Tasapainosta taaemmas, max. k-11, raapalesarja 7/7, femme

[Zarroc]

Author: Zarroc
Pairing: Mary/Viola
Rating: korkeintaan k-11
Genre: drama, romance, femme
Warnings: varoitukset osien mukana
A/N. Osallistuu Spurttiraapale III:sen viidenteen kierrokseen, Ficlet 300 ja Vuosi raapalehtien IV.
155. Punainen, Ikäraja S, sanoja 100.

1. Kylmempi

    Still remains the everlasting hope for a bitter war
    If it has made you colder turning your life for justice
    They have learned to obey
    Broken the rules I followed, burning for name so hollow
      - Colder, Charon

Ihmiset heiluivat ympärilläni musiikin tahdissa, siitä juopuneena, siihen uponneena. Charonissa oli monia helvetin hyviä elementtejä, jotka saivat minut jäämään keikalle, vaikka olin aikonut lähteä.

Oli minulla kotona aiempien vuosien nimikirjoitukset tauluna seinällä, mutta jossain vaiheessa se taantuminen oli tapahtunut.

En ollut enää jaksanut musiikin humua, olin pikku hiljaa alkanut jäädä taaemmas. Nyt huomasin rynnineeni eturiviin kyynärpäätaktiikalla, tuuheat hiukset mustavalkoisen huivin takaa leimuten. Ne olivat kirkkaanpunaiset, tänä aamuna värjätyt.

Lauloin kertosäettä yhdessä vieressä seisovan tytön kanssa, jonka vihreänruskeat silmät tempaisivat minut mukaansa.

Keikan jälkeen huomasin istuvani rantaviivan viimeisellä nurmikaistaleella hänen kanssaan, katselemassa aamuyön aaltoja. En tiennyt hänen nimeään, eikä sillä ollut minulle mitään merkitystä.

[Sokerisiipi]

Vähän koetin kuunnella tuota biisiä, mistä lyriikat oli otettu, mutta se ei kyllä ihan iskenyt. Mutta mitäpä tuosta. Ei se lukemiseen vaikuttanut mitenkään häiritsevästi.

Aika jännää tuossa ensimmäisessä raapaleessa oli se, ettei ole mitään aavistusta, kumman tytön näkökulmasta se on kerrottu. Voihan sitä arvailla, mutta jätän mieluummin avoimeksi, kunnes sen todella tietää, ettei tarvitse uudelleenohjelmoida ajatuksiani En ole itse mitään keikkaihmisiä, mutta voin silti samaistua kertojan ajatusmaailmaan ja elämäntilanteeseen. Kuinka joskus jokin tärkeä ja innostava asia menettää makunsa ja sitä taantuu siitä pois, kun tulee jotain uutta ja innostavampaa tilalle (ja vaikkei tulisikaan) mutta nostalgia on aina ihanaa. Siksi tämäkin tyttö varmaan kuitenkin rynni sinne eturiviin ja lauloi kertosäettä.¨

Pidin tämän raapaleen välähdyksistä. Sellaisia olivat mustavalkoisen huivin alla leimuavat punaiset hiukset ja sen toisen tytön vihreänruskeat silmät, jotka tempaisivat kertojan mukaansa. Jotenkin tässä oli sellaista... öh, kuumeisuutta? No, käytän sitä paremman sanan puutteessa. Eletään hetkessä eikä välitetä yksityiskohdista (toisen tytön nimi) tai mietitä liikaa seurauksia (tavataanko vielä yms.) Vahva tunnelma, sitä tässä oli. Pidin tästä ja jään seurailemaan

[Zarroc]

Sokerisiipi, mukavaa, että pidit. Tunnen taas pitkästä aikaa olevani omalla maaperälläni, olen kaivannut femmeä.. 8'D kiitos kommentistasi :3
119. Yö, Ikäraja k-11, sanoja 100.

2. Hiljaisuuden myötä

    Stay alone if they don't want you
    Leave 'em all so you can live too
    You're standing quite hoping it will end some day
    so walk in silence there's no reason here to stay
      - Walk in silence, Nomy

Yö alkoi hiljalleen vaihtua aamuun. Me olimme vähitellen hivuttautuneet istumaan lähemmäs toisiamme, kello näytti neljää aamulla. Täällä oli viileää, aurinko ei ollut noussut, mutta minä en välittänyt.

Jossain vaiheessa tyttö oli kaivanut pienen piilopullon jostain nahkatakkinsa sisätaskusta ja me olimme siemailleet sitä siinä odottaessamme auringonnousua.
Ei se paljon auttanut, lämmitti vain.

Ensimmäisten säteiden viimein valaistessa taivaanrantaa ja kulkeutuessa hiljalleen vettä pitkin meitä kohden tunsin seuralaiseni nostavan kätensä poskelleni. Käänsin katseeni häneen ja hetken aikaa me vain katselimme toisiamme, näin hänen laskevan katseensa silmistäni huulilleni.

