Yösirkus: Mustavalkoisia Unelmia (kiedo punainen huivi kaulaasi) S, ficletsarja (kolmas osa 23.8)

[Ansa]

Ficin nimi: Mustavalkoisia Unelmia (kiedo punainen huivi kaulaasi)
Kirjoittaja: Ansa, eli minä
Fandom: Yösirkus (The Night Circus)
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Canonin paritukset, plus omat keksintöni
Genre: Drama, kevyttä angstia ja ripaus fantasiaa ehkäpä
Yhteenveto: Sirkus elää ja hengittää ja saapuu varoittamatta. Sirkus lumoaa uusia uneksijoita ja pitää vanhat tiukasti otteessaan. Koe sinäkin unelmien sirkus.
Vastuuvapaus: Yösirkus maailmoineen ja hahmoineen ei kuulu minulle vaan Erin Morgensternille, eikä minulle makseta tästä. Hahmot ja paikat joita ette tunnista kirjasta, ovat minun omaa keksintöäni.

Mustavalkoisia Unelmia
(kiedo punainen huivi kaulaasi)

"Uneksija on se, joka löytää tiensä ainoastaan kuunvalossa,
ja hänen rangaistuksenaan on kohdata aamunkoi ensimmäisenä."
-Oscar Wilde, 1888

1. Sirkus saapuu varoittamatta
Jossakin päin etelä Suomen maaseutua, Tammi-, Helmikuu 2014


Olet nuori, hädin tuskin aikuinen vielä. Olet juuri muuttanut omillesi lapsuudenkodistasi ja tunnet outoa ja samalla ahdistavaa tunnetta vapaudestasi. Olet hyvilläsi että pääsit vihdoinkin pois kahlehtivien vanhempiesi luota jotka eivät ymmärrä herkkää taiteilijan sieluasi. Ahdistustasi lisää se että asut pienessä kylässä jossa kaikki asukkaat ovat vähemmän kuin sinä, ja enemmän kuin vanhempasi; ahkeria ja vähään tyytyviä työläisiä, joiden unelmat eivät ole uutta autoa, asuntolainen kuittaamista lottolapulla ja etelän matkaa kummempia.

Tunnet itsesi ulkopuoliseksi. Olet yksinäinen.

Valvot yöt uneksien paremmasta kirjoittaen koukeroisia runoja pöytälaatikkoosi vahvaa kahvia lipittäen.
Päivisin teet työtä mitä pidät tylsänä ja merkityksettömänä ja pelkäät että joudut tekemään sitä lopun ikääsi. Pelkäät että rahaa ei jää koskaan niin paljon säästöön että uskaltaisit myydä rivitaloyksiösi ja lähteä kauas tavoittelemaan unelmiasi.

Eniten kuitenkin pelkäät sitä että jonakin päivänä opit pitämään työstäsi. Unohtaisit valvoa yöt ja unelmoida ja ihmettelisit miten ennen voitkaan upota tunneiksi katsomaan paljasta avaruutta ja sen lukemattomia tuikkivia tähtiä. Vielä ei kuitenkaan ole niin.

Istut keittiössä puisella jakkaralla ja katselet verhottoman ikkunasi läpi kirkasta yötaivasta. Ehkä torkahdat, tai ehkä pidät katseesi vain niin tiukasti tähdissä, ettet huomaa edessäsi aukeavalle lumiselle niitylle pystytettäviä mustavalkoraidallisia telttoja. Mutta kun huomaat, pieni hymy eksyy huulillesi. Et tiedä mitä tulee tapahtumaan, mutta sen tiedät että se poikkeaa uneliaan kylän jokapäiväisestä puuduttavasta arjesta. Juot kahvisi loppuun ja menet nukkumaan tyytyväisenä.

Viimeiseksi, ennen kun suljet silmäsi, lupaat itsellesi mennä heti aamulla ennen töiden alkua katsomaan naapuritontilla olevia mystisiä telttoja. Nukahdat nopeammin kuin aikoihin, ja näet unta öisestä avaruudesta, tähdenlennoista ja herkullisen tuoksuisesta kuumasta omenamehusta.


-Ansa!

[SuklaaKissa]

Hih, odotan mielenkiinnolla mitä tästä tulee. Tuot sirkuksen Suomeen? Mulla on iso kasa kysymyksiä, mutta päällimmäisin on aika. Keitä sirkuksessa on ja minkä ikäisinä? (Älä vastaa, näen paremmin mitä kello on, kun en tiedä kuinka koneisto toimii.) Samaistuin sinäkerronnan kohteeseen, mutta toivon kovasti, että hänestä saadaan kuvausta muutakin kautta. OC sirkuksen maailmaan tuntuu niin oudolta - mutta kiehtovalta.

Muutamasta kohdasta haluan mainita:

Olet hyvilläsi että pääsit vihdoinkin pois kahlehtivien vanhempiesi luota jotka eivät ymmärrä herkkää taiteilijan sieluasi.

Onko tämä tarkoituksella näin pilkuton? Että- ja jotka-sanojen (tai toisen niistä) eteen laitettu pilkku antaisi minusta lisää ymmärrettävyyttä. Seuraavaan virkkeeseenkin tökkäisin pilkun tai pari tauottamaan. ("Ahdistustasi lisää se, että..." ja taas joka eli jossa.)
// ahaa, huomasinkin jo, että miellä on aika erilainen tapa pilkuttaa. En siis nosta esiin jokaista lausetta, joka tuntui minusta liian pötkömäiseltä, koska se näyttää olevan osa tyyliäsi : )

...asukkaat ovat vähemmän kuin sinä, ja enemmän kuin vanhempasi; ahkeria ja...

