Viimeinen toivo (H/D, S)

[vampirelove]

Nimi:  Viimeinen toivo
Kirjoittaja: vampirelove
Beta: Wanted, eli hyvä ystäväni Julia
Genre: Angst, deathfic, oneshot
Paritukset: H/D
Ikäraja: S
Disclaimer: Hahmot ovat Rowlingin. Leikin vain niillä vähäsen, idea on myös minun enkä yritä tehdä tällä rahaa.

A/N: Ensimmäinen ficcini, kirjoitettu yöllä melko angstisessa tunnelmassa.
Kommenttia, kritiikkiä, kehuja kenties?, mitä vain. Kiitos!
 
Viimeinen toivo

  Harry makasi mahallaan sängyssä, tyyny tiukasti päänsä päällä. Hänen kehonsa
pienistä kouristuksista näki, että hän itki. Hetken päästä Harryy nousi istualleen
sängylle, kasvot itkusta laikukkaina ja kosteina. Hän risti kätensä ja puhui hiljaisella,
hennolla ja hieman itkuisella äänellä: "Hei, tuota, minä..." Hän piti pienen tauon kuin
miettiäkseen sopivia sanoja, ja sitten hän jatkoi: "En ole koskaan ennen rukoillut, mutta nyt
tällä hetkellä en keksi yrittää muutakaan keinoa tuskani lievittämiseen. Mutta, äh, tämä on niin
vaikeaa, puhua jollekulle jota ei näe, tai siis, vähän niin kuin puhuisi puhelimessa mutta tämä on
kuitenkin aivan eri asia. 'Hupelimessa', niin hän olisi sanonut.. Ei, en itke enää, lupaan sen. Hän vain… Hän oli ensimmäinen kenelle koskaan uskalsin avautua, puhua kaikesta mahdollisesta, ensimmäinen,
jonka nähdessäni sydämeni alkoi hakkaamaan kiivaammin...

  Ja hänen silmänsä, teräksen harmaat, jotka tuikkivat hänen nauraessaan, puhuessaan, niin kauniina...
Jo pelkkä niiden silmien katse riitti lumoamaan minut. Ja hänen huulensa, pehmeät ja viattomat...
"Antaisin mitä vain, että saisin vielä kerran upota niihin silmiin ja tuntea viimeisen kerran ne pehmeät
huulet huulillani uudestaan. Mitä vain." Harry pyyhki hänen poskilleen väkisin valuneita kyyneleitä ja katsoi
ympärilleen odottaen näkevänsä hänen rakkaansa jossakin, toivoen kuulevansa korvansa juuresta tutun,
sointuvan äänen, joka sanoisi: "Rakkaani." Mutta tuota ääntä, joka oli kaunis kuin feenikslinnun laulu,
hän ei tulisi koskaan enää kuulemaan, ei koskaan. Poika risti taas uudelleen kätensä.
"Niin, sitä minun piti toivoa sinulta, että..." Harry päästi pienen, tukahtuneen itkun,
"että pidäthän sinä hänestä hyvää huolta siellä missä hän nyt on? Lupaathan sen minulle?"

  Samassa Harry kuuli jostain kaukaista ääntä, niin hiljaista, että sen kuuli vain hädin tuskin.
Hän nousi raskaasti ylös ja laahusti hitaasti ikkunaan ja avasi sen. Ääni voimistui.
"Feeniks?" Harry ajatteli yllättyneenä. Hän yritti tarkkailla tummaa taivasta, kädet yhä ristittynä,
yritti etsiä pimeältä yötaivaalta toivoa huomiseen. Sitten hän näki sen...
Tähdenlento.
Hän värähti ja hänen sisällään läikähti ilon ja toivon sekainen tunne. Hän sulki ikkunan, käveli sängylle,
käpertyi untuvapeiton alle ja vaimean feenikslinnun laulun soidessa, hän vajosi uneen.
Uni kertoi hänestä ja hänen rakkaastaan yhdessä, vielä kerran.

[Wanted]

Hahaaa :D
Julkaisit tän <3
Vähänkö mie oon taitava beta :'D

Muttajoo, tää oli ihana <3
Pidin paljon, tunnelma oli hieno ja se pysyi koko ajan pystyssä.
Pystyssä ku ruotsalainen halko... Joojoo :''D
Fikistä selvisi Dracon kuolema ilman asian mainitsemista.
Minusta se on taitavaa :3
Loppu oli hienosti rakennettu, tulevaisuus jäi juuri sopivan epäselväksi.

Muutaman pikkuvirhettä löysin kun tätä korjailin, mutta ei niitäkään ollut monta n___n
kiitos tästä lukunautinnosta mussukka <3

[vampirelove]

psyduck , kiitos palautteesta joo, vietän aikaani vähän liikaa mesessä, kun on toi ..-juttu jääny päälle d:
Ja korjasin nuo sinun mainitsemasi asiat. Vielä kerran, kiitos n_n

[Dracoslover]

Tää oli aivan IHANA <3
Tykkäsintykkäsintykkäsintykkäsin.
En löytäny yhtään mitään korjattavaa, aivan upeaa tekstiä.
vooi, voin vaan miettiä Harryn itku silmässä rukoilemassa. Ja tykkäsin lopusta, se jäi juuri sopivasti auki niin että lukija saa itse miettiä mitä Dracolle on tapahtunut.
Joo, olipa rakentavaa. (Rakentava oli juuri tulossa takaisin sambiasta perheen kanssa mutta lentokone lumpsahti kuolleeseen mereen matkalla)

[vampirelove]

Rukyo , kiitos palautteestasi, vaikka oon sua jo msn kiittänykki :'D

Dracoslover , kiitos myös sulle tooosi paljon n_n kun jaksoit lukea ja kommentoida 8>

Lisää kommenttia kaikilta!

