Fma: Väistämätön (S), Ficklet

[Ikuisuus]

Väistämätön
Kirjoittaja: Iku
Fandom: Fullmetal alchemist
Ikäraja: Sallittu
Summary: Jos Roy olisi saatu pakotettua lääkäriin, lukisi papereissa taatusti: "Sodan aiheuttama psyykkinen trauma, kyvytön jatkamaan palveluksessa." Kunpa Maes vaan saisi ystävänsä tajuamaan sen.
A/N: Tämä fiklet syntyi, koska törmäsin unettomana yönä Kaiken maailman fiklettejä IV! -haasteen viikkoon 37: mielenterveyden häiriöt.

----

Ishvalin hiekka oli kuihduttanut Royn. Hänen kasvonsa olivat kaventuneet ja silmiin oli ilmestynyt kylmä katse. Sodan päättyessä he olivat päässeet yksi kerrallaan jaloilleen, mutta Ishval piti Royta otteessaan yhä. Maes uskoin ystävänsä laihtuneen ainakin viisitoista kiloa. Hän todella oli huolissaan. Huoli ei kuitenkaan johtunut tulenheittimen massasta. Hänellä oli ihana vaimo, mutta Roy oli yksin. Hänellä ei ollut ketään, joka olisi huolehtinut. Sängynlämmittäjistä ei sen sijaan ollut pula. Siveettymyys oli ollut Royn keskimmäinen nimi jo ennen sotaa, mutta nyt tilanne oli pahentunut entisestään.

Painajaisia, ahdistuneisuutta, töitä, viinaa, seksiä, painajaisia. Roy tiesi itsekkin ettei se ollut terveellistä. Hänen tulisi nukkua ja syödä enemmän, juoda vähemman ja valita kumppaninsa paremmin. Maes yritti auttaa, mutta Roy ei halunnut puhua häneen kanssaan. Ei Maesin, jonka oli nähnyt muuttuvan satoja kertoja rasvaiseksi tuhkaksi, jonka haju sai hänet oksentamaan. Sota ei suostunut jättämään häntä rauhaan. Hän vihasi kaikkea sitä mitä oli joutunut tekemään, mutta rintamalla hän ainakin oli ollut niin väsynyt ettei nähnyt painajaisia ja päivisin hänellä oli ollut liian kiire.

Maes ei ollut ainoa Royn ympärillä joka oli huomannut kuihtuvan olemuksen. Muutkin olivat yrittäneet auttaa, mutta Roy ei yksinkertaisesti suostunut terapiaan. Kallonkutistajat säikähtäisivät vähemmästäkin ja sulkisivat hänet pehmustettuun huoneeseen. Siellä häneltä vietäisiin kaikki. Seksi, viina ja työt. Hänen oma pyhä kolminaisuutensa. Seksi oli kuumaa. Alkoholi poltteli mukavasti kurkussa. Hänen työnsä kirjaimellisesti paloi. Niissä kaikissa oli lopulta vain kyse lämmöstä, hänen jumalastaan.

Rintama oli saanut useimmat unohtamaan jumalansa. Sellaista teurastusta ja armolla lunastettua taivaspaikkaa ei voinut olla olemassa yhtä aikaa. Teurastus oli kuitenkin ehdottomasti näistä kahdesta todenmukaisempi, se aito todellisuus. Royn taivas ei voinut olla todellinen. Miten Maes ikinä saisi Royn tajuamaan sen? Seuralaiset, promillet ja armeija eivät sietäneet toisiaan. Maes tiesi ensimmäisenä katkeavan armeijan pinna. Hän oli nähnyt luonnoksen. Roykin näkisi sen pian ja hänellä oli jo eturivin paikka varattuna ystävänsä romahdukseen. 

"Maes, minä kuolen!"

[Odo]

Iku heeei. o/ En muista olenko kommentoinut sulta koskaan mitään, mutta siitä en ainakaan ollut perillä, että sulta löytyy FMA:ta. Ja vieläpä Roysta ja ishvaalin traumoista, jotka on ehdottomasti todella kutkuttava aihe. Parasta antia FMA-ficeissä, ehdottomasti.

