Kirjoittaja Aihe: Lopulta taivas ja helvetti kättelee | James/Sirius, K11  (Luettu 3313 kertaa)

Zacharias

  • les amis de l'abc
  • ***
  • Viestejä: 2 574
  • korkokenkäpoika
    • tumblr
Title: Lopulta taivas ja helvetti kättelee
Rating: K11
Pairing: James/Sirius
Genre: angst + romance (toistanko itseäni?)

Summary: Hän kuitenkin uskoo sen tuntuvan juuri siltä.

A/N: Tuli huono omatunto Finipikareiden pronssista angstissa koska let's face it, oon ollut laiska, joten päätin ryhdistäytyä kirjoittajana ja ladata finiin lisää tätä söpöä kaksikkoa. Tämä yksilö inspiroitui samana päivänä kun SMG pisti kappaleen Nuorukainen soimaan.




Lopulta taivas ja helvetti kättelee



Mikään ei ole niin varmaa kuin kuolema. Sanonta, jota Sirius ei ole koko lyhyenä elinaikanaan oppinut ymmärtämään. Hänelle se tarkoittaa vain tekosyytä elämälle, maaliviivaa ihmisiälle ja kulunutta ideaa kyynikoille. Hän on sisäistänyt termin kuolematon. Kuluttaa aikaa tietäen, että se ei koskaan juokse loppuun.

Tietää, että ei ole minkäänlaista todistetta, että se juoksisi.

James nousee viikonloppuisin aina viimeisenä sängystään. Hän makaa herättyään kaksi tuntia silmät auki ilman laseja, katsellen kattoon ja höpisten niitä näitä muiden kanssa. Irrallisia ja keveitä asioita, joille Sirius, Remus ja Peter nauravat aamutokkurassaan. Hänen huolettomuutensa on tarttuva huume, joka toisinaan yllättää heistä jokaisen. Kuitenkin, kun Remus ja Peter ovat jo laahustaneet aamiaiselle ja vain Sirius on jäänyt pujottamaan sukkia jalkaansa, hän vakavoituu.

Hän kääntää katseensa Siriukseen, joka tietää jo valmiiksi hänen sanottavansa. On kuullut sen joka lauantai kyllästymiseen saakka. James ei koskaan halua kasvaa aikuiseksi. Siinä missä Sirius on varma kuolemattomuudestaan, pelkää James kuolevaisuuttaan. Ei hän sitä koskaan ääneen sanoisi, mutta Sirius osaa lukea rivien välistä. James naurahtaa vähän liian väkinäisesti sarkastisien kommenttiensa jälkeen ja päättää aina mietteensä vitsillä. Kuin hän olisi tarttunut hetkeen, mutta päästänyt irti säikähtäessään muutosta. Sirius hymyilee aina iloisesti takaisin. Hänelle silmiään siristävä James riittää.

Tai niin hän hokee iltaisin, kun hiipii Tylypahkan hylätyillä käytävillä vain vähän Jamesin kättä hipaisten. Niin hän hokee öisin, kun James painaa hänet vasten liian alhaalle ripustettuja, kauhistuneita muotokuvia. Niin hän hokee, kun James seuraavana päivänä kutsuu häntä taas parhaaksi ystäväkseen. Kun hän on Jamesin paras ystävä.

Menee vuosia
Ennen maan aavikoitumista

Sirius ei tiedä, mitä rakkaus on. Hän kuitenkin uskoo sen tuntuvan juuri siltä.

Hän uskoo vielä sittenkin, kun James astelee alttarille Lilyn kanssa ja hän itse nauraa hääkuvissa onnellisen parin vieressä. Miksipä ei, sillä James näyttää niissä niin onnelliselta.

Useina viikonloppuina James ilmestyy Siriuksen kynnykselle. Liian monta kertaa hänellä on viinipullo kädessään, josta hän ei edes vaivaudu lasiin asti kaatamaan. Parikymppisenä James näyttää yhä seitsemäntoistavuotiaalta. Sirius tarttuu häntä vapaasta kädestä ja toinen lähes kikattaa, kun astuu sisälle asuntoon. Nuoruus on kiinni Jamesissa. Elämisen ilo seuraa häntä joka nurkan taakse. Ja kuten huolettomuus, se tarttuu hänen ympärillään oleviin, jotka heräävät seuraavana aamuna poimimaan sormenjälkisiä pulloja lattianrajasta. Siriuksella on niitä yhdeksän keittiökaapissaan. Sormenjäljet ovat kuitenkin jälki Jamesista.

