Ficin nimi: Yhteiset päivät (jo menneet)
Kirjoittaja: Odo
Genre: Draama/romantiikka
Paritus: Harry/Draco
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Row omistaa Potterversumin ja minä vain leikin hahmoilla, en saa rahaa.
A/N: Viimeinen ficci H/D-haasteeseen ja nyt ei tarvitse hetkeen tätä paritusta kirjoittaa. Hauskaa on kyllä ollut, ei sen puoleen. Tässäpä olisi viimeinen pala haasteeseen ja kiitän kaikkia haasteen keksijöitä!
Haasteet: Harry/Draco - kaikkien aikojen paritus, Ficlet300 (36. Liian vähän), Kerää kaikki hahmot (Harry Potter)
Takassa loimuavat liekit veivät Harryn huomion. Hän katseli niitä rauhallinen ilme kasvoillaan ja tunsi Dracon käden ympärillään. Draco sipaisi sormellaan mustia hiuksia ja käänsi Harryn kasvot kohtaamaan omansa. Harmaissa silmissä oli surua, mutta Harry hymyili. He suutelivat toisiaan pitkään ja hartaasti, kun Dracon kädet vaeltelivat Harryn vartalolla. Suudelma syveni ja Draco ujutti kätensä Harryn paidan alle. Viileät sormet saivat miehen värähtämään, mutta hän painautui lähemmäksi Dracoa heidän vaipuessa maaten nahkasohvalle.
He riisuivat toistensa vaatteet ja Dracon huulet painoivat suudelmia Harryn herkälle iholle. He painautuivat toisiaan vasten ja hyväilivät toisiaan tavalla kuin kerta olisi heidän viimeisensä. Oli enää vähän aikaa ja niin paljon rakkautta jaettavaksi, että he tarttuivat hetkeen koko sydämellään. Huokaukset kaikuivat takkahuoneessa ja ikkunasta loistava kuu valaisi huoneen. Kaikki ympärillä oli niin tunnelmallista, että he olivat kuin sadussa. Sen sopivampaa iltaa heidän hyvästeilleen ei olisi saattanut kuvitella.
Draco heräsi Harryn vierestä sohvalta ja silitti poikaystävänsä hiuksia, painoi suudelman toisen otsalle. He olivat seurustelleet kaksi vuotta ja Draco hymyili muistellessaan jokaista päivää. Hän ei halunnut herättää Harrya, joten hän käveli hiljaisin askelin heidän makuuhuoneeseensa alkaen pukea päälleen juhlakaapuaan, joka loisti hennonvihreänä kattolampun valossa. Auringon paisteessa se hohtaisi kuin lohikäärmeen suomut, mutta Draco ei ollut iloinen katsoessaan peiliin, josta tarkasti ulkonäkönsä olevan moitteeton.
Kun Draco oli valmistautunut ja huomasi kellon olevan jo yhdeksän hän lähti jättäen jälkeensä kirjeen. Hän uskoi, että Harry heräisi pian, mutta hän halusi siitä huolimatta poistua katsomatta vihreisiin silmiin, jotka pyytäisivät häntä jäämään. Se ei ollut mahdollista ja he olivat tienneet sen alusta asti. Mitään Draco ei kuitenkaan katunut, vaikka irti päästäminen satutti häntä ja sai hänet jo nyt kaipaamaan yhteisiä hetkiä.
~
Harry seisoi syrjemmässä muista häävieraista katsoessa, kun hääpari astui alttarille. Hän näki naisen, jonka kasvoilla oli epävarma, mutta onnellisuudesta kertova hymy. Harry liikahti levottamana, kun kuuli sanan: ”Tahdon”, mutta hän ei kuitenkaan poistunut. Hän oli luvannut tulla paikalle, vaikka se sattui.
Kun aviopari oli suudellut toisiaan he kääntyivät katsomaan vieraita ja Harry kohtasi harmaan katseen, joka oli haikea ja surumielinen. Harryn vatsaa kouraisi, kun hän näki entisen poikaystävänsä Astorian rinnalla, joka oli vienyt hänen paikkansa. Sukujen välille sovittu pakkoavioliitto oli vienyt Dracon kokonaan Harrylta, mutta he eivät voineet tehdä mitään sen estämiseksi. He olivat sopineet, että kaikki loppuisi, kun Draco olisi vannonut valansa rakastaa Astoriaa loppu elämänsä ajan. He tiesivät, että heidän aikansa oli vain rajallinen, mutta he olivat nauttineet jokaisesta hetkestä ja suudelmasta, jonka olivat painaneet toistensa huulille. Sadoista öistä, jolloin he olivat rakastelleet.
Harry hymyili kannustavasti Dracolle, joka käänsi katseensa pois. He eivät puhuneet toisileen enää sen jälkeen, mutta kuullessaan Dracon löytäneen onnen Astorian kanssa hänet valtasi suurempi suru kuin koskaan aiemmin. Draco oli saanut pojan, jota rakasti enemmän kuin mitään.
Oli jo vuosia siitä, kun he olivat olleet yhdessä, mutta Harry kaipasi edelleen niitä hetkiä. Nukkuessaan Ginnyn vierellä Harry nukahti Dracon kuva mielessään, kuten jokainen yö, eikä hän koskaan unohtaisi.