Kirjoittaja Aihe: VMP — vittu mitä paskaa | parodia, K-11  (Luettu 1941 kertaa)

Verinen Paronitar

  • pimeyden kalkkuna
  • ***
  • Viestejä: 1 719
  • monokkeli huurussa
VMP — vittu mitä paskaa | parodia, K-11
« : 25.02.2015 13:51:01 »
VMP — vittu mitä paskaa

ikäraja: K-11
genre: tavoittelee huumoria

A/N: Olen niin tottunut sivuhahmoihin kiintymiseen, että välillä tulee sarjojen päähenkilöt sivuutettua suorastaan rutiinilla. En siis lainkaan yllättynyt siitä, että Beyondin mainiota parodiaa Tappavaa nuhakuumetta (K-18) lukiessani koin varamiespalvelun Möttösineen jotenkin erityisen hurmaavaksi seikaksi, ja koska Pate/Pena on hieno fandom, täytyi siitä kirjoittamista ehdottomasti kokeilla. Osallistuu Parodiahaasteeseen, jossa aiheenani oli sivuhahmoista ficcaaminen, ja taisi kyllä pilkka kolahtaa omaan nilkkaan ihan käytännön tasolla niin kovasti, ettei mitään rajaa...







“Huomentahuomenta vaan kaikille”, varamies Möttönen virkkoi matalalla, luottamusta herättävällä äänellään astuessaan sisään luokkahuoneeseen. “Teille piti tulla tänään vieraileva kouluttaja Sivuhahmoakatemiasta, mutta valitettavasti hänelle sattui pieni haaveri ja hän joutui hankkimaan itselleen sijaisen — minut.”
“Vittu mitä paskaa!” varamies Määttä huudahti ja ponkaisi pystyyn niin, että kaatoi tuolinsa. “Niistä saatanan paskiaisista ei ole mihinkään!”
“Noh, noh.”
“Minä olen ollut täällä kohta kymmenen vuotta eikä niitä vitun selkärangattomia nobodyja ole näkynyt täällä vielä kertaakaan!”
“Mikäli minun opetustyylissäni on jotain moitteen sijaa, voit aina tehdä Varamiespalvelulle reklamaation”, Möttönen huomautti hyväntuulisesti.
“Jonka joudun itse käsittelemään!” Määttä rääkyi ja iski nyrkillään pöytää. “En enää edes usko, että niillä tuhkamunilla olisi mitään sellaista sanottavaa, jota en jo itsekin tietäisi, mutta olisihan se nyt saatana korkea aika VIIMEINKIN kuulla näistä asioista sivuhahmoilta itseltään!”
“Varamies on aina sivuhahmo, joten kenties minut —”
“Sivuhahmo? Sinäkö?! Salli mun nauraa”, Määttä ärisi lainkaan nauramatta, mutta nosti kuitenkin tuolinsa takaisin psytyyn ja istui raivosta höyryten paikalleen.

Möttönen ainoastaan hymähti leppoisasti. Varamiesharjoittelijat Kari, Lari ja Mari sen sijaan näyttivät kaikki hyvin, hyvin ahdistuneilta.

“Öh, anteeksi”, Lari huomautti vaisusti. “Minä olen kylläkin nainen.”
Ei sillä ole mitään väliä, ficcari tuumasi näyttönsä takaa ja jatkoi näppäimistönsä nakuttelua. Sinut mainittiin canonissa niin ohimennen, että voin kirjoittaa sinusta ihan mitä lystää, eikä kukaan voi sanoa sen olevan väärin.
“Enkö edes —”
Et. Sitä paitsi eihän nimi hahmoa pahenna, vai mitä? Ja yleisö rakastaa mieshahmoja, joten tällainen nimeämispolitiikka on sinulle suorastaan eduksi.
“No entäs minä sitten?” varamiesharjoittelija Mari kysyi jo hivenen ärtyneenä. “Eikö minulle sitten anneta yhtäläistä mahdollisuutta tulla rakastetuksi vain naiseuteni ilmaisevan nimen vuoksi?”
“Voi vittu nyt oikeasti”, varamies Määttä tuhahti ja löi päätään pöydän pintaan. “Samaa paskaa vuodesta toiseen; yrittäisitte nyt saatana keksiä jotain vähän tuoreempia näkökulmia asiaan!”
“Kaikki eivät voi olla väärinymmärrettyjä neroja”, Möttönen lausahti katsoen Määttää merkityksellisesti, suorastaan flirttaillen alta kulmiensa. Määttää ärsytti edelleen helvetisti, mutta oli vaikea väittää vastaan, kun sillä tavalla imarreltiin.