Olit hyvin saanut kuvattua sodan jälkeistä elämää, jota Roy joutuu kokemaan ja miten hän yrittää elää painajaisten kanssa. Pidin myös siitä, miten Maes oli tässä esillä yrittämässä huoletia parhaasta ystävästään. Royn tosiaan pystyy hyvin kuvittelemaan seksin, alkoholin ja työn pariin vältelläkseen traumojaan. Olit ottanut asian toistona esille useampaan otteeseen, mutta pidin siitä, miten sanoja oli vaihdeltu, kuten alkoholi = promille, seksi = seuralaiset, vaikka viesti oli sama. Se häivytti sitä toistoa ja antoi ainoastaan onnistuneen toiston parhaimman annin eli voimakkuuden.

Ehdottomasti suosikkikohtani oli se, miten Roy näki painajaisissaan myös Maesin palavan. Se oli todella tunteita herättävä ja voimakas kohta, joka kuvasti hyvin sitä, miten painajaiset kirjoittivat oman tarinansa. Muutenkin ficissä oli oikein hienoa kuvailua, joka toi esille sodan kauhut ja Royn tilan.

Virheitä kuitenkin sattui muutama silmään, että betauksella tästä tulisi oikein soljuva. Eivät ne nytkään liikaa häirinneet tai rikkoneet tunnelmaa, mutta ainahan se on etunsa napsia ne pois. Myös loppuun isketty dialogi tuntui jotenkin irralliselta, joka ei erityisemmin säväyttänyt, mutta se on taas makukysymys enemmän. Kokonaisuutena kuitenkin todella hieno fic, josta tykkäsin ja ihmettelen, miten tällä ei ole vielä kommentteja!

Ja niin piti myös ottaa esille se, että sekin oli hieno, miten vahvasti tuli oli esillä. Vaikka Roy tuhosi sillä, silti lämpö kuvataan hänen jumalakseen ja miten leimuavia hänen pakokeinonsa olivat tavallaan.

Kiitos tästä. <3 Pitääkin joku päivä vilkuilla löytyykö sinulta lisää tätä fandomia!

[repa]

Noniin. FMA ei ole ihan tutuinta tuttua, mutta mulla on käsitys animesta, koska olen sitä joskus katsonut. En tosin muista, olenko katsonut loppuun, mutta ainakin olen katsonut. En avannut tätä siksi, että tämä on FMA:ta vaan siksi, että sana psyykkinen trauma vie mun huomion aina. Pakko oli lukea, mutta johtuen huonosta FMA-tietämyksestäni, täytyy sanoa etten tainnut saada tästä ihan niin paljon irti kuin olisin halunnut.

Takerrun siis epätoivoisesti trauman kuvailuun. Sota... (mikä sota, apua, en muista). No, oletettavasti se ON traumaattista ja pidin siitä, miten kuvailit hahmojen erilaista toipumisprosessia. Toisille toipuminen lienee helpompaa, toisille takkuisampaa. Pidin siitä, miten tämä keskittyi nimenomaan siihen toipumisen vaikeuteen, traumatisoitumiseen ja siihen, miten sellainen vaikuttaa. Olit ottanut kivasti esiin erilaisia selviytymiskeinoja, jotka ei ehkä oo niitä kaikkein terveimpiä, mutta joihin varmasti helposti takertuu, jos asioiden läpikäyminen on liian tuskallista.

Teksti itsessään oli laadukasta, soljuvaa ja helposti luettavaa. Sun tyyli tuli kuitenkin kivasti tästä esiin.

Mulla ei ole hajuakaan, kuka on Maes, mutta sympatiat hänelle, kun tukee ystäväänsä (?) vaikeana hetkenä. Ei ole helppo osa sekään. Pidin siitä, miten tämä keskittyi oikeastaan näihin kahteen hahmoon ja kummankin erilaiseen tapaan selviytyä.

Koska FMA ei tosiaan ole kovinkaan tuttu, multa tais mennä noin niinku suunnilleen puolet ohi. Syytän FMA:n tietämystäni siitä, ettei loppu auennut mulle. Jäi lähinnä wtf-olo.

Kokonaisuudessaan tämä kuitenkin toimi. Sinänsä aika loistavaa jo, että sait mut lukemaan tämän kokonaan vaikka fandom ei oo tosiaan tutuimmasta päästä. Uskalsin lukea, koska tiedän edes, mikä FMA on : D

Kiitos lukukokemuksesta! Oli antoisa, vaikka jäi kyllä vähän omasta puolesta harmittamaan, että oma tietämykseni kenties vähän pilasi mun kokemusta. Se taas ei tietenkään ole sun syy.