Kirjoittaja Aihe: Hobitti/LotR: Meren tuolle puolen | S | raapalesarja | Bagginshield | 7/7  (Luettu 2868 kertaa)

The Pure-Blood Princess

  • Vieras
Nimi: Meren tuolle puolen
Kirjoittaja: The Pure-Blood Princess
Fandom: Hobitti/Taru Sormusten Herrasta
Genre: drama, angst, romance (?)
Ikäraja: S
Paritus: Bagginshield
Vastuunvapaus: Kaikki kunnia J.R.R. Tolkienille, en saa rahaa räpellyksistäni.

Summary: Ainut järkeenkäypä selitys oli ehkä se, että Bilbo ei halunnut myöhemmin joutua katumaan. Sillä sitähän voisi tapahtua vaikka mitä, niin kuin silloin kerran…

A/N: Osallistuu siis Spurttiraapalehaasteeseen. Olin vielä noin puoli tuntia sitten täysin tietämätön, että mitä kummaa minä kirjoitan, mutta sain tällaisen idean, saa nähdä mitä tästä sitten tulee... Vanhasta Bilbosta on jotenkin katkeransuloista kirjoittaa. Olen joskus kirjoittanut Samista matkaamassa meren yli Kuolemattomille maille, joten nyt olisi sitten Bilbon vuoro lähteä Harmasita Satamista, siis minun näkökulmastani. Joten, olkaapa hyvät! :) (Ja kommentit on aina kivoja. : D)



Meren tuolle puolen

Osa 1
Sana: Harmaa
Sanamäärä: 100



Harmaat satamat

Bilbo Reppuli oli vanha ja väsynyt, ja hän tunsi olonsa erittäin venyneeksi.

Hobitti oli elänyt harvinaisen pitkän elämän ja lopultakin oli tullut aika mennä, mutta se ei suinkaan tarkoittanut kuolemaa. Ei, sillä hän matkaisi meren yli länteen Kuolemattomille maille, ja hänen olisi luultavasti pitänyt olla kovinkin otettu, kun haltiat soivat hänelle tällaisen kunnian. Bilbo ei kuitenkaan osannut ajatella asiaa siltä kannalta, ja noustessaan laivaan Harmaissa Satamissa hän ei voinut olla miettimättä, miksi kummassa oli suostunut moiseen ehdotukseen. Ainut järkeenkäypä selitys oli ehkä se, että hän ei halunnut myöhemmin joutua katumaan. Sillä sitähän voisi tapahtua vaikka mitä, niin kuin silloin kerran…
« Viimeksi muokattu: 15.03.2015 22:32:39 kirjoittanut The Pure-Blood Princess »

The Pure-Blood Princess

  • Vieras
A/N: Ja tässä olisi osa numero kaksi. Olkaapa hyvät :)


Osa 2
Sana: Olematon
Sanamäärä: 100



Merelle

Laivan lipuessa pois satamasta Bilbo tunsi olonsa tyhjäksi, olemattomaksi. Hobitti käveli vaivalloisesti laivan keulaan kääntäen selkänsä mantereelle. Frodo näytti onnelliselta ja helpottuneelta, vaikka oli tietysti surullinen joutuessaan jättämään ystävänsä Keski-Maahan. Nuoret hobitit Samvais, Meriadoc ja Peregrin eivät olisi varmaankaan halunneet päästää ystäväänsä lähtemään.

Kukaan ei sen sijaan ollut jäänyt rannalle ruikuttamaan Bilbon perään.

Vanha hobitti sulki silmänsä, kuunteli laineiden liplatusta ja lokkien kirkunaa. Pehmeä merituuli leikitteli hänen hopeisilla hiuksillaan kun hänen silmiensä verkkokalvoille piirtyi kuva tummahiuksisesta kääpiökuninkaasta. Yksinäinen kyynel vieri hiljaa pitkin ryppyistä poskea, putosi lopulta laivan kannelle ja särkyi tuhansiksi sirpaleiksi.

Aivan kuten Bilbon sydän oli särkynyt kauan sitten.
« Viimeksi muokattu: 10.03.2015 22:09:18 kirjoittanut The Pure-Blood Princess »

Ingrid

  • Ryöväriruhtinatar
  • ***
  • Viestejä: 3 408
Oi, kuinka suloista. Oli koskettavaa lukea Bilbo-vanhuksesta, kuvailusi on niin kevyttä mutta kuitenkin kaunista! Tulee ihan surku, kun ajattelee miten Bilbo-raukka on joutunut elämään särkyneen sydämensä kanssa harmaisiin päiviin asti - eikä loppua vieläkään näy.