Käsitin ensin, että muut asukkaat ovat todella vähemmän, jotenkin huonompia kuin päähenkilö Tätä voisi minun mielestäni muotoilla toisinkin, tai kenties aivoni menivät vain lukkoon Yösirkuksesta.

Päivisin teet työtä mitä pidät tylsänä

Anteeksi, nipotan. Haluatko kertoa, että työn tekeminen on tylsää, vai että työ on tylsää? Viittaathan mikä-sanalla koko edeltävään lauseeseen eli työntekoon, mutta myöhemmän perusteella vaikutti siltä, että tässä puhutaan työstä. +se pilkku siellä relatiivipronominien joka ja mikä kanssa. Todennäköisesti tiedät tämän hyvin, älä suutu pikku pilkunviilaajalle...

Valvot yöt uneksien paremmasta kirjoittaen koukeroisia runoja pöytälaatikkoosi vahvaa kahvia lipittäen.

Tämä tyyppi sopii sirkukseen. Ah, hänellä ei ole aavistustakaan tulevasta...!

Tässä tuli kerronan kohteen luonne, pelot ja haaveet hyvin tutuiksi ja juuri sopivasti esimakua sirkuksesta. Sen kuvailua saa aina olla ♥

// Muoks! Kirjan aikajanan tunnen kyllä, mutta tämän tekstin alussa olevaa merkintää en huomannut. Siksi niin pihalla : D

[Ansa]

SuklaaKissa: Hahah, jooh, toin Sirkuksen Suomeen, mutta älä huoli, ei se siellä pysy, vaeltaja kun on. (: Ja eikö kirjan viimeinen luku kertonut sinulle ketkä on elossa? Se kun pohjautui tähän meidän nykyaikaamme? :3 Ja jep, OC hahmoja tulee olemaan paljon, ainakin uneksijoiden osalta. Pilkutuksista ja kielioppivirheistä en sano mitään... koska olen niin kärsimätön tyttö enkä halua betaa, koska haluan julkaista tekstin heti pikimmiten. Mukavaa että pidit tästä, jatkoa tulee viikonloppuna. (:

-Ansa!

[Ansa]

"Täällä on kaunista. Katsokaa tuota mustaa samettipuuta, jonka takana on joukoittain hopeisia värejä! Ja katsokaa kaukaisia vuoria, jotka muuttuvat purppuranpunaisiksi!"
-Nuuskamuikkunen (Muumipeikko ja pyrstötähti)

2. Ensimmäistä kertaa
Lontoo, kevät 1999


Matthew, koska olet jo iso poika, annan sinulle luvan kuljeskella ilman vahtia Sirkuksessa.

Niin äiti hänelle sanoi. Hän on jo yhdeksän-vuotias, iso poika, joten hän saa kuljeskella kojulta kojulle ja teltasta toiseen ilman aikuista. Mutta koska Matthew on jo niin iso että hänelle voi antaa vastuuta ja luottamusta, sai hän vastuullisen ja samalla häntä hieman ärsyttävän tehtävän.

Vahdi pikkusiskoasi, pidä häntä kädestä, äläkä anna hänen eksyä.

-

Mary vuoroin pomppi hihkuen, vuoroin hiipi suutaan haukkoen läpi Sirkuksen, mutta ei päästänyt kertaakaan isoveljensä kädestä irti.
Ei Matthew’ta oikeasti haitannut pikkusiskon kanssa kuljeskelu. Pikkusisko on söpö ja kiltti ja hymyilee paljon veljelle.
Monesti he ovat kulkeneet Sirkuksessa, vaikka Mary onkin vasta viisi-vuotias, eikä varmastikaan voi muistaa niin hyvin kaikkea kuin Matthew.

Matthew, jos eksyt, niin muista että punahuiviset aikuiset auttavat.
Minä muistan, äiti.

-

”Matty, katso! Kissoja!”

Poika antaa pienemmän johdattaa hänet taas siihen samaan telttaan, mihin sisko aina haluaa. Seuraavana yönä he menisivät vain kerran katsomaan kissoja. Vain kerran, ja muuten mentäisiin sinne minne Matthew haluaa. Sisko kiipeää syliin istumaan ja veli painaa kasvonsa hetkeksi Maryn kiharaisiin hiuksiin.

Oikeasti Matthew pitää kissoista.


-Ansa!

[Ansa]

3. Patsas
100 sanaa

Lontoo, talvi 1985

Patsas on hengittävä, mutta patsas. Koko yön. Nainen katsoo lumoutuneena komeaa, valkoisella kuorrutettua miestä, ja haroo punaista villahuiviaan kasvojen suojaksi. On kylmä, mutta hän ei suostu lähtemään lämpimälle kaakaolle tai omenamehulle tai jollekin riemun ja taian täyttämälle teltalle, sillä jäinen tähtitaivas ja hengittävä miespatsas ovat kaikki mitä hän kaipaa. Tunnit vierähtävät ja väkijoukko väljenee, mutta hän pysyy. Katsoen, ihaillen, lumoutuen aina uudestaan hengenveto hengenvedolta. Julma aamu on lähellä, ja nainen laskee katseensa. Aika mennä kotiin. Sirkus sulkeutuu. Hitaat ovat askeleet kohti porttia, kunnes hän kääntyy, juoksee takaisin, kietoo kutomansa, lämpimän punaisen kaulahuivin patsaan kaulalle ja hymyilee. Hitaasti patsas vastaa hymyyn.