Helvetin ärsyttävää oli tietysti myös sekin, että Möttönen tuolla tavalla taktikoi käyttämällä hyväkseen Määtän persoutta kehuille, mutta Määttä tajusi astuneensa vanhaan tuttuun ansaan aivan liian myöhään. Silloin tavanomainen luento sivuhahmojen tehtävästä päätähtien matkan varrella oli jo käynnistynyt, eikä kiistaan palaaminen enää tullut kysymykseenkään.

Varamies Määttä oli kuullut tämän nimenomaisen luennon kutakuinkin kaksikymmentä kertaa, ja aina varamies Möttösen pitämänä — Sivuhahmoakatemian väkeä ei ollut koskaa Varamiespalvelun tiloissa nähty, vaikka joka kerta opetustilaisuudesta sovittiinkin, ja Määttä alkoikin jälleen kerran luonnostella mielessään epäluotettavalle opinahjolle tulikivenkatkuista kirjettä, jossa hän ei sanojaan säästelisi analysoidessaan muun muassa sitä, kuinka kyseisen sylkykupin kasvateista varmastikaan kukaan ei tulisi koskaan vahingossakaan kohoamaan edes päähenkilöporukan osaksi. Ja oikeastaan oli ihan mukavaa kuunnella Möttösen ääntä ilman, että sanojen sisältöön tarvitsi keskittyä lainkaan. Ajatusten harhaileminen ei varsinaisesti sopinut Määtän luonteeseen, mutta koska ficeissä kaikkein kylmimmistä, asiallisista ja suoraan sanottuna vittumaisistakin sivuhahmoista pyritään usein tekemään samaistuttavia, inhimillisiä ihmisiä tunteineen ja heikkouksineenkin, niin menköön nyt tämän kerran.

Sivuhahmo on statisti, tehtäväänsä varten luotu, joten noita nimenomaisia tehtäviä suorittaessaan ei varamiehenkään tarvitse huolehtia sävykkyydestä; silloin pelkkä asianmukainen julkisivu riittää. Totta on, että hyvät sivuhahmot ovat tarinan suola, mutta liian huomion kääntäminen heihin ei palvele ketään; mikäli sivuhahmo nousee liiaksi esiin, tarinan tasapaino voi kärsiä.

“Sitä paitsi sivuhahmojen kaavamaisuuden huomioiden ei kovin syvällinen motiivien selvittäminen välttämättä palvele ketään”, Möttönen huomautti leppoisasti ja alkoi näpytellä tekstiviestiä. “On tietysti hyvä, jos tunnistettavan stereotypian takaa löytyy jotain muutakin pelkkää pahvia, mutta koska sivuhahmon tarinaa ei ole samalla tavalla ehditty pohjustaa, monet suuremmat kuviot voivat helposti tuntua korneilta. Tiukasti lestissään ei suutarinkaan tarvitse pysyä vaan persoonaa sopii tuoda ilmi, mutta kovin kauas harhailemista en suosittele. Silloin asiakas on harvoin tyytyväinen varamieheen, sillä täytyyhän suutari aina suutariksi tunnistaa.”
“Olisiko teillä antaa jotain konkreettista esimerkkiä?” kysyi varamiesharjoittelija Kari. Määttä pani merkille, ettei jätkä ollut vaivautunut edes nostamaan kättään pystyyn, vaan suvereenisti huuteli sieltä takapenkistään, vaikka olikin vasta ensimmäistä viikkoa palkkalistoilla. Siitä kaverista aiheutuisi varmasti vielä paljon harmia.

Varamies Möttösellä oli mielessään useitakin mallikkaita esimerkkejä tapauksista, joissa sivuhahmo oli varastanut show’n tai ficcarit muuten vain villiintyneet, mutta koska nyt kyseessä on ainakin periaatteessa originaalifiktio, ei kirjoittaja halua eksyä sivuraiteille maininnoilla lempifandomeistaan. Varamiesharjoittelija Kari ei tästä ilahtunut, Määttää sen sijaan suorastaan hykerrytti.

“Ja tämän luennon opetus oli... mikä?” Kari kysyi.

