Kirjoittaja Aihe: Lennä Kanuunoiden kanssa (K-11, hettiä, huispausfic) TAUOLLA  (Luettu 2010 kertaa)

Mega

  • Vieras
Title: Lennä Kanuunoiden kanssa
Author: Mega
Rating: K-11 //Sansku muutti ikärajan uusien sääntöjen mukaisiksi. (:
Paritukset: Tobias/Rachel, Jeffery/Jenny, Jack/Rose
Genre: Ehkä adventurea, ja tietysti romancea.
Disclaimer: Huispaus & Tämä joukkue, Kadlein Kanuunat, ovat Rowlingin pään tuotetta, mutta hahmot omani.
Summary: Kadlein Kanuunat lähtevät kauteen harjoitellen ankarasti kapteeninsa Rachelin johdolla.
A/N: Kommentit erittäin tervetulleita. Vähän lyhyt luku, mutta jatkosta tulossa melko varmaan pitempää.
Päähenkilö: Rachel Dobbs (Kapteeni ja jahtaaja)
Sivuhenkilöt:Etsijä: Tobias Luthor
Pitäjä: Jeffery Bauer
Lyöjä: Jack Shooter
Lyöjä: Jimmy Shooter
Jahtaaja: Jenny Heinch (Saksalainen tyttö)
Jahtaaja: Rose Walker

1. Ensimmäiset harjoitukset ja Tobiaksen kartanossa

"Hei. Te tiedätte itse, miksi olette täällä. Voisiko joku täsmentää, vaikkapa Tobias?" Minä aloitin puheeni joukkueelle.
"Me olemme täällä edustamassa Kadlein Kanuunoiden huispausseuraa, sekä voittamassa mestaruutta." Tobias sanoi, ja teki heti minuun suurenmoisen vaikutuksen.
"Hyvä, Tobias. Täsmälleen niin. Minä olen tämän joukkueen kapteeni, ja edellytän erittäin asiallista käyttäytymistä teiltä. Harjoituksissa, otteluissa ja muualla. Jokaisen on käyttäydyttävä hyvin, tai..." sanoin, enkä halunnut jatkaa lausetta.
"Menkäämme siis tuonne (Osoittaa kenttään päin) ja aloittakaamme ensimmäiset harjoituksemme!" huudahdin ja joukkue meni johdollani  kentälle. Nousimme Tulisalamoillemme, ja aloimme heittelemään kaatoa keskenämme.
"Selvä sitten. Tobias vapauta sieppi, Jeffery maalisaloille, Jenny ja Rose ottakaa kaato ja tehkää maaleja Jefferyn päähän.  Jack ja Jimmy, ottakaa ryhmyt ja mailanne."
Aloin seuraamaan kunkin suoritusta. Tobias oli todella nopea luudanvarrellaan ja vapautettuaan siepin hän otti sen kiinni todella nopeasti. Jeffery ei varsinaisesti loistanut maalisaloilla, ja lahjakkaat jahtaajat kuten Jenny ja Rose tekivät helposti maaleja vanteiden ohi. Käskin kaikki alas, ja annoin yksilökohtaisen palautteen. Sitten kävelin katsomosta vihreälle nurmikolle, ja nousin luudanvarrelleni. Tobias harjoitteli siepillä, ja me jahtaajatytöt aloimme heitellä kaatoa toisillemme, ja nyt Rose sähläsi oikein olan takaa. Käskin tytön katsomoon huilaamaan. Jimmyllä meni oikein hyvin ryhmyn kanssa, ja hän kumauttikin ison mustelman Jennyn takaraivoon. Tyttö ei kuitenkaan ollut moksiskaan, ja jatkoi heittelyäni kanssani. Jack taas, no hänellä meni ihan hyvin, muttei kuitenkaan huipputasolle sopivasti. Siis, sitä tasoa jota minä tämän joukkueen pelaajilta edellytin. Hänkin meni katsomoon huilaaman, ja katsomossa hän alkoi heti kuhertelemaan Rosen kanssa. Tuhahdin heille  äkäisesti, ja laitoin harjoitukset seis.
"Huispauskentän katsomo EI ole mikään kuhertelupaikka. Pitäkää huispaus ja rakkaus erillään tukevasti, tuliko selväksi?" tuhahdin.

Harjoitusten jälkeen kokosin joukkion pukuhuoneeseen, ja kun kaikki muut olivat lähteneet käperryin Tobiaksen kainaloon.
"Taidan rakastaa sinua, oma etsijälahjakkuuteni." minä totesin Luthorin korvaan.
"Minäkin taidan rakastaa sinua, oma huispauskapteenini." Tobias sanoi todella flirttimäisesti.
"Täällä ei rakastella, kuten varsin hyvin tiedät. Mennäänkö teille?" vastausta odottamatta lähdin pihalle. Ilmiinnyimme suoraan hänen keltaisen kartanonsa pihalle, ja painuimme toisiimme kietoutuneina isosta, puisesta ovesta sisälle. Sen jälkeen Tobias ei kuitenkaan enää vaikuttanut innostuneelta, joten söimme kartanon isokokeisessa keittiössä ja joimme tuliviskiä. Sitten menimme olohuoneeseen, jossa oli valtava puinen kirjahylly täynnä kirjoja. Nappasin sieltä kirjan "Lyöjän läksy", ja suuni kolahti auki; eikö Tobias ollut etsijä, miksi hän luki lyöjän läksyä? En kuitenkaan tohtinut kysyä asiasta koska Tobias olisi takuuvarmasti niitä ihmisiä, jotka eivät arvostaneet liika uteliaisuutta, ja minusta tuntui jo nyt, että oli häneen totaalisen ihastunut. Kuitenkin aivan kuin Tobias olisi lukenut ajatukseni hän sanoi:
"Äiti olisi tahtonut minusta lyöjän. Hän osti tuon minulle viisi vuotiaana." hän valaisi minua, tietämätöntä.
Siirryin muihin kirjoihin, siellä oli joitakin kirjoja joita Tylypahkassa oli tarvittu, mutta muuten se oli kokonaan
huispauskirjojen kuten "Lennä Kanuunoiden kanssa" ja "Huispaus kautta aikojen". Kaikkialla oli huispausjulisteita, joissa komeili Kadlein kanuunoiden pelaajia, joilla oli yllään komea kirkkaanoranssi kaapu, joiden selkää koristi kiiltävä kanuunan kuula, ja kaksi mustaa K-kirjainta. Hänen pienen makuuhuoneensa sänkyllä oli tyyny - ja pussilakana, jotka olivat nekin Kadlein Kanuuna - aiheisia. Joillain ei sitten ollut nähtävästi muuta elämää kuin huispaus. Nähtävästi ja valitettavasti.
« Viimeksi muokattu: 03.01.2015 23:43:03 kirjoittanut Sansku »

