Kirjoittaja Aihe: Cabin Pressure: Loistavaa, Arthur Shappey! (Martin/Douglas, K-11)  (Luettu 3870 kertaa)

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 049
Nimi: Loistavaa, Arthur Shappey!
Kirjoittaja: Sisilja
Oikolukija: Beelsebutt
Ikäraja: K-11
Fandom: Cabin Pressure
Paritus: Martin/Douglas
Tyylilaji: Huumori söpöstelyllä
Vastuuvapaus: En omista BBC:n radiosarjaa, kiitokset siitä John Finnemorelle ja kumppaneille! En myöskään tienaa tästä.
Yhteenveto: Martin ja Douglas pelaavat sanapeliään niin tiiviisti, että Carolyn pelkää koneensa puolesta. Samaan aikaan Arthur harjoittelee salaisuuden pitämistä, ja se uhkaa räjäyttää hänet kappaleiksi.

Alkusanat: Tämä ei ole ensimmäinen Cabin Pressure -ficci, jonka kirjoittamisen olen aloittanut, mutta se on ensimmäinen, jonka olen saanut valmiiksi asti ja julkaissut! Kirjoittaminen oli aivan hirvittävän hauskaa, ja tämä fandom — no, tämähän on aivan hirvittävän hauska ja loistava. Mikään muu sarja, tai oikeastaan mikään muu mikään, ei saa minua hymyilemään yhtä takuuvarmasti. Kiitos Bbuttikselle ideapalloilusta ja virhebongailusta. <3
 


Loistavaa, Arthur Shappey!


DOUGLAS: Madonna.

MARTIN: Mmmm… ääh… ööh…

DOUGLAS: En olekaan kuullut noin epäonnisesta ihmisestä.

MARTIN: Mitä?

DOUGLAS: Julkisuudenhenkilöstä, joka on saanut kannettavakseen noin surullisen naurettavan nimen. Neiti Mmmm Ääh-Ööh lienee pienemmän piirin julkkis. Valitan, se ei kaikesta huolimatta käy. Nimi alkaa m-kirjaimella, ei a:lla niin kuin sen kuuluisi.

MARTIN: Minä vasta mietin!

DOUGLAS: Arvatenkin, mutta ymmärräthän, että pelissä on aikaraja.

MARTIN: Arnold Schwarzenegger!

DOUGLAS: …

MARTIN: …

DOUGLAS: En tiennytkään, että pidät lihaskimpuista.

MARTIN: Voi luoja, saanko perua tuon? Alanis Morissette! Amanda Abbington! Aaa-aaa-Alice Eve!

DOUGLAS: Tai miehistä noin ylipäätään. Kiintoisaa. Eikö vanha kunnon Arska ole kuitenkin jo vähän turhan, no, vanha?

MARTIN: Se lipsahti! Se ei ollut kunnon vastaus!

DOUGLAS: Ei siinä ole mitään hävettävää. Tehtävänä on listata hyvännäköisiä ihmisiä. Hyvännäköinen on täysin subjektiivinen käsite, eikä minulla ole oikeutta moittia makuasi.

MARTIN: Anne Hathaway! Alicia Keys! Angelina Jolie! ANGELINA JOLIE!

DOUGLAS: Kylläpä niitä nyt putoilee. Rauhoitu, Martin. Kyse on vain pelistä. Olosi helpottamiseksi minäkin voin seuraavaksi nimetä miesjulkkiksen. Paremmannäköisen kuin sinun valintasi, toki. Richard Gere.

MARTIN: Schwarzenegger ei ollut minun valintani.

ARTHUR: Heippa, kaverit! Kahvia tulossa!

DOUGLAS: Kuka olisi sinun valintasi?

ARTHUR: Kenestä puhutaan?

DOUGLAS: Yritän ottaa siitä juuri selvää.

ARTHUR: Ooh! Ai niin kuin Hercule Poirot ikään?

MARTIN: Poirot?! Miksi Douglas saa olla Poirot, kun minulle sinä tyrkytit neiti Marplea?

ARTHUR: Douglas on poirotimpi.

DOUGLAS: Kunhan et samaan hengenvetoon väitä, että Hercules Shipwright kävisi Sherlock Holmesista.

ARTHUR: Miksi väittäisin? Martin näyttää paljon enemmän Sherlock Holmesilta kuin Herc.

DOUGLAS: HAHHA.

ARTHUR: Oikeasti, kun siristää silmiään, tällä tavalla — vau, Kapu. Teillä kahdella on ihan samanlaiset silmät.

MARTIN: Silmät?

DOUGLAS: Millaiset silmät Sherlock Holmesilla sitten on?

ARTHUR: No näethän itse. Katso nyt. Ei kun katso kunnolla. Eivätkö ole kauniit?

MARTIN: Kiitos, Arthur. Luulisin.

DOUGLAS: Mitä jos tarjoilisit sen kahvin ja palaisit matkustamoon viihdyttämään armasta äitiäsi? Keskeytit meidät kriittisellä hetkellä.

ARTHUR: Loistavaa! LLLLOISTAVAA! Aiot siis viimein kertoa hänelle! Enkö saisi kuunnella? Lupaan olla ihan hiljaa, kautta kiven ja kannon!

MARTIN: Kertoa mitä, kenelle?

ARTHUR: Sinulle tietysti!

MARTIN: Minulle? Miksi?

DOUGLAS: En ole kertomassa Martinille yhtään mitään, Arthur. Hän on kertomassa minulle. On hänen vuoronsa.

ARTHUR: En ymmärrä. Toimiiko se varmasti niin?

DOUGLAS: Martin?

MARTIN: Eva Green.

DOUGLAS: Nicole Kidman.

ARTHUR: En ymmärrä.

DOUGLAS: Siinä ei ikävä kyllä ole mitään uutta.

*

ARTHUR: Kapu! Hei, Kapu! Minulla olisi asiaa.

MARTIN: Ihan kohta. Täytän vielä pari viimeistä kohtaa, sitten olen valmis tältä päivältä.

ARTHUR: Kuules, Kippari, joku taitaa tykätä sinusta.

MARTIN: Yhym. Kunnossa, kunnossa — mitä sanoit?

ARTHUR: Sanoin että joku tykkää sinusta.

MARTIN: Mitä? Arthur —

ARTHUR: Tiedän ettei minun olisi pitänyt sanoa mitään, mutta tunnethan sinä minut, en millään osaa olla hiljaa näin tärkeistä asioista, koska ne ovat tärkeitä ja usein tärkeät asiat ovat tärkeän lisäksi isoja asioita. Isot asiat taas saavat minut vähän sekaisin, ja tämä asia on aivan varmasti iso, ellei suorastaan valtava, ja erittäin, erittäin tärkeä. Mietin hetken, olisiko minun pitänyt valehdella, mutta en pidä valehtelusta, sillä se on vaikeaa, eikä tällaisesta asiasta saisi ikinä kuuna päivänä valehdella…

MARTIN: Voi. Arthur.

ARTHUR: Anteeksi.

MARTIN: En… en ole koskaan tullut ajatelleeksi.

ARTHUR: Totta puhuen, en ollut minäkään aiemmin. Mutta minä ajattelen muutenkin aika vähän.

MARTIN: En tiedä mitä sanoa.

ARTHUR: Voi, ei sinun tarvitse sanoa mitään. Paitsi kertoa tunnetko samoin. Olisi muuten loistavaa jos tuntisit! Minusta ainakin.

MARTIN: Anna minulle aikaa, Arthur. Tarvitsen aikaa, tiedäthän… aikaa miettiä tätä.

ARTHUR: Tottahan toki, Kapu.

*

DOUGLAS: Huomenta.

MARTIN: Huomenta.

DOUGLAS: Joten, tänään Ateenaan.

MARTIN: Tänään Ateenaan, aivan.

DOUGLAS: Säätiedotteen mukaan siellä on puolipilvistä ja aurinkoista.

MARTIN: Niinkö?

DOUGLAS: Hmm.

MARTIN: Douglas, oletko —

DOUGLAS: Ennen kuin sanot mitään —

MARTIN: Oletko huomannut Arthurissa mitään erikoista viime aikoina? Onko hän puhunut sinulle, öh, mistään?

DOUGLAS: Muusta kuin kuinka kauan pussimuusia voi lämmittää mikrossa, ennen kuin sen maku kärsii tyystin liikaa? Anna kun mietin… ei, en usko, että hän on. Ja Arthurin puolustukseksi on sanottava, että se poika on aina erikoinen.

MARTIN: Selvä, hyvä, oikein hyvä. Hienoa.

DOUGLAS: Niin.

MARTIN: Olitko sanomassa jotain? Ennen kuin keskeytin sinut?

DOUGLAS: Minä? Ei, en lainkaan. Taitaa muuten olla sinun vuorosi.

MARTIN: Eikö peli voinut päättyä jo eilen? Aloitetaan tänään uusi, vaikka musiikkikappaleet joiden nimessä on ihmisen nimi. Sekä etu- että sukunimet lasketaan.

DOUGLAS: Älä luovuta ennen aikojasi. Pidin eilisestä pelistä.

MARTIN: Vain koska olet mäntti. Hyvä on, mikä oli edellisesi?

DOUGLAS: Nicole Kidman?

MARTIN: Mietitäänpä. Naomi Campbell.

DOUGLAS: Ei miestä tällä kertaa? Olen suorastaan pettynyt.

MARTIN: Juuri tuota tarkoitin. Mäntti.

ARTHUR: Hyvää huomenta!

MARTIN: AaaHHH, Douglas! Sinun vuorosi! Nyt!

ARTHUR: Voi ei, en kai keskeyttänyt mitään? Mitään kriittistä? Tiedäthän, kriittistä, Douglas?

MARTIN: Douglas, sinun vuorosi.

ARTHUR: Niin, Douglas. Sinun vuorosi.

DOUGLAS: Martin, milloin olet lakannut katsomasta Arthuria silmiin?

MARTIN: Ole hiljaa. Sinun vuorosi.

DOUGLAS: Tiedän että on minun vuoroni. Olette sentään kertoneet sen minulle jo neljästi. Hmm, sanotaan vaikka Linda Fairburn.