Ennen kuin varamies Möttönen ehti vastata, luokkahuoneen ovi avattiin, ja toimiston sihteerikkö Leila purjehti sisään yhtä huoliteltuna kuin aina ennenkin. Määttä vihasi Leilaa. Tämän tekstin kannalta moinen on tietysti täysin irrelevanttia, mutta koska tarinamme sijoittuu työpaikkaympäristöön, ficcari kokee tarpeelliseksi osoittaa (lähinnä fiktioon perustuvaa) tietämystään työelämästä esittelemällä satunnaisia kollegoita, ja erinäisten jännitteiden maininnalla luodaan illuusiota hahmojen sielunelämään perehtymisestä. Lisäksi kauniita femme fataleita kuuluu inhota. Paitsi tietysti silloin, mikäli näkökulmahahmo on itse sellainen. Määttä ei ollut.

Leila toi Möttöselle kahvia ja omenaviinerin. Mitään muuta asiaa hänellä ei sitten ollutkaan. Varamiesharjoittelija Kari tuijotti Leilan keinahtelevaa lantiota tämän poistuessa, ja Määttä pohti, miten pian hänen sopisi vetää Karia turpaan.

“Mihinkäs me jäimmekään?” Möttönen kysyi ja hörppäsi kahvistaan.
“Tämän luennon opetukseen.”
“Niin tosiaan, sehän se olikin... Suoraan sanottuna en tiedä sitä itsekään”, Möttönen tunnusti ja katsoi mietteliäänä kaukaisuuteen. “Sivuhahmoluento nyt vain kuuluu meidän koulutusohjelmaamme, joskin sen merkitys lienee tätänykyä hieman hämärän peitossa, sillä olemme niin kauan joutuneet tyytymään sijaisiin...”

Vaimea rusahdus kaikui luokkahuoneen hiljaisuudessa. Jopa Määtällä kesti hyvä tovi tajuta, että ääni oli lähtöisin lyijykynästä, joka oli painunut poikki hänen omassa nyrkissään.

“Ja kukahan sen koulutusohjelman on laatinut...?” hän sihisi hampaidensa välistä.
“Minähän sen olen tainnut joskus vuonna kivi ja käpy rustata”, Möttönen sanoi leppoisasti. Hän nyppäsi viinerinsä päältä raesokerin, muttei laittanut murusta suuhunsa, pyöritteli sitä vain sormiensa välissä. “Yritin kyllä tilata sen eräältä pedagogilta, mutta valitettavasti —”
“— hän oli estynyt hoitamasta tehtäviään ja joutui hankkimaan itselleen varamiehen. Voi vittu nyt oikeasti tätä loputonta paskasuota!”
“Noh, älä nyt.”
“Kukaan ei ole varmastikaan ikinä saanut tältä luennolta irti yhtään mitään!”
“Itse asiassa minä taisin ymmärtää yhden pointin”, varamiesharjoittelija Mari aloitti sävyyn, joka kuulosti Määtän korvaan vähän turhankin kopealta. “Sivuhahmon — tai varamiehen — henkilökohtaisilla ominaisuuksilla on lopulta hyvin vähän merkitystä, sillä hän ei ole eteenpäin vievä voima. Sivuhahmo — tai varamies — voi siis periaatteessa olla melkeinpä millainen tahansa, ja näin varamiehenä — tai sivuhahmona — meillä onkin sellaista salaperäisyyteen perustuvaa viehätysvoimaa, jota päähenkilöillä — kuten nyt vaikkapa tällä hetkellä Möttösellä ja Määtällä — ei edes ole mahdollista olla.”
“Turpa kiinni, suttura”, Määttä tuumasi ja arvioi mielessään askelia, jotka hänen täytyisi ottaa päästäkseen survomaan lyijykynänsä puoliskot varamiesharjoittelija Marin silmämuniin. “Vai ettei päähenkilöllä voisi olla salaperäisyyteen perustuvaa viehätysvoimaa? Rarempi on parempi ja muuta sen sellaista elitististä paskaa? Kerrohan sitten, oi mystisen upea taustavaikuttaja, mitä vittua tämänkään tekstin lukija tietää minusta? Minua varmaan pitäisi voida lukea kuin avointa lähdekoodia, olenhan sentään näkökulmahahmo.”

“Öh”, Mari totesi elegantisti. Möttönen hymähteli kahvikuppiinsa, ja Määttä vannoi mielessään, että mikäli Möttönen sanoisi sanaakaan, kaveri saisi kaivaa mukinsa pian perseestään.

