Ficin nimi Kyynellammikoiden kuvajaisia
Kirjoittaja Bambitar
Ikäraja S
Fandom Nälkäpeli /plööt lisäsi fandomin alkutietoihin
Genre Angst, jonkintason romance (femme)
Paritus/Hahmot Katniss/Cressida
Disclaimer En omista mitään enkä ketään enkä saa tästä minkäänlaista korvausta.
Varoitukset -
Yhteenveto Sodan turruttamia ihmisiä ja hajanaisia ajatuksia.
A/N Kokonaisuutena tämä on hieman tönkkö, mutta noudatin ankarasti puolitoistaraapaleen sanamääräohjeistusta, niin kaikkea höpönlöpöä en saanut sekaan mahdutettua. D:
Kesti muutaman minuutin, ennen kuin Katniss sai hengitettyä kunnolla. Taas hän oli herännyt huutoonsa - luulisi että painajaisiin tottuu, kun niitä näkee tarpeeksi usein, mutta Katnissin mieli alkoi murtua näiden unien kanssa. Aina joku kuolee ja hän joutuu katselemaan koko toimituksen pystymättä tekemään mitään.
Cressida lähestulkoon syöksyi huoneeseen, valmiina ampumaan mahdolliselta uhkaajalta aivot pihalle. Löydettyään ainoastaan Katnissin istuma-asennosta hikisenä ja itkien, hän laski aseensa ja asteli tämän luo.
"Ei mitään hätää, kaikki on hyvin. Yritä saada nukutuksi edes pari tuntia", Cressida ehdotti silitellen Katnissin olkaa. Tyttö tärisi kauttaaltaan, poskilla virtasi kyyneleitä.
"Ei mikään ole hyvin, me kuolemme tänne. Kukaan ei selviä."
Cressida tiesi Katnissin olevan oikeassa, muttei sanonut mitään. Hän ei missään nimessä tahtonut valehdella, mutta olisi tuntunut tasan yhtä kamalalta myötäillä Katnissin sanoja. Ei kukaan halunnut elää epätietoisuudessa tai pelossa.
"Ole tässä kunnes nukahdan, ole kiltti", Katniss aneli ja tarttui Cressidaa univormun hihasta. Cressida vain painoi hellästi Katnissin pään tyynyyn.
* * *
Cressida talutti Katnissin suihkuun ja tyttö istui tottelevaisesti suihkukopin pohjalle.
Hetken ajan Cressida koki olevansa seitsenvuotiaan yksinhuoltajaäiti katsellessaan miten nöyrästi Katniss teki mitä hän pyysi. Hän yritti olla mahdollisimman hellä pujotellessaan sormiaan läpi tumman hiusvyyhdin, joka ei ollut lainkaan yhteistyökykyinen. Hän otti harjan avukseen, suki suortuvat auki ja huuhtoi ne läpikotaisin.
Sanaakaan sanomatta Katniss nousi pois, Cressida kääri hänen hiuksensa ihmeen hyvin säilyneeseen froteepyyhkeeseen. Katniss oli valmis kuivaamaan itsensä, mutta liikahtaessaan märällä kaakelilattialla edes askeleen hän menetti tasapainonsa. Cressidan refleksit toimivat kuin ohjelmoidusti, ja hän sai estettyä Katnissin kaatumisen.
Yllättäen Katniss nousi päkiöilleen, piti tiukasti kiinni Cressidan olkapäästä ja ennen kuin Cressida ehti edes reagoida, Katniss suuteli häntä. Hah, muka niin heiveröinen tyttö mutta niin vaativat otteet. Cressida tiesi kuitenkin olevansa virantoimituksessa, hänen ylpeytensä ei sallinnut tällaista - vaikka tilanne salaa miellyttikin.
Hän verhosi tämän vartalon samanlaiseen pyyhkeeseen, asetteli kosteat hiukset kauniisti oikean olan päälle ja poistui antaakseen toisen pukeutua rauhassa.
* * *
Auringonlasku sai taivaan näyttämään siltä kuin pilvettömyyden sijaan vallitsi räikeä liekkimeri, johon sekottui hieman tasaista, rauhallista ja katoavaa sinistä.
Cressida istui kaatuneen puunrungon päällä ja nautti siitä harvinaisesta hiljaisuudesta, josta moni nykypäivän Panemissa olisi vain haaveillut.
