Kirjoittaja Aihe: Kapteeni Amerikka: Joulu vuosia myöhemmin, k-11, Steve/Bucky (Joulukalenteri 25/25)  (Luettu 8736 kertaa)

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun
Merkurius: Kiitoksia taasen! ;D Itse en ollut edes ajatellut tuota Amerikan monivivahteisuutta... Luonnollisesti tuossa puhutaan USA:sta, enkä taida lähteä tarkentamaan tekstiä sen enempää. Hyvä kuitenkin kun mainitsit asiasta! :D Ja olen joo vakuuttunut siitä, että pojilla on kotonaan hieno parkettilattia. Jotenkin alitajuisesti olen ajatellut kodin olevan se sama rakennus, jossa Steve asui Winter Soldierissa. Hieno luukkuhan se näytti olevan. :D



13




”Annatko jauhoja?” Bucky pyysi havaitessaan piparkakkutaikinan jäävän kiinni puiseen kaulimeen. Steve ojensi puolityhjää pussia ja jatkoi taikinan työstämistä. Näytti uhkaavasti siltä, että he saisivat syödä pipareita vielä seuraavankin vuoden puolella.

”Hauskaa, että päätit auttaa minua.”

”Tietysti. Minä satun pitämään piparkakuista”, Bucky sanoi ja työsti taikinanpalansa ohueksi matoksi pöydälle. ”Näistä tulee kulmikkaita”, tummatukka tuumasi tarttuen timantinmuotoiseen muottiin.

Piparkakkujen leipominen oli aina ollut yksi joulun kohokohdista Stevelle. Hän oli saanut Pepperiltä tämän isoäidin käyttämän reseptin ja laittanut reseptin jääkaapin oveen vilkaisten sitä aina välillä. Sinä päivänä iskenyt inspiraatio oli saanut hänet pukemaan raidallisen esiliinan ylleen ja tarttumaan kaulimeen. Buckyn palatessa lenkiltä Steve oli kuvitellut tämän siirtyvän suihkun jälkeen lukemaan tai katsomaan televisiota, mutta ilokseen hän oli saanut tummatukasta seuraa.

”Valmista”, Bucky tokaisi ja pyyhkäisi jauhoiset kätensä tummanvihreään esiliinaansa. ”Onko vapaata uunipeltiä?”

”Pian on”, Steve sanoi ja otti paistuneet leivonnaiset uunista. Piparkakut olivat kauniin kullanruskeita ja tuoksuivat ihanan jouluiselle.

”Varo, pelti on sitten kuuma.”

”Varon”, hän sai vastaukseksi. Steve siirsi valmistuneet piparit liinan päälle jäähtymään, ennen kuin siirtäisi ne suureen lasipurkkiin, ja Bucky puolestaan laski timantinmuotoiset taikinapalat leivinpaperille. ”Paljonko tuosta tulee?”

”Luultavasti puolitoista pellillistä”, Steve arvioi laskiessaan suuren taikinakimpaleen puiselle leivonta-alustalle. ”Kaulinko minä?”

”Siitä vain”, tummatukka nyökkäsi.

Tuossa tuokiossa Steve oli saanut taikinan valmiiksi. ”Haluatko tulla leikkaamaan?” hän kysyi kääntyessään tummatukkaa kohti. ”Hei, Buck!”

”Mitä?” tämä sanoi piparkakkua rouskuttaen. ”En voinut vastustaa.”

”Anna minullekin yksi.”

Steven teki mieli sulkea silmänsä haukattuaan piparkakkua. Uskomatonta, miten niin pieni asia kykeni tuomaan niin monia lämpimiä muistoja mieleen. Hänen suupieliinsä kohosi hymy, joka ei haihtunut koko iltana.


"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun
14




”Minä sitten pidän näistä elokuvista”, Steve totesi ääneen, kun Jedin paluun viimeinen kohtaus kääntyi lopputeksteihin mahtipontisen musiikin soidessa. Se oli hänelle kolmas kerta, kun hän oli katsonut vanhan trilogian. Kerran yksin, kerran muiden Kostajien kanssa ja sillä kerralla hän oli päättänyt esitellä kyseisen mestariteoksen Buckylle.

”Tämä oli kokonaisuutena loistava, pakko myöntää”, tummatukka kommentoi vastaukseksi. ”Vaikkakin loppu oli vähän antikliimaksinen.”

”Että mitä?” Kapteeni tuhahti kulmiaan kurtistaen.

”He ovat juuri pelastaneet koko galaksin ja päätyivät juhlimaan sitä metsään teddykarhujen kanssa?” Bucky esitti.

”Ne ovat ewokeja”, Steve huomautti tarpeettomasti. ”Minusta kohtaus taas on mukavan rauhallinen ja koskettava. Sitä paitsi eivät sankarit aina tarvitse suuria fanfaaritilaisuuksia.”

”Sellainen olisi kyllä odotettavaa.”

”New Yorkin hyökkäyksen jälkeen me menimme Kostajien kanssa syömään shawarmaa”, Steve tuumasi pieni hymy kasvoillaan. ”Se niistä juhlallisuuksista.”

”Säälittävää”, Bucky virnisti ja katsoi äkkinäisesti hänen ohitseen ikkunaan huomaten selkeästi jotain kummallista. ”Katso, Steve!”

Hetken ajan hän kuvitteli Buckyn nähneen jotain perin epäilyttävää, mutta sitten hänelle valkeni. Ulkona satoi lunta kevyesti leijaillen. Ensilumi oli sadellut marraskuun puolella, mutta sen sulamisen jälkeen taivaalta oli tippunut lähinnä pelkkää räntää. Olisi siis voinut sanoa, että näky oli suorastaan ihmeellinen.

Bucky nousi sohvalta ja avasi parvekkeelle johtavan oven. Steve sulki television ja seurasi perässä nähdäkseen lumisateen kunnolla. ”Melkein pelikortin kokoisia hiutaleita”, Kapteeni tuumasi ohimennen.

”Oli jo aikakin”, Bucky hymähti ja pyyhkäisi kämmenellään kaiteelle kertyneen valkoisen kerroksen. Tummatukka loi katseen kirkkaalle yötaivaalle, jota vasten hiutaleet loivat hienon kontrastin. Vanhasta tottumuksesta hän avasi suunsa ja pyydysti lunta kielelleen. Tavassa oli jotain niin lapsekkaan nostalgista, ettei hän ollut koskaan päässyt siitä eroon.