Tai niin hän vakuuttelee itselleen nähdessään Jamesin ja Lilyn vauvan ensimmäistä kertaa. Niin hän vakuuttelee, kun James pyytää häntä sen kummisedäksi. Niin hän vakuuttelee, kun Lily kertoo sen olevan loistava idea, he kun ovat parhaat ystävät. Kun hän on Jamesin paras ystävä.

Juhlien jälkeen aamulla
Nuorukainen sukelsi matalaan päätyyn

Sirius ei enää tiedä haluaako olla kuolematon. Hänestä kuitenkin tuntuu yhä siltä.

Iltapäiväteellä posti tuo uuden kirjeen Jamesilta. Hauskan, humoristisia huomautuksia vilisevän palan tämän elämästä. Sirius lukee taas asiaa jälkikirjoituksen rivien välistä, jotka tuntuvat suuremmilta kuin viikottaisista kuukausittaisiksi vaihtuneet vierailut. Hänelle ne edustavat Jamesia, jonka hän tunsi, tuntee. Niissä kysytään aina samaa tietämättään. Toisinaan Remus käy hänen luonaan ja Sirius saa tekosyyn lukea niitä ääneen. Yksin ollessa se olisi vain tyhmää. Jälkikirjoitukset hän jättää kuitenkin vain itselleen, niinhän sen kuuluu mennä. Hän kuvittelee aina rapistuneen yksiön tilalle makuusalin lauantaisin ja on kuin kaikki olisi taas jämähtänyt samaan asentoon. Mihinkään ei ole kiire. Pulloja kerääntyy jo toista kaapillista, vaikkakin hitaampaa tahtia kuin ennen.

Siriuksesta näyttää kuitenkin siltä, että James on onnellinen.

Kerran hän kysyy Jamesilta, muistaako toinen aamuja ollenkaan. Se on ainut kerta, jolloin Sirius kuulee Jamesin vastaavan kasvot vakavina, tippaakaan sarkasmia tai vitsailua äänessään: James sanoo maailman olevan sumea ilman silmälaseja. Sirius kuitenkin päättää ohittaa tämän, sillä ei aivan ymmärrä sitä. Ei halua ymmärtää. Hän ostaa ainoastaan Jamesin lempiviiniä, kun kerran James ei enää ehdi hänen luokseen. Hän lukee Jamesin vanhoja kirjeitä, kun kerran toisella ei ole enää aikaa uusia kirjoittaa. Vasta kuullessaan Jamesin kuolemasta, hän ei enää pysty teeskentelemään.

Jos hän ei koskaan tiennyt, mitä rakkaus on, miksi hän sitten rakasti Jamesia? Jos hän ei koskaan sanonut sitä ääneen, miten hän voi olla varma, että James rakasti häntä? Jos hän itsekin tarttui pulloon kiinni, kuinka hän erottaa Jamesin sormenjäljet omistaan? Jos hän oli Jamesin paras ystävä, miksi sitä piti vakuutella?  Jos James ei halunnut kasvaa aikuiseksi, miksi hänen kasvonsa vanhenivat? Vaikka kaikki näytti siltä, oliko heistä kumpikaan oikeasti onnellinen?

Sinä yönä Sirius lyö nyrkkinsä läpi ikkunasta ja katsoo hajonnutta ihoaan. Veri tahraa hänen hihansuunsa ja valuu epämiellyttävän tuntuisesti käsivartta pitkin kyynerpäätä kohti. Hän katuu, ettei koskaan auttanut Jamesia muuttamaan asioita. Katuu niin, että se sattuu enemmän kuin haavoilla olevat rystyset.

Mikään ei ole niin varmaa kuin kuolema. Sirius on sisäistänyt termin kuolevainen. Kuluttaa aikaa tietäen, että se juoksee loppuun.

Tietää, ettei ole minkäänlaista todistetta, että se ei juoksisi.

