Kirjoittaja Aihe: Free!: Sopeutuneet toisiinsa | Haruka/Makoto, ficlet, S  (Luettu 354 kertaa)

Verinen Paronitar

  • monkerias
  • ***
  • Viestejä: 1 924
  • monokkeli huurussa
Sopeutuneet toisiinsa
fandom: Free!
paritus: Haruka/Makoto
ikäraja: S
genre: pohdiskeleva draama
sanamäärä: 350

yhteenveto: Maasta ja vedestä; pysyvästä peruskalliosta ja mukanaan vievästä virrasta.

A/N: Jatkoa sarjassamme “en taida itsekään ihan tietää, mitä hittoa tuli kirjoitettua, mutta tässä se nyt silti on” :D  Periaatteessa ihan tykkään tästä parituksesta, mutta en ennen Sousuke/Makoto-hurahdustanikaan nähnyt tällä shipillä minkäänlaista tulevaisuutta, ja tarkoitukseni nyt oli tässä vähän avata niitä pohdintoja.

Inspistä löytyi inspiraatiopaketissa ojennetusta biisistä sekä kaikenmaailman ficletien elementti-haasteesta.







Haruka on tehty elämään vedessä. Vedestä.

Makoton elementti taas on maa. Selvästi. Hän on lämmin ja kiinteä ja vakaa, häneen on hyvä tarttua. Hyvä nojata. Hyvä perustaa jokapäiväinen elämänsä, kulkea tutulla kamaralla viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen, ja huomata kaiken sen merkitys vasta siinä vaiheessa, kun maa alkaa järkkyä. Silloin kaiken on mahdollista murentua. Niiden samojen perustusten varaan on rakennettu paljon. (Liikaakin.)

Maan kuoren alle pääseminen on vaikeaa, eikä maa kaivamalla lopu. Auringon ja tuulien kuivattaman hiekan alta voi melkein kuka tahansa paljastaa toisenlaisia kerroksia, mutta lopulta nekin ovat vain osa totuutta; väittävät siellä jossain hyvin syvällä sisällä uinuvan jotain paljon kuumempaa, polttavaa, tukahduttavaa, mutta sinne saakka Haruka ei ole edes halunnut kurottaa. Hänelle riittää pohjavesien koskettaminen, ne ovat aivan tarpeeksi syvällä. Ne hän tunnistaa kaltaisekseen. Ja ne on tarkoitettukin löydettäviksi, ainakin hänen löydettäväkseen, niitä ei ole haudattu liian kauas.

Toisinaan heidän maatessaan yhdessä pimeässä, hengitysten tasaantuessa toistamaan toistensa raukeaa rytmiä, Haruka ajattelee virran sileäksi hiomia kiviä. Kuinka vesi on kuluttanut pois niiden jokaisen särmän, muovannut ne mieleisikseen, tehnyt niistä tyystin toisenlaisia kuin niiden kai kuuluisi olla.

Kuinka ajan saatossa jokin niin voimakas voi antaa vähitellen periksi.

Silloin Haruka ymmärtää Makoton hukkumisen pelkoa; mikä vedessä voi olla niin kammottavaa.

Kun hän vetäytyy, Makoto seuraa, kääntyy hänen puoleensa ja koskettaa. Kuljettaa kättään pitkin kylkeä ja painautuu lähelle. Pitää kiinni. Tiukastikin. Kuiskailee, joskus niin hiljaa, ettei sanoista saa selvää, ei ehkä ole tarkoituskaan, ja Haruka muistaa, että myös maa voi vyöryä veden ylitse, ajaa sen sijoiltaan ja imeä itseensä. Saada sen katoamaan. Kokonaan. Muodostaa padon ja pysäyttää luontaisen liikkeen.

Haruka nojaa kosketukseen vain harvoin, ja joskus Makoto päästää irti. Vetäytyy vuorostaan.

Makoto tietää melkein aina, mitä Haruka ajattelee, toisin päin se yhteys ei toimi. Ei sille ollut koskaan tarvetta. He ovat sopeutuneet toisiinsa kuten helppoa uomaa hakeva puro ja sille suotuisa maaperä, kasvaneet osaksi toisiaan. (Liikaakin.)

Mutta siellä, missä on liikettä, tulee jokin muuttumaan, se kuuluu veden ja maan liittoon; samalla tavoin kuin Makoton tulee juurtua, pysyä paikoillaan kuten peruskallion, Harukan täytyy antaa virran viedä. Hän tahtookin sen vievän. Ei ihan vielä, ei huomennakaan, sillä tässä on nyt hyvä olla, mutta lopulta kuitenkin.
sano mua rovastiks

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 858
  • kiero ja sarkastinen
Vs: Free!: Sopeutuneet toisiinsa | Haruka/Makoto, ficlet, S
« Vastaus #1 : 09.05.2015 18:28:04 »
Oi. <3 En ole tullut ikinä lukeneeksi tätä paritusta, mutta näiden symbioosi on sarjassa jännä ja kyllä kutsuu vähän pohtimaan että millainen se suhde olisikaan. Ei se kauhean tasapainoiselta vaikuta, kun toinen on liian kiva ja toinen taas... Haruka, ja tässä oli noiden elementtien kautta saatu musta hirveän osuvalla tavalla avattua sitä kemiaa.

Lainaus
Makoto tietää melkein aina, mitä Haruka ajattelee, toisin päin se yhteys ei toimi. Ei sille ollut koskaan tarvetta.

Just näin.

Pidin ajatuksesta, että Harukakin kuitenkin tiedostaa että jonain päivänä maanjäristys voi tulla, vaikkei sitä kamaraa nyt jatkuvasti aktiivisesti ajattelekaan, kun se on aina olemassa. Lyhyesti sanottuna kaunis pikkuinen, kiitoksia. <3
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Beyond

  • Kamui
  • ***
  • Viestejä: 1 875
  • op HaX
Vs: Free!: Sopeutuneet toisiinsa | Haruka/Makoto, ficlet, S
« Vastaus #2 : 09.05.2015 19:50:08 »
Ihana teksti! <3

Tuo elementtien kuvaus kyllä istui erittäin hyvin hahmoihin, ja oikeastaan virkistävää, että hahmojen luonteita tarkasteltiin elementteihin nähden sellaisenaan, eikä esimerkiksi horoskooppeihin istutettuna. Oikeastaan tästä tekstistä syntyi oivallus, että totta tosiaan, maa nimenomaan vaikuttaa Makoton elementiltä. Canonissa on virhe Makoton horoskoopin suhteen! :'D

Loppua kohti mennään sitten haikeisiin fiiliksiin, mutta pidän siitä, miten hiljaisesti kuitenkin hyväksytään, että välttämättä suhde ei ole sitä sorttia, joka on tarkoitettu kestämään ikuisesti: enemmänkin siitä vain nautitaan niin kauan, kun se tuntuu hyvältä, mutta tiedetään, että kun tulee se hetki, jolloin alkaa liiaksi ahdistamaan, päästetään irti. Ajatus tuntuu varsin soveliaalta näille kahdelle.

Kiitoksia! <3
Hellät sanat pilaavat ruman maailman,
johon tahdot kuulua ja tappaa Jumalan.