« Viimeksi muokattu: 16.12.2014 01:19:39 kirjoittanut Ayudara »
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun
15




Bucky naksautti sormiaan toimeliaana ja otti pienestä joulukorttipinosta päällimmäisen. He olivat Steven kanssa saaneet muutamassa viikossa lähemmäs kaksikymmentä joulutervehdystä ystäviltä ja tutuilta. Oli pelkästään oikeus ja kohtuus lähettää sellainen vastavuoroisesti takaisin. Lisäksi Steve oli kerännyt pienen listan niistä henkilöistä ja osoitteista, joille halusi joka tapauksessa lähettää joulukortin sinä vuonna.

”Miten osoitteiden kanssa tehdään?” Bucky kysyi silmäillessään iloisen kirjavia joulukortteja. ”Onko sinulla ne ylhäällä jossain?”

”Jos ei ole, keksin jonkun muun keinon viedä ne perille”, Steve sanoi ja laski pöydälle heidän eteensä pienen muistikirjansa, johon tämä oli raapustellut asioita laidasta laitaan; muun muassa puhelinnumeroita, osoitteita ja ruokareseptejä. Sen lisäksi Steve oli kehitellyt listauksen nykyajan populaarikulttuurin suosituista ilmiöistä, joihin tämän oli joskus lähitulevaisuudessa tarkoitus perehtyä. Bucky oli kopioinut idean ja koostanut oman luettelonsa, vaikkakin se taisi olla sillä hetkellä kateissa.

”Jos minä kirjoitan osoitteet ja sinä tervehdykset?” Kapteeni ehdotti.

”Miten vain, se hoituu massatuotantona”, tummatukka virnisti tarttuessaan kuulakärkikynään. Tuskin korttien saajat keskenään vertailisivat, millaisia sanamuotoja kussakin oli käytetty.

”Yritä keksiä edes jotain omaperäistä.”

”Voin laittaa jokaiseen ’Mureat terveiset Stevieltä ja Bucksterilta’.”

”Älä, luoja paratkoon”, Steve tyrskähti ja melkein kirjoitti väärin valkoiseen kuoreen.

”Entä Steven R. ja James B.?” hän jatkoi hilpeänä.

Steve kurtisti kulmiaan. ”Tulee mieleen hääkutsu tai jotain.”

”Kai muuten tiesit, että Tony on antanut meille yhteisen lempinimen?” Bucky sanoi asian juolahtaessa äkisti hänen mieleensä.

”Hänen lempinimimaniansa menee minulta enemmän tai vähemmän ohi korvien”, Steve naurahti olankohautuksella. ”Mikä se sitten on?”

”Starbucks”, tummatukka sanoi virnistäen.

”Niinpä tietysti”, Steve naurahti ja laittoi valmiit kirjekuoret yhteen pinoon. ”Itse asiassa se kuulostaa aika loistavalta.”

"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun
16




”Vau, joku on todella nähnyt vaivaa.”

Natashan punatuilla huulilla kävi hilpeä hymy, kun hän näki Steven ja Buckyn asunnon joulukoristelut.

”Niiden kanssa ei kauaa nokka tuhissut”, Bucky kommentoi ja otti vastaan naisen ojentaman viinipullon.

”Tämä kaikki saa minut melkein häpeämään omaa koristeluani. Ei sillä, että olisin panostanut”, Natasha totesi olankohautuksella.

”Missä sinä muuten edes asut? Emme ole kai koskaan puhuneet siitä”, Steve sanoi kurkistaessaan keittiön puolelta eteiseen.

”Siellä ja täällä”, nainen antoi huolettoman ympäripyöreän vastauksen.

”Pyörit Clintin luona?” Kapteeni jatkoi virnistäen.

Natasha sanoi viekkaasti suupielestään jotain venäjäksi, jonka tietysti vain hän ja Bucky ymmärsivät. Se oli yksi kliseisimmistä tavoista kiusoitella Steveä.

”No mitä?” tämä penäsi, kun Bucky virnisti Natashan kommentille.

”Sitä että liika uteliaisuus voi kuulemma johtaa ongelmiin”, tummatukka tulkkasi.

”Täällä on muuten vielä yksi.” Natasha huomasi keskikokoisen pahvilaatikon sohvapöydän alatasolla. ”Päätyvätkö nämäkin jonnekin?”

”Löysin tuon toissapäivänä”, Steve sanoi ilmaantuessaan olohuoneen puolelle. ”En ole kyllä varma, mitä siinä on.”

Natasha hivutti laatikon kannen auki ja löysi parin pienen pöytäliinan lisäksi muutaman tonttuhahmon ja muovisia mistelinoksia. ”Katsos vain.”

”Kaikenlaista kiehtovaa”, Bucky kommentoi kuulostamatta kovin yllättyneeltä. Natasha poimi mistelinoksan käteensä ja käänteli sitä hymy huulillaan.

”Olin jo unohtanut omistavani tuollaisia”, Steve tuumasi.

”Meidän täytyy ilman muuta laittaa näitä esille”, Natasha virkkoi ja keräsi pari oksaa lisää.

Tuossa tuokiossa he olivat ripustaneet muutamia misteleitä asunnon oviaukkoihin. ”Pitää varoa, missä liikkuu mihinkin aikaan, ettei joudu perinteen uhriksi”, Bucky heitti tiiraillessaan yläpuolellaan killuvaa viritelmää ja sai toiset nauramaan.

”Naulan kantaan”, Natasha totesi ja tarttui miehiä kädestä antaen sympaattisen suukon ensin Steven ja sitten Buckyn poskelle.


"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun
17




Pakkasilma tuntui keuhkoihin vedettäessä pistävältä ja samanlaisen tunteen se sai aikaan myös kasvoille vihmoessa. Juoksulenkille lähteminen tuskin oli ollut paras mahdollinen idea sinä päivänä. Kylmä sää oli toki ennen kaikkea varustelukysymys, mutta siltikään hän ei voinut lakata ajattelemasta, miten hyvältä olisikin tuntunut maata kuumassa kylvyssä. Bucky ei ollut sanonut sanaakaan koko lenkin aikana, mikä saattoi johtua siitä, ettei hän varmaan olisi saanut mitään selvää tämän hampaiden kalinalta.

”Kaikki okei?” Steve kysyi heidän saapuessaan viimein takaisin kotiovelle. Bucky tasaili hengitystään hiljalleen ja vastasi pienellä hymähdyksellä. Tämän huulet olivat hyvää vauhtia muuttumassa violetin sävyisiksi kielien siitä, ettei tummatukka lainkaan nauttinut olostaan. ”Painutaan äkkiä suihkuun”, Kapteeni takelsi hytisten itsekin hieman.

”En pane v-vastaan.”

Peseytymisen jälkeen tuntui ylellisyydeltä kääriytyä lämpimään kylpytakkiin ja pukea jalkaan pehmoiset villasukat. Bucky lepuutti päätään sohvan selkänojaa vasten ja sulki hetkeksi silmänsä. ”En enää koskaan halua lenkkeillä noin kylmässä”, hän tokaisi, kun kuuli Steven tulevan huoneeseen.

