Äidinrakkaudella | S | oneshot | Velhojen perhepotreetti & Vuodenajat

[DulzGraham]

Kirjoittaja: Duzku
Beta: Eräs ystäväni
Ikäraja: S
Genre: Drama
Paritus/Hahmot: Mrs Potter/Mr Potter (Jamesin vanhemmat)
Vastuuvapaus: En omista mitään Rowlingin kynästä lähtenyttä, omistan vain oman haluni toteuttaa itseäni kirjoittamalla. En saa tästä mitään kouriintuntuvaa.
Varoitukset: -
Summary: Pientä kirjeenkirjoittamista äidinrakkaudella ja -mietteillä

A/N:

Haasteet: Velhojen perhepotreetti 3.0 ja Vuodenaika-haasteen kakkosvolume

Mrs Potter, jonka etunimeksi laitoin joidenkin lähteiden mukaisen Dorean, sekä vuodenajoista syksy

Koetin saada tästä sellaista pientä ja lämpöistä kotificciä. Ja tosiaan, pariin haasteeseen tämä osallistuu.






Äidinrakkaudella



Pihatammen lehdet syöksyivät ikkunankarmien takaa kuin jäähyväisiä huutaen.

"Taivas –" rouva Potter kuiskasi salaman lyödessä koko horisontin pituudelta yhtä aikaa ensimmäisten ikkunalasiin läiskähtelevien pisaroiden kanssa. "Siinä meni pyykki."

Hänen miehensä nosti katseensa senpäiväisestä Profeetasta ja vilkaisi vasten tummaa taivasta kiitävää sukkaparia ja perässä hulmahtelevaa paitaa.

"Kaikilla mahdollisilla tavoilla", hän mutisi. "Paras yöpaitani."

"Kai se olisi vielä pelastettavissa", Dorea huokaisi kirjepaperia silotellessaan.

"Kuka sitä jaksaa."

"Antaa mennä, uuden olisit tarvinnut muutenkin."

Syysmyrskyn raivotessa talon vankkojen seinien ulkopuolella Dorea Potter nosti mustepullon ulottuvilleen ja kastoi sulkakynän punaruskeaan musteeseen.

"Kyllähän se tiedetään", hän hymähti. "James-kulta nostaisi siitä vihreästä musteesta hirveän metelin. Vaikka se onkin suosikkini."
Herra Potter hekotteli sanomalehtensä takana.

"Minä olen Rohkelikko! En mikään Luihuinen!" hän tiuskaisi poikaansa matkien ja naureskeli hetken makeasti.

Rouva Potter pudisteli päätään. Suvaitsevaisuus oli asia, jonka hän tahtoisi takoa poikansa päähän mitä pikimmin. Vaikka tätä rakastikin. Rakasti vallan suuresti. Äidinrakkauteen vain tahtoi kuulua tietynlainen ohjaaminen. Pieni rakkaudella selittyvä halu opettaa pojalle asioita, joilla saisi paremman elämän.

Dorea huokaisi. Salamoita taivaalla ja rakkautta rinnassa – kuin silloin nuoruudessa aikanaan. Oli harmi, ettei Tylypahkassa ollut lomia syksyllä. Jamesin olisi tahtonut välillä kotiinkin. Kuten myös Siriuksen, sen mahdottoman vallattoman pojanklopin. Mustahiuksisen hurmurin, päästä terävän ja luonteeltaan vaikeuksia haalivan... Vaikka samanlainenhan Jameskin oli.

Kielen naksautus sai Charluksen keskittymisen herpaantumaan sotaa poliittiselta kannalta käsittelevästä artikkelista. Oli oikeastaan vaikea muistaa sotaa omassa kotonaan, turvassa, keskellä tätä syksyä, kun ukkosmyrskykin näytti suuremmalta uhalta kuin sota Pimeyden voimia vastaan.

Äitinä Dorea toivoi jo yksin poikansakin takia, ettei mitään sotaa olisi. Nuoruuteen sellainen jättäisi väistämättä arvet. Olkoonkin pintanaarmu taikka syvempi leikkauma luuhunkin saakka, yksikään äiti ei toivonut lapselleen sellaista.

Ja nyt Jamesilla vihdoin oli seurustelukumppanikin. Se punatukkainen, kaunis neitokainen – äiti kyllä tiesi, siivosihan hän lomien jälkeen poikien huoneen. Jamesilta oli saattanut jäädä muutama kuva tyynyn alle, viikkokausia vanhojen lakanoiden mutkaan.