MARTIN: Linda Fairburn? Se Linda Fairburn?

DOUGLAS: Hercules Shipwrightin perämies.

MARTIN: Eihän Linda ole julkkis.

DOUGLAS: Mutta hyvännäköinen hän on. Vai käytkö kieltämään? Se olisi kovin omituinen veto sinulta.

ARTHUR: Douglas.

DOUGLAS: No mitä?

ARTHUR: Tuo oli omituinen veto sinulta. Olen kuullut, ettei ole hyvä vihjailla menneistä ihastuksista, se tekee tunnelmasta, tuota, jännittyneen ja piinaavan, ja vie keskipisteen kahdesta ihmisestä siihen kolmanteen, joka on sivummalla ja jolle keskipiste ei todellakaan kuulu, vai oliko se keskipisteen sijaan spottivalo? Joka tapauksessa jos olisin sinä —

DOUGLAS: Mitä et ole, luojalle kiitos.

ARTHUR: Uuhhh! Minusta tuntuu kuin tärisisin sisäisesti. Kuin tulivuori, joka ei saa purkautua. Kuuma laava ja magma kuplivat vatsanpohjassani ja pyrkivät kurkun kautta ulos, mutta eivät pääse purskahtamaan vapauteen. Minä vain paisun ja paisun ja voin lähes pahoin kun en saa sanoa —

DOUGLAS: Näytätkin kalpealta ja suollat kornia runoutta. Et taida olla aivan kunnossa.

ARTHUR: BARBRA STREISAND!

DOUGLAS: Öh, muuten oikein hyvä Arthur, mutta Barbran etunimi ei ala n:llä.

ARTHUR: Mutta hänen sukunimensä päättyy d:hen. Martin, se päättyy d:hen ja on sinun vuorosi ja Linda Fairburn kävi äsken julkkiksesta, joten… mitä neiti Marple päättelisi tästä?

MARTIN: Että sinä olet kuluttanut liikaa aikaa salapoliisikertomusten parissa. Hyväksytäänkö Arthurin valinta kaikesta huolimatta, Douglas?

DOUGLAS: Antaa mennä.

MARTIN: Selvä.

ARTHUR: Valitse nyt oikein huolella. Laske ensin kymmeneen ja mieti sen jälkeen vielä uudemman kerran.

MARTIN: Että mitä?

ARTHUR: Niin äiti usein kehottaa minua tekemään, ja ehkä sama tekniikka voisi toimia nyt.

MARTIN: Jaa. D, d, hyvä on, sanon Demi Moore.

ARTHUR: Ei, Martin, eih!

MARTIN: Mitä minä nyt tein? Demi Moore sopii, se alkaa d:llä!

ARTHUR: Tämä ei ole lainkaan loistavaa. Menen nyt. Pois. Matkustamoon. Nähdään... myöhemmin.

DOUGLAS: Kuvittelinko vain, vai itkikö Arthur lähtiessään?

MARTIN: En tiedä. En halua tietää. Keskityn nyt lentämiseen.

DOUGLAS: Kaikin mokomin.

*

ARTHUR: Äiti, minulla olisi kysyttävää.

CAROLYN: Sitten sinä, poikani, kysyt. Ellei asiasi koske kukkia ja mehiläisiä, sillä sen keskustelun olemme jo käyneet aikoja sitten, eikä siitä jäänyt käteen viimeksikään muuta kuin hämmennys mehiläisten ja kimalaisten keskinäisistä eroista.

ARTHUR: Olivatko kimalaiset niitä pörröisiä?

CAROLYN: Ei sillä ole kultarakas mitään väliä. Mutta kyllä ne ovat.

ARTHUR: Ai, no selvä sitten. Saanko nyt kysyä sen oikean kysymykseni? Tuo kimalaisjuttu oli välikysymys ja rehellisesti sanottuna hämmentää minua edelleen.

CAROLYN: Saat, mutta tee se vikkelästi.

ARTHUR: Jos joku tykkää jostain toisesta, mutta ei osaa sanoa sitä ääneen, ja tarvitsisi apua, mutta ei uskalla pyytää, mitä auttajan pitäisi tehdä?

CAROLYN: Jos auttaja olet sinä, istua käsiensä päällä.

ARTHUR: Hienoa, entä sen jälkeen?

CAROLYN: En tarkoittanut sitä kirjaimellisesti, mutta toisaalta olet toden totta vähemmän vaaraksi käsiesi ollessa takapuolesi alla.

ARTHUR: Entä nyt, äiti? Mitä teen? Olen yrittänyt jo kaikenlaista, mutta mikään ei tunnu toimivan.

CAROLYN: Mitä sitten olet oikein yrittänyt?

ARTHUR: Vihjailua! Luulin tosin olevani siinä parempi kuin oikeasti olinkaan.

CAROLYN: Se on sääli vaan ei yllätys.

ARTHUR: Ei, eipä kai. Olisi vain mukavaa, jos tilanne ratkeaisi. He olisivat varmasti hyvin onnellisia ja loistavia yhdessä!

CAROLYN: Kenestä sinä oikeastaan puhut? Et ainakaan itsestäsi, sillä toisin kuin monet muut, sinä et osaisi käyttää kiertoilmausta "eräällä ystävälläni on ongelma".

ARTHUR: Me olisimme sitten oikea perhe, GERTI ja me! Tai oikeastaan kaksi perhettä, jotka muodostavat yhden isomman perheen, mutta mieti kuinka uskomattoman loistavaa se olisi!

CAROLYN: Et taida myöskään puhua minusta.

ARTHUR: En tietenkään, puhun Doug– ei, en saa sanoa. Se on salaisuus. Minä harjoittelen pitämään salaisuuksia.

CAROLYN: Ja olet toistaiseksi siinä totaalisen surkea. On päivänselvää keistä puhut ottaen huomioon, ettei minun lentofirmassani ole kuin neljä — AAAH AHAA, voi jestas!

*

DOUGLAS: Olemme olleet ilmassa vasta vajaan tunnin, ja minua kyllästyttää jo nyt.

MARTIN: Olet uskomaton.

DOUGLAS: Voi kiitos, tuppaan ajattelemaan itsekin samoin.

MARTIN: Itserakkautesi on ylitsevuotavaa.

DOUGLAS: Sitä kutsutaan itsevarmuudeksi, ei -rakkaudeksi.

MARTIN: Mäntti.

DOUGLAS: Vaikutat kiintyneen tuohon nimitykseen. Onko se jonkin sortin hellittelynimi? Pitääkö minunkin kehittää sinulle samanlainen? Mitä mieltä olet, hupsukka?

MARTIN: Voi hyvä luoja.

WET WET WET: I feel it in my fingers / I feel it in my toes

MARTIN: Mikä tuo ääni on?

WET WET WET: Love is all around me / And so the feeling grows

DOUGLAS: Arthur!

ARTHUR: Heippa taas, Douglas!

WET WET WET: It's written on the wind

DOUGLAS: Mitä hemmettiä sinä teet?

WET WET WET: It's everywhere I go, oh yes, it is

ARTHUR: Kuuntelen musiikkia. Tämä on loistava kappale. Pidän tästä kovasti.

WET WET WET & ARTHUR: So if you really love me, come on and let it show!

MARTIN: Saammeko tänään lainkaan kahvia?

DOUGLAS: Ja voi herran tähden, hiljennä se kännykkäsi!

WET WET WET: You know I love —

ARTHUR: Selvä pyy, Douglas. Kippari. Maailman loistavimman rakkauslaulun jälkeen… kahvia!

DOUGLAS: Arthur on seonnut.

MARTIN: Arthur on seonnut täydellisesti.

DOUGLAS: Mistä moinen mahtaa johtua?

MARTIN: Ei aavistustakaan. Aaa, katso, pilvi joka näyttää, näyttää —

DOUGLAS: Pilveltä ylhäältäpäin tarkasteltuna?

MARTIN: Aivan niin.

*

DOUGLAS: Juustotarjotin on nyt sinun, Arthur!

WET WET WET: I feel it in my fingers

MARTIN: Saakeli sentään, Arthur!

DOUGLAS: Unohda mitä sanoin.

*

CAROLYN: Onko teillä käynnissä uutta sanapeliä?

DOUGLAS: Itse asiassa on, mutta Martin menetti mielenkiintonsa siihen jo jokin aika sitten.

MARTIN: Se jäi sinun vuoroosi. Sinä jätit pelin kesken, en minä. Se on sitä paitsi typerä peli, eihän siinä voi edes hävitä.

DOUGLAS: Ai sitäkö sinä janoat? Häviön suloisen katkeraa makua kielelläsi? Voin kyllä auttaa siinä.

CAROLYN: Mitä te pelasitte?

DOUGLAS: Hyvännäköisiä julkisuudenhenkilöitä.

CAROLYN: Klassikko.

DOUGLAS: Mmm, mutta odotapa kun kuulet, kenet Martin nimesi aivan ensimmäisenä!

MARTIN: Et kerro!

DOUGLAS: Mutta kun minä oikein palan halusta paljastaa päiväuniesi kohteen!

MARTIN: Douglas, jos kerrot Carolynille, minä vannon että —

WET WET WET: I feel it in my toes

CAROLYN: Mitä hiivattia tuo oikein oli?

DOUGLAS: Se oli armas jälkikasvusi.

MARTIN: En usko että kestän tätä enää kovin kauaa.

*

ARTHUR: Milloin ollaan perillä? Äiti haluaa tietää, olemmeko aikataulussa, jotta hän voi ilmoittaa Hercille.

DOUGLAS: Mitä Herc sillä tiedolla tekee?

ARTHUR: Oi, en tiedä. Arvoituksellista tuo lempi! Lempi, niin kuin lempiväri, hassua. Mikä on sinun lempivärisi, Douglas? Onko se oranssi? Tai punertava ainakin?

DOUGLAS: Ei, miksi niin kuvittelet?

ARTHUR: Oi, en tiedä. Ehkä koska...

WET WET WET: Love is all around me

ARTHUR: Sinun hiuksesi ovat tänään muuten tosi kivasti, Kapu!

MARTIN: Öh.