”Olen samaa mieltä”, tämä vastasi ja istahti hänen viereensä. Buckyn nenään leijaili niin houkutteleva tuoksu, että hänen oli heti avattava silmänsä selvittääkseen, mikä se oli.

”Kaakaota?” Missä vaiheessa Steve sitä oli ehtinyt keittämään?

”Se on varmaan vielä kuumaa, joten kannattaa puhaltaa”, tämä sanoi ojentaessaan sinisen Kapteeni Amerikka-mukin.

”Kiitti”, Bucky sanoi ottaessaan kupin ja nuuhkaisi lähempää. ”Tässä on näemmä jotain erikoista mukana.”

”Jep, ripottelin kanelia sekaan.” Steve hörppäsi kupistaan ja nyökäytti päätään hyväksyvästi. ”Ei tehnyt lainkaan huonoa.”

Bucky maistoi varovasti kuumaa juomaa ja sivusilmällään näki Steven tarkkailevan hänen reaktiotaan.

”Hyvää?”

”Erinomaista”, tummatukka kehaisi ja siemaisi lisää. ”Auts.”

”Älä polta sitä kieltäsi.”

”Älä huoli, poltin jo.”


"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun
18




Ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs. Steve laski yhteensä neljän aivastuksen kantautuvan olohuoneesta. Perään hän kuuli, kuinka Bucky niisti suureen ääneen. Hänen teki mieli kysyä, oliko tämä kunnossa, mutta arvatenkin hän saisi vastaukseksi ärtyneen mulkaisun kulmien alta. Bucky oli aamusta alkaen niistellyt ja hytissyt.

Eilinen juoksulenkki kylmässä ilmassa ei näköjään osoittautunut niin raikastavaksi elämykseksi, kuin he olivat alun perin kuvitelleet. Steve itse ei ollut havainnut mitään poikkeavaa omassa terveydentilassaan, mutta siitä oli kiittäminen yksinomaan Kapteeni Amerikka-seerumia. Ilman sitä hän olisi takuulla maannut nyt puolitajuttomana vuoteessa potien keuhkotulehdusta, mikäli edes olisi kyennyt lähtemään ulos sellaisella säällä.

”Mikä olo?” Steve kysyi myötätuntoisesti ja istui sohvalle Buckyn jalkopäähän. Tummatukka pudotti käytetyn nenäliinan pieneen muovipussiin.

”Aika paskamainen.”

”Oletko ottanut lääkettä?”

Bucky nyökkäsi onnettomana. ”Ei tunnu toistaiseksi tehneen yhtään mitään.”

”Minulla on oivallinen resepti flunssaan”, Steve totesi hymyillen. ”Ja se toimii erinomaisesti.”

Bucky naurahti tukkoisesti. ”En oikein osta tuota, ellei sinulla ole puoltavaa näkökantaa joltakulta toiselta. Sinä itse et tunnetusti sairasta ikinä, mokoma.”

”Phil sanoi sen toimivan”, Steve tuumasi ja nousi sohvalta. ”Samoin Clint ja Bruce.”

”Ohhoh”, Bucky tuhahti leikkimielisesti. ”Sen on sitten pakko olla mahtava troppi.”

Steve palasi keittiöön ja laittoi teen hautumaan. Valkosipulin kynnellä ja pienellä määrällä inkivääriä terästetty tee jos mikä auttoi flunssan oireisiin. Steve kykeni vuosien takaisella kokemuksella vakuuttamaan, että se todella teki tehtävänsä.

”Olepa hyvä”, Steve sanoi ojentaessaan kupin. ”Tiedän, se tuoksuu aika voimakkaalta.”

Bucky pyöräytti silmiään. ”Ikään kuin muka haistaisin mitään.”

”Aivan”, Steve sanoi pieni hämmentynyt virne kasvoillaan. ”Joka tapauksessa, tuon avulla nuha kaikkoaa alta aikayksikön.”

”Toivotaan”, Bucky sanoi. ”Kiitos.”


"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun
19




Steve ja Bucky eivät olleet ainoita, ketkä olivat sinä päivänä päättäneet lähteä hautausmaalle, mutta ihme kyllä he eivät vetäneet liiaksi julkisuutta puoleensa. Sellainen mahdollisuus oli olemassa, mutta loppujen lopuksi jokaisella oli hautausmaalla oma päämääränsä ja toisten yksityisyyttä kunnioitettiin.

”Mukavaa, että lähdit seuraksi”, Steve sanoi heidän tarpoessaan kevyen lumikerroksen peittämää polkua pitkin.

”Tietysti”, Bucky vastasi. ”Aluksi luulin sinun haluavan mennä yksin.”

”En pane pahakseni seuraa”, Steve totesi, kun he pysähtyivät yksinkertaisen mutta sievän graniittihautakiven eteen. ”Uskoisin, että hänkin haluaisi tietää, mitä sinulle kuuluu nykyään.”

Peggyn kuolemasta oli kulunut nyt vähän yli kaksi vuotta. Loppu oli lopulta koittanut verrattain nopeasti, mutta se oli ollut niin armollinen kuin mahdollista. Steve oli tehnyt jo pitkään omaa surutyötään, mutta loppujen lopuksi ei sitä koskaan osannut tarpeeksi varautua läheisen ihmisen lähtöön, vaikka sellainen olisikin ollut jo odotettavissa.

”Pitkästä aikaa.” Steve kyykistyi hautakiven eteen siivotakseen kuihtuneet kukat. Bucky laski kimpun oranssin ja punaisen kirjavia ruusuja niiden tilalle. ”Olen pahoillani, etten ole ehtinyt käydä useammin. Iloksesi voin kuitenkin kertoa, että Shield on entistä väkevämmin pitämässä taas huolta maailman turvallisuudesta.”

Bucky oli kuullut Steveltä Peggyn olleen yksi Shieldin perustajista, eikä yhtään ihmetellyt: jos jossakussa, niin Peggy Carterissa oli tarpeeksi vakaumusta, pätevyyttä ja jääräpäisyyttä olemaan tärkeässä roolissa sellaisessa organisaatiossa. Hän muisti neiti Carterin juuri sellaisena jämäkkänä henkilönä, jolla oli luontainen kyky saada toiset kuuntelemaan.

Steve nousi ylös ja katsoi hautakiveä kauempaa. Ruusut toivat upeaa väriä yksinkertaisen graniitin ja valkoisen lumen keskelle. ”Kauniilta näyttää.”

”Onneksi emme ostaneet niitä vaaleanpunaisia”, Bucky sanoi. ”Tulinen väri sopii paremmin hänelle.”

”Toden totta. Hyvää joulua, Peggy.”


