Ficin nimi: Jouluhenkeä
Kirjoittaja(t): minttuska
Oikolukija/Beta: -
Fandom: Hetalia
Tyylilaji/Genre: fluffy
Ikäraja: k-11
Paritus/Päähenkilöt: Swe/Fin
Yhteenveto/Summary: Tino ja Berwald viettävät rattoista talvi-iltaa.
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluu Hetaliaan jonka on luonut Himaruya Hidekazi. En saa minkäänlaista rahallista hyötyä tai korvausta.
(A/N: Hetalia teki comebacking ^^)
Jouluhenkeä
Ulkona satoi lunta. Se oli jatkanut leijailuaan hiljalleen jo monta tuntia. Tinon kaulus oli yhä hieman märkä tuntien kävelyretkestä ja lumesta, joka oli satanut hänen niskaansa ja sittemmin sulanut sinne. Suomalainen käänsi hellanlevyn pois päältä ja tarttui kattilaan. Hän kaatoi siitä kahteen lasiin. Glögin mausteinen haju pisteli hänen nenäänsä miellyttävästi. Tino ryhtyi kiikuttamaan laseja olohuoneeseen. Berwald oli poiminut aikakauslehden jostakin lähettyviltä ja selaili sitä, vaikkei ymmärtänytkään suomea.
Suomen kuvalehti Tino luki lehden kannesta.
"Ehkä minun pitäisi ryhtyä tilaamaan lehtiä ruotsiksi, kun satun kuitenkin ymmärtämään sitä, vai mitä luulet?" hän naurahti. Berwald nosti katseensa lehdestä.
"Ei minun takiani tarvitse", hän sanoi ja laski lehden käsistään olohuonepöydälle.
"Varo, se on suoraan hellanlevyltä", Tino varoitti laskiessaan metallikahvalliset lasit pöydälle. Hän kipaisi vielä hakemaan kulhon, joka oli täynnä mantelilastuja ja rusinoita, sekä lautasellisen pipareita ja joulutorttuja. Tino istahti sohvalle Berwaldin viereen ja nosti toisen jalan koukkuun viereensä voidakseen istua ruotsalaiseen päin. He sekoittelivat juomiaan jonkin aikaa hiljaisuudessa sanomatta mitään. Tinon katse ajautui mustaan ikkunaruutuun, jossa leijaili hiljaista lumisadetta.
"Onko sinulla mitään suunnitelmia jouluksi?" Tino kysyi lopulta rennosti saatuaan katseensa irti ikkunasta. Siniset silmät ajautuivat nyt ruotsalaisen vakaviin kasvoihin.
"Eipä paljoa", Berwald myönsi. "Kuinka niin?" Tino pudisti päätään.
"Muuten vaan", hän sanoi ja päätyi hämmentämään juomaansa jälleen lusikalla, joka oli tähän mennessä muuttunut tulikuumaksi. "Kuule", hän sitten sanoi ja kauhaisi lusikkaansa hieman glögiä, vieden lusikallisen suuhunsa. "Jos sinulla ei ole mitään parempaakaan... no, sinähän tiedät, että minun on käytävä lahjakierroksella, mutta... sen jälkeen... ja ehkä sitä ennen. Jos haluat... minulla ei pahemmin ole seuraa, joten..." Berwald katsoi häntä hyvin intensiivisesti hänen sanoessaan sen. Se sai Tinon olon äkkiä hämmentyneeksi ja hän tunsi nolostuksen punan nousevan poskilleen. Yllättäen hänen äänensä alkoi täristä suomalaisen jatkaessa: "S..siis, ei ole pakko... jos sinulla on muita menoja... n..niin... ymm...ymmärrän. Minä vain... ajattelin... ei muuta."
"Ei minulla ole menoa", Berwald sanoi niin kovin selkeästi Tinon takertelun jälkeen. "Tietenkin haluaisin viettää joulun kanssasi." Tinon pokilla ollut puna syveni. Hän yritti piiloutua katsetta mukinsa taakse ja joi aimo kulauksen, mutta joutuikin purskauttamaan sen saman tien suustaan, sillä juoma oli yhä hyvin kuumaa. Glögi lensi pisaroittain nahkaiselle sohvalle ja Berwaldin housujen ja villapaidan päälle. Tino tunsi nolostuvansa yhä vain enemmän.
"Voi ei!" hän parkaisi heti. "Olen niin pahoillani! Sinun hieno uusi villapaitasi... se on tärviöllä!" Berwald ei näyttänyt yhtään niin pelästyneeltä tai huolestuneelta.
"Ei se mitään", hän sanoi.
"Mutta se on valkoinen... glögi on käytännössä marjamehua, se ei koskaan lähde pois! Anteeksi, lupaan ostaa sinulle uuden. Ja entä sinun housusi?" Tino panikoi. Berwaldin mielestä se oli hassua ja vähän suloistakin. Toinen veti parista vaatekappaleesta ihan liian suuren numeron.
"Ei se mitään. Mitä minä parista vaatteesta, niitä saa uusia. Eikä sinun tarvitse korvata mitään", Berwald vakuutteli.
"Mutta..." Vastalause katkesi ennen kuin ehti muodostuakaan, kun Berwald oli tarttunut Tinoa leuasta ja veti tätä suudelmaan. He olivat suudelleet ennenkin, eikä siinä ollut mitään ihmeellistä, mutta Tinolle se tuli selvästikin yllätyksenä, sillä toinen pidättäytyi kokonaan vastaamasta.
"Parempi?" ruotsalainen kysyi heidän erkaannuttuaan. Tino näytti sanattomalta. Hän vain tuijotti Berwaldia hetken pöllämystyneen näköisenä, ennen kuin räpäytti silmiään ja näytti heräävän jonkinlaisesta transsista. Hän naurahti huojentuneena ja veti käden hiustensa läpi.
"Minä taisin tehdä siitä liian ison jutun, vai?" hän kysyi. Berwaldinkin huulille nousi kevyt hymy. Hän nyökkäsi. Berwald tarttui paitansa helmaan ja veti sen päänsä ylitse. Nyt Tino tuijotti häntä hivenen hämmentyneenä.
"Mitä sinä nyt teet?" hän kysyi.
"Poistan ongelmaa", Berwald vastasi. Tino näytti hoksaavan vihjeen, sillä tämä laski glögilasinsa pöydälle, jonne Berwaldinkin oli jäänyt jo jokin aika sitten. Suomalainen hivuttautui lähemmäs ja laski kämmenensä Berwaldin kummankin hartian päälle kurottautuessaan painamaan glöginsekaisen suudelman. Suudelma oli herkullinen ja antoi lupauksen jatkon varalle. Äkkiä Berwald oli painettu sohvan käsinojaa vasten makaamaan ja suomalainen konttasi hänen lanteilleen istumaan. Tino ryhtyi sivelemään ruotsalaisen paljaita käsivarsia, jatkaen sieltä rintakehälle ja aina paidanhelmalta housunkaulukselle asti.
"Pitäisikö meidän poistaa samainen ongelma myös housujen kohdalla?" hän kysyi. Berwaldin ei tarvinnut vastata, hänen silmänsä vastasivat
kyllä. Tino naurahti pehmeästi, mutta ennen kuin kävi Berwaldin vyönsoljen kimppuun, hän tarttui oman villapaitansa reunukseen ja veti sen päältään yhdellä sulavalla liikkeellä. Paita oli tiessään ja heillä kummallakin oli yllään nyt farkut ja vaalea hihaton paita. Olipa kummallista kuinka samankaltainen maku heillä oli vaatteiden suhteen. Sillä oli varmaankin jotakin tekemistä sen kanssa, että asuessaan Berwaldin kanssa, Tino oli joutunut käyttämään toisen vanhoja ja kutistettuja vaatteita.
Tinon rintaa vasten painoi metallinen ristikoru, joka oli vanha ja sota-aikainen. Berwaldista se oli seksikästä. Tino oli seksikkäimmillään taistelukentällä. Hänen hiuksensa olivat aina hieman sekaisin, iho kimalsi hiestä ja miehen asenne oli niin periksiantamaton ja liikkeet vahvoja ja hallittuja. Kielikin oli joskus karkeaa ja olipa mies polttanut tupakkaakin pariin otteeseen. Berwald ei tiennyt ketään, jolle tupakanpoltto olisi sopinut sillä tavalla, sillä yleensä haju oli vain vastenmielistä. Tino osasi tuoda kaikkeen särmää. Ja nyt tuo mies nojasi itseään hänen ylleen ja suuteli tavalla, joka antoi lupauksia jatkolle. Berwaldin kädet olivat ajautuneet toisen kyljille ja sormet tavoittelivat ihoa hihattoman paidan alta. Iho oli lämmintä ja se värähti hänen koskettaessaan sitä. Äkisti Tino kuitenkin vetäytyi suudelmasta ja nousi istumaan hänen lanteilleen.
"Meidän glögimme jäähtyvät", hän sanoi. Berwald oli täysin tyrmistynyt.
"Sinä et voi tosissasi miettiä glögiä juuri nyt!" hän sanoi. Tino vain hymyili hänen sanoilleen ja vinkkasi silmää.
"Sinä unohdat kenen kanssa puhut", hän sanoi. Berwald katseli kuinka suomalainen kurottautui pöydän ylle ja nappasi piparin, josta puraisi palasen. Berwald tuijotti sekaisin ajatuksin vaaleaa miestä, joka istui hänen lanteillaan vakaasti ja mutusti joulupiparia.
"Sinä olet kyllä kummallisin olento, jonka olen tavannut", ruotsalainen totesi. Tino hymyili hänen sanoilleen.
"Sehän minussa juuri viehättääkin", hän sanoi. Eikä Berwald voinut kieltää.
A/N: Niin, kyllä minä myönnän että tämä on hieman aikaansa edellä. En suunnitellut tästä mitään jouluficciä, mutta tuossa juomien kohdalla pysähdyin pähkäilemään mitä he voisivat juoda ja sitten vain glögi tuntui luontevalta... Yritin nyt olla tekemättä sentään liian jouluista one-shottia. Ja jos joku minua syyttää siitä, että Tino ja Berwald ovat liian OC, niin olen jo pitkään halunnut kirjoittaa heistä tällä tavalla. Minä itse tykkään tällaisesta tulkinnasta, jossa heidän suhteensa ei ole liian vaivaantunut. Berwald voi joskus puhua, eikä Tinonkaan tarvitse aina pelätä... Sopivat paljon paremmin yhteen tällein. ^^
Ps. yritin kuollakseni keksiä toista nimeä, etteivät ihmiset toljottaisi sitä, kuinka joulu tulee jo lokakuussa, mutten keksinyt mitään