Jään tästä lyhyestä höpinästä huolimatta (nyt saan aina sitten ilmoituksen uusista viesteistä ;)) kuitenkin mielenkiinnolla odottelemaan jatkoa!

Moon dust in your lungs, stars in your eyes,
you are a child of the cosmos, a ruler of the skies.

The Pure-Blood Princess

  • Vieras
Luella: Kyllä, vanhaa Bilboa tulee todellakin surku, mutta silti kierot aivoni jollain kummalla tavalla nauttivat tämän kirjoittamisesta... Kiitos paljon kommentista! :)

A/N: "All that is gold does not glitter, not all those who wander are lost." on yksi ikisuosikeistani mitä tulee LotR-quoteihin. Joten pakkohan se oli saada tänne mukaan. Tiedä sitten, sopiiko se tekstiin vai ei, mutta tungin sen tuonne kuitenkin. :D Kolmas osa tulee siis tässä, enjoy! (:


Osa 3
Sana: Kaukaa
Sanamäärä: 200



Ei kaikki kulta kiiltävää lie

Bilbo ei tiennyt, kuinka kauan oli kulunut aikaa siitä, kun he lähtivät Harmaista Satamista. Hän ei tiennyt eikä välittänyt, sillä nykyhetkellä ei ollut merkitystä. Muistot olivat ottaneet hänestä vallan; ne kumpusivat jostakin kaukaa hänen mielensä perukoilta ja Bilbo eli jokaisen hetken uudestaan.

Ja kuinka kovasti hän olisikaan halunnut palata menneeseen. Siitäkin huolimatta, että hän oli saanut kuunnella Thorinin syytöksiä jatkuvasti. Hän oli saanut kuulla, kuinka oli pelkkä taakka, kuinka hänestä oli ainoastaan vaivaa, kuinka hänellä ei ollut paikkaa kääpiöiden joukossa. Jokainen solvaus oli viiltänyt syvemmältä, kuin Bilbo suostui edes itselleen myöntämään.

Kääpiökuninkaalla oli kuitenkin ollut myös toinen puoli. Lämmin, hellä ja välittävä, ja onnekseen Bilbo oli saanut tutustua tähän Thorinin todelliseen minään, joka oli ollut tarkoin piilotettu kovan kuoren alle. Hobitti oli saanut kuulla sellaisia sanoja, jotka olivat saaneet hänet lopultakin tuntemaan itsensä tarpeelliseksi, välitetyksi. Hän oli saanut tuntea sellaisia kosketuksia, jotka olivat joka ikinen kerta saaneet hänet värähtämään, saaneet perhosparven lentelemään hänen vatsassaan. Konnun Bilbo Reppuli oli saanut osakseen sellaista rakkautta, josta hän ei ollut osannut edes unelmoida silloin nuoruusvuosinaan – poltellessaan piippua ja miettiessään, mitä syödä seuraavalla aterialla. Se oli ollut kuin unta.

Mutta ei kaikki kulta kiiltävää lie, vaeltaja ei eksy jokainen.

Eikä mikään onni voi kestää ikuisesti.

Suensielu

  • Musheri
  • ***
  • Viestejä: 147
  • Koska Richard on too fabulous
Oioioii kuinka kaunista tekstiä! Todella ihanaa luettavaa, ja tunnelma välittyy hienosti tänne ruudun toiselle puolelle :) Käy niin sääliksi vanhaa Bilbo-reppanaa. Äh, en osaa sanoa mitään rakentavaa :'D Mutta odottelen lisää, todella huikeeta!

Lainaus
Mutta ei kaikki kulta kiiltävää lie, vaeltaja ei eksy jokainen.
Olipas todella kaunis lause <3
Kakkaa kakaroille koparat kopisten

The Pure-Blood Princess

  • Vieras
Suensielu: Kiitos kommentista! :D Tuosta Mutta ei kaikki kulta kiiltävää lie, vaeltaja ei eksy jokainen. -lauseesta saamme kiittää Tolkienia sekä Sormusten herran suomentajaa, se on siis lainattu suoraan kirjasta.