Hän kallisti päätään ja suuteli minua pehmeästi, antaen minun hetken ajan vastata suudelmaan.

Edelleen häkeltyneenä jäin katselemaan hänen aamuaurinkoon loittonevaa selkäänsä.

[Zarroc]

245. Huuto, Ikäraja S, sanoja 100.

3. Seitsemän sekuntia aikaa

    Minä en unohda sinua koskaan,
    vaikka en muistaisi omaa nimeäni.
    Sinä saatat olla juuri se,
    joka sattumalta minut pelastaa meteoriitin alta.
      - Meteoriitti, Pariisin Kevät

Kukaan ei tuntunut tuntevan häntä.

Kyselin kaikkialta, ei kenelläkään ollut tietoa tytöstä, jolla oli ranteet renkaita täynnä ja kukkatatuointi korvan takana. Kukaan ei osannut sanoa, mistä hän oli tullut tai minne oli mennyt.

Aivan kuin kukaan ei olisi ikinä nähnyt häntä.

Rene, samaan aikaan isoveljeni ja paras ystäväni vain totesi, että hän tiesi yhden kuvaukseen sopivan ihmisen. Mutta häneen minun ei kannattaisi sotkeentua ollenkaan.

En saanut kaivettua Reneltä yhtään mitään järkevää, joten lähdin hetken mielijohteessa aiempaan bussiin. Juoksin pää kolmantena jalkana sateesta liukasta katua ja huusin edellämenijälle, että pidättelisi linja-autoa.

Kun tyttö kääntyi ympäri, kohtasin hänen katseensa ja hetken ajan annoin olla, auton mennessä menojaan.

[Zarroc]

162. Violetti, Ikäraja k-7, sanoja 100.

4.  Sointuvuus

    Close your eyes, feel the magic of the night
    lonely voices whispering her ancient name
    It's a song without music, she's one of a kind
    You can feel her in the dark
      - Black Ninja, Battle Beast

Vein hänet mukanani läheiseen kahvilaan. Tyttö ei pannut vastaan, mutta ei näyttänyt kauhean iloiseltakaan. Hän tilasi espresson ja croissantin, tavat kuin ranskalaisella. Kitkerät, mutta selvästikin kohteliaat. Minä tyydyin normaaliin kahviin, tuijotin ulos ikkunasta vaiti hänen syödessään.

”Olen muuten Mary”, lopulta sanoin hiljaa, koska minua häiritsi se, ettemme tienneet toisiamme edes nimeltä.

”Viola.” hän nyökkäsi vähän vastahakoisesti, joi pienen kuppinsa tyhjiin eikä edes irvistänyt. Minä inhosin espressoa, sitä kamalampaa tavaraa ei maailmasta löytynyt.

Viola pyyhkäisi violetit hiuksensa korvan taakse ja minä huomasin miettiväni, että ne sointuivat hänen nimeensä.

Pimeässä, nurkan takana hän suuteli minua uudestaan, mutta tällä kertaa en päästänyt irti hänestä, vaikken nähnytkään hänen silmiään.

[Zarroc]

154. Oranssi, ikäraja S, sanoja 100.

5.  Näkyvillä

    Farewell, my passion, you slowly turn pale.
    I will long for you warmth, made me feel safe.
    I will not draw again, 'til I know it's my time.
    I have lived a long life, should I draw me...
      - Draw me, Sonata Arctica

Sen jälkeen en nähnyt Violaa pitkään aikaan. Minun hiukseni kerkesivät muuttua hiljalleen oransseiksi välittämättä kaiken maailman värimaskeista, joita niihin survoin.

Kesä vaihtui syksyyn.

Koivut muuttuivat saman värisiksi kuin pääni, mutta minä pidin enemmän vaahteroista. Istuin kirkkopuistossa luonnoslehtiöni kanssa, se sama valkomusta huivi päähäni kiedottuna.

Vedin villatakkiani paremmin ympärilleni, vaikkei se suurine reikineen paljon tuuleen vaikuttanutkaan. Se oli kylmää ja tuli suoraan pohjoisesta, kuten aina syksyisin.

Kohottaessani katseeni ylös, näin Violan, joka kulki ohitseni ja istahti suihkulähteen reunalle. Hän näytti niin maalaukselliselta, luumunpunaisiksi muuntautuneet hiukset leteillä.

Niinpä minä ajattelematta luonnostelin hänet lehtiööni, epämääräisen paitapuseron hapsut ja kaikki.

Kohottaessani jälleen katseeni, hän oli kadonnut, mutta tuuli tuoksui orvokeilta.