Se ei ollut suuri rakkaus
Se oli valinta
Suren osaani vain, koska tulen sen menettämään
l'univers nous reprend,
rien de nous ne subsiste


Funtion

  • Vieras
Vs: Lopulta taivas ja helvetti kättelee | James/Sirius, K11
« Vastaus #1 : 26.02.2014 14:45:57 »
Miks otsikossa on puhekieltä? Eiks toi lause kirjakielessä olisi "Lopulta taivas ja helvetti kättelevät"? Hmm, tämä vaivaa mua aina kun nään tän ficin otsikon jossain. :DD

Mikään ei ole niin varmaa kuin kuolema. Sanonta, jota Sirius ei ole koko lyhyenä elinaikanaan oppinut ymmärtämään. Hänelle se tarkoittaa vain tekosyytä elämälle, maaliviivaa ihmisiälle ja kulunutta ideaa kyynikoille.
Okei, kadotit mut heti alussa. Mihin tällä sanalla 'se' viitataan? Kuolemaan? Kuoleman varmuuteen? Elämään? Sanontaan? Vaikka kuinka kokeilin laittaa se-sanan paikalla minkä tahansa noista ehdotuksistani, en saa silti järkeä tuohon virkkeeseen. "Mikään ei ole niin varmaa kuin kuolema --> tämä on vain tekosyy elämälle, maaliviiva ihmisiälle, kulunut idea kyynikolle" tai "Hänelle kuolema on vain tekosyy elämälle, maaliviiva..." plaaplaa. Vika on varmasti lukijassa, koska Shokichi ei sanonut mitään tuosta alusta.

Lainaamani kohdan jälkeiset kaks seuraavat virkettä ovat myös täyttä hepreaa mulle. Ei ole minkäänlaisia todisteita siitä, että aika loppuu kesken, ihminen kuolee? WHAT. Pikemminkin ei ole minkäänlaisia todisteita siitä, että ihminen olis kuolematon. Siis, ajattelenko mä tän kaiken nyt ihan väärin? Naurat mulle varmaan. Nauraisin itekin sun sijassas.

(Wtf, Fini kirjas mut äsken ulos kesken kaiken. Lol, luulin jo saaneeni bannit tai jotain.)

Hän makaa herättyään kaksi tuntia silmät auki ilman laseja, katsellen kattoon ja höpisten niitä näitä muiden kanssa.
Pilkuttaa saa miten haluaa, en huomauta tätä virhettä nyt pakottaakseni sua korjaamaan, vaan ihan henk. kohtaisesta inhosta lauseenvastiketta kohtaan. :D Enkussa käytetään pilkkua ennen lauseenvastiketta, mutta suomessa ei. Niinpä tähän tulisi pilkku vain, jos tuossa olis "katselee" eikä "katsellen".

James naurahtaa vähän liian väkinäisesti sarkastisien kommenttiensa jälkeen ja päättää aina mietteensä vitsillä.
Kokeilin tähän eri muotoja ääneen mutisten, enkä oo vieläkään täysin varma siitä et olisin oikeassa -- kuitenkin kielikorvani kello alkoi kilkuttaa luettuani tämän virkkeen, luotan kelloni ääneen. Olisikohan oikeampi muoto tähän "sarkastisten kommenttiensa"? Sarkastisien ei kuulosta suomelta... lol, oon tosi surkea taivuttamaan sanoja, muodostan iteki tosi kummallisia yhdistelmiä aina välillä.

Liian monta kertaa hänellä on viinipullo kädessään, josta hän ei edes vaivaudu lasiin asti kaatamaan.
Joka-sana viittaa edeltävään sanaan. Oon helpottanut, ettei Sirius viitsinyt kaataa kädestään nestettä lasiinsa. Eli siis, kannattaa vaihtaa viinipullon ja käden paikat. Jotta sinne lasiin olis mahdollista tulla viiniä veren sijaan.