A/N: Köh, köh... Unohdin julkaista tämän eilen... Mutta tässä olisi siis neljäs osa, olkaapa hyvät! :)


Osa 4
Sana: Välimatka
Sanamäärä: 100



Koti-ikävä

Bilbo ei saanut unta öisin. Vaikka hän tunsi olonsa muuttuvan levollisemmaksi heidän lähestyessään Valinoria, hobitti tunsi sisintään kovertavan koti-ikävän poikasen. Se tuntui hieman kummalliselta, sillä lähtiessään ensimmäiseen seikkaluunsa Bilbo oli tiennyt, että välimatka kotoisan Hobittilan ja matkaseurueen määränpään välillä tulisi olemaan melkoinen. Hän oli lähtenyt silti.

Mutta tältä matkalta hän ei palaisi.

Biblo kaipasi Kontua ja sen vihreitä niittyjä, Rivendelliä ja siellä liplattavia puroja, Vanhaa metsää ja sen iättömiä puita, jotka kuiskivat tuulessa tarinoilta muinaisilta ajoilta.

Mutta eniten hän kaipasi tummakutrista kuningasta, joka oli kuiskinut hänen korviinsa rakastavia sanoja kielellä, joka veti vertoja haltioiden soinnukkaalle puheelle. Se oli ollut kauniimpaa.

The Pure-Blood Princess

  • Vieras
A/N: Olin reipas ja sain kirjoitettua tämän osan jo näin aikaisin. :'D Enjoy!


Osa 5
Sana: Lattia
Sanamäärä: 100



Tähtien alla

Katsellessaan syvänsinistä taivasta koristavaa tähtivyötä, Bilbo muisti erään erityisen yön vuosien takaa. Hobitti ei ollut saanut unta – niin kuin ei saanut nytkään – ja oli lähtenyt kuljeskelemaan ympäriinsä, hieman kauemmas leiristä, jottei olisi herättänyt muita. Vahtia pitävä Bofur oli nuokkunut kevyesti hattu silmillä.

Hän ei ollut ollut ainoa uneton sinä yönä.

Thorin oli tarttunut häntä kädestä ja johdattanut vielä kauemmas, suojaan suurten tammien varjoihin. Sydän Bilbon rinnassa oli jyskyttänyt hullummin kuin koskaan aiemmin.

Pehmeä sammal oli tuntunut iholla samantapaiselta kuin Repunpään lattialla oleva vanha, koristeellinen matto. Sadepisaroiden lailla ripotelluista suudelmista oli jäänyt hyvä maku, vaikka kuninkaan huulet olivatkin maistuneet Bomburin keitoksilta.

The Pure-Blood Princess

  • Vieras
A/N: Jaahas, toiseksi viimeinen osa... Tämän päivän raapale on nyt hiukan kyseenalainen, äkkiä väsätty. Mutta joka tapauksessa, olkaapa hyvät! :)


Osa 6
Sana: Jännitys
Sanamäärä: 100



Aamun sarastaessa

Seuraavana aamuna Bilbo oli herännyt kipristelevään jännityksen tunteeseen. Edellisen yön tapahtumat olivat tuntuneet kuin unelta. Entä jos joku oli nähnyt heidät? hän oli miettinyt. Fili ja Kili olisivat olleet todennäköisin vaihtoehto. Hobitin hermoilu oli kuitenkin osoittautunut turhaksi, sillä veljesten – eikä sen puoleen muidenkaan kääpiöiden – ilmeissä tai eleissä ei ollut ollut havaittavissa mitään tavallisesta poikkeavaa.

Thorin oli vaikuttanut Bilbon silmissä jotenkin… erilaiselta. Läheisemmältä, avoimemmalta. Tämä oli raottanut hobitille tarkoin sinetöityä kuortaan, saanut hänet tuntemaan itsensä yhdenvertaiseksi kuninkaan kanssa.

Nousevan auringon punertavien ensisäteiden heijastuessa meren tyyneen pintaan Bilbo toivoi, että Thorin olisi ollut vastaanottamassa uuden päivän yhdessä hänen kanssaan. Yhdessä ja käsikkäin.

Suensielu

  • Musheri
  • ***
  • Viestejä: 147
  • Koska Richard on too fabulous
Ähää-ää! Todella ihanaa ;__; Sujuvaa tekstiä jälleen, enkä pongaillut mistään kirjoitusvirheitäkään (normaalisti kärkyn niitä kuin haukka, ja silti mun omat tekstit on täynnä niitä, derp :D).