Vaikkakin, Jamesin edellistä kirjettä lainaten; hän suostui vasta yksille treffeille, ei siis mitään sen kummempaa, äiti, älä ole huolissasi. Dorea luki sanan vielä rivien välistä. Hänen kaunis poikansa. Ja sen tytön hän tahtoisi nähdä ennen lähtöpäiväänsä.

Rakas James,
ja sano terveisiä Siriukselle. Ja muille pojille, tiedän, että he todennäköisesti ovat vieressäsi lukiessasi näitä rivejä.

Dorea katsoi ikkunasta ulos. Vaahtera taipuili lähes vaakasuorassa rankkasateessa kuin trapetsitaiteilija sirkusteltan kattokankaita vasten. Pyykki oli kieltämättä auttamattomasti mennyttä. 

Meillä isäsi kanssa menee hyvin, kuten aina. Rakastamme sinua, kuten aina.

Dorea hymyili.

Sinulla varmaankaan ei ole ongelmia Johtajapojan tai huispauskapteenin tehtävissä, etkä ole mitään hurjuuksia tehnyt, koska olemme saaneet vain kaksi kirjettä tässä lukuvuoden alussa.

Salama valaisi ulkopuolisen maailman muutamaksi sekunnin sadasosaksi. Vierivä jylinä kaikui sekunteja myöhemmin. Dorean mieleen tulvahti taas sota ja ihmisen haavoittuvaisuus –

Pysy turvassa.

Kynänkärki seisahtui pergamentille ohikiitäväksi hetkeksi ja ehti silti jättää jälkeensä syvän tummanpunaisen läikän. Sitä olisi mahdoton hinkata pois, Dorea ei edes yrittänyt. Sauva lojui jossain sohvapöydän rojujen kätköissä.

Onnittelumme elämänkumppanin löytämisestä.

Dorea lisäsi pilke silmäkulmassa.

Rakastamme sinua aina,
Rakkaudella, äitisi.

P.S. Isäsi käski voittaa tupamestaruuden tänäkin vuonna. Ja huispausmestaruuden.

Ei Charlus mitään ollut sanonut. Mutta James tulisi siitä onnelliseksi, joten mitä väliä sillä sitten oli. Eihän James muutenkaan osannut hävitä.

James saisi joskus saada näpeilleenkin. Oppisi samalla kunnioitusta ja olisi myös mukava kuulla omankin entisen tuvan menestyvän.

P.P.S. Kaunis syksy tänä vuonna, eikö sinustakin?

Ja kirje jäi niinkin lyhyeksi.

Dorea katsahti riehuvaa syksyä. Lentävät lehdet muistuttivat niitä kouluaikoina lumottuja pergamenttilennokkeja, taivas oli synkkä kuin
tyrmän katto. Ikkunalasia valuvat vesivanat rikkoivat maisemaa. Itkevä taivas, Dorea muisteli jostain. Itkevä taivas ja ärjyvä viha...

P.P.P.S. Siriukselle: Sinuakin rakastetaan. Paljon.

Dorea puhalsi musteen kuivaksi ja päiväsi kirjeen. Pöllö saisi kiikuttaa sen heti sateen laannuttua.

Aina ei tarvittu romaania, jos ymmärsi muutamastakin lauseesta.

[Orenji]

Kahteen kertaan ehdin kirjoittaa kommentin jo puoliväliin, mutta sitten onnistuin kadottamaan kumpaisenkin. Kolmas kerta sanoo, nyt olen hieman varovaisemmin.
Hienoa, kuinka monta ficciä olet julkaissut niin lyhyellä aikavälillä, kaikki olen taitanut lukea. Sitten alkaa tuntua siltä, etten keksi mitään rakentavaa kommenttiin ja siksi tekstisi on jääneet ilman huomiota suunnaltani.

Aihe innosti mua ehkä eniten koko ficissä, sillä Jamesin vanhemmista ei paljoa ole kuultu. Charlus ja Dorea olivat eläväisiä ja rentoja, juuri sopivia rasavillin poikansa kasvattamiseen. Heidän välinen suhteensa oli lämmin ja Jamesista välittäminenkin kuulsi läpi tekstin seasta. Jotenkin tuntuu, että jos olisi osannut lukea paremmin rivien välistä, olisi onnistunut tavoittamaan jotain suurempaa sanomaa. Ilman sellaista pärjäsi kyllä niinkin.

Sirius ja Lily saivat hekin huomiota, joka oli kiva asia. Etenkin rouva Potterin mielipiteet heistä olivat varsin osuvat.
Jamesilta oli saattanut jäädä muutama kuva tyynyn alle, viikkokausia vanhojen lakanoiden mutkaan.
Tästä pidin varsinkin, lakanoiden mutkaan kuulostaa todella ihanalta!

