Puhalluksia [S, Neville/Ginny]

[onkonälkä]

Nimi: Puhalluksia
Kirjoittaja: Onkonälkä
Ikäraja: S
Tyylilaji: Drama/Haikailua
Paritus: Neville/Ginny
Haasteet: Paritusketjuhaaste, Sana/Kuva/Lause10



Puhalluksia

Kevyt tuuli puhaltaa heiluttaen suuren puun oksia ja alaoksan lautakeinua. Sinä istut siinä keinussa, ja puhallat saippuakuplia. Tylypahkan pihamaa on täynnä oppilaita, jotka vuoroin vetävät yhä viileää kevätilmaa sisään, vuoroin puhaltavat sen ulos. Tuuli puhaltaa pieniä hattarapilviä eteenpäin, ja ne heijastuvat vain kevyesti väreilevän mustajärven pinnasta. Muutamat kylmänarat istuvat rannassa tai kaukana siitä, kun rohkeammat uittavat jo varpaitaan, vaikka nurmikko huurtuu vielä öisin, kun makaan sängyssä kuuntelemassa, kun erilainen tuuli puhaltaa nimeäsi linnan seiniin, joilta ne kaikuvat vain minun korviini. Uniini, joissa piirrän sormella selkääsi tuulen muotoja ja aaltoja rantahiekalla.

Puhallan keuhkoni tyhjäksi ja vedän syvään henkeä, otan muutaman rohkean askelen suuntaasi, kun näen Deanin, joka kumartuu vierellesi takaapäin ja punaisten hiustesi läpi puhaltaa kuiskauksen korvaasi. Hymyilet, ja hän suutelee poskeasi, ja minä jatkan kävelyä ohitsenne.

Istun oleskeluhuoneessa pitkään, katsellen pilviä, oksia ja saippuakuplia, joista vain muutamat selviävät ikkunan tasalle. Ei kai minulla ollutkaan mahdollisuutta. Upotan sulkakynän viimein, illan jo hämärryttyä, musteeseen pienessä lasipullossa, jonka joku on joskus puhaltanut, joku vieras, joka todennäköisesti on kaukana. Saan pergamentille vain muutaman koukeroisen sanan, jotka kuitenkin venyvät illan myötä pitkiksi ja tunteellisiksi, ja jotka kai osoitan sinulle. Kun olen valmis, olen yksin hämärässä oleskeluhuoneessa.
Puhallan öljylampun sammuksiin ja nousen portaat makuusaliin, ja painan pään tyynyyn kaikessa hiljaisuudessa. Ja aamuhämärässä joku puhaltaa korvaani lyhyen kiitoksen, tai ehkä se on vain kuvitelmaa tai unta, mutta aamulla herään hymyillen. Kuulen hiustenkuivaajan puhaltavan tyttöjen makuusalissa, ja hetken uskon sen leijuttavan tulipunaisia hiuksia, kunnes ajatukseni ajautuvat taas arkisille raiteille.
Ainakin keskipäivään asti.

[Verinen Paronitar]

Bongasin tämän aina yhtä näppärän stalkkaus-namiskan kautta, söpöinen paritus kiinnitti huomioni.

Pidin tästä puhallus-ideasta, hauska idea punoa kerronta ja kuvailut yhteen verbiin. Minun makuuni tuota puhallus-teemaa kuitenkin toistettiin vähän liikaa, varsinkin ekassa osiossa, tuli jo hetkeksi sellainen olo, että apua tuleeko tää jokaiseen lauseeseen Kokonaisuus kyllä toimi sitten oikein nätisti, ja makuasiahan se sopiva toiston määräkin on.

Asetelma ja tapahtumat olivat sopivan melankoliset, ei liiallista angstia muttei silti myöskään överiä romantisointia, yleinen tunnelma oli leppoisa ja jotenkin... en tiedä, soma ja hauras..?

Uniini, joissa piirrän sormella selkääsi tuulen muotoja ja aaltoja rantahiekalla.

ja jotka kai osoitan sinulle

Näistä pointeista tykkäsin ihan erityisesti -- tuulet ja aallot sopivat hyvin selkään piirrettäviksi, mielikuva moisesta juuri näillä hahmoilla on ihana, ja tuo "kai" oli juuri sellainen pieni juttu, johon on lukijana hauskaa tarttua. Varsinkin minä-kertojalla hyvin selviltä tuntuvien sävelten pieni horjuttaminen tuo kivaa syvyyttä.

[Unohtumaton]

Yksipuoliset romanssit on niin raastavia. 

Ei mutta poimin tämän kanssa ihan sattumalta, kun teki mieli jotain pientä lukemista napata tähän yöhön ja tämä sopi siihen vallan mainiosti. Lisäksi paritus tuntui heti todella luontevalta ja Neville on aina ollut salainen heikkouteni, vaikka ficcejä hänestä luenkin aivan liian vähän.

Nevillelle jotenkin sopii tällainen melankolisuus. Kömpelön pojan kuoren alle on helppo kuvitella mieli, joka ajattelee paljon enemmän kuin mitä ensisilmäyksellä saattaisi kuvitella. Ja tämä oli todella nätti ote siitä, miten Neville käsittelee ihastustaan (rakastumistaan?) ja hänestä kuoriutuu varsinainen romantikko, joka kirjoittaa tunteistaan, vaikka ne eivät koskaan tavoittaisikaan niiden kohdetta. Tässä on kuitenkin toiveikas tunnelma, vaikka rakkaus jääkin yksipuoliseksi. Neville on vastoinkäymisistä huolimatta valmis pitämään kiinni ihastuksestaan ja se nimenomaan jättää tähän lukijallekin välittyvän, kevyen tunteen.

Kiitos hurjasti, tätä oli todella mukava lukea. 

[onkonälkä]

Kiitos bongailustasi ja kommentistasi, Verinen Paronitar!! 

Itse ajattelin tuon puhaltelun tarkoituksella lähes jokaiseen lauseeseen, eli tavallaan vedin tarkoituksella överiksi? Kiitos silti palautteesta, hyvä kuulla muidenkin mielipiteitä. Kiva myös kuulla, mistä kohdista pidit ja mitkä toimivat!

Kiitos myös Unohtumaton! Neville on tosiaan ihana !! Niin luettavaksi kuin kirjoitettavaksikin. Ihana tietää, että hahmon kirjoittaminen onnistui uskottavasti!