Lainaus
Nousevan auringon punertavien ensisäteiden heijastuessa meren tyyneen pintaan Bilbo toivoi, että Thorin olisi ollut vastaanottamassa uuden päivän yhdessä hänen kanssaan. Yhdessä ja käsikkäin.
Suloinen lopetus tällä raapaleella! Jään odottelemaan lissää c:
Kakkaa kakaroille koparat kopisten

The Pure-Blood Princess

  • Vieras
Suensielu: Kiitos ihanasta kommentista! :D Hyvä ettei virheitä löytynyt, niitä kun tuppaa aina jäämään. Toivottavasti pidät myös viimeisestä osasta. (:

A/N: Viimeinen osa tulisi tässä ja sitten onkin saatu tämä raapalesarja pakettiin. Enjoy! :)


Osa 7
Sana: Nauraa
Sanamäärä: 200



Odotus

Valinorin rannat häämöttivät edessäpäin. Pian he olisivat saapuneet määränpäähänsä ja kaiken järjen mukaan Bilbonkin tulisi lopulta saada rauha. Hänen tulisi elää levollisena ja onnellisena viimeiset vuotensa – jos hänellä nyt enää oli vuosia jäljellä.

Hobitti kuitenkin tiesi, että hän ei milloinkaan tulisi saamaan rauhaa, ei edes Kuolemattomilla mailla. Ehkä päivät kuluisivatkin mukavasti haltioiden ja Gandalfin kanssa keskustellen, mutta öisin… Viimeistään öisin kääpiökuningas saapuisi kummittelemaan hänen mieleensä eikä Bilbon kaipuusta tulisi loppua. Mikään maailman voima ei sitä voisi hänestä pyyhkiä pois. Ei, vaikka hän olisi halunnut niin.

He olivat melkein perillä, Frodo näytti levolliselta ja iloiselta. Gandalf nauroi sydämellisesti katsellessaan toisen iloa. Bilbokin olisi halunnut nauraa, mutta hän ei pystynyt siihen.

Hobitti mietti vain, mitä tapahtuisi sitten kun hänestä aika jättäisi. Odottaisiko Thorin häntä siellä jossain, vai olisiko tämä jo jatkanut edemmäs? Bilbo toivoi ensimmäistä vaihtoehtoa enemmän kuin mitään muuta, muttei halunnut olla liian toiveikas. Hän ymmärtäisi kyllä, jos toinen ei olisi jäänyt, jos tämä olisi jatkanut edemmäs yhdessä sisarenpoikiensa Fílin ja Kílin kanssa. Bilbo ymmärtäisi ja antaisi anteeksi. Hän antaisi Thorinille anteeksi mitä vain. Hän rakasti tätä niin paljon.

Kun auringonsäteet häikäisivät Bilboa ja hän sulki silmänsä, hän näki mielessään kuninkaansa, hymyilevänä ja onnellisena. Se antoi hänelle toivoa, jotakin mitä odottaa.

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 645
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
I
Hyrr, katkeransuloinen Bilbo aiheuttaa ainakin tällä suunnalla kylmiä väreitä. Tulee vain jotenkin sellainen olo, ettei vanha hobitti oikein tiedä, miten päin olla, kun tämä ei tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Tokihan sen kyllä ymmärtää, koska varmaan valtaosa olisi tuossa tilanteessa oikeastikin vähän solmussa itsensä kanssa.

II
Alussa oli jo jotenkin onnellisempi/iloisempi tunnelma ja sitten tulee raapaleen loppu ja talloon sen kaiken jalkoihinsa. Suorastaan sydäntäraastavaa tekstiä tämä tällainen. </3 Etenkin tuo aivan raapaleen loppu. :'(

III
Ahhh, tuo lainaus on kyllä niin rakkaus <3! Ärsyttää ihan pirusti, kun löysin kerran ihan vahingossa t-paidan tuolla quotella, mutta sitten siitä ei ollut sopivaa kokoa! -_-' Tyypillistä tuuriani. Tämä nyt sitten taas oli hieman enemmän toisin päin kuin tuo edelleen, että aloitetaan sillä sydäntä särkevällä materiaalilla ja lopetetaan sitten vähän onnellisempaan, mikä on ihan hyvä, ettei koko ajan tule lukijalla sellainen viiltävä olo. Sitten kuitenkin raapaleen loppu palaa taas tuohon ikävään, joten ei tämäkään nyt ihan täysin onnellinen ole.