"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun
20




Facebookin keskusteluikkuna helähti uuden kommentin saapuessa. Bucky kirjoitti vastauksensa ja jäi odottamaan, mitä muilla oli sanottavanaan. Tonyn nerokas idea oli ollut luoda sosiaaliseen mediaan keskusteluryhmä, jossa he kykenivät reaaliajassa viestittelemään toisilleen ja sopimaan lisää joulua koskevia asioita.

Tony Stark: Ovet avoinna klo 15 lähtien, juomapuoli pelaa mutta ruokaa kaivataan! ; )

Tony Stark: Jouluviiniäkin tarjola

Tony Stark: tarjolla*

Natasha Romanoff: Paikalla ollaan neljän jälkeen

Bucky Barnes: Steve ja minä tullaan kolmen aikaan. Ruokaehdotuksia?

Jane Foster: Thor ja minä mukana myös : )

Jane Foster: Herkkuja löytyy; karamellitankoja, joulukakku, suklaata...

Bucky Barnes: Omenapiirakka tulee meiltä. T: Steve

Jane Foster: Mahtavaa : )

Tony Stark: Ooh, omenapiirakkaa <3 Muistakaa hei siiderit!

Jane Foster: Ok

Natasha Romanoff: Niin Tony tarjosi juomat vai?

Tony Stark: Kaikkea muuta paitsi siideriä ;(

Bucky Barnes: Hoituu. Onko luumuvanukasta ja karpalososetta? T: Steve

Jane Foster: Ehtiikö joku tehdä luumuvanukkaan? D: Kiirettä pitää...

Tony Stark: Nat?

Natasha Romanoff: Voin ostaa kaupasta, mutta itse tehty on parempaa. Kuka haluaa ja ehtii?

Bucky Barnes: Steve ilmoittautui juuri vapaaehtoiseksi.


”Sano heille, että –”

”Steve”, Bucky keskeytti. ”Jos sinulla on heille asiaa, tee minulle palvelus ja käytä omaa tiliäsi omalla koneellasi ja osallistu keskusteluun.”

”Liikaa vaivaa”, Steve protestoi ja istuutui sohvalle hänen viereensä. ”Sittenhän mekin puhuisimme toisillemme Facebookin välityksellä, vaikka istumme samassa tilassa, herran tähden.”

”Eiväthän he sitä tiedä.”

”Se on periaatekysymys”, Kapteeni totesi vakaasti. ”Kysy, tarvitaanko muuta.”

”Steve”, hän huokaisi turhautuneena. ”Minä en enää laita sinun puolestasi mitään. Se on kamalan noloa.”

”Asia selvä, ääliö”, Steve tuumasi ja pörrötti hänen hiuksiaan. ”Lähden kauppaan.”

”Nilkki.”


« Viimeksi muokattu: 22.12.2014 01:18:31 kirjoittanut Ayudara »
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Merkurius

  • ***
  • Viestejä: 26
Terve, meikäläinen täällä taas!

Tämä viikko on ollut yhtä juoksua paikasta toiseen ja kiirettä näin ennen joulua, mutta nyt kun vihdoin voi hiljalleen alkaa rauhoittua joulua kohti ajattelin heti ensimmäisenä tulla lukemaan nämä uudet luukut!

Oih, pipareita, mikä olisikaan joulu ilman niitä! (Ja, Steve raidallisessa essussa  ;) ) Tässä luukussa tuli mahtavasti taas sinun kuvailusi esille! Dialogi oli sujuvaa ja juuri sopivasti ujutettu kerronnan väliin. Piparien jälkeen taas luonnollisena jatkona saatiin fiilistelyä lumesta! Itse en ole koskaan pyydystellyt hiutaleita kielellä, mutta täytyy myöntää, että tunnettu tapa sopii kyllä hyvin Buckylle! Täytyy sanoa, että itse ehkä vähän karsastan tuota suomenkielistä sanaa Kostajat (lähinnä luen englanninkielisiä ficcejä jne  :D ), mutta olit hyvin saanut sen ujutettua tekstin väliin. Välillä olen törmännyt myös suomenkielisissä englanninkieliseen nimeen ja se nyt ainakin on vähän tönkön kuuloista. Eli siis hyvä valinta ja luonnollisesti piilotettu tekstiin, pointsit tästä!

Heiii, nyt myönnän olevani Steven kanssa samanlainen joulukorttilistan kanssa! Sydän suli kyllä siinä kohtaa, kun puhuttiin Steven lehtiöstä ja mainittiin Buckyn vastaavan olevan hukassa. Voiko enää canonimmaksi mennä? Ja vielä loppuluukusta... Starbucks. Onneksi meikäläinen on tällä hetkellä talossa yksin, ettei kenenkään tarvinnut ihmetellä mille naureskelen täällä. Seuraavassa luukussa pisti silmään sana "penäsi". Sinä onnistut hyvin elävöittämään tekstiä tuollasilla aavistuksen oudommilla lausunnoilla, mutta silti tutuilla! Tekee tekstistä todella elävää.

Käy melkein kateeksi poikien kylmää talvisäätä, kun vertailee, miten täällä päin on alkuviikosta tullut lähinnä vettä. Onneksi nyt ssentään on hieman valkeaa maassa niin pääsi mahtavasti eläytymään luukkun! Stevellä tai Buckylla ei kummallakaan ole mitään erityisen hyviä kokemuksia kylmästä, niin tuntui ihan luonnolliselta kuvailulta heidän kohdallaan. (ps. täytyy muuten kokeillakin laittaa kuumaan kaakaoon kanelia, ei kuulosta ollenkaan hullummalta  ;) ) Hmmm, voi Bucky-parkaa flunssahan sieltä kylmästä sitten tulikin. Tämän kalenterin tyyli on sellainen keveä ja fluffyinen, mutta silti tuo Buckyn kirosana kertoessaan voinnistaan on täysin naulan kantaan! Ja hei, troppi, enkös mä ole jo aikaisemminkin sanonut jotain tästä sun tavasta käyttää erilaisia sanoja! ;)

Luukusta 19, kiitos, kiitos, että käytit sanaa Shield! (Tietysti voi miettiä olisko pitänyt kirjoittaa S.H.I.E.L.D. vai ihan vain Shield kuin lausuttaessa...) Kostajat sopi hyvin tekstiin, mutta tuon sanan kohdalla suomennos on kyllä jotain niin kamalaa, että... Siis, oikeasti: YPKVV. There is no logic! Yleisesti tästä luukusta, niin oli kiva saada vähän ehkä raskaammastakin asiasta pätkä. Kuitenkin hautausmaalla käynti on monen perinteenä jouluna ja näin.