Hän katseli ympärilleen - ei uskoisi, että juuri samaisella hetkellä ihmisiä kuoli vain silmittömän julmuuden vuoksi. Koko sota oli täysin turha, mutta mielivaltaista diktatuuria ei nujerrettu kauniisti pyytämällä. Se piti tuhota juuriaan myöten, se oli kuin sairaus joka täytyi kitkeä sisukkuudella ja kylmähermoisuudella.
Cressidaa raivostutti ajatus siitä, että hän joutuisi uhraamaan viattomia ihmishenkiä kaiken tämän pelastamiseksi. Tunteiden hallitseminen oli ennen ollut helppoa, mutta kun tarpeeksi oli nähnyt surua ja kuullut tuskanhuutoa, ei ollutkaan niin yksinkertaista pidätellä omia kyyneliä.
Miksi helvetissä juuri hänen täytyi olla se, jonka tuli seistä ilmeettömänä valmiina tulittamaan vihollisten kehot täyteen ruutia - kaikesta jäi kuitenkin jäljelle vain palavia ruumiita ja turhaan vuodatettua verta, sortuvia raunioita ja epätasapainoisia ihmisriekaleita. Tätäkö se rauha oli?
* * *
Nähdessään vyöhykkeiden olevan jo maan tasalle hajotettuja, Katniss ei ensin kyennyt sanomaan sanaakaan. Hän antoi katseensa kiertää ympäristössä ja yritti pitää itsensä kokonaisena. Capitoliin ujutettavalla videolla hän ei saisi näyttää heikkoutta, parikin sekuntia silkkaa inhimillisyyttä voisi pilata koko juonen.
Katniss yritti pitää Coinin antamat repliikit mielessään, mutta pelko ja ahdistus eivät auttaneet asiaa.
Yhtäkkiä hänen mieleensä tulvi kaikki ne ihmiset, joiden kanssa hän oli joskus ollut tekemisissä. Hänen mieleensä muistui Cinna, joka kehui hänen olevan kaunis - ja Cinna, joka tapettiin hänen silmiensä edessä.
Hänen mieleensä muistui ylimielinen ja ylemmyydentuntoinen Effie, joka pukeutui hienoimpiinsa köyhien ja työttömien keskellä. Effie, joka kyynelsilmin kertoi olevansa ylpeä hänestä.
Hänen mieleensä muistui Haymitch jonka hän harvoin näki selvinpäin ja jolla oli ärsyttävä tapa piikitellä häntä, Haymitch joka sanoi uskovansa häneen.
Cressidan antaessa Katnissille merkin hän puhui kaikkien niiden puolesta, jotka olivat valmiita antamaan henkensä hänen puolestaan, yhteisen ja paremman tulevaisuuden sekä vääränlaisen hallinnon kukistamisen puolesta.
* * *
Cressida oli luvannut pitää Katnissille seuraa, kunnes tämän tulisi mennä nukkumaan ja odottaa seuraavaa aamua uusine tapahtumineen. Hän istui Katniss sylissään kylmillä portailla, joista sai kulkea vain ääritilanteessa. Cressida laski tuon hetken sellaiseksi, sillä Katnissin mielenterveyden ollessa heikoimmillaan oli tärkeää, ettei tämä menettäisi pientäkään häivää siitä järjestä, jota oli kolhittu jo enemmän kuin tarpeeksi.
Katniss ei painanut paljoakaan, Vyöhyke kolmetoista oli saanut hänet laihtumaan - eivät ihmiset eikä paikan karuus, vaan ainainen liikkeessäolo ja ruoka, jota ei jaksettu valmistaa juuri millään intohimolla.
Cressida piti käsiään nuoren naisen kaventuneen vyötärön ympärillä.
"Mitä mietit?" kysyi Katniss, jonka kasvot kääntyivät Cressidaan päin.
Sinua, hänen teki mieli vastata, mutta ei kehdannut.
Toisaalta oli ehkä jo aika riisua se maski joka esti häntä osoittamasta todellisia tunteitaan, hän ehtisi esiintyä kivikasvoisena sitten rintamalla, kun saisi käskyn tappaa - käskyn jota hän ei halunnut noudattaa.
Hänen tuumiskelunsa katkesi Katnissin taas painaen huulensa hänen omilleen, antaen hänelle mahdollisuuden unohtaa vaikeudet.