DOUGLAS: Älä viitsi, eiväthän hänen hiuksensa edes näy hatun alta!

ARTHUR: And so the feeling grooows!

*

DOUGLAS: Suonet anteeksi, piipahdan nyt vessassa.

MARTIN: Mene vain. Pärjään mainiosti yksin.

DOUGLAS: En epäile sitä lainkaan. Varsinkin kun kone lentää itse itseään ja sinulla on sudoku viihdykkeenä sillä aikaa kun olen poissa.

MARTIN: Et ole korvaamaton, ettäs tiedät.

DOUGLAS: Niinhän minä juuri totesin, hupsukka.

MARTIN: En alennu vastaamaan tuohon.

DOUGLAS: Nöpöliini, särjet sydämeni kun olet noin hyinen. Ehkä meidän on hyvä pitää hetki taukoa. Sanotaanko, viisi minuuttia?

MARTIN: Kyllä, kyllä, esitykset sikseen ja käytävälle!

DOUGLAS: Sir on tänään käskytystuulella. Sir tulkoon siis totelluksi.

WET WET WET: You know I love you, I always will

DOUGLAS: Arthur, olen tottunut käymään vessassa ilman taustamusiikkia.

WET WET WET: My mind's made up by the way that I feel

DOUGLAS: Joten joko siirryt ohjaamoon ilahduttamaan Martinia musiikillasi tai lopetat kuuntelun kokonaan.

WET WET WET: There's no beginning / There'll be no end

DOUGLAS: Ateenan lentokentältä saat luvan hankkia kuulokkeet.

WET WET WET: 'Cause on my love you can depend

DOUGLAS: Liiku, ennen kuin teen jotain kamalaa.

ARTHUR: Selvä on, Douglas.

WET WET WET: So if you really love me, love me, love me / Come on and let it show

MARTIN: Mihin oikein pyrit?

ARTHUR: En voi kertoa. Sinun on oivallettava itse. Olen antanut jo paljon vihjeitä, tosi paljon, valtavasti!

MARTIN: Ah. Ahaa.

WET WET WET: Come on and let it show / Come on and let it

MARTIN: Pitäisikö meidän puhua, Arthur?

ARTHUR: Minusta se olisi hyvä idea, Kapu, puhumalla saa kuulemma selvitettyä vaikka mitä. Ja sinä olet tosi hyvä puhumaan silloin kun et ole hermostunut. Hermostuminen saa sinut vähän änkyttämään. Ei se haittaa, minusta se on vain hurmaavaa, ja olen varma että Doug–, että joku muukin ajattelee samoin. En tosin sanonut mitään. Se on salaisuus!

MARTIN: Tämä on vaikeaa.

ARTHUR: Pystyt siihen kyllä, Kippari. Uskon sinuun!

WET WET WET: Come on and let it show, baby

MARTIN: Arthur, voisitko sulkea tuon?

ARTHUR: Totta kai! Se olikin lähinnä tarkoitettu vihjeeksi.

MARTIN: Et siis soittanut Love is all aroundia vain siksi että pidät siitä?

ARTHUR: No en. Vaikka minä ihan totta pidän siitä, se on loistava kappale. Mutta ennen kaikkea sen piti avata sinun silmäsi.

MARTIN: Muistatko kun pyysin miettimisaikaa?

ARTHUR: Muistan. Sehän oli eilen. Minun muistini riittää sinne asti.

MARTIN: Hyvä, selvä, tuota, minä olen sittemmin miettinyt.

ARTHUR: Loistavaa, Kapu! Tosi loistavaa!

MARTIN: En ole vielä paljastanut lopputulosta. Tai siis että mihin johtopäätökseen tulin.

ARTHUR: Ai. Voi ei. Voiko se silti olla hyvä loppupäätös?

MARTIN: No, tuota, äh, olen todella imarreltu siitä että olet kiinnostunut, ihan totta —

ARTHUR: Tietysti olen kiinnostunut! Tämä on iso ja tärkeä asia! Rakkaus on aina —

MARTIN: Ra-rakkaus?

ARTHUR: Niin. Siihenhän tykkääminen johtaa, jos tunteen antaa johdattaa ja kasvaa, eikö vain? Oi, olen niin onnellinen kun vain mietinkin!

MARTIN: Joka tapauksessa, vaikka olen imarreltu, minun on pakko sanoa, ja toivon ettet loukkaannu kun sanon näin, mutta minusta tuntuu, etten voi tuntea samoin.

ARTHUR: Miksi... Miksi kerrot tämän minulle?

MARTIN: Kenelle muullekaan? Sinähän se sanoit olevasi ihastunut minuun!

ARTHUR: En minä niin ole sanonut!

MARTIN: Sanoitpa! Etkö muka sanonut?

ARTHUR: No en! Sanoin että joku tykkää sinusta! En minä vaan joku muu.

MARTIN: Mutta jos et sinä —

ARTHUR: Sinä et oikein ole minun tyyppiäni. Olet tosi mukava ja fiksu ja hauska ja loistava kapteeni, mutta en tykkää sinusta sillä tavalla.

MARTIN: Kuka sitten?

DOUGLAS: Olen palannut, kultahupsukkaiseni. Joko ehdit ikävöidä?

ARTHUR: Oi! Douglas!

DOUGLAS: Keskeytinkö jotain yksityistä? Kiistelitte melko äänekkäästi.

MARTIN: Kuinka paljon kuulit?

DOUGLAS: Enpä juuri mitään, kailotitte kovasti toistenne päälle.

MARTIN: Me emme huutaneet lainkaan, Douglas.

DOUGLAS: No, kuuloni ei ole aivan entisensä. Oli miten oli, mieleeni tuli eräs asia koskien jäähdytysjärjestelmää ja ajattelin että sinua kiinnostaisi kuulla —

MARTIN: Arthur tässä oli kertomassa minulle jotain vielä mielenkiintoisempaa, mutta tulit juuri kun hän oli sanomassa — niin mitä olitkaan sanomassa, Arthur? Jos et sinä niin kuka?

ARTHUR: Nnnngh, no, no, Douglas tietysti!

MARTIN: Oh.

DOUGLAS: Mitä tietysti minä?

ARTHUR: MMMMHHHMMMNNNGGGHHH. Tykkäät Kipparista! Tietysti! Tietysti tykkäät! Olet ihan valtavan ihastunut, mikä on LOISTAVAA!

DOUGLAS: ...

MARTIN: ...

ARTHUR: Phuuh. Olipa helpottavaa saada se ulos. Vilvoittavaa. Rintani alla ei kiristä ja polttele enää lainkaan.

MARTIN: ...

DOUGLAS: ...

ARTHUR: Kaverit? Miksi näytätte noin... jähmettyneiltä? Hei? Haloo?

*

CAROLYN: Douglas? Saanen vaihtaa sanasen kanssasi?

DOUGLAS: Kernaasti.

CAROLYN: Kahden kesken.

DOUGLAS: Vieläkin lupaavampaa. Tulenko käytävälle vai häädätkö kapteenin tuolistaan? En ole varma, kumpi on turvallisempi vaihtoehto.

CAROLYN: Sinä tulet tänne. Tseh, tseh, pilottini!

DOUGLAS: Jestas, mihin kaikkeen sitä palkkansa eteen alistuukaan.

CAROLYN: No niin, mikä Martinia oikein vaivaa?

DOUGLAS: En ymmärrä mistä puhut.

CAROLYN: Hän on hymyillyt tänään luvattoman paljon, ja kun kävin ilmoittamassa hänelle, että ensi viikon Milanon lento peruuntui, hän ei valittanut tippaakaan. Sinulla on pakko olla jotain tekemistä tämän kanssa.

DOUGLAS: Minulla?

CAROLYN: Tietysti sinulla!

DOUGLAS: Alat huolestuttavasti muistuttaa poikaasi.

CAROLYN: Älä yritä vaihtaa puheenaihetta.

DOUGLAS: Usko pois, minulla ei ole mitään tekemistä Martin Crieffin onnellisuuden kanssa.

CAROLYN: Olet hölmö. Täydellinen ja parantumaton hölmö! Et siis ole tehnyt mitään? Tee nyt jotain, ennen kuin onnesi karkaa käsistäsi ja viheltää mennessään.

DOUGLAS: Ihmissuhdeneuvontaa Carolyn Knapp-Shappeylta. Enpä olisi uskonut tätäkään päivää näkeväni. Kuinkas Hercin kanssa sujuu? Joko myönnät tekeväsi muutakin kuin osuvasi samaan aikaan samaan paikkaan hänen kanssaan?

CAROLYN: Joko myönnät olevasi korviasi myöten ihastunut kapteeniisi?

DOUGLAS: Touché, sinä sähäkkä nainen.

*

MARTIN: Puoli tuntia laskeutumiseen.

DOUGLAS: Mmm.

MARTIN: Douglas? Onko kaikki hyvin?

DOUGLAS: Hyvin. Hyvin. Hirvittävän hyvin. En vain ole juttutuulella.

MARTIN: Pitäisikö meidän, tuota, silti jutella siitä mitä Arthur sanoi?

DOUGLAS: Mihin hänen lukuisista sanomisistaan tarkalleen ottaen viittaat?

MARTIN: Äh, tiedät kyllä. Tiedän että tiedät.

DOUGLAS: Ei hajuakaan.

MARTIN: Sinä siis pakotat minut sanomaan sen ääneen?

DOUGLAS: Siltä vaikuttaisi.

MARTIN: Teet minusta narrin tahallasi.

DOUGLAS: En ole varma, kumpi tässä tapauksessa on naurattaja, sillä asia vaikutti huvittavan sinua suuresti. Virnuilit kuin viimeistä päivää.

MARTIN: Niin, no. En osannut odottaa tätä. Mikset ole sanonut mitään?

DOUGLAS: Miksi ihmeessä olisin?

MARTIN: Jotta minä olisin saanut tietää! Jotta minun ei olisi tarvinnut käydä keskinkertaisilla treffeillä Theresan kanssa, kun olisin yhtä hyvin voinut —

DOUGLAS: Keskinkertaisilla? Viimeksi kun kysyin, teillä meni oikein mukavasti.

