Kirjoittaja Aihe: Loppu | Hermione | K11  (Luettu 4529 kertaa)

Polexia

  • ***
  • Viestejä: 19
Loppu | Hermione | K11
« : 23.02.2015 20:51:11 »
Ficin nimi: Loppu
Kirjoittaja: Polexia
Ikäraja: K11
Genre: Angst
Varoitukset: Itsetuhoisuus, itsemurhasta puhuminen
Vastuuvapaus: J.K. Rowling omistaa hahmot ja maailman, minä vain vähän leikin niillä.

A/N: Eräällä oppitunnilla päätin kirjoitella vähän tuntemuksiani ylös. Tänään sain (huonon) idean laittaa ne tapahtumaan Hermionelle sekä hieman muutin loppua.


Loppu

Rintaa painaa taas tuttu painontunne. En saa henkeä. Pienet hengenvedot onnistuvat jotenkuten, mutta jos yrittäisin vetää keuhkot täyteen ilmaa, se ei tulisi onnistumaan. En ole edes uskaltanut yrittää. Tuntuu, että pyörtyisin jos niin tekisin. Pyörryttää ihan tarpeeksi jo valmiiksi. Yritän ottaa pulpetista tukea pysyäkseni istualtaan. Mieluiten menisin makaamaan lattialle, mutta se herättäisi aivan liikaa huomiota muissa. Myös jalkani painavat äärettömän paljon. En edes pääsisi nousemaan ylös, vaikka kuinka haluaisin.

Oksettaa. Isken terävät kynteni ranteeseeni kiinni, jotta pysyisin edes jotenkin tässä todellisuudessa. Se auttaa aina hetkeksi, mutta pian taas vajoan pois tästä maailmasta. Ihan kuin olisin unessa. Muut oppilaat valmistelevat vielä liemiään. Onneksi sain omani valmiiksi jo puoli tuntia sitten. Tällä hetkellä en todellakaan kykenisi käsittelemään haisevia ainesosia. Taas oksettaa. Yritän nieleskellä koko ajan, mutta pelkään siitä lähtevän äänen herättävän liikaa huomiota muissa.

Haluan vain kuolla. En tule kestämään tätä elämää. Mitä minusta muka koskaan voisi tulla, jos ahdistun jo oppitunneista näin paljon? Aivan turhaan käytän aikaani opiskeluun. Olen huono. Täysin turha. Toivoton tapaus. Henkeänikään en ole pystynyt riistämään monista yrityksistä huolimatta. Tänään on pakko onnistua.

”Voitte lähteä. Tuokaa liemenne pöydälleni.”

Vihdoin. Nopeasti kuljetan pulloni liemiprofessorille ja lähden kohti tyttöjen vessaa.
« Viimeksi muokattu: 23.02.2015 22:07:02 kirjoittanut Polexia »

Ingrid

  • Ryöväriruhtinatar
  • ***
  • Viestejä: 3 404
Vs: Loppu | Hermione | K11
« Vastaus #1 : 09.03.2015 10:48:19 »
Huomenta kommenttikampanjasta.

Huh, no voihan sitä viikon tällaisellakin ficillä aloittaa - aika raskasta tekstiä näin heti aamuun, mutta yritän nyt kummiskin saada jotain järkevää sanotuksi!

Olet pureutunut hyvin noin syviin tunteisiin ja musta tuntuu pahalta, että author's notessa kerrot kuinka sun täytyy käydä samaisia tunteita läpi. Mielestäni oli hyvä, että sait puettua tunteet sanoiksi ja kirjoitettua ne paperille - toivottavasti se helpotti oloasi! Paha olo puskee kirjoittamasi tekstistä läpi ja kuvailustasi tulee helposti ilmi se, kuinka vahvoja syvään sisimpään ahdetut tunteet oikeasti ovatkaan. Pitkittynyt paha olo näyttää, kuinka kaikki tunteet haluaisivat purkautua kerralla ja vain räjähtää, mutta silti niitä vastaan taistellaan, jotta kukaan ei niitä pääsisi näkemään. Voin aivan hyvin kuvitella, kuinka Hermione on ajautunut kaiken taakkansa keskellä tällaiseen tilanteeseen muttei kuitenkaan ylpeytensä takia uskalla kertoa tunteistaan muille - sehän merkitsisi nöyryyttävää epäonnistumista eikä se ole lainkaan hänen tapaistaan. Epävarma suhtautuminen tulevaisuuteen on myös piirre, jonka pystyn kuvittelemaan hallitsemaan Hermionea, sillä huolestuuhan hän jo seuraavan päivän kotitehtävistäkin!