[Zarroc]

98. Kevät, ikäraja S, sanoja 100. pst. tämä ficci liittyy tässä olevaan kohtaukseen.

6.  Ei ketään (pahimmillaan)

    Girl, it's been a long time that we've been apart
    I miss you since I've been away
    It's getting harder each time that I go
    I just wanna be loved by you
      - No one like you, Scorpions

En nähnyt häntä koko kylmänä talvena. Minulla oli vain piirrustukseni hänestä, jonka myöhemmin olin maalannut valmiiksi.
Hänen kapeista kasvoistaan näkyi vain sivuprofiili, joka katseli jonnekin kaukaisuuteen ja letit heilahtelivat pehmeästi tuulessa.

Kävellessäni keväisen loskaisia katuja pitkin saatoin edelleen haistaa hänen tuoksunsa.

En edes käsittänyt, kuinka nopeasti olinkaan kiintynyt Violaan, lyhyiden hetkien kautta.

Kun minä sitten näin hänet jonkun toisen tytön kanssa, he istuivat sylikkäin kirjaston takanurkkauksessa, sisälläni heräsi levottomuus. Sydämeni kapinoi järkeäni vastaan, mutta lopulta sain käännettyä katseeni pois.

Kävelin hiljaa ulos, katsomatta taakseni.

Renen luona itkin hänelle kaikkea sitä, mikä sattui.

Eikä veli osannut sanoa kuin; ”Menit sitten rakastumaan kaupungin pahimpaan diileriin.”

Minua huimasi.

[Zarroc]

50. Rauhallinen, ikäraja S, sanoja 100. Siinäpä se nyt sitten on, kiitokset lukeneille, jos heitä on.

7. Älä hyvästele

    Mä en tiedä mitä haluan.
    Vaan kukapa tietäisi?

    Mä haluan nähdä sinut, eiku haluanki olla yksin.
    Mä haluun muuttaa maalle keskelle kaupunkia.

    Älä hyvästele, älä mene.
    Älä menetä unelmia.
    Älä liukastu, älä lipeä valitsemaltasi polulta.
      - Lista hämähäkkimiehen vihollisista, Herra Ylppö & Ihmiset

Istuin kaupungin ainoan järven rannalla. Se oli taas se sama järvi, missä olimme tavanneet Violan kanssa ensimmäisen kerran.

Tällä kertaa siellä oli kuitenkin hiljaista. Niin hiljaista, että se rasitti kuuloani. Missä olivat kaikki elämän äänet?

Katselin etsiskellen ympärilleni, mutta en nähnyt ketään. Rojahdin selälleni nurmikolle ja suljin silmäni, yrittäen tuudittautua hiljaisuuteen.

Pian kuitenkin kuulin ääniä, jotka saivat minut avaamaan silmäni ja kohottautumaan puoliksi istualleni. Viola käveli hiekkatietä pitkin, vain viiden metrin päässä minusta. Hänen violetinturkoosit hiuksensa liehuivat auki ja hänen vierellään ajoi pyörällä joku poika, jolla oli ruskeat rastat.

En sanonut mitään, en ilmaissut olemassaoloani. Sattui, vaikkei se ollut mahdollista.

Enkä nähnyt Violaa enää koskaan.

[Mariaxoxo]

Kommenttikampanjasta iltaa!:)

En kauheasti lue originaaleja, mutta tämä vaikutti kivalta, joten nappasin tämän tuolta kommenttikampanjasta. Olen myös todella huono kommentoimaan raapaleita, mutta yritän parhaani.

Oli tosi kiva, että jokaiseen raapaleeseen liittyi joku biisi! Mulla on kyllä vaikeuksia onnistua ymmärtämään sekä laulua, että ficciä ja niiden yhteyttä, mutta tykkään silti jos joku on onnistunut ne omaan ficciinsä ujuttamaan ja saamaan keskenään sopusointuun (hivenen ristiriitaista xd)

Tykkäsin näistä raapaleista todella kovaa! Luen myös aivan liian harvoin femmeä, vaikka siitä tykkäänkin, joten siinäkin mielessä tämä oli hyvä löytö. Jotain uutta ja erilaista:)

Tuohon "toivottomaan rakkauteen" oli helppo samaistua ja etenkin siihen, miten se oli alkanut vain muutamista yksittäisistä hetkistä ja miten ei voinut lopettaa rakastamista, vaikka rakkauden kohde olikin sellainen "johon ei kannattanut sotkeentua ollenkaan".

Tykkäsin kovasti myös kaikista yksityiskohdista, mitä olit saanut laitettua mukaan. Kiitos vielä lukukokemuksesta ja pahoittelut surkeasta kommentistani!

[Zarroc]

Mariaxoxo, se on aina mukavaa kuulla, että joku uskaltautuu oman mukavuusalueensa ulkopuolelle :3 ihanaa, että miellytti ja kiitokset kovasti kehuistasi! Kommentti oli oikein hyvä ^^