MARTIN: Niin no, niin. Niin. Theresa on oikein mukava. Mutta en minä ole — minä olen tapaillut häntä, koska kuvittelin että hän on parasta, mitä voin saada!

DOUGLAS: Uskon että hän on yhä parasta, mitä voit saada. Paras tähänastisista kandidaateista. Ei lainkaan huono valinta.

MARTIN: En voi uskoa... Mitä sille kuuluisalle itsevarmuudellesi tapahtui?

DOUGLAS: Se ottaa paraikaa vastaan hienovaraisia kolauksia, jotka kasvattavat minua ihmisenä huimasti.

MARTIN: Entä jos Theresa ei ole minun valintani?

DOUGLAS: En tiedä. Miksei hän olisi? Saat kruunun ja puoli valtakuntaa, mikäli prinsessasatuihin on uskominen.

MARTIN: Perun Demi Mooren.

DOUGLAS: Ai, pelaammeko yhä? Mikä muutti mielesi?

MARTIN: Tämä on sekä vastaus kysymykseesi että uusi valintani: Douglas Richardson.

DOUGLAS: Martin —

MARTIN: Ikävä kyllä nimeni ei ala n:llä. Muuten hyvä yritys. Haha!

DOUGLAS: Tuo äskeinen oli varsin, ah, iskevä iskurepliikki.

MARTIN: Oliko? Tai siis totta kai oli.

DOUGLAS: Onnitteluni.

MARTIN: Kiitos.

DOUGLAS: Se osui ja upposi. Olen suorastaan pyörryttävän ihastuksissani ja luulenpa että joudun ottamaan sinusta tukea. Olkapäistäsi esimerkiksi. Tai kasvoistasi.

MARTIN: Ohhhh.

DOUGLAS: Toivottavasti suusta suuhun hengittäminen on sinulle tuttua. Taidan nimittäin tarvita sitä aivan näillä hetkillä.

*

ARTHUR: On kulunut jo kokonainen päivä, eikä mitään ole tapahtunut!

CAROLYN: Voit keittää minulle lisää teetä, mikäli tunnet olevasi toimeton.

ARTHUR: Ei kyse ole minusta vaan Martinista ja Douglasista!

CAROLYN: Onko tosiaan? Mitä sinun mielestäsi sitten ei ole tapahtunut?

ARTHUR: Douglas tykkää Martinista ja he molemmat tietävät sen, me kaikki tiedämme sen, mitään salaisuuksia ei enää ole, ja se on toki helpottavaa, mutta minusta on tosi hölmöä, etteivät he tee mitään! Martinkin ilmiselvästi tykkää Douglasista!

CAROLYN: Mitä heidän sitten pitäisi sinun mielestäsi tehdä?

ARTHUR: Pitää toisiaan kädestä! Pussata! Pussata ja paljon, koska pussaaminen tekee ihmisistä ihanan onnellisia. Pussaavat ihmiset hymyilevät ja nauravat loistavan paljon enemmän kuin pussaamattomat ihmiset.

CAROLYN: Kuulostaa siltä kuin olisit tutustunut jonkin sortin pussaamistilastoihin.

ARTHUR: En minä ole. Mikä sinua naurattaa? Minusta tämä on lähinnä surullista. Niin paljon hymyjä ja naurua menee hukkaan!

CAROLYN: Niinkö sinusta? Oletko varma?

ARTHUR: En kai? Ooh, sinä tiedät jotain mitä minä en tiedä!

CAROLYN: Hyvinkin todennäköisesti. Tässä asiassa ja noin ylipäätäänkin. Poikakulta, et ole koskaan ollut penaalin terävin kynä.

ARTHUR: Tylsän kynän voi teroittaa teräväksi!

CAROLYN: ... Yllättävän filosofisesti lausahdettu.

ARTHUR: Kerro minulle! Ei, älä kerro! Selvitän tämän itse, seuraan jalanjälkiäsi kuin huippuetsivä ja ratkaisen tämän tapauksen!

CAROLYN: Neuvon aloittamaan ohjaamosta.

ARTHUR: Kiitos vihjeestä, silminnäkijänainen! En tosin tarvitse apuasi. Tämä on helppo tapaus Arthur Marplepoirotholmesille!

CAROLYN: Luonnollisesti.

ARTHUR: Matkustamo oli tyhjillään lukuun ottamatta yksittäistä silminnäkijää, joka uskoi johtolankojen vievän ohjaamoon. Mutta Marplepoirotholmes tutkii ensin penkkirivistöt ja vessan läpikotaisin muiden mahdollisten vihjeiden varalta.

CAROLYN: Mene nyt vain sinne ohjaamoon, jotta ehdin juoda teekupilliseni ennen laskeutumista!

ARTHUR: Selvä on, äiti.

*

MARTIN: Douglas, ah, Douglas?

DOUGLAS: Mmmm, mon amour?

MARTIN: Minust– mmmhhh — tuntuu — että, että meitä katsellaan.

DOUGLAS: Antaa hänen katsoa.

ARTHUR: ...

MARTIN: Mmmhm — hyvä luoja se — on, ahhh — Arthur!

ARTHUR: Hei... kaverit?

DOUGLAS: Hei, Arthur. Täällä on tekeillä kriittisiä asioita. Kriittisiä ja intiimejä. Ja sinä keskeytit juuri kaiken.

ARTHUR: Anteeksi, minä vain — tuo ei ole pussaamista, eihän? Koska sinun kielesi oli äsken Kipparin suussa, tosi syvällä, niin syvällä etten oikein edes nähnyt sitä!

DOUGLAS: Ei, Arthur, tämä ei ole pussaamista.

MARTIN: Ei vai?!

DOUGLAS: Shh. Tämä on suutelemista. Katsos, Arthur, siinä on ero.

ARTHUR: ... Onko?

MARTIN: Ehdottomasti. Ja jos millään voisit poistua vielä kymmeneksi minuutiksi —

DOUGLAS: Aah, luulen että kaksikin minuuttia riittää, en ole enää mikään nuorukainen!

MARTIN: DOUGLAS!

DOUGLAS: Tottahan se on, en halua sinun rakentelevan mitään pilvilinnoja kun kerran ryhdyt kanssanimmmhhhmm...

ARTHUR: Minäpä... jätän teidät rauhaan.

MARTIN: Kiitos, arvostamme sitä kovasti.

DOUGLAS: Erityisen kovasti, minusta tuntuu.

MARTIN: Jessstas.

*

CAROLYN: Kuinkas Marplepoirotholmesin matkalla kävi? Ratkesiko tapaus?

ARTHUR: Äiti, muistatko kun puhuimme kukista ja mehiläisistä sekä mehiläisten ja kimalaisten välisistä eroista?

CAROLYN: Voiii, he eivät kehtaisi! Eivät minun koneessani!

ARTHUR: Se oli vaikea kysymys, mutta nyt minua mietityttää ihan kamalasti, mikä ero on pussaamisella ja suutelemisella? Voiko pussatessa istua toisen sylissä? Tai puristaa toista takapuolesta? Vai onko se silloin ainoastaan suutelemista? Entä kun vaatteet alkavat vähentyä?

CAROLYN: Ne — ne irsta–

KUULUTUSÄÄNI: BING BONG!

DOUGLAS: Aurinkoista ja kerrassaan vaaleanpunaista iltapäivää, arvoisat Carolynit ja Arthurit. Saavumme pian Ateenan kansainväliselle lentokentälle, ilma on mitä kaunein, tunnelma kutkuttavan eroottisesti latautunut, mutta varsinaiset ilotulitukset saavat odottaa iltaa tulevaa. Minä olen Douglas Richardson, silmittömän kiihottunut perämiehenne, joka sanalla sanoen on perämiehiä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Vieressäni istuu henkeäsalpaavan lumoava kapteeninne Martin Crieff, joka tosin vielä hetki sitten oli majoittautunut syliini ja jolla on ilo ilmoittaa, ettei homma tällä kertaa mennyt lainkaan reisille. Siispä toivotan itse kullekin ikimuistoista loppupäivää ja kiitän kovasti seitsemästä minuutista taivaassa sekä tietenkin nappiin osuneesta valinnasta pelissä Hyvännäköiset julkisuudenhenkilöt.

KUULUTUSÄÄNI: BING BONG!

MARTIN: Kapteenillanne ei ole kerta kaikkiaan mitään lisättävää, paitsi että ohjaamo on täysin puhdas, kuin sairaalan leikkaushuone ennen käyttöä, mutta se ei pysy kauaa sellaisena, jollei lentäjillenne ole luvassa yhteistä hotellihuonetta reilun kokoisella vuoteella. Hyvää päivänjatkoa ja kiitos kun lensitte MJN Airilla!


« Viimeksi muokattu: 18.11.2014 14:36:39 kirjoittanut Sisilja »
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Kharon

  • coolein rotta
  • ***
  • Viestejä: 357
  • papa has dough
TBH en oo kuunnellut Cabin Pressurea muutamaa jaksoa enempää ja jännitin vähän että tajuanko näiden hahmojen rooleja ja suhteita, etenkin kun tämä on pelkkää dialogia. Mutta! Olit kyllä saanut oivallisesti kuvattua hahmojen välisiä jännitteitä ja luonteita ja olemuksia pelkkään dialogiin, tällainenkin joka ei hirveästi ole seurannut (ja siitäkin vähästä on kulunut aikaa) pääsi hyvin mukaan kyytiin - ja oikeastaan tuo on hyvä ilmaus, koska alun perin aioin lukea tätä vain vähän matkaa alusta, mutta yhtäkkiä huomasinkin viipottavani ihan loppumetreillä. Hups. : D

Lainaus
ARTHUR: Jos joku tykkää jostain toisesta, mutta ei osaa sanoa sitä ääneen, ja tarvitsisi apua, mutta ei uskalla pyytää, mitä auttajan pitäisi tehdä?

CAROLYN: Jos auttaja olet sinä, istua käsiensä päällä.

ARTHUR: Hienoa, entä sen jälkeen?

CAROLYN: En tarkoittanut sitä kirjaimellisesti, mutta toisaalta olet toden totta vähemmän vaaraksi käsiesi ollessa takapuolesi alla.

