Kirjoittaja Aihe: En tahtoisi päästää irti susta... (Rebecca/Oliver, angst, slice of life & S)  (Luettu 966 kertaa)

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 1 412
  • Clara, my Clara
Nimi: En tahtoisi päästää irti susta…
Kirjoittaja: tirsu
Beta: Word
Genre: Slice of life, (lievähkö)angst
Paritus: Rebecca Jonas/Oliver Jonas
Ikäraja: S
Varoitukset: Ei mitään ihmeellistä
Summary: Hetken ajan Rebecca tuijottaa vain hiljaa eteensä.
Disclaimer: Tämä ficci on kirjoitettu pelkästään viihdytystarkoituksiin. Kaikki minkä tunnistatte lukeneenne joskus HP-kirjoista, kuuluu J.K.Rowlingille, minä ainoastaan jäljittelen hänen luomaansa maailmaa.
Haasteet: Vapauta Oc-hahmosi hahmolla Rebecca Jonas Silkinpehmeä rakkaus-ficistäni.
A/N: Tämä on toinen teksti Vapauta Oc-hahmosi-haasteeseen. Ajallisesti sijoittuu keskelle Silkinpehmeä rakkaus-ficin tapahtumia, mutta tämän pystyy lukemaan ihan hyvin ilman Silkinpehmeän rakkauden lukemista.
Pituudeltaan tämä on tupla- ja triplaraapaleen väliltä.
Kommentoi halutessasi.

_____________________________________________________________

En tahtoisi päästää irti susta…


1980:

Tuuli tuivertaa puissa, oksat piiskaavat toisiaan ja ilmaa tummien pilvien roikkuessa taivaalla synkkinä uhaten sateista lauantaita. Aamun lupaus kauniista säästä on hävinnyt kuin karkuun päässyt sieppi.
 
Rebecca seisoo paikoillaan, vaihtaa vain painoa jalalta toiselle. Hän puree huultaan pienesti ja sipaisee hiussuortuvan korvan taa.

  >> Kuule, Olly, minulla olisi asiaa, mutten tiedä miten kertoisin sen >>, Rebecca sanoo hiljaa. >> Minun… Minä lähden, muutan Amerikkaan, sillä… Sillä tarvitsen uuden alun. En kestä olla täällä, en nyt. >>
Kurkkuun tuntuu nousevan pala, joka vaikeuttaa kaikkea entisestään. Rebecca nieleskelee ja räpyttelee silmiään. Hän lupasi, ettei itkisi.

  >> Asun ensi alkuun äidin siskon luona, hän on luvannut auttaa minua uuden alun kanssa. Sinun ei tarvitse siis olla huolissaan >>, Rebecca kuiskaa peläten, että hänen äänensä pettää. >> En haluaisi jättää sinua, mutta minun on pakko, ymmärräthän? Älä kuitenkaan huoli, en unohda sinua. En voisi koskaan unohtaa sinua. Minä… Minä rakastan sinua, niin paljon, että se sattuu. Rakastan sinua, Olly. >>

Hetken ajan Rebecca tuijottaa vain hiljaa eteensä. Sitten hän kietoo kädet ympärilleen ja kääntyy. Kävellessään kohti valurautaporttia yksinäinen kyynel onnistuu karkaamaan ja valumaan alas hänen silmänurkastaan.

Ensimmäiset sadepisarat hyppäävät tummista pilvistä ja ottavat laskualustakseen marmorista veistetyn hautakiven, johon on kaiverrettu hopeisia kiemuraisia kirjaimia.

Ainiaan kaivattu ja syvästi rakastettu esikoinen, veli ja aviomies
Oliver Daniel Jonas
7.9.1959-22.5.1977
Liian nuorena pois riistetty kaunis sielu,
kesken matkasi rakkailtasi viety
Nyt ja aina


« Viimeksi muokattu: 30.06.2019 12:28:24 kirjoittanut tirsu »
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

carrowfan

  • Hah, respect
  • ***
  • Viestejä: 863
Teksti on samaan aikaan surullinen, että kaunis. Varsinkin kun lukaisee hautakivessä olevat numerot tajutakseen kuinka nuorena kuolema on tapahtunut. En huomannut tekstissä kirjoitusvirheitä mutta sen huomasin kuinka koskettavalla tavalla osaat käsitellä niinkin vaikeaa aihetta kuin surua.
"Papereissa 21, henkisesti 17"
"Ehkä mie aikuistun ku täytän 30"
"En mie kaipaa olkapäätä, kuha nostat mut eka ylös täältä"

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 1 412
  • Clara, my Clara
Kiitos kommentistasi, carrowfan! Mukavaa että tykkäsit tästä ja siitä miten olin käsitellyt surua aiheena. :)

-tirsu
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor