinä voinut tietää mitä hänen vanhempansa ajattelivat hänestä, eikä hän ikinä voinut hakea heistä turvaa.
Tämä on ehkä kuitenkin hienoin kohta tekstissä, kiteyttää sen tilanteen surullisuuden ja sen vahvuuden, joka Nevillessä on.

Neville on todellakin aito rohkelikko.

Kiitos tästä. <3


I push my fingers into my eyes
it's the only thing that slowly stops the ache

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 503
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Ehkä jonain päivänä isänsä vertainen | S | angst
« Vastaus #2 : 16.10.2015 11:54:08 »
mimamu: Siitä liikuttavasta karkkipaperikohtauksesta mulle tämä idea tulikin, kiitos kommentistasi :)
Saappaaton: Neville on kyllä niin rohkelikko kuin olla ja voi, siitä olen samaa mieltä :) Kiitos sinullekin kommentistasi :)

Never underestimate the power of fanfiction

Puoliverinen prinsessa

  • Vieras
Vs: Ehkä jonain päivänä isänsä vertainen | S | angst
« Vastaus #3 : 03.05.2016 23:38:03 »
Oi että, liian ihana!
Mä rupesin oikeasti itkemään, tämä oli niin surullinen tai mä olen vaan todella tunteellinen. Sä kuvailit Nevillen tuntemukset todella hyvin, niihin pystyi jollain tavalla samaistumaan vaikkei itse sitä olekaan kokenut.
Tarina kokonaisuudessaan täydellinen, ei muuta sanottavaa.
Minä en tässä  tunnevyöryssä pysty kommentoimaan parempaa, olen pahoillani siitä.
PS. Neville on ihana♡

Lähetetty minun SM-G357FZ laitteesta Tapatalkilla


Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Ehkä jonain päivänä isänsä vertainen | S | angst
« Vastaus #4 : 04.05.2016 08:42:27 »
Ihana <3

Tämä on niitä haikeansuloisia, surullisia pätkiä, jotka saavat suupielet vääntymään pieneen surulliseen hymyyn, ja joista on vaikea sanoa mitään. Aion kuitenkin yrittää.

Lainaus
Ei se johtunut siitä, että hän häpeäisi vanhempiaan. Hän vain ei osannut puhua heistä.

Minun ei ole vaikeaa uskoa että Neville ei oikeasti vain kykene puhumaan tuollaisista. Hän on hieman hiljainen ja sulkeutunut (ehkä juuri tuon, ja alistavan mummin yhteisvaikutuksesta), eikä hänen varmasti ole helppoa kertoa mistään kovin henkilökohtaisesta. Ja jos kukaan ei kysy suoraan, niin...

Lainaus
Mutta hänen vanhempansa yrittivät omalla kykenevällä tavallaan antaa hänelle jotain, sillä muuta he eivät kyenneet antamaan.
Snif. Niin totta, niin surullista. Alussa Neville tuntuu vain mitättömältä sivuhahmolta, mutta sarjan aikana hänestä kasvaa vahva persoona, joka on hetken mietittynä hyvinkin moniulotteinen, ja josta saa irti paljon enemmän kuin Row-täti meille tarjoaa. Myöhemmin tekstissäsi ilmenee miten hän hakee hyväksyntää, niin mummiltaan kuin itseltäänkin, joista kummastakaan ei sitä juurikaan heru. Hän haluaa olla vahva ja rohkea: niin kuin äiti, ja ennen kaikkea kuin isä. Minusta oli kuitenkin hyvä, ettei mummi saanut kirjan lopussa painostettua häntä auroriksi, vaan että hänestä tuli opettaja :)

Summary ja otsikko olivat valittu hyvin, ja liittyivät vahvasti tekstiin. Se on erittäin tärkeää ainakin minulle. Kokonaisuudessaan oikein nautittava pikku pala, kiitos siitä ;)
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 503
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Ehkä jonain päivänä isänsä vertainen | S | angst
« Vastaus #5 : 04.05.2016 11:24:31 »
Puoliverinen prinsessa: Jes tavoite suoritettu jos sain jonkun itkemään :D Kiitos kommentistasi :)
Isfet: Minullekin tuli vähän tuollaiset vaikutelmat Nevillestä, se tosaan kasvoi paljon kirjasarjan kuluessa vaikka se sivuhahmo olikin. Kiitoksia itsellesi kommentoinnista ja kiva että suretti ja miellyttä :D

Never underestimate the power of fanfiction

Kiirsu

  • ***
  • Viestejä: 2 164
Vs: Ehkä jonain päivänä isänsä vertainen | S | angst
« Vastaus #6 : 20.05.2016 18:58:47 »
Voi kuinka surullista mutta silti niin kaunista. Tämä on todella koskettava teksti. Nevillen vanhempien kohtalo on kauhea, koska he eivät koskaan saaneet tilaisuutta tuntea poikaansa eikä Neville heitä. Vanhemmat ovat läsnä fyysisesti mutteivat henkisesti ja on varmasti hirveän raskasta, että heihin ei saa kontaktia. Ihanaa, että Neville käy heitä kuitenkin säännöllisesti katsomassa ja saa heistä jonkunlaista turvaa, vaikka he eivät ihan tavalliseen tapaan vanhempina kykynekään toimimaan.

Lainaus
Vaikka parantajat sanoivat, ettei toivoa ollut, eivätkä hänen vanhempansa varmaan edes tajunneet hänen läsnäoloansa, Neville ei luovuttanut. Hän ei suostunut uskomaan, että hänen vanhempansa eivät tunteneet häntä

Tämä on niin sydäntäsärkevää. Neville jaksaa pitää toivoa yllä, vaikka muut sitä yrittävätkin häneltä riistää. Ja voihan olla, että Neville itse tuntee vanhempansa paremmin ja näkee heissä merkkejä, että he kenties tunnistavat Nevillen. Eikä toivomisesta haittaakaan ole. On todella koskettavaa, että Neville jaksaa myös pitää vanhempiensa puolia, sillä hekin varmasti pitäisivät Nevillen puolia, jos vain mitenkään voisivat.

Erittäin kauniisti kirjoitat. Tykkään tästä ehkä-teemasta. Mikään ei ole varmaa, mutta Neville jaksaa uskoa vanhempiinsa ja itseensä vaikka vähän epäröi. Otsikko, yhteenveto ja viimeinen virke kaikki alkavat sanalla "ehkä" ja se sitoo ne kauniisti yhteen ja luo tähän särkyvän tunnelman. Toivon todella, että Neville on oikeassa ehkäilyssään, sillä hän on rohkea hahmo, ehkä koko kirjasarjan rohkein, ja aivan varmasti isänsä vertainen.

Kiitos koskettavasta tekstistä ♥

And some people, dance.
"Ja pysyä loitolla heteromiehistä, lesboista ja biseksuaaleista."
-Severus Kalkaros

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 503
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Ehkä jonain päivänä isänsä vertainen | S | angst
« Vastaus #7 : 31.05.2016 21:13:34 »
Kiirsu: angstin tavoite suoritettu siis :D Samaa mieltä minäkin olen Nevillestä, hän ansaitsisi kyllä enemmän tunnustusta rohkeudestaan. Kiitos itsellesi kommaamisesta :)

Never underestimate the power of fanfiction

repa

  • ***
  • Viestejä: 551
Vs: Ehkä jonain päivänä isänsä vertainen | S | angst
« Vastaus #8 : 19.06.2016 23:30:56 »
Tämän oon käyny lukemassa monesti, mutten oo saanut jätettyä kommenttia. Nyt jälleen kerran etsin tämän luettavaksi ja ajattelin tulla edes lyhyen kommentin jättämään. Tää on aivan ihana teksti kaikessa surkeudessaan. Voi Neville-parkaa, ei voi muuta sanoa. Ei ole pojalla helppoa.

Hirveen hienosti olit rakentanut tunnelman ja lopputulos on riipaiseva. Tykkäsin siitä, ettet menny överiangstin puolelle vaan tämä oli maltillinen, mutta silti tunteisiin syvästi vetoava kokonaisuus.

En huomannut virheitä, joskaan en niitä etsinytkään.

Lempikohta:

Lainaus
Neville ei voinut tehdä mitään auttaakseen vanhempiaan. Mutta hän teki silti kaikkensa. Hän istui sairaalassa heidän sänkyjensä välissä ja luki päivän uutisia, toi heille kukkia ja kertoi tapahtumista Tylypahkassa. Hän kertoi siitä, miten hän piti yrttitiedosta ja oli kehittynyt loitsuissa. Hän kertoi mitä oli ollut ruokana sillä viikolla ja siitä kuka oli voittanut hiuspauspelin.

Kiitos lukukokemuksesta!

mursuhilleri

  • vihertumpelo
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 227
  • kahvia koneeseen
Vs: Ehkä jonain päivänä isänsä vertainen | S | angst
« Vastaus #9 : 21.06.2016 22:48:41 »
Luin tän joskus ja oon siitä lähtien vähän väliä ajatellut että pitää tulla kommentoimaan joten tässä sitä nyt ollaan!

Kuten muutkin on kommentoineet, ihana ja koskettava pieni palanen Nevillen elämästä. Harvoin sitä oikeasti tulee ajatelleeksi tätä puolta Nevillestä. Varmasti rankka tilanne.

Karkkipaperi-idea oli liikuttava varsinkin koska itse säilytän kaiken millä on vähäsenkään tunnearvoa ja Nevillen ajatukset siitä, miten hän tahtoisi olla rohkea kuten isänsä :'(

Tässä lempikohta (tai ainakin yksi niistä monesta):
Lainaus
Ei se johtunut siitä, että hän häpeäisi vanhempiaan. Hän vain ei osannut puhua heistä

Kiitoksia tästä lukuhetkestä,
-musu

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 503
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Ehkä jonain päivänä isänsä vertainen | S | angst
« Vastaus #10 : 25.06.2016 20:19:27 »
repa: Kiva ettei mennyt ihan masentavan angstin puolelle vaikka angstia niin kovasti tykkäänkin kirjottaa :D Kiitos kommentistasi :)
mursuhilleri: sama juttu, itsellänikin on ties mitä tunnearvon omaavia omituisia tavaroita hyllyissä kiitoksi sinullekin kommentoimisesta :)

Never underestimate the power of fanfiction

Mirror

  • GD-addikti
  • ***
  • Viestejä: 214
  • Ava by: Crysted
    • Eugene
Vs: Ehkä jonain päivänä isänsä vertainen | S | angst
« Vastaus #11 : 05.11.2017 01:27:54 »
Tää oli älyttömän koskettava teksti, meinasin ruveta itkemään Nevillen puolesta. On kyllä ihan kamalaa, jos miettii olevansa Nevillen sijassa, ja mun mielestä kirjoissa korostettiin ehkä liikaa sitä miten Harryn vanhemmat olivat kuolleet. En muutenkaan tykkää Harrystä, mutta siinäkin asiassa se vaikutti aina hakevan huomiota, ja sitten Neville hiljeni sinne taustalle. Jos nyt pitäisi sanoa, kumpi on pahempi, Harryn vai Nevillen tilanne, niin musta silti Nevillen on pahempi. Harrylle oli aina selvää että hänen vanhempansa olisivat olleet ylpeitä hänestä, ja hän ikäänkuin ehti tottua orpouteen (vaikkakin taas myöhemmin alkoi "hakemaan huomiota" selittämällä kaikille kuinka kurjaa hänen elämänsä on ollut kun hänen vanhempansa ovat kuolleet). Mutta jos miettii Nevilleä, hän ei ikinä ole  voinut kunnolla tietää mitä hänen vanhempansa ovat hänestä ajatelleet. Mutta hänellä ei myöskään ole mahdollisuutta "parannella haavojaan", sillä kun hänen vanhempansa ovat sairaalassa, hänelle ikäänkuin annetaan toivoa mahdottomasta.

Tykkäsin tosi paljon, tää oli ihana teksti </3

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 503
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Ehkä jonain päivänä isänsä vertainen | S | angst
« Vastaus #12 : 07.11.2017 11:44:28 »
Mirror: Mustakin on harmi, että Neville on jäänyt niin vähälle huomiolla, onneksi asian voi korjata ficeillä :D Muistan itse tykänneeni kauheasti tämän kirjoittamisesta, joten kiva että säkin tykkäsit, kiitos kommentistasi :)

Never underestimate the power of fanfiction

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 899
Vs: Ehkä jonain päivänä isänsä vertainen | S | angst
« Vastaus #13 : 28.01.2018 13:46:43 »
Olipa ihana aihe ja ihana teksti! Tosi koskettava, surullinen ja samalla kuitenkin hieman onnellinen. Tässä oli paljon ihania ajatuksia, ja kaikki oli niin Nevilleä <3 Tästä aiheesta pitäisi olla kyllä enemmänkin ficcejä, mutta onneksi satuin löytämään tämän.
Never regret something that once made you smile.

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 503
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Ehkä jonain päivänä isänsä vertainen | S | angst
« Vastaus #14 : 30.01.2018 11:59:03 »
nominal: Nevillestä pitää kyllä olla enemmän koskettavia ficcejä :) Kiitos kommentistasi!

Never underestimate the power of fanfiction

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 642
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Ehkä jonain päivänä isänsä vertainen | S | angst
« Vastaus #15 : 09.02.2018 21:32:05 »
Nevillestä kirjoitetaan aivan liian vähän, joten ihanaa, että tämä osui silmiini, kun metsästin itselleni luettavaa! (:

No voihan hemmetti, mun ei ollut tarkoitus parkua, mutta niinhän minä vain tirautin kuitenkin pari kyyneltä tuolle lopetukselle. :'D Etenkin tämä kohta:
Lainaus
Hän yrittäisi kaikkensa ollakseen rohkea, jopa silloin kun hän pelkäsi.
nousi tuolta esille tosi koskettavana! Tuli jotenkin mieleen jostain (GoT?) tuttu lainaus, että ihminen voi olla rohkea ainoastaan silloin kun hän pelkää. Tuo on muutenkin tosi hyvin sanottu, koska silloinhan nimenomaan pitää yrittää olla rohkea, kun pelkää, koska muulloin sitä vaan on rohkea, jos on ollakseen. Jos tästä nyt taas yhtään mitään ymmärtää...

En osaa edes kommentoida tätä juuri mitenkään, koska olen niin vaikuttunut tästä tekstistä. Kiitänkin siis vain tästä ja jätän räpeltämiseni sikseen. :D <3

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 503
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Ehkä jonain päivänä isänsä vertainen | S | angst
« Vastaus #16 : 22.02.2018 15:20:44 »
LillaMyy: Kiva että löysit tämän vähän vanhemman tekstin :) Neville on kyllä niin ihana hahmo, että hänestä on aina ilo kirjottaa :) Kiitos itsellesi kommentoinnista :3

Never underestimate the power of fanfiction