Mikä valtava lainaus - mutta siis tuo kohta sai mut hajoamaan ääneen. Toi voisi olla kuin suoraan sarjasta itsessään. Itse asiassa tässä oli nimenomaan hienoa se, että pystyin suorastaan kuulemaan päässäni tosi monet kohdat, etenkin nuo joissa Arthur tuo ohjaamoon vähän musiikkia ja nuo loppukuulutukset. Tästä saisi ihan aukottomasti käännettyä kuunnelman tai miksei ihan oikean näytelmänkin. Farssimaisia aineksia!

Tuli se ainakin todettua, että sulla tosiaan on sana hallussa. :--) Tätähän oli valtavan nautinnollista lukea ja itse kun olen heikompi dialogin kirjoittamisessa niin paikoitellen pohdin että miten ihmeessä joillakin vaan leikkaa! Tämä oli varsinaista ilottelua. Sherlock-viittaukset huvitti mua kovasti (Amanda Abbington ja se ihan kunnon Sherlock-viittaus Martinin silmistä)! :D Ja juoni toimi, ja kaikkien hahmojen "juonelliset ominaisuudet", tai siis se että Arthur on sellainen rakkauden ilmeinen lähettiläs ja Douglas & Martin tuollaisia tietämättömiä humpuukeja.

Lainaus
ARTHUR: Phuuh. Olipa helpottavaa saada se ulos. Vilvoittavaa. Rintani alla ei kiristä ja polttele enää lainkaan.

Koko tää kohtaus tappoi mut, mutta etenkin tuo repliikki. VOI RAKAS.

Lainaus
DOUGLAS: Toivottavasti suusta suuhun hengittäminen on sinulle tuttua. Taidan nimittäin tarvita sitä aivan näillä hetkillä.

Oikeesti teach me your dialogue-writing ways.

Lainaus
Minä olen Douglas Richardson, silmittömän kiihottunut perämiehenne, joka sanalla sanoen on perämiehiä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Vieressäni istuu henkeäsalpaavan lumoava kapteeninne Martin Crieff, joka tosin vielä hetki sitten oli majoittautunut syliini ja jolla on ilo ilmoittaa, ettei homma tällä kertaa mennyt lainkaan reisille.

Ja jos mä aiemmille repliikeille hajosin ääneen niin tälle kyllä ulvoin ääneen. Voi luoja! Perämiehiä! Ylipäänsäkin tuo loppu - alku - koko tarina - täydellinen paketti! Oon aika sanaton ja tämä teki mut kyllä niin iloiseksi ja onnelliseksi kuin mikään aamuyöstä lähellä kello kolmea voi tehdä. Kiitos ja kumarrus, nautin tästä aivan valtavasti!! Ja anteeksi tasottomasta kommentista, vetoan kellonaikaan ja siihen että oikeesti vaan nauran täällä holtittomasti. Tsih.
« Viimeksi muokattu: 06.08.2014 02:48:02 kirjoittanut Kharon »
“Viini on suloista, mutta suloisempaa on ihmisveri.”

Otuksia.

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 049
Hei Kharon! Fancy seeing you here! Kannattaa kuunnella ne loputkin jaksot, koko sarja, kun vain ehdit. En ole vielä toistaiseksi törmännyt parempaan viihteeseen. Vaikka jos rehellisiä ollaan, kuuntelin neljännen (eli toistaiseksi viimeisimmän) kauden ensin, silloin kun se tuli radiosta, ja minulta meni sen jälkeen yllättävän kauan saada ote ykköskaudesta. Mutta kun kerran on mukaan päässyt, ei kyydistä tahdo enää pois. Mainostan näin rajusti alkuun, koska CP on lempiasioitani tällä hetkellä, ja jos ficcini nauratti, niin itse sarja naurattaa tuhat kertaa enemmän. <3

Yhtään väheksymättä sitä että nauroit tälle. Kiitos! Paras palaute jonka voi saada. Huippua että tässä pysyi mukana vaikka ei olisi mikään fandomnörtti. En tosin väitä, että olisin itse sellainen, on vieläkin vaikeuksia muistaa, mitä missäkin jaksossa tapahtuu (siksi niitä voi ja pitääkin kuunnella uudelleen, haha). Leikkaamisesta en tiedä, tämä ficci oli levännyt keskeneräisenä tammikuusta asti ja törmäsin siihen muutama päivä sitten sattumalta. Olin jo ihan unohtanut sen olemassaolon, mutta jokin vain naksahti kohdilleen ja teki hirveästi mieli kirjoittaa tämä loppuun ja tämä lähes vei mennessään. Lähes. Koska aina tulee niitä tökkäyshetkiä, kun mikään ei suju. Cabin Pressuren kirjoittamiseen vinkkini on kuunnella älyttömästi niitä jaksoja, niistä tarttuu mukaan kaikenlaista (vaikka vain alitajuntaan, josta tuo perämieskin hyppäsi niin että sain ihmetellä itsekin ;D), teetä (tai mikä ikinä onkaan lempijuomisesi) sekä Toblerone-suklaata, ihan vain koska sen kanssa pystyy virittymään tunnelmaan. Jos ei muuhun niin Arthur-tunnelmaan, mikä toisaalta on paras tunnelma mitä on. :D

Sherlock-viittauksien kanssa olin vähän kiikun kaakun. Pelkäsin niiden olevan vähän päälleliimattuja. Amanda nyt vielä meni ihan vain sillä, että hän on muutenkin julkkis, mutta tuo Sherlockin ja Martinin samannäköisyys... kun hyvin monesta kohtaa sarjasta saa kuvan, etteivät he olisi lainkaan samannäköisiä. Martin on punatukkainen (? kai se oli fakta?) ja karmean lyhyt, eikä Sherlock ole kumpaakaan. Mutta voihan niillä olla samanlaiset silmät. Ainakin Arthurin mielestä. Arthur on mun takaoveni! <3

Nyt olen varmaan höpöttänyt tarpeeksi ja ylikin. Mitä piti ennen kaikkea sanoa: kiitos hurjasti kommentistasi! On kiva ilostuttaa! Ja koeta kuunnella sarjaa uudemman kerran! I mean it!
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Hallahäive

  • ***
  • Viestejä: 719
ASDFGHJKLÖLKJHGFDSAAFGHJJ.

SISI!!! Olen... olen suorastaan loisteliaan järkyttyneen onnellinen luettuani tämän, love is all around, you know darling, koska voi himputti täydellistä CP:tä sulta. Hihkaisin kovaa tän nähdessäni. En edes lupaa järkevää kommenttia nyt, mutta katsotaan jos myöhemmin muokkaisin vielä tästä jotain vähän vähemmän kimallesydämiä tihkuvaa...

Ensin pakko sanoa, että Carolyn oli mahtava. Hänen ja Arthurin keskustelu oli yhtä kultaa. Kikatin ja suunnilleen istuin itse käsieni päällä kun oli kamalasti feelsejä.

Lainaus
ARTHUR: Olivatko kimalaiset niitä pörröisiä?

CAROLYN: Ei sillä ole kultarakas mitään väliä. Mutta kyllä ne ovat.

ARTHUR: Ai, no selvä sitten. Saanko nyt kysyä sen oikean kysymykseni? Tuo kimalaisjuttu oli välikysymys ja rehellisesti sanottuna hämmentää minua edelleen.

CAROLYN: Saat, mutta tee se vikkelästi.

ARTHUR: Jos joku tykkää jostain toisesta, mutta ei osaa sanoa sitä ääneen, ja tarvitsisi apua, mutta ei uskalla pyytää, mitä auttajan pitäisi tehdä?

CAROLYN: Jos auttaja olet sinä, istua käsiensä päällä.

Kaikki puhetyylistä Arthurin välikysymyksiin saakka on niin kovin IC:tä. Arthur oli hellyyttävä musiikkiensa ja huonosti pidettyjen salaisuuksiensa kanssa.

Martin ja Douglas pelaamassa jotakin on tunnestusti heikkouteni ja kuinka nerokkaasti olitkaan heidän pelinsä rakentanut. Arnold sai repeämään. Ja voi että, Martin mussukka käytti loistavaa iskulausetta.

Douglasisi oli myös ihan mahtava, mutta siitä nyt ei tainnut olla edes epäilystä. Ja luoja, ne kaikki hellittelynimet, kiusalla käytetyt (ja ehkä vähän piilotosissaankin...) olivat jotain mikä sai suupieleni ylöspäin. No kerta kaikkiaan voisi sanoa, että kaikki hahmot olivat IC ja idea tässä älyttömän söpö.

Sherlock- ja muut salapoliisiviittaukset olivat kivoja tekstin keskellä. Varsinkin ne kauniit silmät:D


Lainaus
MARTIN: Ehdottomasti. Ja jos millään voisit poistua vielä kymmeneksi minuutiksi —

DOUGLAS: Aah, luulen että kaksikin minuuttia riittää, en ole enää mikään nuorukainen!

MARTIN: DOUGLAS!

DOUGLAS: Tottahan se on, en halua sinun rakentelevan mitään pilvilinnoja kun kerran ryhdyt kanssanimmmhhhmm...
Hyvä etten sydäriä saanut kun aloin kihertämään järkyttävästi.

Tekstin nimi ei ehkä ihan saanut syttymään, mutta menihän se yhteen sisällön kanssa. (Koska olihan sitä pakko yksi vika löytää xD)

Oi että, oon vasta herännyt ja niin täynnä kerrassaan hattaraisia fiiliksiä saatuani kerrankin lukea suomenkielistä Cabin Pressurea jonkun muun kuin itseni toimesta, että nyt sait ihan riittämättömän kommentin. Tasapainotan sitä sydämillä <3<3<3<3<3<3 Kiitos tästä loistavasta lisäyksestä CP ficceihin. Arthuria lainatakseni: Brilliant.

« Viimeksi muokattu: 06.08.2014 10:30:20 kirjoittanut Hallahäive »
Who lives, who dies, who tells your story?