[Dead Angel]

Eieieieieieii, ei tällaisia saa tehdä ='( tämä oli todella nätisti kirjoitettu, vaikkakin ehkä hieman liian lyhyt, mutta ei se kuitenkaan jäänyt ärsyttämään. Pidin kerronnastasi, ja siitä, kuinka pidit tunnelman surullisena, kuin minäkin olisin menettänyt jonkun tärkeän.

Äh, tämä oli liian ihana ja liian surullinen.
Lupaa, ettet enää tee Dracolle mitään ikävää!

Deaddy kiittää ja kumartaa. *pyyhkii pienen ja yksinäisen pisaran pois*

[vampirelove]

Dead Angel, mukavaa kun tykkäsit (: Joo, lupaan (ainakin toistaiseksi) etten tee Dracolle mitään pahaa! *mumisee jotakin tyyliin "en lupaa mitään" mutta toivottavasti Deaddy ei kuullut sitä*

[vampirelove]

lisää kommenttia ;<

[Endless]

  hmm... ihanaa... silmätkin kostui tätä luettaessa...

ei mitään rakentavaa kommenttia... 

[Luihuinen_89]

Tänä oli niin ihana
Olenkohan lukenyt tämän joskus kenties vuotiksessa vai olenko vain ollut niin väsynyt etten ole kommentoinut.
no siis joka tapauksessa tälä oli siin kaunis jotenkinvain tuntuu että olisi itse ollut mukana tarinassa
Tämä oli hyvin sujuvaa tekstiä, mutta yksi kohta jäi vähän vaivaamaan mitä Dracolle oli tapahtunut (No ehkä me saamme päättää sen itse)

[Ringo]

Ohho, vai että tämmöinen.
Yllätyin siitä, että Harry rukoilee. En ole koskaan aiemmin lukenut mitään ficciä, missä joku rukoilisi.
Plussaa siitä.
Pidin tästä paljon, tämä oli mukavaa, kevyttä mutta herkkää luettavaa.

että pidäthän sinä hänestä hyvää huolta siellä missä hän nyt on? Lupaathan sen minulle?"

<- meinasin alkaa itkemään, kyyneet tuli silmiin. D: Oikeasti, taidan olla nykyään todella herkkä ihminen, alan itkemään melkein jokaisesta deathficistä, jossa on juuri tuollaisia heikkoja, surullisia kysymyksiä, joille ei periaatteessa tule ollenkaan vastausta. Tässähän tavallaan kyllä tuli, ja iso plussa siitäkin. : )
Ja tämä oli ihanan lyhyt, joka korosti jotenkin sitä tunnelmaa. Jotkut ficit ovat todella ärsyttäviä, kun ne ovat liian lyhyitä, mutta tähän se sopi. (:

Kiitos tästä.

[vampirelove]

Ringo, kiitos paljon mieltä lämmittävästä kommentistasi. (: Kiva kun jotkut tykkää.

[Paha tytteli]

Tämä oli kamalan surullinen, mutta kuitenkin niin onnellinen, että pidin tästä! Toivon, että kirjoitat jatkossakin tällä parituksella, koska pidän tavastasi kirjoittaa, sillä tekstiin pääsee heti sisään.

Paha tytteli

[LND]

Itkettää. Tää on niin surullinen.

'Hupelimessa', niin hän olisi sanonut.
  Niin Dracoa. Hyvin koskettava lause, ihanin.

Mutta kohta jossa Harry odotti kuulevan Dracon sanovan "Rakkaani.", oli aivan liikaa. Niin ihanan surullista, ei noin saisi tehdä 

Kiitos mahtavasta lukunautinnosta. (Hokee itselleen 'etkö mitään järkevämpää keksinyt')

[vampirelove]

Vooi kiitos LND, pistit mut sanattomaksi. (: Paljonpaljonkiitoksia.

[Surunmurhaaja]

oihh... ihana, aawss.... oon lukenut tämän aikasemminkin ja nyt piti kommentoida.. tämä on ihana, tykkäsin tuosta tosi paljo, jäin miettiin että mitenköhän dracolle sitten käynyt... tykkäsin tästä, ei mitään rakentavaa...(mitähh, siis mitä ihmeen rakentavaa)

[Whitegirl]

Kamalan surullinen. Harry menetti rakkaansa. Ihanasti olit kuvaillut noita, mitä Draco olisi siinä tilanteessa sanonut. Myös se, että Harry sai nähdä unta rakkaastaan, oli ihanaa.

[vampirelove]

Deehoo: Tosi mukavaa kun pidit, onhan tämä minun ensimmäinen ficcini jonka koskaan laitoin tänne. (: Kiitos paljonpaljonpaljon ♥

Whitegirl: Ihanaa kun pidit ja kiitos myös sinulle (:

[vampirelove]

Tänä oli niin ihana
Olenkohan lukenyt tämän joskus kenties vuotiksessa vai olenko vain ollut niin väsynyt etten ole kommentoinut.
no siis joka tapauksessa tälä oli siin kaunis jotenkinvain tuntuu että olisi itse ollut mukana tarinassa
Tämä oli hyvin sujuvaa tekstiä, mutta yksi kohta jäi vähän vaivaamaan mitä Dracolle oli tapahtunut (No ehkä me saamme päättää sen itse)

Aa kappas, en ole huomannut tuota viestiä :<
Mutta vastaanpas nytten: Ei, tämä ei ole ollut vuotiksessa ja kiitos kommentista ja sillai ♥

[Rins]

Äh, miks kaikki muut osaa kirjottaa hyviä :/ Mut joo, tykkäsin siitä kuinka olit jättäny ton kuoleman niin auki, et saa ite kuvitella. Tästä ois saanu paljon pidemmänkin jos ois halunnu