Sitten ollaankin jo uusimmassa luukussa! Tonyn kirjoitusvirhe ja sen korjaus. En tiedä, miten oli tarkoitettu, mutta repesin kyllä koko joulukalenterin aikana pahimmin (toistaiseksi) tälle! Täytyy myös sanoa, miten suloista, kun Steve laittaa viestiä Buckyn tililtä. Jos nyt alettaisiin ihan pilkkua viilaamaan, niin Tonyn viimeinen repliikki taisi olla kursivoimatta, mutta mitä pienistä! Tämä oli kyllä suloinen luukku! Alkaa todellakin jo odotella mitä kaikkea viimeisestä luukusta oikein tulee!

Tästä taisi nyt tulla vähän kilometrikommentti... Nyt, kun on enemmän aikaa niin pitäisi ehtiä kommentoimaan vähän useammin vielä viimeisiin luukkuihin! Mutta siis, kiitoksia näistä ihanista luukuista ja seuraavia odotellessa!

-Merkurius

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun
Merkurius: Suurkiitos pitkästä kommentista, se piristi päivääni hyvin paljon! ;D Englanninkielisten nimien hyödyntäminen on omalla tavallaan ongelmallista, kun kirjoittaa suomeksi, ugh. Itsekin luen 95% kaiken ficcimateriaalin Marvelista englanniksi ja eihän sanojen kanssa silloin mitään töksähtävyyden vaaraa luonnollisestikaan ole. Avengers oli käsittääkseni käännetty virallisestikin Kostajiksi, joten se kelpaa minulle. :D "Minä ja muut Avengersit pelasimme eilen biljardia." Äh, ei. Ja Shieldiä mietin, että miten sen voisi laittaa tekstiin (ei ainakaan Kilpi), mutta luovuin tuosta Sudenpentujen arvonimeltä kuulostavalta kirjoitusasusta, en kyllä osaa sanoa syytä. Kaikista pahin "käännös" on kyllä ollut Winter Soldier... Leffassa se oli vain jätetty tuollaiseksi, enkä kyllä oikein lämmennyt moiselle (ylipäätään leffan käännös oli vähän hmmh), mutta aina soldier-Buckysta kirjoittaessani olen käyttänyt sanaa Sotilas. Kertoo kaiken oleellisen ja jotenkin Talvisotilaskin kuulostaisi vähän hupsulta. :D Ja kiitos runsaskielisyyden analyysistä! Varmaan olen oppinut joitain ilmaisuja ja sanoja Aku Ankasta - siinä jos missä on rikasta kieltä... Ja KÄÄKS, kirjoitusvirhe! Tonyn viestin piti totta tosiaan olla kursivaatalla, hyvä kun mainitsit. Nyt se on korjattu. ;)



21




Jouluun oli enää neljä päivää. Suunnitelmat ja aikataulut alkoivat olla kaikin puolin kunnossa. Steve havaitsi kuukauden aikana kertyneen stressin pikku hiljaa osoittavan laantumisen merkkejä. Joulu oli hänen mielestään yksi vuoden kohokohdista, mutta yksi kerta oli hänelle oikein sopiva määrä. Jos sitä olisi vietetty useammin, siitä olisi muodostunut kenelle tahansa ankea pakkopulla valmisteluineen ja perinteineen.

Steve huokaisi levollisena ja loi katseen suuren kirkkosalin koristeelliseen kattoon. Kaunis aamujumalanpalvelus oli juuri sitä, mitä hän sille sunnuntaille kaipasi. Väkeä oli liikkeellä sen verran paljon, ettei hän erottunut massasta lainkaan. Hän arvosti niitä hetkiä, joina saattoi liikkua missä vain kuin kuka tahansa muukin tavallinen henkilö. Hän ei ollut pukeutunut mitenkään erityisen salamyhkäisesti, kuten hänellä joskus oli tapana erityisesti silloin, kun hän halusi verestää muistojaan vierailemalla Smithsonianin museossa. Sinä hetkenä hän sai olla täysin oma itsensä, tavanomainen Steve Rogers.

Alttarin luona salin etuosassa esiintyi sinä sunnuntaina pienehkö kuorokokoonpano. Laulajien yhteen sointuvat äänet hellivät hänen korviaan ja pyyhkivät huolet hänen otsaltaan. Joulunajan pyhyys välittyi jokaiselle kuulijalle salissa.

Steve muisti jälleen kerran, miten paljon rakastikaan kyseistä juhlaa. Joulu ei ollut vain pelkkää stressaavaa hulinaa ja lahjojen paljoutta, vaan siinä oli oma lämmin sanomansa, joka ei ollut koskaan laimentunut vuosien varrella. Maailma oli hullu paikka nykyäänkin, mutta joulun henkeä mikään ei ollut onnistunut tuhoamaan. Hengellinen anti kulki sovussa maallisen kanssa.

Messun jälkeen väki poistui kirkosta kiireettömästi sydämet keveinä. Steve hengitti raikasta talvi-ilmaa ja ajatteli suunnata kohti kotia. Sitä ennen hän toisaalta halusi poiketa cappuccinolla eräässä pienessä, rauhallisessa kuppilassa. Sinne käveli jokusen tovin, mutta eipä hänellä muuta ollutkaan kuin aikaa.


"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun
22




Kalenteriin vilkaiseminen oli saanut Buckyn tajuamaan, ettei jouluun ollut kuin enää kolme päivää. Tavallisesti hän olisi ollut huolettoman innoissaan, mutta nyt hänen päähänsä oli juolahtanut sellainen pikkuseikka, ettei hänellä ollut vielä lahjaa hankittuna Thorille, Janelle eikä Brucelle. Jotenkin hän oli antanut ajatuksen ostoksilla käymisestä kypsyä päänsä sisällä ja oli ollutkin aikeissa tarttua asiaan ennen viime hetken paniikkia. Ajatus oli näemmä ollut toimintaa tehokkaampi.

Ajankäytön kanssa sekoilun vastapainoksi Buckyllä riitti suhteellisen paljon mielikuvitusta keksimään lahjoja erilaisille persoonille. Loppujen lopuksi ainoastaan Brucen lahja vaati hieman pähkäilyä, jos ollenkaan. Hän oli oppinut tuntemaan uusia ystäviään jo sen verran, että uskoi lahjojen osoittautuvan mieluisiksi.

Palatessaan kotiin Bucky levitti hankintansa keittiön pöydälle paketointia varten. Thorin lahjan hän tosin sujautti näppärästi iloisen kirjavaan lahjakassiin. Ukkosenjumalalle hän oli hankkinut pullon hienoa tummaa viiniä, jota tämä varmasti osaisi arvostaa. Janen sievät nahkahansikkaat hän kääri punaiseen paperiin ja Brucen astronomiakirjalle hän leikkasi kappaleen vihreää lumiukoilla koristeltua paperia. Steve oli syypää siihen, että hänellä oli muutama eri lahjapaperivaihtoehto valittavaan. Hän päätti vielä kirjoittaa tussilla nimet paperiin, jotta ne varmasti päätyisivät oikeille omistajilleen.

