Vapaa keskustelu > Saivartelija

Sherlock Holmes (kirjat, elokuvat, tv-sarjat yms.)

<< < (2/18) > >>

Sisilja:
Musta tuntuu, että täällä kaivataan rakkautta Sherlockin kolmoskautta kohtaan! Se on edelleen mun suosikkini tähän asti, ja siinä missä ymmärrän, että toiset ovat tuohtuneina tunteneet sarjan muuttuneen liikaa ja väärään suuntaan (terveisiä sille anonyymille, joka kirjoitti Helsingin yliopiston naisten vessan oveen "Sherlockin kolmoskausi on paskaa" oman fanikirjoitukseni alle! Muistan sua iltarukouksissani, toivottavasti sullakin on vielä joskus taas kivaa), mä toivotin/toivotan muutoksen tervetulleeksi. Musta on mielenkiintoista, että kokeillaan uusia sävyjä. Uusia ratkaisuja. Ja ihmissuhteet on mitä innoittavinta pelikenttää. Ehkäpä juuri siksi The Sign of Three on lempijaksoni. Sherlock ei ole, kuluneesti ja useasti sanottuna, etsivä- tai rikossarja, se on sarja etsivästä. Ihmisestä. Ja miten ihmisestä voi kertoa ilman ihmissuhteita? En välitä niinkään juonenaukoista tai löyhistä motiiveista niin kauan kun viihdyn tämän sarjan parissa. Ja mähän viihdyn.

Niin. Kaiken tämän innon keskellä mä olen kuitenkin aika kriittinen. Oon yrittänyt antaa Elementarylle jo ties kuinka mahdollisuutta, mutta se ei vain kolahda. Oon yrittänyt lukea alkuperäisteoksia, lähinnä novelleja, mutta en pääse puusta pitkään. Kaikki tuntuu... väärältä BBC:n sarjaan verrattuna. Tai jos ei väärältä niin laimealta. Ehkä se on jonkin sortin sokeaa fanaattisuutta sekin. Olen kuitenkin tykännyt Guy Ritchien Sherlock Holmes -leffoista, tosin en yhtään niin paljon siitä ensimmäisestä kuin The Game of Shadowsista. Odotan myös innolla Mr. Holmes -leffaa, josta mulla on tosi positiiviset ennakko-odotukset. Lähinnä luultavasti Ian McKellenin vuoksi, mutta onko se sitten muka huono syy? ;D

Mikä ihaninta, Sherlock on saanut mut tutkimaan ylipäätään brittiläisiä rikosdraamasarjoja ja ihastumaan niihin yksi toisensa perään. Tällä hetkellä vahtausvuorossa on George Gently, ja vaikka se kaveri onkin kovin yrmy Endeavourin ja Lewisin rinnalla, kyllä sitäkin katsoo. Jotenkin Sherlock, vaikka onnistuikin työntämään mua kauemmas muista adaptaatioista, on saanut mut ihastumaan brittitovereihinsa, enkä valita yhtään. 

Hallahäive:
Tunnustaudun Sisin mukaan kolmoskauden rakastajiin! Pitäisikin taas jossain vaiheessa katsoa se uudestaan. Mun mielestäni kaudella tapahtunut hahmokehitys oli erinomaista ja sitä oli viihdyttävä seurata. Sherlockin tunteisiin keskitytään enemmän siinä missä aiemmat kaudet tietyllä tapaa olivat vähän enemmän Johnin näkökulmaa mukailevia. Mielenpalatsi-kohtauksista pidin järkyttävästi (myös siitä täällä kammoksutusta Jimin laulukohtauksesta, voi että kuinka sydämeni hyppäsi Sherlockin herätessä henkiin sen lauseen jälkeen...) The Sign of Threen loppu kirveli sydänjuuria myöten (bestmanin puhe oli loistava) ja His Last Vow:sta voisin puhua pulputtaa vaikka millä mitalla.

Pidin myös hurjasti siitä, miten paljon ruutuaikaa Mycroftin ja Sherlockin suhde/perhe sai. Koska... ne on hurmaavia. Kolmoskauteen liittyviä metoja on myös tullut luettua paljon.

Mun ei selvästi tähän aikaan pitäisi enää kommentoida mitään minnekään, koska kadotin täysin ajatukseni, mutta taisin vain haluta sanoa, että Sisi ei ole ainoa, joka on ihastunut kolmoskauteen.

Sisilja:
Holmesin perhe! Toivon ihan hirveästi, että niitä vanhempia näkisi vielä tulevallakin kaudella (koska Cumberbatchit...). Kolmoskauden jälkeen on ollut vähän hullunkurista lukea sitä aiemmin kirjoitettuja ficcejä, joissa Mycroftilla ja Sherlockilla on lähes poikkeuksetta ollut ankea lapsuus. Oi kuinka ihanan väärässä sitä voikaan olla.

