Kirjoittaja Aihe: Puoli vuotta liikaa aikaa, S, raapalesarja, 6/6 VALMIS  (Luettu 2875 kertaa)

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 984
Ficin nimi(sarjan yhteisnimi):Puoli vuotta liikaa aikaa
Kirjoittaja: Omaa tekstiä, minä
Ikäraja: S (ainakin omasta mielestäni)
Varoitukset: Kuolemisen miettiminen

Ensimmäinen kuukausi

Pimeys. Siitä asti kun olin tiennyt kuolevani, se oli kiinnostanut minua. Olin miettinyt sata, ehkä jopa useammankin, vaihtoehdon, sille mitä lopun jälkeen olisi. Olin sisäistänyt kuolemani, ja vaikka kuinka yritinkin, kuoleminen ei häirinnyt minua. Oudolla tavalla jopa odotin sitä. Silti minussa ei ollut tarpeeksi tahtoa tehdä sitä itse. Odottaisin tunnolla jäljellä olevan ajan. Puoli vuotta tuntui vain liian pitkältä ajalta.

Keskustelin usein itseni kanssa kuolemisesta. Olin valmistautunut aivan kaikkeen.

Loppu oli se, joka kiehtoi minua. Se oli tuntematon alue. Ihmisten sanotaan pelkäävän tuntematonta. Minä en pelännyt. Odotin loppua yhtä paljon, kuin muut odottivat syntymäpäiviään. Voi kuinka väärässä lopulta olinkaan kaikesta.
« Viimeksi muokattu: 23.12.2015 14:03:15 kirjoittanut Lyra »

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 999
Vs: Puoli vuotta liikaa aikaa, S, raapalesarja, 1/6
« Vastaus #1 : 01.02.2015 02:44:59 »
Tässä onkin uudenlainen suhtautuminen kuolemaan. Tai ainakin minun lukusektorillani. Samaistuin kertojaan siinä, että itsekin olen leikkinyt kuolemanjälkeisillä ajatuksilla, koska ikuisena mysteerinä se kiehtoo ihmismieltä loputtomasti. Vilkkaalla mielikuvituksella keksii helposti ainakin sata eri variaatiota, mitä lopun jälkeen on vai onko mitään :--D Inhimillinen reaktio olisi, että tuleva kuolema kielletään, työnnetään pois tai pelätään niin, ettei sitä meinaa kestää. Siksi kiinnostuinkin tästä, koska päähenkilön suhtautuminen tulevaan loppuunsa on suoraan sanottuna luonnoton. On helppoa leikkiä ajatuksella kuolemisesta, kun itsellä ei ole mitään hätää, mutta tässä kertojan aika on tosiaan tikittämässä kohti loppuaan, jota hän vielä lukijalle tuntemattomasta syystä odottaa. Sitä alkaa miettiä, että ehkä hän ei olekaan sisäistänyt niin lopullista ajatusta kuin kuolema, oman elämänsä loppua, josta ei pääsekään irti vain lopettamalla ajattelua. Vai voiko tosiaan olla, että kertojan maailmankatsomus on tosiaan niin vinksallaan, että hän oikeasti odottaa kuolemista? Tämä haiskahtaa kyllä vielä joltakin shokkivaiheelta, kun ollaan liian rauhallisia, mutta eipä tiedä, ei. Tykkään tämän ensimmäisen raapaleen monitulkinallisuudesta. Viimeinen lause myös ennustaa, että kertoja havahtuu vielä tästä illuusiosta, että hän muka olisi valmis ja odottaisi uteliain mielin loppua, sillä tuskin kukaan sellaiseen pystyisi kuusi pitkää (tai lyhyttä, kun aika kerta on niin kortilla) kuukautta. Vaikka olisin mielelläni kuullut yhden version siitä, mitä lopun jälkeen tapahtuu, minusta tuntuu, että tämä raapalesarja käsittelee enemmän sitä, mitä tapahtuu ennen ratkaisevaa h-hetkeä. Eikä siinä mitään. On kiinnostavaa tietää, mitä kertojalle on tapahtunut elämässä ja miten kaikki muuttuu puolen vuoden aikana. Tämä herätti kiinnostuksen. Jään seurailemaan :>

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 984
Vs: Puoli vuotta liikaa aikaa, S, raapalesarja, 2/6
« Vastaus #2 : 01.02.2015 14:32:34 »
Summary: Lopulta on pakko ajatella

Toinen kuukausi

Makasin hiljaa paikoillaan. Olin yksin. En ollut sytyttänyt valoja. Oli pimeää.

Kun ei nähnyt ympärilleen, oli helpompi kuvitella lopullista pimeyttä.

Niin. Siihen tulokseen olin tullut. Lopussa oli pimeys. Ei valoa. Vain mustaa.

Liikutin hitaasti varpaitani. Olisiko minulla enää ruumista kuoleman jälkeen? Voisinko enää koskaan liikuttaa varpaitani?

En antanut itselleni lupaa ajatella sitä. Samalla tavalla kuin estin itseäni itkemästä, suljin ajatukset pois ja purin huulta.

Ajatusteni tyyli oli muuttunut kuukaudessa. Tein listaa asioista joita kaipaisin. Ensimmäisenä ei ollut valo. Viihdyin pimeässä. Ensimmäisenä oli punainen, toisena hattara. Muuta en ollut saanut listalleni. En halunnut kaivata asioita täällä.

Suljin silmäni ja kuvittelin nukkuvani.
« Viimeksi muokattu: 27.09.2016 16:46:17 kirjoittanut Lyra »

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 984
Vs: Puoli vuotta liikaa aikaa, S, raapalesarja, 3/6
« Vastaus #3 : 02.02.2015 17:50:46 »
Summary: Sitä sanoo helposti muistavansa kaiken

Kolmas kuukausi/Puolet jäljellä

Ajatukseni olivat kevyitä. Ne tuskin koskettivatkaan pintaa. Olin lopettanut syvällisten asioiden käsittelyn. Jollekin osalle mielestäni se oli liikaa. Aluksi luulin tajunneeni kuoleman kaikki kohdat. Kaikki esteet, jota matkani varrella voisi olla. Sitten tajusin. Olin vasta puolimatkassa. En voisi mitenkään tietää kaikkea.

Tein pitkiä kävelylenkkejä lähimaastoon. Koitin painaa mieleeni jokaisen kannon, kiven, puun ja kaiken mitä ympärilläni oli. Seuraavana päivänä huomasin aina jonkin muuttuneen. Luonto liikkui hitaasti eteenpäin. Sitä oli mahdotonta tallentaa kokonaisuutena. Vain paloja jäi mieleeni.

Katsoin oranssina hohtavaan mereen auringon laskiessa. Tutkin, kuinka ensimmäiset kukat työntyivät ylös maasta.

Kaipaisin tätä kaikkea paljon.

Mutta minä halusin lähteä.

Olin tehnyt valintani.

« Viimeksi muokattu: 23.12.2015 14:04:21 kirjoittanut Lyra »

Fira

  • Vieras
Vs: Puoli vuotta liikaa aikaa, S, raapalesarja, 3/6
« Vastaus #4 : 02.02.2015 18:23:16 »
Tykkäsin noista kaikista, mutta varsinkin tosta vikasta, koska toi loppu on tolleen dramaattinen.
Sä kirjotat tosi kuivailevasti ja varsinkin raapaleissa se on hyvä :)

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 984
Vs: Puoli vuotta liikaa aikaa, S, raapalesarja, 4/6
« Vastaus #5 : 03.02.2015 20:42:02 »
Summary: He eivät ole enää täällä

Neljäs kuukausi

Päivät tuntuivat käyneen hitaammiksi. Aina kun odotti jotain, siinä kävi niin. En uskonut, että sama pätisi kuolemaan. Nähtävästi moni asia elämästä, osoittautui samaksi kuolemassa, tai sen odottamisessa.

”Sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua.” Joku viisas ihminen sanoi joskus niin. Kuolemallekin kaikki oli sallittua. Onko joku joskus muka väittänyt, että kuolema olisi täysin säädyllistä? Ihmisiä kuoli mitä oudoimpiin asioihin. Kuolema oli meille arkipäivää.

Lopetin kävelemisen, kun tajusin, ettei se auttanut. Uudeksi harrastukseksi olin ottanut kuolinilmoitusten tutkimisen. Oli outoa kuinka moni ihminen väitti surevansa, vaikka oikeasti ketään ei kiinnostanut. Ihmiset puhuivat vainajien kunnioittamisesta. Mitä väliä sillä enää oli?

He olivat jo poissa.
« Viimeksi muokattu: 23.12.2015 14:04:38 kirjoittanut Lyra »

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 984
Vs: Puoli vuotta liikaa aikaa, S, raapalesarja, 5/6
« Vastaus #6 : 08.02.2015 20:25:00 »
Viides kuukausi

Ulkona satoi. Aurinko ei ollut paistanut pitkään aikaan.
En osannut ajatella. Ajatukseni, ja aivoni olivat täysin solmussa.
Sadepisaroita putoili maahan tasaiseen tahtiin.
Olin hitaasti vaipunut masennukseen, ympärilläni oli vain harmaata.
Taivas itki. Se kärsi.
Kuolema. Siitä voi puhua kevyesti, mutta sen lopullisuutta ei tajua niin helposti.
Kun sadepisarat ensimmäisen kerran osuivat maahan, olisin halunnut jäädä makaamaan maahan. Olisin halunnut kastua. Tuntea jotakin.
Kun lopulta aivot ymmärsivät sen kaiken, jäi välitilaan. Ei osannut, tai pystynyt ajattelemaan.
Jokin pieni ääni käski minun nousta ylös maasta. Tottelin sitä ääntä.
Sitten lukitsi itsensä ulos.
En jäänyt maahan.

En luovuttanut.
Minulla oli vielä aikaa.

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 984
Vs: Puoli vuotta liikaa aikaa, S, raapalesarja, 6/6 VALMIS
« Vastaus #7 : 08.02.2015 20:36:57 »
Summary:Lopulta me kaikki kuolemme

Viimeinen kuukausi

Mitä lähemmäksi kuolemani tuli, sitä vähemmän halusin sitä ajatella. Jokin näkymätön tiimalasi valutti minun aikaani kohti loppua. Oli parempi olla ajattelematta sellaista. Silti ajatukseni eksyivät siihen yhä uudelleen. Kuka nyt ei ajattelisi kuolemista?

Puoli vuotta oli pitkä aika. Siinä ajassa ehti tapahtua monia asioita. Ensimmäisenä päivänä olin tehnyt listan. Listan asioista joita haluaisin tehdä ennen kuolemaani. En ehtinyt tehdä niistä yhtäkään ennen kuin jo laskin päiviä.

Ironista oli, että kun minulle oli kerrottu, että kuolen, olin halunnut kuolla. Olin odottanut innolla, että minulle tuntematon mysteeri olisi ratkennut.

Olin silti vielä liian tiukasti kahlittu kiinni maahan. Ja muistoihin.

En halunnut kuolla.

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 520
  • 707
Vs: Puoli vuotta liikaa aikaa, S, raapalesarja, 6/6 VALMIS
« Vastaus #8 : 28.12.2015 11:08:32 »
Mä oon lukenut tän itseasiassa aiemminkin, mutta Kommenttikampanja vasta potki kommentoimaan.

Tämän aihe on mielenkiintoinen. Yleensä kuolemaa pohtivat tekstit joita oon lukenut on jotenkin viitannut itsetuhoisuuteen, mutta tässä asia on toisin ja se tuotiin jo heti alussa esille. Musta se on ehdottomasta hyvä ja uusi näkökulma, johon ei ihan joka kerta törmääkään. Pidin myös siitä, että päähenkilöstä ei kerrottu paljoakaan, vain ajatuksista.

Otsikko oli kanssa kiva ja miten raapaleet oli jaoteltu kuukausiksi. Se oli jännää lukea, miten mieli muuttui eri kuukausina lopun lähestyessä. Kuinka asian on hyväksynyt, mutta ei sitten kuitenkaan. Tämä eteni yllättävän rauhalliseen tahtiin, vaikka tässä oli kuukauden aika hyppyjä, kun raapaleet kertoivat lähinnä yhdestä kohtauksesta - toki kuvaten koko kuukautta. Olit saanut raapalemittaan paljon mahtumaan asiaa ja ajatuksia. Erityisesti luonnon muuttumisesta pidin ja miten niitä asioita halutaan painaa mieleen, mutta se on mahdotonta.

Se mua jäi hieman häiritsemään, mikä päähenkilöä oikein vaivasi. Heti tehtiin selväksi, että päähenkilö tulee kuolemaan ja siitä tuli ajatus sairaudesta, joka on ainoa looginen selitys. Päähenkilö kuitenkin lenkkeili eikä mistään sairauden merkeistä puhuttu missään vaiheessa. Luultavasti asiat kuitenkin olivat huonosti, koska kuolemaaan oli vain puoli vuotta aikaa. En tosin ole pahemmin perehtynyt kuolemantauteihin, mutta siihen olisin kaivannut jonkunlaista selitystä.

Mutta kokonaisuutena tykkäsin tästä, joten kiitän tästä ja terveiset sieltä Kommenttikampanjasta! o/


“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.
But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Fira

  • Vieras
Vs: Puoli vuotta liikaa aikaa, S, raapalesarja, 6/6 VALMIS
« Vastaus #9 : 20.09.2016 15:57:44 »
Voi aikas surullinen lopetus tavallaan :( Vaikka raapaleeseen ei kauhesti mahdukaan, olet saanut hienosti mahdutettua vaikka mitä.