Sirius lukee taas asiaa jälkikirjoituksen rivien välistä, jotka tuntuvat suuremmilta kuin viikottaisista kuukausittaisiksi vaihtuneet vierailut. Hänelle ne edustavat Jamesia, jonka hän tunsi, tuntee.
Hmm... jälleen joka-sana viittaa edelliseen sanaan ja musta tuntuu siltä, ettei tässä sulla ollut tarkoitus viitata niihin tyhjiin väleihin, vaan siihen "asiaan". Ehkä tätä muotoilua voisi parantaa? Sirius lukee jälkikirjoituksen rivien välistä asioita, jotka... Idk, sun teksti, tee miten parhaaksi näet. : )

Haha, lopussa tuli paluu alkuun, jota en tajunnut. Todella, todella harmi, sillä nyt multa jäi ymmärtämättä tekstin parhaat palat. Suljit ympyrän tyylikkäästi, itse pidän tällaisesta "paluu alkuun" -tapaisesta lopetuksesta, mut lukijana siitä saisi enemmän irti, jos olisi ymmärtänyt sen alun. :D Miten otsikko muuten liittyy tekstiin? En nähnyt selkeää yhteyttä. Menikö James taivaaseen ja Sirius helvettiin? Lol, epäilen. Lisäks toi puhekieli häiritsee mua yhä otsikossa. Argh.

Tää oli hyvin kertova teksti sen sijaan, että oltaisiin eletty hetkessä, hahmojen mukana. Ei tullut oikein repliikkejä nykyhetkestä. Ei tullut lainkaan repliikkejä, oikeastaan. Dialogia uupuva teksti on herkästi sellainen, josta mä valitan, mutta tässä ei ollut pelkkää kuvailua, maalailua, miljöötä ja tunteita; tässä tapahtumat kuvattiin kerronnan avulla. Ja tapahtumiahan piisasi, tämä oli kuin joku elämänkerta. Yhdessä virkkeessä oltiin lemmenpuuhissa, seuraavassa jo ihan muissa päivissä. Lisäksi olit sujauttanut tekstiin hahmojen ajatuksia, joiden lukemisesta kyllä nautin. Rakkauspohdinnat ehkä vähän pitkästyttivät mutta... ikuinen teemahan se on, rakkaus.

En syttynyt oikein toistolle, jota olit käyttänyt muutamissa kohtaa. Niin hän vakuuttelee, niin hän vakuuttelee, niin hän vakuuttelee. Tästä oli kerrottu sekä Jamesin että Siriuksen näkökulmasta, lisäks toistoa oli kun alun virkkeet tulivat uudestaan ilmi lopussa. Musta tässä oli kohtuuttoman paljon toistoa tekstin pituuteen nähden. Makukysymys, toki. James/Sirius on kiva paritus, mut musta tuntuu et oon lukenut liikaa ficcejä tästä. Nää kaikki tuntuu aina etenevän samalla kaavalla. Ja aina näissä on alkoholia! Haha. Joka kerta.

Lainaanpa nyt pari suosikkikohtaani:

James nousee viikonloppuisin aina viimeisenä sängystään.

Nuoruus on kiinni Jamesissa.

Jos hän itsekin tarttui pulloon kiinni, kuinka hän erottaa Jamesin sormenjäljet omistaan?

Hyvin yksinkertaisia kohtia, mutta jokin niissä vetosi; ehkä uudenlainen ilmaisu, ehkä se miten paljon pinnan alla on. Mitä sekin sanoo, että James nousee viimeisenä sängystään?

Musta tää oli ihan kiva teksti, nautin tän lukemisesta. Helppoa luettavaa. Hieman oli joo virheitä, jotka vähän pysäyttivät lukemistani, esilukijalla noikin olisivat lähteneet pois. Mitään tän kummempia tulkintoja tekstistä en osaa tehdä, mun mielestä teksti puhui itsensä puolesta. Kaikki oli kristallinkirkasta. Loppu ja alku jäi kyllä vaivaamaan mua, mutta vaikka kuinka luen noita lauseita, en saa niihin mitään tolkkua. :D

Kiitos ficistä!

Zacharias

  • les amis de l'abc
  • ***
  • Viestejä: 2 574
  • korkokenkäpoika
    • tumblr
Vs: Lopulta taivas ja helvetti kättelee | James/Sirius, K11
« Vastaus #2 : 06.03.2014 03:59:36 »
Sab joo, voi SMG:n uutta levyä! Dunno, Sirius on aika outo jätkä. Kyllä ne pullot siitä varmasti korjaantuivat, kun herra sai muutenkin koottua ajatuksensa oikeaan järjestykseen. Jätin tuon lopun kyllä ihan tahallaan auki, eli päätä itse. Tärkeintähän on vain, että Sirius tajusi oman kuolemattomuutensa. Kiitos todella paljon ja mukava kuulla, että tykkäsit (:

sensaatio ja tässä juuri syy, miksi en käytä oikolukijaa! On paljon hauskempi, kun oppii virheistään tätä kautta. Sanalla "se" viitataan sanontaan (; yritin lukea ton nyt monella eri tapaa, mutta en tiedä miten muutenkaan sen voisi muotoilla. Seuraavaan lauseeseen voisi toki lisätä "Hänelle sanonta tarkoittaa vain tekosyytä elämälle", mutta se ontuu vain kahta kauheammin muiden virkkeiden kanssa. Anygays. Seuraavassa, eli "Hän on sisäistänyt termin kuolematon" viitataan taas siihen, ettei Sirius usko kuolemaan, kun kerran siitä ei ole mitään todisteita. Haha, olenko näin sumuinen ilmaisija? Sirius/James -kliseisiin en kommentoi mitään muuta kuin sen, että näistä kahdesta on nykyään ihan mahdoton keksiä mitään uutta, mutta kun on hauska kirjoittaa niin on hauska. Keskityn nykyään niin paljon omaan kirjaprojektiini, joten ficcaamiseen ei riitä enää neronleimauksia ;p

Oi ja aivan! Otsikko tulee tosiaan Scandinavian Music Groupin biisistä Nuorukainen (josta noi kursiivilauseet). Ottaa minullakin silmään moinen, mutta enpä viitsinyt muuttaa edes visuaalisen ilmeen vuoksi alkuperäisestä muodosta! Kiitos kommentista ^^
l'univers nous reprend,
rien de nous ne subsiste


Iloinen Sipuli

  • Potterhead forever
  • ***
  • Viestejä: 435
  • Olen jälleen takaisin!
Vs: Lopulta taivas ja helvetti kättelee | James/Sirius, K11
« Vastaus #3 : 15.03.2014 09:00:46 »
Mun on jo niin pitkään pitäny kommentoida tätä, koska tää on tosi hyvä teksti ja sä oot tosi hyvä kirjottaja! En osaa varmaan sanoa mitään noin rakentavaa kuin muut mutta yritetään tässä nyt jotain...

Tämä oli jotenkin tosi tyypillinen kelmificci. En siis tarkoita pahalla! Yleensä vain heistä tunnutaan kirjoittavan juuri tämän tyyppisesti. Mutta mielestäni tämä tyyli oli hyvä ja sopi tähän. Preesens sopii, on hyvä että vaikka näkökulma on Siriuksen, tämä on kolmannessa persoonassa.

Tykkään muutenkin tämän rakenteesta. Ei ole mikään kronologisesti yhtenäinen tarina, vaan tällainen jännä kuvailu Siriuksen ajatuksista näin ylipäätänsä, pitkälläkin aikavälillä. Ja juurikin Siriuksen ajatuksia Jamesista. Oli tosi hyvä, että heillä ei ollut mitään virallista suhdetta, vaan Sirius pikemminkin katseli vain häntä kaukaa. Pidän myös tavasta, jolla Jamesin kuolema tulee esille, ei minään kauheana iskuna ja yllätyksenä, vaan ihan luontevasti sivulauseessa. "Vasta kuultuaan Jamesiin kuolemasta".

Ja tämäkin sisältää mielenkiintoisia filosofisia pohdiskeluja, juurikin tuosta kuolemasta. Pidän todella paljon kaikista noista kohdista, joissa sitä pohditaan, kuten esim. alusta.

Kaiken kaikkiaan, todella hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen teksti! Kieli on kaunista, yhtenäistä ja taitavaa, mutta ei kuitenkaan liian hankalaa, vaan aika selkeää. Tykkäsin siis, jopa vaikka pqtitus ei ollut ihan se kaikkein mieleisin. Olit kuitenkin kuvannut sen niin hyvin että se tuntui tosi toimivalta.

-Iloinen Sipuli
Fanfiction: all the stories live forever

Welcome to the Island - there's no coming back (Ei hätää, tämä ficci tullaan kirjoittamaan valmiiksi!)