Saatuaan puuhastelunsa päätökseen Bucky haki makuuhuoneesta suuren muovipussin, johon oli kerännyt kaikkien lahjat, ja lisäsi joukkoon uudet hankintansa. Viinipullon hän tosin piti erillään muista, sillä ei ollut tarpeen ottaa riskiä, että se hajoaisi syystä tai toisesta. Tummatukka työnsi kassin takaisin vaatekaappinsa ylähyllylle ja pohti, oliko unohtanut vielä jonkun. Lopulta hänen oli kuitenkin onniteltava itseään sen johdosta, että hän todella oli hoitanut homman kunnialla loppuun. Eikä hänelle mikään hoppu olisi tullut, vaikka hän olisi käynyt toimeen vasta seuraavana päivänä.


"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun
23




”Ei voi olla totta”, Bucky murahti katsoessaan ovesta ulos. Jonkin aikaa vallinnut sievä pakkassää oli vaihtunut veteläksi suojasääksi.

”Lyön vetoa, että lähipäivinä sataa lisää”, Steve sanoi myötätuntoisesti ja hyppeli lämmitelläkseen jäsenensä hölkkää varten.

”Ei siitä tarvitse vetoa lyödä, sen kuin katsot säätiedotuksen”, Bucky tuhahti ja kirmaisi juoksuun.

He juoksivat tuttua reittiään tavallista hitaammin, sillä paikoin tie oli käynyt tukalan liukkaaksi ja astumisiaan oli katsottava tarkkaan. Muutaman mailin jälkeen yksi tienpätkä oli niin arveluttavan oloinen, että järkevin siirto oli kävellä. Tumatukan silmät osuivat jostain syystä Kapteenin harmaaseen pipoon. Se ei ollut mitenkään huomiota herättävä, mutta jotenkin hän oli aina ollut sitä mieltä, ettei harmaa väri sopinut Stevelle. Tämä olisi näyttänyt paremmalta ilman, mutta oli ehdottomasti halunnut suojata korvansa talvi-ilmalta. Katin kontit. Ikään kuin muka supersotilas olisi saanut flunssanoiretta plussakelistä, eikä sitä paitsi edes tuullut.

”Mitä sinä hidastelet?” Steve oli juuri kääntymäisillään, kun sai varoittamatta valtavan lumipallon päähänsä. Osuma lennätti piponkin maahan ja hetken hän vain kykeni pöllämystyneenä tähyilemään suuntaan, josta pallo oli singottu. Buckyn kasvoilla oli niin raivostuttava virne, että Steve kurtisti kulmiaan vaarallisesti ja kumartui kasaamaan paksua lunta käsiinsä. ”Tämä kostetaan.”

”Steve, kosto ei ratkaise mitään”, Bucky perääntyi nauraen. ”Ole kerrankin jalo!” hän huudahti, kun lumipallo singahti hänen korvansa vierestä.

”Minun jalouteni loppui tähän, vellihousu”, Steve ärisi hymyn ulottuessa korvasta korvaan. ”Hyökkäät takaapäin kimppuun, nynny!” hän provosoi, kun Bucky onnistui juuri ja juuri väistämään toisen pallon.

”Minua ei sanota nynnyksi ilman seurauksia!” Bucky viskasi häntä toisella pallolla ja sai itse osuman hartiaansa. ”Etkö parempaan pysty?”

”Älä koettele liiaksi onneasi, ääliö!”


"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Merkurius

  • ***
  • Viestejä: 26
Hyvää iltaa täältä päin ;D mahdotonta ajatella, että joulu on tosiaan käytännössä enää tuntien päässä! Meikäläiselle joulu tuli kyllä vähän etuajassa siinä suhteen, että huomasin nyt vasta tuon otsikon loppumerkinnän /25, wuuhuu, saadaan vielä joulupäivällekin luukku! (ja näin jälkikäteen mietittynä, että kun tapahtumapaikkana on USA olisi tämän voinut arvata, mutta osasipa piristää silti)

Haa, joulufiilistelyä löytyi luukuistakin. 21:ssä oli kiva nähdä tällaista 'uudempaa puolta' Stevessä. Totuushan kuitenkin on, että uskonto oli Kapteenin omana aikana paljon suuremmassa roolissa kuin nykyään.  Ylipäätään joulun tarkastelu vähän erilaisesta näkökulmasta oli mukavaa. 22:n kohdalla täytyy myöntää, ettei Bucky ole ainoa, joka välillä huomaa vasta viimeisinä päivinä, että tosiaan osa lahjoista vasta odottaa ostamista... Yleensä sinun luukut ovat olleet todella dialogipainotteisia, joten ihan virkistävää vaihtelua tällaiset enemmän kertovat ja kuvailevat pätkät. Omalla tavallaan luukut ehkä tuntuvat lyhyemmiltä, jos niissä ei ole vuoropuhelua niin paljon, mutta olit mukavasti saanut sisältöä näihin! Ja kuvailukin oli tapasi mukaan sujuvaa.

Ihana kevennys vielä tuossa 23:ssa luukussa! Steven ja Buckyn omien, erillisten luukkujen jälkeen oli taas kiva lukea pojista yhdessä. Molempien luonteen olivat niin hyvin kuvaillut tässä luukussa, pointsit tästä. Edelleen vuoropuhelu on sujuvaa ja kuvailu kivaa! Meikäläinen kiittää näistä ja jää vielä odottamaan muutamaa lisää!  :)

-Merkurius

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun
Merkurius: Heipä hei ja kiitos jälleen! :) Päätin tosiaan kirjoittaa myös pari lukua ilman dialogia siten, että pojat puuhaavat jotain omia juttujaan. Stevestä minulla on sellainen mielikuva, että joulukirkko on perinteisesti lukeutunut hänen aktiviteetteihinsa. 40-luvulla uskonto oli tosiaan paljon suuremmassa roolissa kuin nykyään, ja tuumasihan Kapu itsekin Avengersissa ääneen hengellisen vakaumuksensa. :D (Vaikkakaan se oli hieman epälooginen, kun tarkemmin ajattelee, hah. Joka tapauksessa hahmoon tuli hitunen lisää sisältöä.) Tuosta lumisotapätkästä olisin halunnut kirjoittaa pidemmänkin... Pitää varmaan tehdä jokin erillinen ficci aiheesta Steven ja Buckyn talviaktiviteetit. Tästä vielä eteenpäin pari luukkua, niin sitten olisi kalenteri pulkassa! Amerikassahan varsinainen joulupäivä on 25. joulukuuta... Minulla oli siitäkin tekstiä mietittynä, mutta tajusin liittää ficin otsikkoon yhden lisäpäivän vasta aika myöhään. Hyvä minä. :D


24




”Joko sinua nukuttaa?” Bucky kysyi kirjansa takaa.