Ava by Auro, banneri by Ingrid

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 049
Halla, sweetheart! Love is all around indeed! Ihkutuskommenttisi sai mut hymyilemään erittäin leveästi. Käsien päällä on hyvä istua kun feelsit saavat yliotteen. Piti muuten jälkeenpäin googlettaa, kuinka vanha Arnold Schwarzenegger on (tein taustatyöni laiskasti ja päätin luottaa mielikuvaani, että Arska olisi tarpeeksi vanha), ja sain huokaista helpotuksesta, koska herra on jo 67. Sen sijaan Douglas on vasta vetreät 57, neloskaudella ainakin. Tästä taas voisi lähteä pohtimaan sarjan aikajanaa, sillä kakkoskaudella Martin sanoo olevansa 32-vuotias, mutta neloskaudella hän onkin jo 36. Hurjaa!

Niin ja Douglas käytti niitä hellittelynimiä aivan täydellisen tosissaan ja mielessään ainakin seitsemän taka-ajatusta. <3 Martin taas on niin surullisen hahmon ritarin prototyyppi, että täytyy hänellä vähintään olla ne uskomattoman kauniit silmät. Muuten elämä potkii liian lujaa. :D

Ficin nimeäminen oli ihan älyttömän vaikeaa, melkein päädyin nimeämään tämän Ateenaksi, mutta onneksi Arthur tuli ja pelasti päivän! Tunnetusti kaikkia on mahdotonta miellyttää ja miellytinpä ainakin itseäni. :D Kommenttisi ei ollut lainkaan riittämätön, se oli... tiedät mikä täältä tulee... BRILLIANT! Kiitokset <3
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 856
  • kiero ja sarkastinen
Nappasin tämän seikkailuhenkisesti kommenttikampanjasta vaikka fandomista ei ole mitään aavistusta. Kyllä tämä huvitti hahmojen tuntemattomuudesta huolimatta, ja tykkään dialogeista hirmuisesti joten muoto oli oikein mieluinen. <3

Hyvin tässä pysyi kärryillä, joskin varsinkin alkupuolella sotkin Martinia ja Douglasia tehokkaasti toisiinsa vaikka repliikkien sanojat oli merkitty selkeästi. Arthur puolestaan oli selkeästi täysin erilainen persoona ja erottui siksi helpommin. Vaikutti hurmaavalta tapaukselta, joskaan salaisuuksia hänelle ei liene hyvä uskoa... :D Varsin sopiva Amor toisin sanottuna.

Sanailua ja sanapelejä on aina hauska pelailla itse tai sitten lukea niistä, joten pidin siitä alkutilanteena ja sitten myös siitä, että siihen palattiin suuren tunnustuksen hetkellä. Kuin jokin sulkeutuisi sitä kautta.

Lainaus
DOUGLAS: Vaikutat kiintyneen tuohon nimitykseen. Onko se jonkin sortin hellittelynimi? Pitääkö minunkin kehittää sinulle samanlainen? Mitä mieltä olet, hupsukka?

*reps* Hupsukka! <3 Ihana!

Loppukuulutukset tipauttivat sitten melkein jo konttorituolilta... Lol. Aw. <3 Hm, kiitoksia erilaisesta ja hauskasta lukukokemuksesta, tykkäilin kovasti. <3
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 049
Pics: Arthur totisesti on hurmaava! Aivan omaa luokkaansa. Ja tuhat kertaa loistavampi radiosta kuultuna kuin ruudulta luettuna, vannon. ;D Martin ja Douglas taas jossain määrin muistuttavat toisiaan, tosin Martin on heistä huomattavasti awkwardimpi ja pätemisenhaluisempi tyyppi, kun taas Douglasin egolla täyttäisi kokonaisen lentokoneen ohjaamoineen ja matkustamoineen päivineen. Ainakin noin päällisin puolin. Kaikkihan ei toki ole sitä miltä päältäpäin näyttää.

Sanapelit ovat radiosarjankin suola ja toinen toistaan huvittavampia. Sarjan käsikirjoittaja (ja myös Arthurin näyttelijä, oijoijoi) John Finnemorella on sana hallussa ihailtavan taidokkaasti. Sitä voi vain toivoa kirjoittavansa itse joskus yhtä oivaltavasti.

Hihii, mahtavaa, että loppukuulutukset naurattivat ja että tykkäsit tästä noin muutenkin. Toivon että innostut tutustumaan itse sarjaankin, mutta lopetan tähän ennen kuin ehdin tyrkyttämään sitä yhtään enempää. Kiitos seikkailuhenkisyydestäsi, ilahduin huimasti!
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 336
  • Lunnikuningatar
Kommenttikampanjasta heihoi! Olen tosi iloinen, että Beelsebutt laittoi tämän sinne, koska muuten tämä ihanuus olisi mennyt minulta ohi silmien.

Cabin Pressure oli aikoinaan yksi niistä asioista, jotka pitivät minut vaikeampana kautena pinnalla, ja olipa ihanaa palata hahmojen pariin tämän ficin muodossa! Tykkäsin tosi paljon siitä, että olit valinnut tyyliksi tällaiset repliikkien kautta etenevän tekstin, vaikka se onkin varmasti haasteellinen muoto kirjoittaa. Hahmojen persoonallisuudet välittyivät ja vaikka en yleensä luekaan huumoria, tälle huomasin virnisteleväni tuon tuostakin. Jopa niin paljon, että tekstin luettuani minun oli pakko lukea se vielä uudelleen alusta alkaen. :D

Arthur on minun suosikkini, mutta tässä ficissä tykkäsin eniten Martinista. Oli hauskaa nähdä hänet pihalla ja epävarmana tilanteesta. Fiilistelin myös tuota väleihin tunkevaa Wet Wet Wetiä, joka rytmitti tekstiä hauskasti. :D Loppu räjäytti potin ja olen tosi onnellinen kapteenin ja hänen kipparinsa puolesta.

6/5, tällaista lukisi mielellään lisääkin. ^_^


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 630
ARTHUR: Miksi väittäisin? Martin näyttää paljon enemmän Sherlock Holmesilta kuin Herc.


Olin unohtanut tämän xDD

Tää ficci on edelleen loistava, ja nautin lukukerrasta suunnattomasti jatkuvista BING BONG keskeytyksistä huolimatta :P

Kiitos <3
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 049
Oho! Kylläpä yllätyin kun tämä löytyi Kommenttikampanjasta (kiitokset Bbuttikselle!!) ja että Finissä on enemmänkin Cabin Pressuren ystäviä! :)

Vehka: Oih, Cabin Pressure on kyllä ihana sarja, joka onnistuu piristämään ja naurattamaan joka kuuntelukerralla. Tällainen dialogificci on oikeastaan tosi mukava kirjoitettava, saa keskittyä "olennaiseen" eikä joudu edes pohtimaan tunnelma- tai ympäristökuvausta. Toki silloin joutuu panostamaan reploihin ihan eri tavalla, kun ei ole kuvailun tuomaa turvaa. Mutta mun mielestä se on ennen kaikkea hauskaa! Pitäisi kokeilla joskus uudestaan. Huippua että hahmot olivat tunnistettavia! Oli myös hauska kuulla, kuka on lempihahmosi! Mä löysin sarjan (tietysti...) Benedict Cumberbatchin kautta ja kiinnitin ensimmäisellä kuuntelukierroksella eniten huomiota Martiniin, mutta aika pian Douglas kiilasi lempihahmokseni. Mutta kyllä jokaisessa ydinnelikon jäsenessä on oma viehätyksensä enkä luopuisi kenestäkään. <3 Haha, kiva myös että fiilistelit Wet Wet Wetiä, Love Is All Around on tosi loistava fiilistelykipale. ;D Kiitos tosi paljon kommentistasi!

Bbuttis: Wääh, kiitos kovasti kommentistasi, pääsit yllättämään kahdesti! Näin Sherlock-huuman laannuttua tuo viittaus tuntuu ehkä hiukka päälleliimatulta, mutta on sillä ehkä oma huumoriarvonsa - vähän samaan tapaan kuin Martinin "muuttuneen" olemuksen kommentoiminen jaksossa, jossa Benedictillä on sijaisnäyttelijä. ;D Mukava kuulla, että ficci kestää aikaa ja useampia lukukertoja! <3
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

lurikko

  • ***
  • Viestejä: 1 381
    • Nyt myös tumblr:issa! Jee!
Kiitos taannoisista Douglas/Martin-suosituksista, laitoin ne talteen ja sitten meninkin suoraan selaamaan sun fikkejä, mikä olikin erinomainen valinta. Tosin en uskaltanut tarttua vielä siihen toiseen, etten spoilaannu vahingossa Cabin Pressuren lopusta, mutta loppua kohti mennään kuuntelussa, niin että ehkäpä se seuraavaksi! Mutta tää olikin siis erinomainen aloitus. Ai että. Fiilistelin eilen illalla sitä omaa fikkiäni kirjoittaessa että jee jee onpa mukavaa kun tämä dialogi tällä tavalla juoksee eteenpäin ja hahmojen persoonallisuudetkin ehkä vähän tulevat esiin mutta nyt huomasinkin että vielä enemmän siitä pääsee nautiskelemaan kun lukee toisen ihmisen kirjoittamaa fikkiä, jossa TODELLAKIN dialogi juoksee eteenpäin juuri sopivalla tahdilla ja sopivan oivallisesti ja koukukkaasti ja hauskasti, ja teksti on täynnä sävyjä vaikka on näennäisesti pelkkiä repliikkejä, ja hahmojen persoonallisuudet pomppaavat tekstistä ihan erinomaisen hienosti! Kiitos siis tästä, oli hyvin herkullista, ja koetin myös lainailla lempparikohtia kun huomasin vähän väliä naureskelevani näille jutuille, tai joku osui kyllä sydämeenkin. Lainailu olikin vähän haastavaa kun dialogi etenee noin luontevasti niin ettei mikään laini ole irrallinen, mutta otin nyt kuitenkin lähinnä niitä irroitettuja laineja.

Lainaus
MARTIN: Anne Hathaway! Alicia Keys! Angelina Jolie! ANGELINA JOLIE!

Voi Martin!! Ihanasti tulee sävy esiin tässä repliikisäs, ja VOI MARTIN, siis onhan niitä a:lla alkavia hyvännäköisiä naisia ja sinä höpsö menit ensimmäiseksi nimeämään miehen!


Lainaus
ARTHUR: Loistavaa! LLLLOISTAVAA! Aiot siis viimein kertoa hänelle! Enkö saisi kuunnella? Lupaan olla ihan hiljaa, kautta kiven ja kannon!

Tää Arthurin sotkeutuminen keskusteluun oli myös ihan loistavaa, tai LLLLOISTAVAA, ja ylipäänsä Arthurin rooli tässä on tosi herkullinen, se miten Arthur tajuaa vähän väärin mutta tavallaan kuitenkin ihan oikein ja lopulta oikeastaan onnistuu hoitamaan koko jutun maaliin vaikka on tavallaan vain ihan pihalla. Tai nyt kun tarkemmin mietin niin ehkä Arthur ei lukenutkaan tilannetta väärin vaan on vaan niin hirveän innoissaan ettei ihan pysty estämään salaisuuksia lipsahtelemasta.


Lainaus
MARTIN: Voi. Arthur.

ARTHUR: Anteeksi.

MARTIN: En… en ole koskaan tullut ajatelleeksi.

Ah ja IHANAA miten Martin tajuaa väärin eikä Arthur tietenkään tajua, että Martin on tajunnut väärin.


Lainaus
DOUGLAS: Vaikutat kiintyneen tuohon nimitykseen. Onko se jonkin sortin hellittelynimi? Pitääkö minunkin kehittää sinulle samanlainen? Mitä mieltä olet, hupsukka?

MARTIN: Voi hyvä luoja.

Ihastuin ensin hupsukkaan ja sitten tuohon Martinin vastaukseen. Voi Martin!


Lainaus
MARTIN: No, tuota, äh, olen todella imarreltu siitä että olet kiinnostunut, ihan totta —

ARTHUR: Tietysti olen kiinnostunut! Tämä on iso ja tärkeä asia! Rakkaus on aina —

IHANA väärinymmärrys taas Arthurilta! Ja mahtavaa komediaa kun Arthurhan tavallaan reagoi ihan loogisesti, hänellä ja Martinilla on vaan eri käsitys tilanteesta!


Lainaus
DOUGLAS: No, kuuloni ei ole aivan entisensä. Oli miten oli, mieleeni tuli eräs asia koskien jäähdytysjärjestelmää ja ajattelin että sinua kiinnostaisi kuulla —

Tässä taas ihanaa miten ensin viitataan Douglasin ikään, ja sitten Douglas jo onkin hyvin ajattelevainen ja ihana kun tulee miettineeksi, että jäähdytysjärjestelmä saattaisi tosiaan kiinnostaa Martinia! Vai oliko hänellä joku taka-ajatus tässä, hmm. Joka tapauksessa Douglasin ikä ja Martinin lentokone-fiksaatio samassa repliikissä, ah. Douglasin iästä puheen ollen, mietin että onkohan mahdollisesti niin että se mikä pidättelee mun Douglas/Martin-shippausta on se ikäero...? Hyvänen aika. Koska mitäs väliä sillä oikeasti on. Mutta luulisi tosiaan sen naljailun ja toverillisen kiusaamisen uponneen muhun vähän paremmin shippausmielessäkin. Tämä sun tarina siis ehdottomasti uppoaa muhun shippausmielessä, mutta viittaan nyt siihen että miksi Cabin Pressuren kuunteleminen ei ole tehnyt musta Douglas/Martin-fania (vielä).


Lainaus
MARTIN: Jotta minä olisin saanut tietää! Jotta minun ei olisi tarvinnut käydä keskinkertaisilla treffeillä Theresan kanssa, kun olisin yhtä hyvin voinut —

DOUGLAS: Keskinkertaisilla? Viimeksi kun kysyin, teillä meni oikein mukavasti.

MARTIN: Niin no, niin. Niin. Theresa on oikein mukava. Mutta en minä ole — minä olen tapaillut häntä, koska kuvittelin että hän on parasta, mitä voin saada!

DOUGLAS: Uskon että hän on yhä parasta, mitä voit saada. Paras tähänastisista kandidaateista. Ei lainkaan huono valinta.

Tuo Douglasin viimeisen repliikin alku, aah! Douglaskin on kyllä tässä hetkittäin vähän pihalla, mikä on ihanaa vaihtelua Douglasin yleiseen kyvykkyyteen. Mutta kerrankos sitä ihminen saa pieniä oikosulkuja kun aletaan puhua tällaisista ihastumisasioista.


Ihanaa kun olet kirjoittanut tällaisen, kyllä tämäkin jo osoittaa että Douglasissa ja Martinissa on runsaasti romanssipotentiaalia!
Avatar: Sokerisiipi
Fikkilistaus

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 049
Hellou toyhto! Mäkin oon tässä viime päivinä selaillut Martin/Douglas-fikkejä ao3:sta ja täytyy sanoa että olin iloisesti ehtinyt unohtaa, kuinka villiä ja rohkeaa settiä tästäkin fandomista (totta kai!) löytyy. Tuli myös todettua yhtä fikkiä lukiessa, että esim. Daddy kink ei vieläkään ole juttuni. ::) (Kai kinkeistä saa tällä lailla ohimennen puhua K-11 fikin kommakommentissa? Toivottavasti! Iik.)

Ihanaa että mielestäsi dialogi juoksi eteenpäin, muistaakseni siltä se kirjoittaessa tuntuikin! Nää tyypit on niin kertakaikkisen ihania että niistä kirjoittaminen on suuri ilo! Ihmettelenkin miksen ole saanut enemmän tekstejä valmiiksi asti... mutta ehkä tämä tästä nyt kohta taas lähtee! Kuuntelin eilen pari jaksoa ihan randomisti koska teki niin kovasti mieli ja kyllähän se kuuntelu aina sytyttää sitä kirjoittamisintoakin. :) Mahtavaa myös että tämä nauratti! <3

Hahaa, Arthur, Arthur on kyllä kaikin puolin ihana! Mun mielestä se on itse sarjassakin yllättävän tarkkanäköinen/terävä joidenkin asioiden suhteen ja sit joidenkin muiden ihan perustavanlaatuisten juttujen kanssa ihastuttavan pihalla. Joten ajattelinpa niin että hyvinkin Arthur voisi bongata että joku on ihastunut, jopa paljon ennen ihmistä itseään (tosin tässä uskon Douglasin olleen ihan hyvin perillä omista tunteistaan, jos nyt sittenkin olikin aivan sokea Martinin kohdalla). Douglas tosiaan, Douglasillahan on aina vähintään se seitsemän taka-ajatusta! ;)

Mulla ei kumma kyllä ole ollut tuota ikäero-ongelmaa shippailujeni kanssa. Martinhan on jo sarjan alussakin yli kolmekymmentä eikä lyhyys tee ihmisestä lasta! ;D Tein muuten pientä selvitystyötä ja Stephanie Colella (Carolyn) ja Anthony Headillakin (Herc) on ikäeroa 13 vuotta! Tietysti näyttelijän ja hahmon iät voivat erota toisistaan radikaalistikin, radiosarjassa varsinkin, mutta noin niin kuin vertailun vuoksi! Douglasin ja Martinin ikäero on 20 vuotta (Rogerilla ja Benedictillä se on 23 vuotta), enkä rehellisesti pidä sitä minään. 8) Enitenhän ihmiset taitavat älähdellä miesnaispariskunnan kohdalla, kun nainen on miestä huomattavasti vanhempi. Jostain kumman syystä.

Menipä propagandapuheeksi! Joka tapauksessa olen ihan hirvittävän iloinen ja kovasti fiiliksissäni siitä että olet löytänyt tämän fandomin ja avannut jo fikkaushanatkin ihailtavalla tarmolla ja vikkelyydellä! Kiitos tosi tosi paljon myös kommentistasi, ihanaa että pidit tästä fikistä! <3

// Ja vasta nyt huomasin, että mähän olen aiemminkin höpöttänyt tästä Martinin ja Douglasin ikäerosta tän fikin kommakommissa. No mutta, kertaus on opintojen äiti! ;D
« Viimeksi muokattu: 09.01.2021 20:41:35 kirjoittanut Sisilja »
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! :) Kun bongasin listauksestasi Cabin Pressurea, oli lukuvalinta fandomin osalta heti selvä, ja tämän kyseisen tekstin pariin minut houkutteli otsikossakin mainittu Arthur, koska voi sitä söppänää. ♥ Ja tietysti paritus myös, koska sekin on aika ihana! Samaistun muuten alkutiedoissa kirjoittamaasi kovasti, koska tämä fandom saa minutkin hymyilemään takuuvarmasti (ja kiitos kuuluu sinulle, joka minut tähän tutustutit :-*). Niin sai myös tämä teksti - hihitin ja käkätin tälle läpi lukumatkan niin, että vieressä hotellihuoneessa pötköttelevä puolisoni saattoi vähän kummeksua, enkä oikeasti muista, milloin olisin viimeksi lukenut jotain näin kertakaikkisen hauskaa ja hykerryttävää! Ai että. Siis lukeminen tuntuu ihan siltä kuin kuuntelisin Cabin Pressuren jaksoa, niin aitoja ja tutun tuntuisia kaikki hahmot tässä ovat, ja vielä kun sekaan sulautuu ihanan vaaleanpunaista romantiikkaa Love Is All Aroundin tahdissa (sain muuten korvamadon, mutta en ole siitä yhtään harmissani), olen ihan sulaa vahaa!

Pidän kovasti siitä, miten koko teksti rakentuu selkeästi merkitystä dialogista, koska se istuu loistavasti radiokuunnelmafandomiin. Teksti on helppolukuista ja vie mukanaan niin, että lukiessa hauskasti hämärtyy se, että lukee tietokoneen ruudulta eikä suinkaan kuuntele omilla korvillaan! :D Kuulen nimittäin vaivatta jokaisen hahmon äänen ja puhetavan vuorosanoja lukiessani, ja se tosi hauskaa ja antoisaa. Olet tavoittanut kaikki hahmot kyllä aivan mielettömän hyvin ja perinpohjaisesti! Arthurin hellyttävä, papupatamainen into ja höpsöys, Carolynin lakoninen suorasukaisuus, Martinin ajoittainen häkeltyneisyys ja virkaintoisuus, Douglasin itsetietoinen sarkasmi... Ai että, tämä on ihan todella kuin kuuntelisi itse sarjaa, ja nautin siitä niin kovin!

Nautin myös siitä, miten tämä tarina tarjoaa yllättäviäkin käänteitä. Dialogissa on se hauskuus, ettei asioita oikein voi selittää auki, vaan ne pitää vihjailla sanallisen vuorovaikutuksen keinoin, ja tässä tekstissä jätetään minusta antoisasti tulkinnanvaraa myös lukijalle. Arthurin tunnustuskohdassa luulin oikeasti, että Martin olisi tajunnut Douglasin olevan se, joka hänestä pitää, mutta sen jälkeiset tapahtumat ja sanomiset eivät sitten kuitenkaan olleet ihan linjassa sen kanssa - ja sitten koinkin palkitsevan ahaa-elämyksen, kun minulle valkeni, ettei Martin-hupsukka tietenkään tajunnut, vaan luonnollisesti veti Arthurin epämääräisestä papatuksesta toisenlaisen johtopäätöksen. ;D Ai että, oikeaa lukuherkkua.

Minusta on hauskaa, miten alussa Martin ja Douglas pelaavat sarjasta tuttuun tapaan, mikä sitten johtaa Martinin "lipsautukseen" ja Arthurin sekaantumiseen ja lopulta yhteen jos toiseenkin oivallukseen. :D Arthur Marplepoirotholmes on kyllä sekä aikamoinen huippuetsivä että Amorin lähettiläs! Minusta on huvittavaa ja ennen kaikkea todella hellyttävää, miten Arthur on aivan pihalla jostain mehiläisten ja kimalaisten eroista, mutta sitten hän osoittaakin yllättävää tarkkanäköisyyttä tällaisessa tunteiden tulkitsemisessa. Erittäin hyvin hahmoon sopivaa, ja olen niin fiiliksissä siitä, miten Arthur on tässä oikeastaan kaiken alku ja juuri ja hänen vaikutuksestaan Douglasin tunteet lopulta realisoituvat Martinillekin - ja toisin päin! Arthurin hyväntahtoinen kyvyttömyys pitää salaisuuksia sisällään on itse asiassa aika helpottava ominaisuus tässä tapauksessa, koska ties milloin nämä ohjaamon kahelit muuten olisivat tajunneet. ♥ Molemmat kaheleita omalla tavallaan, myös Douglas joka tavallisesti uhkuu itsevarmuutta! Arthurin roolista on muuten sanottava vielä sen verran, että rakastan tämän tekstin nimeä - se kuvaa minusta täydellisesti tämän salapoliisi- ja amorinlähettiläsoperaation kulkua ja lopputulosta. :-*

Minusta on ihanaa, miten epävarmuuden ja häkellyksen jälkeen kaikki ikään kuin loksahtaa kohdalleen ja Martin ja Douglas ovat - mielikuvituksellisemman vertauksen puutteessa - kuin toisensa täydentävät palat palapelissä. Niin luontevalta ja oikealta kaikki tuntuu, kun molemminpuoliset tunteet lopulta tulevat julki, ja tulen jotenkin tosi hyvälle mielelle siitä, miten kumpikaan ei lopussa koe minkäänlaista tarvetta peitellä tapahtuneita käänteitä, vaan ne kuulutetaan kutakuinkin yhtä selkeästi kuin Arthurin vihjailukappaleessa lauletaan. Ihanaa! Tulee sellainen onnellisen levollinen fiilis, että näinhän tämän kuuluu ollakin.

Pidän kovasti myös Carolynin osuudesta taustalla ja hänen ja Arthurin välisestä vuorovaikutuksesta, joka sarjassakin on valloittanut sydämeni. Tämä sananvaihto on minusta oikea helmi:
ARTHUR: Jos joku tykkää jostain toisesta, mutta ei osaa sanoa sitä ääneen, ja tarvitsisi apua, mutta ei uskalla pyytää, mitä auttajan pitäisi tehdä?

CAROLYN: Jos auttaja olet sinä, istua käsiensä päällä.

ARTHUR: Hienoa, entä sen jälkeen?

CAROLYN: En tarkoittanut sitä kirjaimellisesti, mutta toisaalta olet toden totta vähemmän vaaraksi käsiesi ollessa takapuolesi alla.
Minusta on ihan parasta, miten Arthur ottaa neuvon kirjaimellisesti, ja toisiksi parasta on se, miten Carolyn sitten toteaakin, että itse asiassa Arhurin tapauksessa neuvon kirjaimellinen noudattaminen voisi olla ihan hyvästä. Aww... :D

MARTIN: En ole vielä paljastanut lopputulosta. Tai siis että mihin johtopäätökseen tulin.

ARTHUR: Ai. Voi ei. Voiko se silti olla hyvä loppupäätös?
Tässä kohdassa rakastan sitä, miten Martinin käyttämät termit "lopputulos" ja "johtopäätös" yhdistyvät Arthurin suussa "loppupäätökseksi". :-* Juuri tällaiset yksityiskohdat ilmentävät minusta niin mainiosti sitä, miten hyvin tämä teksti tavoittaa paitsi dialogin kirjoittamisen ja lukemisen hedelmällisyyden, myös kaanonin hahmot persoonineen ja ominaisuuksineen!

ARTHUR: Phuuh. Olipa helpottavaa saada se ulos. Vilvoittavaa. Rintani alla ei kiristä ja polttele enää lainkaan.
Voin kuvitella, haha! Voi Arthur, joka on melkein ratkennut liitoksistaan pidätellessään sisällään rakkauden ilosanomaa. ♥

DOUGLAS: Uskon että hän on yhä parasta, mitä voit saada. Paras tähänastisista kandidaateista. Ei lainkaan huono valinta.

MARTIN: En voi uskoa... Mitä sille kuuluisalle itsevarmuudellesi tapahtui?

DOUGLAS: Se ottaa paraikaa vastaan hienovaraisia kolauksia, jotka kasvattavat minua ihmisenä huimasti.
Aah, tämä aavistuksen epävarmempi puoli Douglasista on niin ihanan inhimillinen! Tuttuun tapaan sekin on kuitenkin sanavalmiilla huumorilla höystettyä, voi että.

ARTHUR: Minäpä... jätän teidät rauhaan.

MARTIN: Kiitos, arvostamme sitä kovasti.

DOUGLAS: Erityisen kovasti, minusta tuntuu.
*tirsk* ;D En yleensä taida edes olla niinkään kaksimielisen huumorin ystävä, mutta tässä tarinassa ei ole kyllä yhden yhtä sellaista heittoa, joka ei naurattaisi minua, vaan virnuilen täällä edelleen poskilihaksiani kipeiksi!

Minä olen Douglas Richardson, silmittömän kiihottunut perämiehenne, joka sanalla sanoen on perämiehiä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Vieressäni istuu henkeäsalpaavan lumoava kapteeninne Martin Crieff, joka tosin vielä hetki sitten oli majoittautunut syliini ja jolla on ilo ilmoittaa, ettei homma tällä kertaa mennyt lainkaan reisille.
Hurja lainauskimara tähän loppuun, mutta pakko on vielä tämäkin helmi nostaa esiin, koska oi ja voi - paras loppukuulutus koskaan! Perämiehiä todellakin, ja onhan se hienoa, ettei homma mennyt reisille... :D Ai että, nauraa kiherrän täällä vieläkin, en vain pääse tästä yli enkä ympäri.

Valloittavan ihana, hymyilyttävä ja hykerryttävä hyvän mielen tarina - kiitos tuhannesti! :-* -Walle


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 049
Voi Walle, mun suu meni aivan mahdottoman leveään onnen virneeseen kun luin kommenttisi, ja nyt virnistelen taas! Oon aivan hillittömän iloinen että oot tykästynyt Cabin Pressureen, ihan mahtavaa!! Ihanaa myös että tykkäät tästä parituksesta! Jos ikinä haluat fikkisuosituksia, sana vain, tai puolikaskin riittää, niin linkkaan sulle salamana suurimmat suosikkini! (:

Ilahduttavaa että tää fikki onnistui naurattamaan sua, tätä oli ihan hirmuisen hauskaa kirjoittaa, muistan vieläkin! Pitäisi ehdottomasti taas joskus kirjoittaa tällainen silkka dialogifikki, näissä on ihan oma viehätyksensä. Mäkin muuten kuuntelin sun kommentin innoittamana tuon Love Is All Aroundin taas pitkästä aikaa (en ota laskuihin sitä, että vähintään kerran vuodessa kuulen sen jouluversion Love Actuallya katsellessa :’) ) – ja huomasin luukuttaneeni sen heti kättelyssä useamman kerran putkeen, on se vaan mahtavan siirappinen veisu, ah että. Niin että ole hyvä vain korvamadosta!

Näiden hahmojen reploja on tavattoman kivaa kirjoittaa, koska he ovat niin selkeästi erilaisia persoonia, jolloin heidän puheensakin on keskenään erilaista. Ihanaa jos he kuulostivat sun mielestä samantyyppisiltä kuin itse sarjassa! Cabin Pressuressa parasta erinomaisen huumorin lisäksi on näiden hahmojen mahdottoman mielenkiintoinen ja ainakin muhun kovasti vetoava ryhmädynamiikka ja sitten toisaalta hahmojen kahdenkeskiset dynamiikat. <3

Mua liikutti kuulla, että tykkäsit fikin lopusta ja että susta asiat tuntuivat loksahtavan paikoilleen, oih, tulipa mulle sun sanoista mahdottoman hyvä mieli! Ja otan suurena kohteliaisuutena sen, että höpsöt kaksimielisyydet upposivat suhun, ihanaa! Tykkään myös siitä kuinka paljon tykkäät Arthurista, onhan se nyt ihan paras höpsötin – ja tosiaan mitä erinomaisin Amorin lähettiläs, ehdottomasti! Kiitos niiiiin paljon aivan ihanasta kommentistasi, virnistelen vallattomasti vieläkin!
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!