Kukaan ei kuitenkaan sanonut yhtään mitään, ei Möttönen eivätkä varamiesharjoittelijat. Piste Määtälle. Hän ehkä oli helposti kuohahtava sekä paha suustaan, mutta muuten häntä jos ketä tämän tekstin hahmoista verhosi tietynlainen salaperäisyyden huntu — edes kirjoittaja ei tälläkään hetkellä tiedä Määtän etunimeä, ikää, sukupuolta tai oikeastaan mitään muutakaan, vaikka kyse onkin kokonaan hänen omasta luomuksestaan. Toisin kuin varamies Möttönen sekä kolme harjoittelijaa, ei Määttää ole alkuteoksessa edes mainittu. 

“Ja mikähän vittu tämänkin meta-analyysin tarkoitus oli?”

En tiedä, ficcari myönsi ja nosti kätensä kasvoilleen suojatakseen näköelimiään Määtän lyijykyniltä. Minulla oli aloittaessani niin paljon hienoja pointteja, mutta valitettavasti sivuhahmo vei minua taas kuin pässiä narussa, eikä tässä ole enää järjen hiventäkään.

“Tuskinpa tuo vaaraksi on”, Möttönen totesi lempeästi. “Sattuu sitä paremmissakin piireissä. Jospas te harjoittelijat menisitte vaikka kahville, niin vilkaistaan sen jälkeen seuraavaa keikkaanne; Virtasen Patelta tuli tuossa juuri vähän isompaa missiota, onhan teillä kaikilla passit kunnossa...”

Harjoittelijat tekivät työtä käskettyä ja luikkivat matkoihinsa. Varamies Möttönen nousi pöytänsä äärestä ja tuli Määtän luo, laski kätensä tämän hartialle. Möttösen kädet olivat suuret ja lämpimät, luottamusta herättävät kuten hänen äänensäkin.

“Mitäs siinä kähmit?”
“Yritän vain antaa niin ficcarille kuin lukijoillekin sitä, mitä kuitenkin haluavat.”
“Eli...?”
“Vähän työpaikkaromanssia.”
“Sinä siis teet tämän heidän takiaan, et minun.”
“Noh, älä nyt. Tämä teksti lipsahti raiteiltaan heti, kun sinut oli mainittu, joten varamiehenä koen velvollisuudekseni paikkailla tilannetta”, Möttönen virkkoi. Hänen kätensä kulki varamies Määtän kaulalle. “En tosin ole yllättynyt lainkaan siitä, että näin kävi — tarjoathan sinä OC:na sivuhahmoihin mieltyneille tahoille juuri niitä mahdollisuuksia, joihin he ovat tottuneet tarttumaan. Lisäksi päivän univormusi on hyvin hurmaava.”
“Haista vittu.”
“Vain, jos sinulla on tänään sellainen.”

Määtällä olisi ollut vielä muutama painokas sananen sanottavanaan aiheesta, mutta niitä ei kukaan jaksanut enää kuunnella. Paitsi ehkä Möttönen, mutta hänen kanssaan keskustella nyt saattoi myöhemminkin. Varamies Määttä siis alkoi napittaa vaatteitaan auki, kallisti päätään paljastaakseen kaulansa paremmin varamies Möttöselle, nousi hetken asiaa harkittuaan pöydälle, ja levitti jalkansa — kun nyt kerran tähän ryhdyttiin, niin tehdään sitten kunnolla, perkele.

Varamies Möttönen hymyili juuri sillä petomaisella tavalla, joka oli kokonaan säästetty intiimeihin hetkiin varamies Määtän kanssa, ja kaivoi taskustaan sen punaisen langan, joka oli kadonnut heti tekstin ensimmäisten virkkeiden aikana. Sillä kelpasi sitoa nurisevan kollegan ranteet yhteen, koska loppujen lopuksi sellaisella oli aina enemmän merkitystä kuin wannabe-intellektuelleilla sisällöillä.
sano mua rovastiks

Beyond

  • Kamui
  • ***
  • Viestejä: 1 874
  • op HaX
Vs: VMP — vittu mitä paskaa | parodia, K-11
« Vastaus #1 : 25.02.2015 16:34:27 »
Sanattomaksi vetää! :"D Tämä parodia osui kyllä täysin rare- ja sivuhahmoficcauksen ytimeen! :D

Huutonauroin jo Möttösen sisääntulolle, koska ei jestas, miten ilahduttava toteutus! <3 On jotenkin hirveän hämmentävää nähdä OC:nsa jonkun toisen tekstissä ja vielä riemastuttavampaa tajuta, että se on tismalleen sellainen hyväntuulinen nallekarhu kuin pään sisällä! :"D