Niin ja siis se His Last Vown mielenpalatsikohtaus on hienoimpia spektaakkeleja, joita oon ikinä nähnyt. Se on ihan älyttömän intensiivinen ja vangitseva ja... voi jestas.

Marysta mulla on nykyään tosi tosi ristiriitaiset fiilikset. Pidin siitä hahmosta heti kolmoskauden jälkeen, mutta mitä enemmän aikaa kuluu, sitä negatiivisemmaksi sitä kohtaan tuun. Siinä on niin paljon kerroksia ja meille näytetään vain osa. Myös ficit tekee ihmeitä hahmokäsityksille, niin hyvässä kuin pahassakin. Oi, taas iskee nostalgia kun miettii, kuinka kylmäksi ja viileäksi ja cooliksi (kuinka monta kertaa voin käyttää samaa luonnehdintaa?) ja kaikin puolin ylivertaiseksi olennoksi Sherlock ennen kuvattiin, kun taas nykyään ficit tuntuu keskittyvän siihen, kuinka rikkinäinen hahmo Sherlock onkaan. Ah, kehitys.

Hallahäive:
Puolet headcanoneistani murskaantui sillä sekunnilla kun herra ja rouva Holmes (jotka tulevat itselleni aina olemaan Siger ja Violet, vaikka canon joskus vielä muuta kehtaisi väittää) tulivat ruudulle. Osin jo siksi, että kuten monet muut, oletin Daddyn olevan kuollut jo aikaa sitten. Ajattelin Mummyn usein vähän hauraampana kuin hän sitten oikeasti oli (ja oi että, Wanda on loistava). Mutta yllätys oli positiivinen. Nyt sitten vähän jännittää, että onko vielä joskus luvassa kolmas sisarus sen Mycroftin "you know what happened to the other one" replan vuoksi (mielestäni Mark Gatiss tämän ehti tosin jo kumota jokin aika sitten, mutta hey, sometimes writers lie). Itse tavallaan toivon, ettei tulisi. Voisi toki olla hurjan mielenkiintoista jos Sherrinford, or whatever ilmestyisi, mutta tavallaan olisi vaan outoa jos jostain puskasta äkkiä putkahtaisi esiin kolmas lapsonen.

Sherlock ja Mycroft yhdessä päättelemässä ja pelaamassa taas sopi kaikkiin headcanoneihini ja suurinpiirtein itkin onnenkyyneliä. Täytyy myös sanoa, että Sherlockin repla "He is different, why should he care, why should anyone care" (tai ainakin sinnepäin, nyt ei aivot toimi) iski jonnekin syvälle.

Redbeard oli mielenkiintoinen lisä Sherlockin hahmoon. Loppujen lopuksi me emme tiedä kamalan paljoa hahmojen lapsuudesta, joten oli mielenkiintoista kuulla Sherlockin kenties ensimmäisestä ystävästä. Odottelen mielenkiinnolla jos näkisimme vielä joskus Victor Trevorin (ACD Holmesin yliopistoaikaisen ystävän).

Ja sitten se, kuinka Mycroft sanoo, ettei ole yksinäinen. Mutta loppujen lopuksi hän kuitenkin on. Mycroftilla ei ole samanlaisia ystäviä kuin Sherlockilla. Hän päästää hyvin harvat lähelleen ja pikkuveli on kaikki kaikessa mikä tekee HLV:n lopusta entistäkin sydäntäsärkevämmän. (Uu ja tuli mieleen että mä niin tiesin että Mycroft tiesi Sherlockin olevan elossa <3 Mun pojat <3)

Olen Sisiljan kanssa yhtä mieltä siitä, että ficit vaikuttavat hahmokäsityksiin ja saavat miettimään/kyseenalaistamaan tiettyjä juttuja.

Itse tätä nykyä olen myös aika negatiivinen Maryn suhteen, lähinnä odotan että vauva ja hän poistuvat näyttämöltä suhteellisen pian. Mutta silloin kun kolmoskausi oli tuoreempi pidin hahmosta enemmän. Mitä enemmän hänen käytöstään miettii, sitä vähemmän valitettavasti hänestä pidän.

Suokaa anteeksi pälpätys, Holmesin pojat saa mussa aikaan liikaa feelsejä.

Funtion:

--- Lainaus käyttäjältä: Sisilja - 27.01.2015 00:25:12 ---Marysta mulla on nykyään tosi tosi ristiriitaiset fiilikset. Pidin siitä hahmosta heti kolmoskauden jälkeen, mutta mitä enemmän aikaa kuluu, sitä negatiivisemmaksi sitä kohtaan tuun. Siinä on niin paljon kerroksia ja meille näytetään vain osa. Myös ficit tekee ihmeitä hahmokäsityksille, niin hyvässä kuin pahassakin.
--- Lainaus päättyy ---


--- Lainaus käyttäjältä: Hallahäive - 27.01.2015 00:48:49 ---Itse tätä nykyä olen myös aika negatiivinen Maryn suhteen, lähinnä odotan että vauva ja hän poistuvat näyttämöltä suhteellisen pian. Mutta silloin kun kolmoskausi oli tuoreempi pidin hahmosta enemmän. Mitä enemmän hänen käytöstään miettii, sitä vähemmän valitettavasti hänestä pidän.
--- Lainaus päättyy ---

En oo koskaan saanut tilaisuutta jutella tästä aiheesta ja siks haluaisinkin kuulla perusteluja tälle Mary-negatiivisuudelle mikäli haluatte keskustella tästä. Ootteko te negatiivisia sen takia, koska se ampui Sherlockia? Vai sen vuoks, että se valehteli Johnille, salasi menneisyytensä? Vai jostain ihan muusta syystä jota mä en tiedä enkä muista koska siiton yli vuosi kun katsoin 3. kauden?

Inhoamani Martin Freeman totes joku aika sitten jotain todella fiksua:

“I don’t think she is evil and I don’t think she is a beast. She has had a job [a]nd she’s done beastly things, but so has most of the people in Sherlock. I mean John Watson would have killed people, that’s not a great thing. [H]e’s a soldier and everyone in Sherlock would have killed people, It’s just that she’s done it more and better than them."

Me ei tiedetä mitään Maryn menneisyydestä sen lisäks, et se oli salamurhaaja ja työskenteli CIA:lle. Ei kuulosta kauheen pahalta, right? Ei ainakaan siihen verrattuna, että John oli sotilaslääkäri joka omien sanojensa mukaan "tappoi ihmisiä huonoina päivinään" vaikka sotilaslääkäri on nimenomaan LÄÄKÄRI jonka tarkoituksena ei ole mennä ampumaan vihollisia vaan auttamaan haavoittuneita. Mut ei. Tämä John Watson nimenomaan halusi sotimaan ja kaipasi sotatannerta Lontooseen palattuaan. Sherlock ei yhtään sen parempi; Magnussen ehkä oli ensimmäinen ihminen jonka se tappoi mut Sherlock on kiduttanut ihmistä (heitti miehen toisesta kerroksesta alas roskiksiin niin monta kertaa et meni sekaisin laskuissa), huumannut Johnin ("ai niin laitoin sun kahviis huumetta jotta voisin käyttää sua koekaniina epäilysteni kumoamiseksi/vahvistamiseksi"), valehdellut ihmisille toistuvasti omien etujensa ajamiseksi (Reichenbach, anyone?) ja aiheuttanut sellaista mielenterveydellistä vahinkoa et John joutui takaisin terapiaan...  jne.... tää lista on loputon. Tässä siis meillä on sarjan päähenkilöt, kaksi miespuolista hyvistä, joita tää fandom rakastaa. Sitten meillon Mary. Naispuolinen hyvis jonka hyvyyttä on alettu kyseenalaistamaan hänen menneisyytensä vuoksi.

Miksi Mary on ainoa, jonka hyvyyttä kyseenalaistetaan? Toistaiseks oon nähnyt Sherlockin viat kuitattavan sillä et se on "kusipää", "kone", "Sherlock". Toistaiseks en oo nähnyt kenenkään sanovan mitään pahaa Johnista mikä on varmaan huolestuttavinta. Toistaiseks en oo nähnyt kenenkään kuittaavan Maryn vikoja yhtään millään mikä on täysin oikein, koska ei niitä tulekaan kuitata tai unohtaa. Mary teki virheitä menneisyydessään ja se jatkoi niiden virheiden tekemistä vielä naimisiin mentyäänkin. Se olis voinut kertoa Sherlockille ja Johnille Magnussenista ja ne olis voinut yhdessä keksiä suunnitelman Magnussenin pysäyttämiseksi. Mutta Mary ei tehnyt niin, koska se ajatteli et tilanne on hallinnassa ja se pystyy hoitamaan Magnussenin yksinkin, onhan se sentään entinen palkkamurhaaja. Ja kaikki oliskin mennyt suunnitelmien mukaan, ellei Sherlock olis tullut sotkemaan tilannetta. Mary panikoi. Sherlock, rakastamansa miehen paras ystävä ja bestman, tuli paikan päälle vaikka Maryn tarkoituksena oli salata kaikki menneisyydestään. Mun näkemykseni on et Mary oli siinä kohtauksessa jonkinlaisessa adrenaliinihuumassa, vähän samantapaisessa kuin Sherlock ja John on roistoja jahdatessaan, sillä hänen käyttäytyminen oli ihan erilaista. Sen kohtauksen Mary oli nimenomaan palkkamurhaaja Mary, joka oli valmis hankkiutumaan eroon kaikista hänen tielleen tulevista esteistä. Totta kai hän oli psyykannut itsensä siihen hetkeen; hän ei ollut tappanut vuosiin ketään (päinvastoin; hänhän työskenteli sairaanhoitajana) ja hänen piti palauttaa mieleen oppinsa. Kun Mary lähti Magnussenin luokse, hän oli sellaisessa mielentilassa et hän aikoo tappaa miehen sinä iltana.

