Kirjoittaja Aihe: Menettää kaiken ~ Sallittu ~ Harry/Draco  (Luettu 4080 kertaa)

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 543
  • 707
Menettää kaiken ~ Sallittu ~ Harry/Draco
« : 31.05.2015 20:28:52 »
Ficin nimi: Menettää kaiken
Kirjoittaja: Odo
Genre: Angst
Paritus: Harry/Draco
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Row omistaa Potterversumin ja minä vain leikin hahmoilla, enkä saa rahaa.
A/N: Jep kaikkea sitä lähteekin kokeilee. Ei ole ensimmäinen kerta parituksen kanssa, mutta pakko kai se on myöntää, ettei tää oo mun lempiparituksia. Joskus on kuitenkin kiva astua epämukavuusalueelle.
Haasteet: Harry/Draco - kaikkien aikojen paritus, Ficlet300 (149. Harmaa)


Menettää kaiken

Draco oli perinyt isältään valtaa, joka sai Harryn tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi. Malfoyn nimi herätti edelleen kunnioitusta, jota Draco kantoi ylpeänä.

Toisinaan Draco unohti Harryn, syrjäytti miehen ajatuksistaan.

Harry seurasi Dracon elämää sivusta, eikä voinut tehdä mitään miehensä hyväksi. Harry oli auttanut Dracon jaloilleen, suudellut murtunutta miestä ja tukenut parhaimmalla mahdollisella tavalla. Dracon sumea katse tähysi tulevaisuuteen ja Harry toivoi jokainen ilta, että Draco painautuisi hänen viereensä. Sängyn tuntui katkeisevan kuilu, jonka yli Harryn käsi ei ylettänyt Dracon ympärille.

”Katso ympärillesi! Sinä olet menettämässä kaiken”, Harry sanoi yrittäen neuvoa Dracoa, jonka ystävät katosivat yksi toisensa jälkeen ja Harry oli vähällä liittyä katoavien ihmisten joukkoon. Hän ei kuitenkaan ollut valmis luopumaan Dracosta, sillä he tarvitsivat toisiaan. Heidän menneisyytensä taakat pitivät heidät yhdessä, he saattoivat parantaa toistensa haavat ja ymmärtää kaikkia kokemuksia, jotka eivät olleetkaan niin erilaisia kuin aluksi olisi voinut olettaa.

”Minä olen saamassa kaiken”, Draco vastasi ja puristi sormensa paremmin salkun ympärille, joka sisälsi salaisia pergamenttejä ministeriöön ja tukivat sitä jalansijaa, jonka Draco oli saamassa.

Valta oli kirous ja ylpeys sen ystävä ja yhdessä ne muuttivat miestä. Draco seurasi isänsä jalanjäljissä, kun  oli karistanut menneiden päivien varjot mielestään. Joskus Harry mietti, oliko Dracon tekojen takana ne menneisyyden haavat, joita hän ei kyennyt parantamaan.

~

Draco viipyi joka päivä vain enemmän poissa kotoa ja Harry odotti turhaan miestään. Palattuaan Draco suuteli Harrya nopeasti ja linnottautui työhuoneeseensa, josta poistui vasta myöhään illalla. Harry huomasi muutoksen Dracon kasvoilla ja stressin, joka vaivasi miestä.

”Oletko kunnossa? Luulen, että sinun pitäisi –” Harry kuiskasi hieroessaan Dracon jäykkiä hartioita.

”Minun pitää tehdä työni”, Draco sanoi ja hääti jälleen Harryn pois luotaan.

Harry makasi pitkään valveilla tuijottaen valkoista kattoa, joka hämärässä näytti harmaalta. Oikeastaan kaikki hänen elämässään näytti harmaalta massalta, jossa harvoina päivinä oli pilkahdus valkoista onnea, kun toisina taas musta ikävä valtasi hänen mielensä. Draco oli ajatumassa hänen ulottumattomiinsa, niihin samoihin tapoihin, joista oli luopunut aikoja sitten.

~

Matkalaukut kolahtivat vasten lattiaa, kun Draco pysähtyi eteiseen. Harryn kurkkua kuristi, kun hän yritti sanoa jäähyväisiä. Draco laittoi kengät jalkaansa vilkaisematta Harrya, eikä mies olisi kyennytkään kohtaamaan toisen katsetta. Uupumus painoi Dracoa, mutta jokin ajoi häntä eteenpäin uralla, jonka hän oli valinnut.

Harry tiesi, että he eivät enää tapaisi kuin ohi mennen, ehkä nyökäten toisilleen. Draco oli tehnyt päätöksensä, joka erottaisi heidät lopullisesti, vaikka mitään ei oltu sanottu ääneen. Draco oli vain päättänyt, että asuisi muualla työnsä vuoksi, että hänen olisi helpompi keskittyä. Harry oli vastustanut ajatusta, mutta hänen mielipiteensä oli jäänyt Dracon päättäväisyyden jalkoihin, eikä vanhaan ollut enää paluuta.

Draco astui ulos ovesta ja jätti jälkeensä tyhjyyden, jonka Harry tunsi sisällän. Hän oli saattanut vain katsoa miehen loittonevaa selkää ikkunasta, kun Draco asteli kujan päähän ja kaikkoontui lopullisesti pois.

Hyvät ajat eivät kestä ikuisesti ja Harry tajusi, että asiat, joista hän oli varoittanut Dracoa olivat tapahtuneet hänelle itselleen. Hän oli ollut niin syvällä omassa surussaan ja peloissaan, että se olikin ollut hän, joka oli menettänyt kaiken. Draco oli lähtenyt vain, koska ei ollut kyennyt enää auttamaan Harrya, joka oli enää vain muisto entisestä itsenstään.

Harry vaipui syvälle ongelmiinsa ja toivoi, että vielä koittaisi päivä, jolloin Draco palaisi takaisin.
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 096
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Vs: Menettää kaiken ~ Sallittu ~ Harry/Draco
« Vastaus #1 : 30.11.2017 22:51:47 »
Höh, voi Harry rukkaa, ja myös vähän Draco rukkaa. Tykkäsin siitä, miten nämä hahmot vain kasvoivat erilleen, siis en siitä että niin tapahtui, mutta siitä, että se vain tapahtui. Ja jotenkin se tosiasia, että lopulta Harry näkee totuuden, että hän itse on se joka menettää kaiken ja unohtaa elää katsoessaan vierestä kuinka toinen tekee uraa ja etenee elämässään. Mielenkiintoinen näkökulma tähän pariin.

Haluan vielä loppuun lainata tämän yhden kohdan, koska se on mielestäni todella hieno:
Lainaus
Valta oli kirous ja ylpeys sen ystävä ja yhdessä ne muuttivat miestä.
Toimiva ja hyvinkin totuuden mukainen kuvaus siitä miten valta voi viedä mennessään. Kiitos tästä tekstistä. :)

- Frac


I'm into Herbology now u_u

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 543
  • 707
Vs: Menettää kaiken ~ Sallittu ~ Harry/Draco
« Vastaus #2 : 01.12.2017 08:02:45 »
Olin unohtanut kirjoittaneeni tämän. :D Kiitoksia Frac kommentistasi <3, oli ilo huomata, että vanhempaakin tuotantoa kaivellaan aina välillä haudoistaan niin muistuuvat omaanikin mieleen.
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”