Määtän raivostuneisuus siitä, että Möttönen esittäytyy sivuhahmona, on kyllä loistokos aivonnyrjäytys, koska teknisesti ottaenhan Möttönen vaikuttaa ensisilmäyksellä tässä päähahmolta, mutta toisaalta tajuaahan Määttä itsekin myöhemmin, että oikeasti hän on nyt pääosassa. <3 Ja aww, Lari, Kari ja Mari ne pysyvät kivasti sivuhahmoina hyväksyen hiljaisesti kohtalonsa! ;D <3

Repesin ihan täysin Larin huomautukselle ja ficcarin vastaukselle siihen, koska herran jestas, sivuhahmojen lumous tiivistyy nimenomaan siinä, että kukaan ei voi väittää mitään tulkintaa vääräksi, jos sivuhahmo on tarpeeksi sivuhahmo! :D

Lainaus
“Kaikki eivät voi olla väärinymmärrettyjä neroja”, Möttönen lausahti katsoen Määttää merkityksellisesti, suorastaan flirttaillen alta kulmiensa. Määttää ärsytti edelleen helvetisti, mutta oli vaikea väittää vastaan, kun sillä tavalla imarreltiin.

Ei elämä! :"D Tämä Määtän persous kehuille väärinymmärrettynä nerona on kiteyttää jotenkin niin kaiken, että oi voi.. <3 Ja voih, miten kaunis romanssi tässä onkin jo puhkeamassa kukkaan! <3

Lainaus
Ajatusten harhaileminen ei varsinaisesti sopinut Määtän luonteeseen, mutta koska ficeissä kaikkein kylmimmistä, asiallisista ja suoraan sanottuna vittumaisistakin sivuhahmoista pyritään usein tekemään samaistuttavia, inhimillisiä ihmisiä tunteineen ja heikkouksineenkin, niin menköön nyt tämän kerran.

....

Auts! <3 En tiedä, itkeäkö vai nauraako tälle, joten nauran niin, että itken. :D

Itse luennon sisältö oli varsin hykerryttävää seurattavaa, ja kun Möttönen paljastui sen rustanneeksi, putoaminen oli taattua. Hyvä, Möttönen! Alan kyllä epäillä, että Möttönen on sivuhahmona sen verran tehokas, että hänessä on sittenkin vähän päähahmon vikaa - vaikka toisaalta yleensä sivuhahmot ovatkin niitä, jotka tekevät kaiken oikean työn sillä välin, kun päähenkilöt keskittyvät olemaan epätaidokkaita, mutta silti lojaaleja, itseensä (luoja ties mistä syystä) uskovia ja aikamoisia tunareita. :D

Lainaus
“Vai ettei päähenkilöllä voisi olla salaperäisyyteen perustuvaa viehätysvoimaa? Rarempi on parempi ja muuta sen sellaista elitististä paskaa? Kerrohan sitten, oi mystisen upea taustavaikuttaja, mitä vittua tämänkään tekstin lukija tietää minusta? Minua varmaan pitäisi voida lukea kuin avointa lähdekoodia, olenhan sentään näkökulmahahmo.”

Mutta ei se ole sama asia! :"D Koska... Öh.

Lainaus
“Tuskinpa tuo vaaraksi on”, Möttönen totesi lempeästi. “Sattuu sitä paremmissakin piireissä. Jospas te harjoittelijat menisitte vaikka kahville, niin vilkaistaan sen jälkeen seuraavaa keikkaanne; Virtasen Patelta tuli tuossa juuri vähän isompaa missiota, onhan teillä kaikilla passit kunnossa...”

: DDDDDDDD

Ihanaa, että Möttönen muisti, ettei Pauli tahtoo tulla puhutuksi Patena. <3 Ja siis awww, jotenkin ihanasti onnistui tuolla nallekarhumaisella tavallaan rauhoittamaan konfliktitilanteen. Alan fanittaa tämän tekstin myötä Möttöstä ihan kympillä! <3

Kivaa, että loppuun tarjoiltiin Möttösen ja Määtän suhdetta! <3 Olen myös samaa mieltä siitä, että punainen lanka sopii parhaiten nimenomaan varamies Määtän ranteiden ympärillä, koska ah, näiden kahden suhdehan on kuuma. o_O <3

Kiitoksia! <3
Hellät sanat pilaavat ruman maailman,
johon tahdot kuulua ja tappaa Jumalan.