Tämä ei oikeuta Maryn tekoa vaan pikemminkin aukaisee syitä siihen miksi hän teki virheen. Sherlockin ampumisen jälkeen Mary "vapautui" siitä mielentilasta ja muuttui erilaiseksi ja soitti ambulanssin Sherlockille. Hän katui tekoaan välittömästi. Tän kohtauksen jälkeen hän oli tietty paniikissa, koska nyt Sherlock tiesi totuuden ja oli vain ajan kysymys kunnes John saisi tietää. Jälleen Mary teki virheen. Hän valmistautui tappaamaan Sherlockin jotta totuus kuolisi hänen mukanaan ja he, John ja Mary, voisivat palata normaaliin elämään, siihen minkä he jakoivat kun Sherlock oli "kuollut". Mut Sherlock huijasikin Marya ja pakotti hänet kertomaan totuuden Johnille. Sen jälkeen kaikki tuho oli tapahtunut eikä Mary voinut kuin hyväksyä sen. Marylle ei tullut enää mieleenkään tappaa Sherlockia, miksi tulisikaan, kun Mary ja Sherlock pitävät toisistaan ja tulevat hyvin toimeen keskenään? Totuuskin oli jo kerrottu, joten sitäkään ei enää tarvinnut salata.

Oonko mä missannut jotain äärimmäisen tärkeää, kun en ymmärrä mistä tää Mary-negatiivisuus kumpuaa? Tai no ymmärrän, mahdollisesti, on siihen yks selitys mut en mee siihen ihan vielä. Oon tässä viestissä osoitellut vain hyvisten negatiivisia piirteitä ja tekoja, mut en oo sanonut sanaakaan pahiksista. Jim Moriarty on yks rakastetuimpia hahmoja tässä fandomissa vaikka se on konsultoiva rikollinen. Mary on yks vihatuimpia hahmoja tässä fandomissa koska se on entinen palkkamurhaaja ja ampui Sherlockia. Mistä tää johtuu? Siitä et Jim on ollut alusta saakka pahis ja siks kaikki odottaa siltä pahoja tekoja? Miksei tää toimi toistepäin? John ja Sherlock ovat olleet alusta saakka hyvisten puolella, mut saavat kuitenkin käyttäytyä pahisten tavoin ilman et kukaan vihaa niitä. Irene puolestaan ajaa vain omia etujaan, ja oon nähnyt monien Mary-negatiivisten pitävän hänestä ja sellasten jotka uskoo et Johnlockista tulee canonia suorastaan vihaavan häntä (en sano et näillä asioilla on yhteys mut näillä asioilla on yhteys. Pari viikkoa sitten löysin naurettavan postauksen tumblrista nimeltä How we know Sherlock wasn’t attracted to Irene. Älkää lukeko ellette halua tulla todella vihaisiksi ja hakata päätänne seinään. Henkilökohtaisesti haluaisin tuhota koko tuon blogin koska noi jutut eivät ole päätelmiä vaan fanfictionia).

Ok, mikä siis on se yks selitys tälle kaikelle Mary-negatiivisuudelle?

The same reason every other female character ever is hated

En yritä tällä viestillä sanoa, ettei Marya saisi inhota --- totta kai sitä saa, ketä tahansa hahmoa saa inhota! Mut tää fandom on täynnä negatiivisia puheita ja "päätelmiä" Marysta ja se näkyy ihan kaikkialla; tumblrissa, fanfictioneissa, fanarteissa, metapostauksissa, analyyseissa. On paljon helpompaa mennä yleisen mielipiteen mukaan kuin uida vastavirtaan. On myös houkuttelevaa uskoa siihen yleiseen mielipiteeseen, kun sitä puoltavia perusteluja on kaikkialla kun taas kukaan tai vain aniharva yrittää vakuuttaa päinvastaista (eikä usein tule kuulluksi koska enemmistö puhuu vähemmistön suulla). Edelleen tahtoisin kuulla teidän ajatuksia Marysta ja siitä miks ootte niin negatiivisia sen suhteen. Mä puhuin tässä viestissä vain noista kahdesta syystä (menneisyyden salaaminen ja Sherlockin ampuminen) koska niihin mä oon useimmiten törmännyt Mary-negatiivisuuden yhteydessä. Mikäli on muitakin syitä hänen inhoamiselleen, valaiskaa mua. :)

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu