Fandom: Fullmetal Alchemist
Disclaimer: Hiromu Arakawa omistaa hahmot ja maailman, minä en saa hänen hahmoillaan leikkimisestä mitään korvausta.
Otsikko: Typerä teini-ihastus
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: yksipuolinen Ed/Jean
Ikäraja: K-11
Genre: huumori, draama
Varokaa: ihan törkeää pedofiliaa, eli 15-vuotiaan ihastumista huomattavasti vanhempaan henkilöön
Summary: Ja äkkiä Ed tunsi itsensä äärettömän typeräksi, lyhyeksi, nolostuttavan ihastuneeksi viisitoistavuotiaaksi.
A/N: Paritusketjuhaaste toi eteeni melkoisen haasteen, kun eteenpäin päästäkseni piti väkertää Jean/Ediä. Kiitokset FMAloverille, joka heitteli tarkempaa haastetta, jota en sitten tullut noudattaneeksi, mutta siitä oli kovasti apua vision kiinni saamisessa. <3
Täydentelen tällä myös aikaa sitten umpeutunutta Random10-haastetta, jossa metsästeltiin kirjoittajalle uusia parituksia. Eipä ole todellakaan tullut ennen kokeiltua. Ja vielä FF50-haaste, sana 17. Lapset (Aiheena Amestrisin armeija)
Ed-parka. Alun perin oli tarkoitus tehdä tästä vähän vakavampaa tarinaa, mutta parodiaksihan tämä taisi jo vääntyä. Joka tapauksessa päädyin yllätyksekseni tykkäämään tekstistä huomattavasti enemmän kuin kuvittelin, toivottavasti se huvittaa jotakuta muutakin.
Typerä teini-ihastus
Taukohuoneesta kantautui toverillista puheensorinaa, jota Ed pysähtyi hetkeksi kuuntelemaan ennen kuin astuisi sisään. Hän erotti heti Bredan ja Fueryn äänet, mutta niidenkin yli kantautui Havocin innostunut selostus. Edin sydän hypähti ja hän oikaisi ryhtinsä jotta näyttäisi mahdollisimman pitkältä, niin säälittävä kuin yritys olikin.
"Mene nyt", Al hoputti.
Ed veti syvään henkeä ja kiskaisi oven kokonaan auki. Al oli oikeassa, hän tarvitsi kahvinsa jotta jaksaisi kunnolla keskittyä raporttiinsa. Asuntolaan ei ikävä kyllä ollut palaamista ennen kuin se samperin selonteko olisi nakuteltu valmiiksi, Mustang oli uhannut jäädyttää hänen tutkimustilinsä ellei se ilmestyisi työpöydälle puoliyöhön mennessä. Kusipää. Kofeiini oli ainoa asia, joka esti Ediä hajoamasta liitoksistaan.
Mutta kahvinkeittimen luona oli Havoc...
"Kas, pomo", Havoc tervehti heti huomattuaan Edin.
Ja äkkiä Ed tunsi itsensä äärettömän typeräksi, lyhyeksi, nolostuttavan ihastuneeksi viisitoistavuotiaaksi. Se ei ollut tunne, josta hän nautti. Yleensä hän onnistui työntämään tunteen mielensä perimmäiseen kaappiin ja sinetöimään sen alkemialla, mutta sillä oli paha taipumus murtautua ulos aina kun hän törmäsi Havociin.
Hän ei sinänsä ollut kovin huolissaan. Hänen lukemansa perusteella ihastuminen vanhempaan, turvalliselta tuntuvaan henkilöön ei ollut mitenkään harvinaista hänen iässään, ja hänen teinihormoninsa olisivat voineet poimia paljon pahemmankin kohteen nolostuttavalle mielenkiinnolleen – kuten Mustangin, helvetti sentään, oikeastaan Havoc oli ihan hyvä vaihtoehto. Oli silti naurettavaa, että yksi tervehdys saattoi muuttaa Teräsalkemistin punastusta pidätteleväksi idiootiksi. Hän ei malttanut odottaa, että kasvaisi tästä vaiheesta ohi.
Tai että hän ylipäänsä kasvaisi.
Havoc oli niin pitkä, sitä oli aivan pakko ihailla.
"Veli, sano jotain", Al sihisi mahdollisimman hiljaa.
Ed hätkähti ajatuksistaan. Juuri tätä hän inhosi – hän ei hallinnut itseään ollenkaan, kun hänen typerän teini-ihastuksensa kohde oli paikalla. Eikä hän voinut estää pulssiaan kiihdyttämästä tahtia, vaikka miten yritti järjellään pakottaa itsensä kuriin. "Öh, hei", hän sanoi kaikille hivuttautuessaan kohti kahvinkeitintä.
"Ylitöissä tänään?" Breda kysyi. Hän pelasi ikkunan ääressä shakkia Falmanin kanssa.
"Pakko kirjoittaa raportti loppuun", Ed vastasi. Bredaan keskittyminen oli hyvä idea, Bredan katsominen ei saanut hänen hormoneitaan sekoamaan.
"Kinasitko taas everstin kanssa?"
"Ei sen kusipään kanssa ole mahdollista kommunikoida kinaamatta."
"Tuo kuulostaa ihan siltä kuin olisit ihastunut häneen", Havoc lohkaisi ja nauroi. "Rakkaudesta se hevonenkin potkii, tiedätteh-"
"MINÄ EN TODELLAKAAN OLE IHASTUNUT HÄNEEN!"
"Oho." Myös Breda alkoi virnistellä ärsyttävän tietävästi. "Toisen sananlaskun mukaan se koira älähtää, johon –"
"VÄÄRIN, OLEN –" Ed puraisi kieltään viime hetkellä. Mitä hittoa hän oli ollut sanomassa? Että oli ihastunut Havociin? Sen jälkeen hän olisi voinut syntetisoida lattiaan reiän ja ryömiä sinne kuolemaan häpeästä. "– vain ärsyyntynyt", hän lopetti vaisusti.
"Älkää kiusoitelko Edwardia noin paljon", Fuery sanoi huomattuaan hänen nolostumisensa. "Kai te muistatte, millaista oli olla nuori. Halusitko kahvia?"
Ed nyökkäsi. Tämän täytyi olla pohjanoteeraus – Fuery sääli häntä. Mutta hän oli valmis vain ottamaan kahvin ja livistämään paikalta, ja sitten sulkeutumaan johonkin vessaan jossa voisi kaataa kylmää vettä päälleen ja potkia muutaman kaakelin hajalle silkasta vitutuksesta.
Fuery kurkotti kahvipannun Havocin takaa, mistä Ed oli järjettömän kiitollinen. Siihen hän ei olisi pystynyt tekemättä itsestään täyttä idioottia. Hän olisi joutunut menemään niin lähelle, että hänen hihansa olisi saattanut pyyhkäistä Havocin selkää, ja viimeisetkin hänen päässään asustaneet järjenrippeet olisivat pakanneet muuttolaatikkonsa ja häipyneet.
"Kiitti", Ed mutisi, kun Fuery kaatoi kahvia hänen pitelemäänsä mukiin.
Breda päätti armollisesti ohjata keskustelun pois Edistä ja virnisti Havocille. "Sitä paitsi sinä vain toivot, että hevoset potkisivat rakkaudesta. Jos se oikeasti pitäisi paikkansa, sinulla olisi kymmenen tyttöystävää."
"Minulla on!" Havoc sanoi. Hetken ajateltuaan hän korjasi. "Siis yksi. Ehkä."
"Todellako? Kerro lisää."
"Tarkoitan, että minulla on illalla treffit erään upean kassaneidin kanssa."
Ed sulki parhaansa mukaan korvansa, kun Havoc intoutui kuvailemaan potentiaalisen valloituksensa silmiä sekä rintavarustusta. Hän ei halunnut kuulla yhtään enempää eikä kuvitella miten Havoc veisi naiselle kukkia. Havoc varmaan harrasti treffeillä sellaisia asioita, jotta tekisi heti alkuun hyvän vaikutuksen.
Tämä oli niin uskomattoman typerää! Ed tiesi, että oli kyse oli pelkästä typerästä teini-ihastuksesta, jonka ei tarvinnut johtaa mihinkään. Oikeastaan olisi parempi, ellei johtaisi. Hän tiesi, että Havoc piti naisista. Isorintaisista naisista. Hänellä ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia ja hän tiesi sen, ja hänen järkensä hyväksyi sen, ja voisivatko nämä tunteet nyt vain ryömiä lähimmän kiven alle ja kuolla sinne?
Silti jokin irrationaalinen osa hänessä väitti, että hänen sydämensä oli juuri murtunut ja vuoti enemmän verta kuin sairaalan koko verivarasto ikinä pystyisi korvaamaan.
Helvetti.
"Veli?" Al sanoi.
Ed hätkähti ja huomasi kaikkien taas tuijottavan häntä. Milloin katseet olivat kääntyneet, hänellä ei ollut aavistustakaan. Fuery näytti jo huolestuneelta.
"Mitä?" Ed kysyi. Häneltä oli jäänyt jotain pahemman kerran välistä.
"Oletko kunnossa?" Fuery kysyi. "Olet vuorotellen kalpea ja punainen. Ehkä sinun pitäisi mennä vuoteeseen. Voin puhua puolestasi everstille, jos haluat."
Edin tosiaan pitäisi mennä vuoteeseen. Ja vetää siellä käteen pitkään ja hartaasti. "Olen ihan kunnossa, kiitos vain kysymästä."
"Taitaa olla väsymystä?" Havoc katsoi kelloaan. "Alkaa olla lasten nukkumaanmenoaika."
Ed järkytti kaikkia syvästi kaatamalla kahviinsa ison lorauksen maitoa. Jos maito muka sai kasvamaan, kuten kaikki aina väittivät, hän oli valmis juomaan sitä kymmenen litraa joka päivä, sillä oli kerta kaikkiaan kyllästynyt olemaan näin helvetin pieni.
Se, että hän kutsui itseään pieneksi edes ajatuksissaan, aiheutti raivonpuuskan josta taukohuoneen ovi sai osansa hänen myrskytessään ulos.
"Mikä ihme häntä vaivasi?" Breda ihmetteli.
"Teini-ikä", Fuery vastasi.
Käytävässä Ed kuuli sanat, potkaisi seinää, läikytti kahvinsa päälleen, ja kirosi niin raskaasti että koko esikunta kaikui.