Steve mumisi kieltävästi ja risti kätensä niskan taakse rentoutuen sängyllä. ”Olen vielä liian virkeä."

”Lue jotain”, tummatukka ehdotti.

"Minua hermostuttaa huominen”, Kapteeni hengähti raskaasti.

”Miksi?”

”En tiedä. Huomenna on joulu.”

Bucky hillitsi halunsa kommentoida jotain sarkastista ja sen sijaan sulki kirjansa ja kääntyi kyljelleen kumppaniaan kohti. Pienen hiljaisuuden jälkeen Steve avasi suunsa. ”Mieleeni muistui menneitä.”

Bucky muuttui tahattomasti hieman varautuneemmaksi. Kun Steve esitti asian tuohon sävyyn, muistot tuskin olivat luonteeltaan yltiöpositiivisia.

”Vuonna 1943 sinä olit juuri lähdössä rintamalle. Me jaksoimme kaikesta huolimatta ajatella positiivisesti ja heitimme huulta siitä, että sota olisi pian ohi ja että ehtisit jouluksi kotiin. No, sen joulun minä vietin yksin.” Steven äänensävy ei ollut syyllistävä tai katkera, ainoastaan apea. ”Tämä on ensimmäinen yhteinen joulumme kaiken tapahtuneen jälkeen. Ei sinänsä, että minua erityisesti mietityttäisi mikään erityinen, tulin vain ajatelleeksi.”

”Shh...” Bucky kosketti hellästi Kapteenin käsivartta. ”En ole menossa minnekään.”

Steven silmät kostuivat aavistuksen ja tämä kääntyi selkä häneen päin. ”Unohda, puhuin ihan hölmöjä. Ei ollut tarkoitus masentaa.”

Tuo oli niin tyypillistä. Steve ei tietenkään halunnut vaivata häntä melankolisilla muisteloilla, mutta kyljen kääntäminen ei ollut mikään lopetusrepliikki.

”Nyt kuuntelet vähän.” Bucky veti Steven takaisin selälleen ja sanojaan tehostaakseen kipusi hajareisin tämän lantiolle. ”Ensinnäkin: älä sulje minua ulkopuolelle, jos mieltäsi painaa jokin. Toiseksi: meillä on toisemme tässä ja nyt”, hän sanoi ja laski kätensä hellästi Kapteeninsa poskelle. ”Vain sillä on merkitystä.”

Steve näytti hitusen iloisemmalta hänen saarnansa jälkeen. ”Niin.”

Bucky kumartui suukottamaan toista lempeästi. ”Tästä tulee kaikkien aikojen joulu, Steven Grant Rogers."


« Viimeksi muokattu: 24.12.2014 22:01:16 kirjoittanut Ayudara »
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Merkurius

  • ***
  • Viestejä: 26
Hyvää joulua!  :D

Haa, saatiin vielä vähän melankolisempaakin luukkua ennen sitä varsinaista lopetushuipennusta! Tosiaan ihan mukava, että toit taas esille niitä muitakin puolia joulusta, kun pelkän hauskanpidon. Muistot ovat yllättävän iso osa koko juhlaa ja lisäksi tuntui, että tämän avulla pääsi vielä vähän lähemmäs hahmoja. Onneksi Bucky kuitenkin osaa hoitaa tilanteen kuin tilanteen ja sai Kapteenin joulumielen palaamaan iloisemmaksi!

Omalla tavallaan tämä luukku oli vähän kliseinen, kaikessa selänkääntämisessään, mutta toisaalta, mikäpä sitä olisikaan parempi tapa viettää joulua kuin onnellisten kliseiden keskellä. Teksti on edelleen sujuvaa ja tuntuu, ettei teikäläiseltä kyllä etsimällä etsienkään löydä ainuttakaan varsinaista kirjoitusvirhettä mistään!  ;)

Kiitän tästä aaton luukusta ja jään odottelemaan loppuhuipennusta! Edellisessä luukussa puhuttiin myös sään muuttumisesta huonommaksi, joten täpinöissä odotan, saadaanko pojillekin vielä valkoinen joulu!

-Merkurius

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun
Merkurius: Hyvää joulua ja kiitokset kommentoinnista! ;D Halusin tosiaan ottaa mukaan hieman menneiden muisteloa edelliseen luukkuun. Kieltämättä selän kääntäminen on vähän kliseistä, mutta toisaalta muuten Bucky ei olisi saanut kiskoa Steveä takaisin selälleen tehostaakseen puheitaan. :D Söpöä.


25




”No niin”, Tony aloitti virallisen kuuloisena, ”onko kaikilla juomaa lasissaan? Hienoa, mennään asiaan. En osaa kuvaillakaan, kuinka mahtavaa on saada teidät tänne tänään. Joulu on katsokaas niitä juhlapyhiä, joista muodostuu ikimuistoisia ainoastaan parhaassa seurassa, joten kiitoksia kaikille. Ohjelmassa luonnollisesti luvassa maanmainiota ruokaa, jonka jälkeen voidaan ottaa selvää, onko meistä kukaan ollut kiltti tänä vuonna. Nauttikaa antimista, käyttäytykää nätisti.”

Tonyn artikulaatio alkoi loppua kohti käydä hieman sammaltavaksi ja puhe oli varmasti ainakin puoliksi ulkoa opeteltu. Joka tapauksessa se ansaitsi raikuvat aplodit.

”Kippis!” huusi Clint. Muut kahdeksan juhlijaa toisti ja kilisytti kaikki maljaansa yhteen piirin keskellä sellaisella voimalla, että oli suoranainen ihme, ettei mitään mennyt rikki tai läikkynyt massiivisesti yli. Steve joi pitkän kulauksen omenasiideriään ja silmäili väkeä ympärillään. Hän oli sanoinkuvaamattoman onnellinen saadessaan viettää joulunsa heidän seurassaan. Erityisen onnellinen hän oli siitä, että Bucky tuli niin hyvin juttuun kaikkien kanssa. Sosiaalisuus olikin aina ollut yksi tämän vahvoista puolista.

Massiivisen joulukuusen alle oli kerääntynyt niin valtaisa lahjajoukko, että se levittyi hiljalleen kohti kirjahyllyä. Buckyn syliin kerääntyi tuossa tuokiossa hämmentävän suuri määrä erilaisilla kirjavilla papereilla päällystettyjä paketteja. Erityisen mukavaa hänestä oli seurata, miten toiset silminnähden ilahtuivat hänen antamistaan lahjoista. Bruce hymyili iloisesti avatessaan paketista astronomiakirjansa ja Pepper halasi häntä kiittäen helmikorvakoruistaan.