Crescen

  • ***
  • Viestejä: 676
  • looking for a romance
Vs: VMP — vittu mitä paskaa | parodia, K-11
« Vastaus #2 : 25.02.2015 16:47:22 »
Mä en edes tiedä mitä :D  :D nauran niin kippurassa kuin aspan töissä lusmuillessa on korrektia, pelastit just mun päivän tai jotain, sun huumori puree ja perkeleen kovaa ja jos puhelimella kommentointi ei olis näin syvältä niin ihan varmasti näpyttelisin jonkun syväluotaavan kommentin tai vähintäänkin lainaisin joka toisen lauseen tästä käsittämättömän loistavasta tuotoksesta. Mut koska puhelimella kommentointi on edelleen pepusta niin sanon vaan että oot loistava ja 3kiitos <3 tästä on muodostumassa aika lupaava fandom :')
We are what we repeatedly do. Excellence, then, is not an act, but a habit.
- Aristotle

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 864
  • kiero ja sarkastinen
Vs: VMP — vittu mitä paskaa | parodia, K-11
« Vastaus #3 : 27.02.2015 03:28:56 »
Mäkin kerkesin tänne saakka samaan yön naurut. Eiiih! :D <3

Mulla ei ole niin hirveän paljon kokemusta sivuhahmoficcailusta, mutta kyllä tätä lukiessa sai jatkuvasti nyökytellä, että joo, just näin. ;D Niin kuin se, että paha hahmon väittää vastaan tulkinnasta, jos ei ole nähty canonissa kuin pari vilausta koko tyypistä. Alkoi oikeastaan käydä sivuhahmoja sääliksi...

Ja siis ehdottomasti työpaikkaseksi on tärkeää! <3_<3 Loistavasti löytyi lopussa punainen lankakin, jolloin tipahdin ihan lopullisesti, eikä.

Ei tässä mitään järkevää irtoa, mutta tulipa naurettua, tuntui oikein asiaan ytimeen iskevältä parodialta. Kiitoksia. <3
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


tellie

  • ***
  • Viestejä: 1 383
Vs: VMP — vittu mitä paskaa | parodia, K-11
« Vastaus #4 : 30.03.2015 02:14:41 »
Luin ajat sitten, mutta päätin kirjoittaa kommentin sitten, kun olen keksinyt jotain siistiä analyysiä kertojaratkaisusta, koska se on Aivan Vitun Siisti ja sopii tähän tekstiin kuin nenä naamaan. Sittemmin kommentointi jäi, kunnes eräs radio-ohjelma palautti sattuneesta syystä mieleen tekstin otsikon...

Asiaan :D

“Huomentahuomenta vaan kaikille”, varamies Möttönen virkkoi matalalla, luottamusta herättävällä äänellään astuessaan sisään luokkahuoneeseen. “Teille piti tulla tänään vieraileva kouluttaja Sivuhahmoakatemiasta, mutta valitettavasti hänelle sattui pieni haaveri ja hän joutui hankkimaan itselleen sijaisen — minut.”

Heti alusta lujalla otteella :D On vallan osuvaa, että varamiespalvelu luennoi itselleen, koska luennoitsija feidaa ja tilaa varamiehen.

Tuleeko edes yliopisto mieleen. Ei nyt kai sellattiis!

Lainaus
“No entäs minä sitten?” varamiesharjoittelija Mari kysyi jo hivenen ärtyneenä. “Eikö minulle sitten anneta yhtäläistä mahdollisuutta tulla rakastetuksi vain naiseuteni ilmaisevan nimen vuoksi?”
“Voi vittu nyt oikeasti”, varamies Määttä tuhahti ja löi päätään pöydän pintaan. “Samaa paskaa vuodesta toiseen; yrittäisitte nyt saatana keksiä jotain vähän tuoreempia näkökulmia asiaan!”

Hehe jep, sivuhahmon kannattaa ehdottomasti olla mies! Suositamme Marille body swappia jonkun raavaan uroksen kanssa, mutta ei niin raavaan, että PH:n asema vaarantuu. Vaihtoehtoisesti Varamiespalvelun kannattaisi harkita nykyistä sukupuolitetumpaa sisäänottoa asiakastyytyväisyyden nimissä.