IV
Okei, nyt en kyllä löydä mitään muuta 'fiksua' sanottavaa kuin <333!

V
Ja sama linja jatkuu täälläkin näköjään... : D <3

VI
Jotenkin musta vähän tuntuu, että ihan kaikkien kohdalla sitä hiljaisuutta yms. ei kannata laskea siihen, että nämä eivät olisi huomanneet mitään. Fílin ja Kílin kohdalla on kyllä ehkä ihan turvallista olettaa, että nämä eivät huomanneet mitään, koska siitä metelistä ei välttämättä olisi tullut loppua sitten millään, jos nämä olisivat huomanneet yöllisen kaksikon. Sitten taas joku Balin esim. on varmaan jo sen verran vanhempi ja kokeneempi, että osaisi pitää ilmeensä peruslukemilla, vaikka mitä tapahtuisi, etenkin, kun tämä tuppaa olemaan niin tarkkanäköinen, että olisi varmaan huomannut Bilbosta (ja mahdollisesti Thorinistakin), että tämä (nämä) haluavat pitää asian piilossa muilta. (:

VII
Tämä on todellakin katkeransuloinen lopetus tälle raapalesarjalle, koska Frodo ja Gandalf vaikuttavat onnellisemmilta kuin koskaan, kun taas Bilbo on enemmänkin katkera oman osansa takia. Lopetus tuo kuitenkin hieman enemmän lohtua tähänkin raapaleeseen, mikä tuo koko sarjankin ehkä hieman parempaan loppuun kuin mitä alussa olisi voinut odottaa.

Yleistä
Hienosti olet saanut koko sarjan toimimaan yhdessä (ja erikseen!), joten pointsit siitä. (: Tykkään myös siitä, että tuo katkeransuloisuus toistuu omalla tavallaan lähes jokaisessa raapaleessa ja on siten tavallaan koko sarjan kantava teema. Et ole kuitenkaan korostanut sitä liikaa, mikä on juuri hyvä, koska siten tästä sarjasta paistaa myös tietynlainen toivo ja mahdollinen parempi huominen läpi. Olet myös joissain raapaleissasi onnistunut todella hienosti sanomaan yllättävänkin paljon, vaikka sanamäärä on niin kauhean pieni, mikä on todellinen taitolaji! (:

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

The Pure-Blood Princess

  • Vieras
LillaMyy: Kiva kuulla että tykkäsit! (: Mä olen jotenkin heikkona katkeransuloisiin tarinoihin, ja  etenkin kun on kyseessä tämä paritus niin se muodostui raapaleiden teemaksi aika luonnostaan. Näitä oli aika mielenkiintoista kirjoittaa, kun mietin kuitenkin samalla koko ajan Kuninkaan Paluun loppua, kun Bilbo vaikuttaa siinä jotenkin todella innokkaalta lähtemään uuteen seikkailuun. Tästä tuli nyt sitten vähän päinvastainen...

Tuo kolmosraapaleen quote on mullekin rakkaus, paita jossa lukisi se olis ihana! :D Kuudetta raapaletta kirjoittaessani muuten mietinkin just tuota Balinia. Tiedä sitten vaikka olisi huomannutkin jotain... Hmm, tästähän voisi saada vaikka idean johonkin ficciin. :'D Lopetuksesta oli tarkoitus ensin tulla melko angstinen, mutta päädyin kuitenkin tällaiseen hieman lohdullisempaan ratkaisuun.

Kiitos paljon kommentista! :D

Saphira

  • ***
  • Viestejä: 304
  • One Last Time
Voi ei, miten suloinen ja kaihoisa ja surullinen ja ihana ja ihan vain upea raapalesarja!!!
Ainoa asia, mikä vähän harmitti, oli se, että loppu jäi niin auki, mutta toisaalta juuri se teki tästä niin hyvän.
Bilbon kaipuu on niin musertavaa. ;(
Eli pidin siis HYVIN paljon. Kuvailu oli kaunista. :)
Sé onr sverdar sitja hvass!

The Pure-Blood Princess

  • Vieras
Saphira: Ihanaa että tykkäsit. (: Halusin tuolla avoimella lopulla jättää lukijalle omaa tulkinnanvaraa sen suhteen, miten siinä sitten lopulta käy. (Tosin voi olla, että joskus vielä innostun kirjoittamaan siitä oman versioni.) Kiitos paljon kommentista! :D