Myöhemmin illalla Bucky löysi Steven tornin suurimmalta parvekkeelta nauttimasta kevyestä lumisateesta.

”Onko hauskaa?”

”Ehdottomasti”, Kapteeni vastasi tarttuen hänen kädestään. ”En voisi toivoa mitään enempää.”

”Kuulosti aika kliseiseltä”, tummatukka irvisti leikkisästi. ”Kiitos muuten villasukista.”

”Ei kestä kiittää”, Kapteeni vastasi. ”Hyvää joulua, Buck.”

”Hyvää joulua, Steve.” tummatukka hymyili takaisin niin, että silmät tuikkivat iltahämärässä.




A/N: Tässä tosiaan viimeistä viedään! Tämä oli ensimmäinen joulukalenteri, jonka olen saanut aikaan, ja tästä onkin hyvä jatkaa muiden tarinoiden parissa. Kiitoksia kaikile seuranneille ja toivottavasti tämä ilahdutti. :) Hyvät joulut kaikille ja kohti uutta vuotta!
« Viimeksi muokattu: 25.12.2014 23:58:59 kirjoittanut Ayudara »
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Merkurius

  • ***
  • Viestejä: 26
Huh huh, viimeistä viedään jo  :o

Tämä luukku oli kyllä ehdottomasti mahtava päätös mahtavalle kalenterille. Ensin sai tyrskähdellä Steven omenasiiderille ja lopuksi vielä nauttia vähän Stucky-fluffya! Tunnelma tuli ihan mahtavasti tekstin läpi tänne lukijalle saakka ja sai tähän tapaninpäivän loppuun vielä aikaan oikein kunnon joulumeiningin!

Viimeisessä luukussa oli hauska myös kuulla vähän muista Kostajista. Olit kivasti luetellut muutamia joululahjoja, muttet kuitenkaan sortunut pitkiin litannioihin, jotka olisivat täyttäneet koko luvun. Ja hei, hei, hei! Steve oli katselemassa lumisadetta parvekkeelta, joten ihanasti koko porukalle tekstissäkin tuli valkoinen joulu!

Koko kalenterin ajan meikäläinen on pitänyt sun kirjoitustavasta, ja sulta on kyllä käytännössä mahdotonta löytää kirjoitusvirheitä mistään! Tämä kalenteri on ollut ihan järjettömän ihanaa ajanvietettä tässä joulun alla ja nyt on oikeastaan vähän haikea olo, kun luukkuja ei enää tulekaan. Tuhannet kiitokset kuitenkin näistä piristävistä pätkistä! Ehkäpä sait meikäläisen jopa pitämään Stuckysta hieman enemmän  ;)

-Merkurius

Tomsessed

  • #58
  • ***
  • Viestejä: 601
Kerään itseni liikaa graavilohta jouluna, on laiskottanu monta päivää ja väsään nyt jonkunlaista sananpätkää tänne. Laatu taitaa kyl possahtaa pommina ilmaan Stark perkele, tähtää muualle, mut toivottavasti nyt jotain iloa ois :D

Taisin jo aikasemmin sanoo ja jos en ni nyt sitte viimeistään, että jokasesta luukusta on välittyny hienosti se tunnelma, mitä tekstiltä voi oottaa. Ei S/B nyt ihan OTP-listalle päässy, mutta nousi kyllä joulukuun aikana shippilistalla ylöspäin ku... Hmm, ehkä mä jätän mainitsematta sen mikä tähän ois mun mielestä sopinu esimerkiksi.

Lisäksi sä oot saanu Steven ja Buckyn keskinäiset välit hienosti esiin. Rakastavaa, muttei kuitenkaan sellasta täydellistä täydellistä, vaan mukaan mahtuu myös sitä vittuilua, normiarkee ja vähän ristiriitojaki, mikä on ainaki mulle lukijana tärkeetä. Gosh, pilvilinnat ei vaan oo mun juttu. Vaikka onhan neki tietty hyviä paikassaan.

Mieleen muistuu hyvin tää porukan facechattailu, jolle nauran kyllä vieläki pelkästään ku ajattelee ;D aivan loistava! Jotenki niin outoo aatella et porukalla ois joku faceryhmä tai ylipäätään profiilit jossain netissä. Mielikuvitusta kehiin ja mahtava lopputulos! ;D

Tietty vähän napaa raapii, ettei uusia paloja enää tuukkaan kun joulunaika loppu jo enää 362 päivää seuraavaan jouluun jos oikein laskin!, mut kyllä näistä iloa riittää viel pitkäks aikaa kun jälkikäteen alkaa lueskelemaan. Ja ainahan voi toivoo, että sä kirjottasit jotain muutaki tänne finiin... ;)

Ylipäätään se pointti tässä on se, että kiitos ihanasta kalenterista! Ens vuonna uudelleen, right? :}

Bannu Ingridiltä ♥

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun
Merkurius: Kiitos kaunis ja ihanaa, että pysyit mukana koko kalenterin ajan! :D Viimeinen luukku tosiaan otti mukaan muutamia muitakin pääparin lisäksi ja tuskailin monesti sitä kirjoittaessani, että siitä tulee liian pintapuolinen ja hutaistu... Sanamäärän säilyttämisen kanssa oli pieniä ongelmia, mutta mukava kuulla, että kokonaisuus oli positiivisen puolella! Minulla on pahana tapana silloin tällöin lähteä rönsyilemään tekstin kanssa. ;D Ja kyllä Stuckyssa vain on sitä jotain, mahtavaa jos lämpenit parille enemmän!

Tomsessed: Kinkkua ja suklaata, ou jeah. Niistä se joulu koostuu. ;D Tämä oli tosiaan ensimmäinen kalenterificci ja projektin sujuvuudesta ilostuneena voisin ensi vuodelle keksiä uuden vastaavan. Pariskunnasta en osaa vielä sanoa, hah. :D Nyt on kyllä tullut kirjoitettua sen verran Stuckya, että vaihteeksi voisi jostain toisesta parista yrittää saada paperille jotain aikaan. Moniosainen ficci Jälleennäkeminen on toisaalta melkein viimeistä lukua vaille valmis... Tonysta ja Lokista minulla pyörii ainakin yksi idea mielessä yhtä oneshottia ajatellen. Tuhat rautaa tulessa, nam. D: Ja hei, hyvä jos edes vähän tykästyit Starbucksiin! Vähän vielä luet lisää aiheesta, niin olet yhtä sekaisin kuin meikäläinen. :D

- Ayu
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Mythofan1

  • ***
  • Viestejä: 217
Oi että kun kiva idea tää joulukalenteri :D. Olen itsekin tehnyt pari mutta tää oli tosi hyvä ;D. Tykkään