Lainaus
Ajatusten harhaileminen ei varsinaisesti sopinut Määtän luonteeseen, mutta koska ficeissä kaikkein kylmimmistä, asiallisista ja suoraan sanottuna vittumaisistakin sivuhahmoista pyritään usein tekemään samaistuttavia, inhimillisiä ihmisiä tunteineen ja heikkouksineenkin, niin menköön nyt tämän kerran.

Lisäksi ajatusten harhaileminen on loistava keino käydä läpi 25-2500 vuoden takaisin lapsuuden tapahtumia niitä lukijalle esitellen. Kaikkihan me ajattelemme mantsantunnilla sitä, kuinka tarhatäti ei suostunut antamaan kahta lasia mansikkamehua ruoan kanssa, vai mitä?

Lainaus
Ennen kuin varamies Möttönen ehti vastata, luokkahuoneen ovi avattiin, ja toimiston sihteerikkö Leila purjehti sisään yhtä huoliteltuna kuin aina ennenkin. Määttä vihasi Leilaa. Tämän tekstin kannalta moinen on tietysti täysin irrelevanttia, mutta koska tarinamme sijoittuu työpaikkaympäristöön, ficcari kokee tarpeelliseksi osoittaa (lähinnä fiktioon perustuvaa) tietämystään työelämästä esittelemällä satunnaisia kollegoita, ja erinäisten jännitteiden maininnalla luodaan illuusiota hahmojen sielunelämään perehtymisestä. Lisäksi kauniita femme fataleita kuuluu inhota. Paitsi tietysti silloin, mikäli näkökulmahahmo on itse sellainen. Määttä ei ollut.

Muistakaamme myös, että femme fatalella on aina jonkinlainen ongelma ja hän on jossain suhteessa kipailijaansa heikommassa asemassa. Mahdollisesti femme fatale on tunteissaan irrationaalinen tiettyä henkilöä kohtaan. Mahdollisesti hän on myynyt sielunsa Saatanalle ja itkee iltaisin itsensä uneen. Mahdollisesti hän ei kestä välttämätöntä häviötään kilpailijalleen ja suuttuu ja/tai raivostuu silmittömästi, jolloin silmät vaan muljuavat ja suusta pursuaa vaahtoa. Siinä menee sen femme fatalen coolius sitten.

Lainaus
Varamies Möttönen hymyili juuri sillä petomaisella tavalla, joka oli kokonaan säästetty intiimeihin hetkiin varamies Määtän kanssa, ja kaivoi taskustaan sen punaisen langan, joka oli kadonnut heti tekstin ensimmäisten virkkeiden aikana. Sillä kelpasi sitoa nurisevan kollegan ranteet yhteen, koska loppujen lopuksi sellaisella oli aina enemmän merkitystä kuin wannabe-intellektuelleilla sisällöillä.

:,D
I am experiencing an unfamiliar sense of motivation.
- Kai, last of the Brunnen-G

Snouk

  • ***
  • Viestejä: 2 007
Vs: VMP — vittu mitä paskaa | parodia, K-11
« Vastaus #5 : 31.08.2015 21:29:55 »
Apua. Luin tän pohjustuksena fikilles "Varo Mieli Puolta" ja oon ihan häkeltynyt. Mulla ei oo koskaan käyny pienessä mielessäkään, että kukaan periaatteessa kirjottais kirjottamisesta. Ja sä oot sen tehnyt. Tää esittää ihan uskomattoman ovelasti kirjottamiseen ja tarinankerrontaan liittyviä pointteja niin, että ne on oikeesti tän tarinan sisältö. Silti tää pysyy fiktiona eikä minään suorana selostuksena kirjottamisesta. Tässä on just sopivassa suhteessa selostamattomia tapahtumia ja sitten diippejä analyyseja osasta niistä. Vautsivau.

Mä en oikeestaan osaa sanoo ees mitään. Huvittaa tämä kohta:
Lainaus
Varamies Möttösellä oli mielessään useitakin mallikkaita esimerkkejä tapauksista, joissa sivuhahmo oli varastanut show’n tai ficcarit muuten vain villiintyneet, mutta koska nyt kyseessä on ainakin periaatteessa originaalifiktio, ei kirjoittaja halua eksyä sivuraiteille maininnoilla lempifandomeistaan.
koska Leilahan esim on tässä aivan selvä sivuhahmo, josta sitten oot ite tosiaan kirjottanu kokonaisen tekstin! Hahaa.