Se pohjimmainen ja kantava idea, kirje, jäi niin sivuun että ehdin jo hämmästyä, mutta loppua kohden sekin saatiin valmiiksi. Sen sisältö oli ainakin pintapuolisesti ilosta ja kepeää, mutta kaipuun kyllä tunsi. Kaikenlaiset pienet ja merkityksettömät huomautukset olivat kirjeen paras osa, ne olivat niin inhimillisen epämääräisiä. Aihe vaihtui hieman epäloogisesti ja lopun lisäykset (P.S.) toimivat hyvin.

Kiitoksia ficistä, jäi hieman haikea olo, kun Dorea ei saanut poikaansa kotiin asti, mutta hyvin kirjoitettua tekstiä taas.

[DulzGraham]

Kiitän kommentista, Orenji<3

Piristi päivää. Tai oikeastaan iltaa tai yötä- luin kommenttisi jo eilen :>
Vastauksen jätin paremmalle ajalle, mutta järkevyyksiä en silti näpyteltyä saa...
Ihana, että pidit, ja eikö kirjeitä pohjimmiltaan kirjoitetakin näin?

Kiitos vielä kerran,
-Duzku

[Subbe93]

Oih, tämä oli kyllä suloinen ficci :3

Itse pidän kovasti Jamesista, ja on kai jossain mainittukin, että hänellä oli rakastavat vanhemmat. Ja minusta vanhempien rakkaus on aina niin suloinen asia. Varsinkin, kun James on kuitenkin sellainen huvittelija ja sääntöjä rikkova, mutta silti on olemassa vanhemmat, jotka ovat valmiita ottamaan lapsensa siipiensä suojaan lohduttaakseen tai mitä ikinä sitten tarviikaan. Aaws!

Minusta on myös kiva, että tässä on tosiaan hahmoina Jamesin vanhemmat. Tai kun itseäni aina kiehtoo lukea siitä, mitä joidenkin ihmisten kotona tapahtuu. Kun tietää, että Jamesillä oli ne rakastavat ja huolehtivat vanhemmat, niin tietysti jotenkin tulee sellainen olo, että olisi todella ihanaa lukea sellainen ficci, missä James on kotona vanhempiensa luona. Ja muutenkin, olisi todella suloista nähdä, miten James osoittaisi rakkauttaan vanhempiaan kohtaan tai miten paljon hän oikeasti rakastaa heitä. Meinaan sillä, että kun James on ainakin mun mielessäni juuri sellainen hahmo, joka on "kovis" muiden (paitsi ehkä Siriuksen, Remuksen ja Peterin) silmien edessä eikä kaipaa äitiä ja isiä tai mitään muutakaan. Meinaan, että vaikka hän olisikin huolissaan tai jotain, niin hän ei välttämättä näyttäisi sitä muille kuin mahdollisesti Kelmeille. Mutta olisi jotenkin kiva lukea siitä Jamesin puolesta, joka saattaisi olla oikeasti huolissaan vanhemmistaan tai jotain vastaavaa...

Ugh, saakohan joku jotain järkevää tuosta irti? :'D No toivottavasti! (Ja aargh, nyt mun tekisi mieli kirjoittaa joku tuollainen Jamesin huolet -ficci! Ehkä mun pitäs...)

No, tämä kävi kyllä vallan hyvin, kirjoitettiinhan tässä Jamesille kirjettä :3 Ja tämä oli oikein sulonen:

Rakastamme sinua aina,
Rakkaudella, äitisi.

Aaaaws... melkein sai kyyneleet silmäkulmiin... :3 Ja sitten toinen ihana oli tämä:

P.S. Isäsi käski voittaa tupamestaruuden tänäkin vuonna. Ja huispausmestaruuden.

Minusta on aina ihana, miten myös tässä huomattiin isäkin, vaikkei herra Potter tosiaan mitään sanonut, mutta silti. Kyllä mä ainakin tulisin kovin onnelliseksi tuollaisesta huomautuksesta Mutta siis piti sanoa, että näin herra Potter oli myös mukana jotenkin paremmin, muuten voisin sanoa, että hän olisi jäänyt hieman varjoon.

P.P.P.S. Siriukselle: Sinuakin rakastetaan. Paljon.

Ja aaaws, voi Sirius <3 Todella ihanaa!

Hihii, ja mua jotenkin nauratti alussa:

Rakas James,
ja sano terveisiä Siriukselle. Ja muille pojille, tiedän, että he todennäköisesti ovat vieressäsi lukiessasi näitä rivejä.

Ihanaa <3

No mutta siis joo, mielestäni tämä oli todella hyvä ja hellyyttävä. Minusta oli myös kiva, ettei pelkästään vain keskitytty siihen kirjeeseen, vaan ympärillä on myös muu maailma, joka "elää omaa elämäänsä": Myrsky, sota...

Kerta kaikkiaan ihana <3 Todella mukavaa luettavaa Kiitos!

[DulzGraham]

Aijai, kommenttia! <3

Minulle on vahvasti jäänyt mieleen ne kaikki sivutiedot siitä, että Jamesilla oli rakastavat ja tukevat vanhemmat, ja se näkyy myös pojan asenteessa ja itseluottamuksessa; sellaisen luottamuksen taustalla on lähes pakko olla ihanat vanhemmat, vanhempien rakkaus ja kaikki se luottamus siitä, että kotona on joku, joka rakastaa aina ja milloin tahansa missä tilanteessa tahansa.

Ja James on aivan ihastuttava hahmo (kuten myös Sirius<3)

Kommentistasi sai kaikkea järkevää ja ihanaa irti, älä pelkää :3 Sellainen Jamesin huolet olisi mukava lukea ;>

Kiitos, Subbe93!!

-Duzku

[Mariaxoxo]

Kommenttikampanjasta iltoja!

Valkkasin listauksestasi tämän, sillä en ole tainnut lukea yhtäkään ficciä Jamesin vanhemmista, en ole itse asiassa edes nähnyt yhtäkään sellaista ficciä ja ficci Jamesin äidistä kuulosti tosi kivalta.

Ja ei kyllä tarvinnut pettyä! Tästä välittyi tosi hyvin suuri äidinrakkaus ja Jamesin äiti vaikuttaa varsin herttaiselta ihmiseltä. Erityisesti rakastin tuota, miten hän on kietonut Siriuksenkin siipiensä suojaan ja kertoo myös Siriuksen olevan rakastettu, ihanaa!

Mulle tuli ihan oma äiti mieleen tuosta, missä puhutaan Lilysta. Niin tyypillistä äitiä... Vaikka on oltu yksillä treffeillä niin kyllähän nyt kyseessä on elämänkumppani, joka pitää tuoda näytille, haha.

Rakastuin tohon ihan viimeseen lauseeseen. Tiivistää mahtavasti koko tekstin ja itse asiassa herättää jopa ajattelemaan. Mahtava lopetus!

Suurkiitos tästä ficistä:)

[Larjus]

Oon aina ollut sitä mieltä, että "stalkkinappulan" kautta löytää hyviä ficejä luettavaksi, ja se pitää taas kerran niin hyvin paikkansa! Tää tulikin mulle randomisti vastaan sitä kautta, ja uteliaana päätin kliksutella auki. Kiinnostuin heti lisää hahmojen myötä, koska enpä ole tainnut ennen lukea mitään Jamesin vanhemmista kertovaa. Eipä heistä canonissakaan paljoa puhuta, joten ihanaa kun olet heistä kirjoittanut!

Itse fici oli mielestäni tosi kaunis kaikessa arkisuudessaan. Dorean rakkauden poikaansa kohtaan pystyy hyvin ihan tuntemaan! Kuin myös sen, miten paljon hän välittää Siriuksestakin. Charluksen ajatuksia ja tunteita kerrotaan huomattavasti vähemmän, mutta uskon Dorean sanojen olevan totta, kun hän sanoo heidän molempien rakastavan Jamesia todella paljon. Kyllähän heistä ainakin se tiedettiin, että James oli heille molemmille todella tärkeä ja rakas ♥ Ja Siriuskin kuin toinen poika.

Kaikkea kaunista ja ihanaa varjostivat sitten toki sota, jota taustalla riehuva myrskykin vielä korosti. Ja toki se kun itse tietää, ettei kulu enää montaakaan vuotta kun Jamesin molemmat vanhemmat ovat kuolleet... :< Kaikki ne mielessäni mä vähän herkistyinkin parissa kohtaa, kun Dorea kirjoitti kirjettään. Ihan kuin hän itsekin tietäisi, ettei yhteistä aikaa enää olisi. Eikä Jamesillakaan enää pitkää elämää ole luvassa 😭 Mutta ainakin on saanut elää rakastettuna.

Ääää ihana fici kyllä ♥ Onneksi löysin tieni tämän pariin.