Olet saanut lyhyeen tekstiin kuvailtua kattavasti niin vahvoja fyysisiä kuin henkisiäkin tunteita. Itsemurha-ajatukset tulivat ehkä vähän kulman takaa, sillä vaikka Hermionen voisikin kuvitella ahdistuksissaan, en näe häntä luovuttajana - pikemminkin olisin odottanut hänen puskevan eteenpäin entistä tehokkaammin tai löytävän jonkinnäköisen keinon päästä irti ahdistuksesta ja masennuksesta. Mutta ei, kuten sanoin, periksi antaminen ja Hermione eivät oikein millään tavoin kulje käsi kädessä pääni sisällä (eivät, vaikka kyseessä olisikin fanfic), joten siinä mielessä minun oli vaikeaa hyväksyä ja eläytyä tarinan loppuun.

Kiitos kuitenkin tästä lukukokemuksesta!

-Luella

Moon dust in your lungs, stars in your eyes,
you are a child of the cosmos, a ruler of the skies.

Fira

  • Vieras
Vs: Loppu | Hermione | K11
« Vastaus #2 : 30.03.2015 16:15:49 »
Täähän oli pysäyttävä ficci! Onko väärin sanoa että tykkäsin? Tykkäsin ainaskin tosta kirjostustyylistä, ja siitä miten toi toivottomuuden tunne tulee esille. Pystyin samastumaan, koska kyllä sitä on itsekin tuntenut joskus tuollaisia tunteita  :'(

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • ***
  • Viestejä: 4 776
  • Not killing people is really hard.
Vs: Loppu | Hermione | K11
« Vastaus #3 : 22.09.2017 12:47:04 »
Huh, tämähän oli aika rankka teksti! Aloin heti miettiä, mikähän tässä on ajanut Hermionen tuohon tilaan - vaikka sanoitkin, että kirjoitit ylös omia tuntemuksiasi ja sitten laitoit ne tapahtumaan Hermionelle, niin ajattelen, että ehkä silti taustalla on jotain. Tuskin Hermione tuollaista ihan noin vaan tuntisi - ehkä et itse ole ajatellut mitä siellä taustalla on tai jos oletkin, et ole halunnut kirjoittaa sitä ylös. Mutta joka tapauksessa tämä teksti sai ajattelemaan niitä taustoja. Kuten Ingridistäkin, minustakin tuntuu vähän pahalta, että joudut käymään läpi tuollaisia tunteita, mutta ehkä tämän tekstin kirjoittaminen on onnistunut helpottamaan niitä. Ja onhan tästä tekstistä jo reippaasti yli kaksi vuotta, ehkä olet päässyt niistä kokonaan ylitsekin :)

Komppaan Ingridiä myös tuossa hienossa kuvailussa niin fyysisten kuin henkistenkin tunteiden suhteen. Tämä oli hyvin todentuntuinen teksti ja ehkä sekin tekee tästä hienon - toisaalta myös vähän surullisen, koska tulee juurikin sellainen olo, että nämä ovat olleet omia tunteitasi, että juuri näin olet itsekin tuntenut.

Minäkin kiitän tästä tekstistä! Siitäkin huolimatta että se oli surullinen ja kovin toivoton, niin pidin siitä ja se oli myös omalla tavallaan hyvin kaunis.
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."