Tällänen teksti on ideana mahtava. Tän vois toteuttaa silti aivan päin helvettiä. Tai sitten tän toteuttaa hyvin - niinkun sä. Ei voi muuta sanoo ku hattuu nostaa.
"Whenever I'm sad, I just stop being sad and be awesome instead!"
-Barney Stinson

Larjus

  • チェリーブロッサム
  • ***
  • Viestejä: 3 928
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: VMP — vittu mitä paskaa | parodia, K-11
« Vastaus #6 : 17.08.2021 14:41:39 »
Täst oon niin varma, että oon lukenut tämän silloin joskus tän julkaisun aikoihin. Nyt sitten luin tän uudestaan ja huomasin, etten ole kommenttia koskaan jättänyt, ajatella, törkeää :D Uus yritys tällee kuus ja puol vuotta myöhemmin 😅

Nää parodiat on kyllä mahtavia (ah, pitihän noi Paten ja Penan ensiseikkailutkin lukea muistin virkistykseksi), ja oon niin iloinen että ne aikoinaan poiki näinkin paljon tekstejä! Tän otsikko on ihan parasta (ja tykkään ihan hirveesti siitä et toi VMP-lyhenne on ollut osana melkee kaikkia näiden otsikoita, vähän eri merkityksillä aina), tykkään suorasta puheesta :D Ja sellaisenaan se sopii tähän tarinaankin mainiosti, koska kyllä tollaiset luennot saakin miettimään, että mitäs paskaa se tämä on :D

Lainaus
Ei sillä ole mitään väliä, ficcari tuumasi näyttönsä takaa ja jatkoi näppäimistönsä nakuttelua. Sinut mainittiin canonissa niin ohimennen, että voin kirjoittaa sinusta ihan mitä lystää, eikä kukaan voi sanoa sen olevan väärin.
Ja just tän takii sivuhahmot on niin parhaita kirjoitettavia :D

Lainaus
Leila toi Möttöselle kahvia ja omenaviinerin. Mitään muuta asiaa hänellä ei sitten ollutkaan. Varamiesharjoittelija Kari tuijotti Leilan keinahtelevaa lantiota tämän poistuessa, ja Määttä pohti, miten pian hänen sopisi vetää Karia turpaan.
Ai kauhee 😂😂 Repeilin tälle pätkälle ihan kunnolla. Sit ku mulla on nyt hyvässä muistissa se, mitä myöhemmin Leilastta kirjoitit, niin aina vain paranee. Tulee mieleen kaikki muinoin lukemani superrandomit huumorificit, joissa meno oli mitä oli. Ja turpaan vaa Karia :D

Lainaus
“Tämän luennon opetukseen.”
“Niin tosiaan, sehän se olikin... Suoraan sanottuna en tiedä sitä itsekään”, Möttönen tunnusti ja katsoi mietteliäänä kaukaisuuteen.
Ihan ku minä sillon ku yritän puhua jotain vähänkään järkevää </3

Lainaus
En tiedä, ficcari myönsi ja nosti kätensä kasvoilleen suojatakseen näköelimiään Määtän lyijykyniltä. Minulla oli aloittaessani niin paljon hienoja pointteja, mutta valitettavasti sivuhahmo vei minua taas kuin pässiä narussa, eikä tässä ole enää järjen hiventäkään.
Tää on kans just niinku minä, rip. Jos erehtyykin jonkin idean saamaan niin kyl se viimestään kirjotusvaiheessa haihtuu jonnekin, kun hahmot ottaa ohjat käsiinsä. Tai sitten töksähtää kaikki pahasti paikalleen.

Lainaus
"Mitäs siinä kähmit?”
“Yritän vain antaa niin ficcarille kuin lukijoillekin sitä, mitä kuitenkin haluavat.”
“Eli...?”
“Vähän työpaikkaromanssia.”
Mä muistelinkin tätä lukiessa, että silloin aikoinaan vähän tuli shipattuakin näitä kahta, ja tämähän selittää senkin ;D Kyllä onkin tuo firma vähän työpaikkaromanssia vailla, siinä missä ficcarit ja lukijatkin :D

Loppu oli kans vielä ihan mainio. Hyvä että se punainen lanka löytyi lopulta, ja tottahan se on, että tuollaiset kuumat hommailut ja panot on lähtökohtaisesti merkityksellisempiä kuin mitkään syvät tai "syvät" analyyisit ;D

Olipa kiva palailla tämän pariin pitkästä aikaa. Tämän tarinan totuudet ei vanhene. Kiittelen!

でもな、俺たちはひとりぼっちじゃない