Mega

  • Vieras
Re: Lennä Kanuunoiden kanssa (K-13, hettiä, huispausfic)
« Vastaus #1 : 09.02.2008 16:23:49 »
A/N:Toinen luku on täällä, ikävä kyllä ei ollut tullut kommentteja.

2. Ennen ensimmäistä ottelua
Istuin sänkyni laidalla, kädessäni opus "Huispaus kautta aikojen", josta luin vähän lentovinkkejä vaikka osasin sen lähes sanasta sanaan ulkoa. Oli ilta, tai pikemminkin yö. En saanut nukuttua, koska pohdin tulevaa huispausottelua, joka olisi kauden ensimmäinen. Peli olisi Impoon Ampiaisia vastaan, joka on liigan huippujoukkueita. Minun teki tosissaan mieli teeskennellä kuumesairasta ja jättää tulematta peliin. Se oli niitä syitä, miksei minusta ollut Tylypahkassa sukuni tavoin Rohkelikoksi. En kuitenkaan voinut, tiesin senkin vaikka niin vähäjärkinen saatoin ollakin. Mietin eilisiä harjoituksia, ja yhteistä iltaa Tobiaksen kanssa niillä. Kuumat lähteeni kertoivat myös, että Jefferyllä ja Jennyllä, sekä Jackilla ja Rosella oli myös ollut hauskaa. Se huoletti hitusen minua. Mitä tästä tulisi kun kaikki Jimmyä lukuunottamatta seurustelivat omien
joukkuetovereidensa kanssa? Minun, tai meidän tarkoituksena oli voittaa huispausmestaruus. Epäilin tulisiko siitä mitään, jos kaikki menisi näin. Jennyllä ei ollut saksassa koskaan ketään, mutta silti hän oli ajautunut yhteen Jefferyn kanssa. Hänestä oli tullut hyvä ystäväni, pelkäsin että hän seurusteli "vain koska muutkin." Nousin vaaleankeltaiselta sänkyltäni ja kävelin uupuneena kartanoni keittiöön. Kartano oli poikkeus muusta asunnosta - se oli sisustettu mustanpuhuvaksi. Minä muodostin poikkeuksen normaaleista velhoista/noidista siinä, että minun kartanossani oli joitakin jästivalmisteita, esimerkiksi jääkaappi, (en tykkää loihdituista ruuista) mattoja ja puhelin. Nytkin uhrasin hitusen aikaa paahtoleivän
lämmittämiselle, sillä se ei olisi loitsittuna maistinut samalta. Herkulliselta. Kermakaljan tekoon minun kärsivällisyyteni  ei kuitenkaan riittänyt, joten join aina itsetekemääni tuoretta omenamehua. Ruoka oli oikein makoisaa, ja sitten suuntasin olohuoneeseeni. Siellä oli tuhansia vihkoja, sillä harrastin piirtämistä ja kirjoittamista. Nytkin jäin piirtelemään joksikin aikaa, mutta sitten menin pihalle.

***
Ilmiinnyin vähän matkan päähän Tobiaksen kirkkaanoranssiin sisustetusta asunnosta, johon olin sopinut joukkueen kanssa taktiikkapalaverin. Myös joukkueemme manageri olisi paikalla, ja minua hermostutti hänen tapaamisensa. Tapaamiseen oli kuitenkin reilu kaksi tuntia aikaa, joten kiertelin vähän ympääriini ihastellen kauniita jästiasuntoja. Kun olin kierrellyt jonkin aikaa, koputin reippaasti Tobiaksen puuoveen, ja hän riensi avaamaan.
"Hei Rachel, mitä sinä täällä näin aikaisin?" hän sanoi sillä ihanalla, unenpöpperöisellä äänensävyllään.
"Ai a-anteeksi, ei ollut vain mitään tekemist-t-ä-ää. J-j-joten p-päätin tulla t-tänne jo val-valmiiksi." sopersin ujosti.
"Kyllä sinä tänne saat tulla koska vain, ihana huispaajani." Tobias sanoi todella jalat alta vievästi.
Sitten me menimme sisälle hänen kartanoonsa, jossa oli kamalasti sukukalleuksia; heidän suvussaan oli lahjakkaita huispaajia vaikka muille jakaa. Menimme keittiöön, ja hän tarjosi minulle käsintehtyjä lettuja. Ne olivat herkullisia, vaikkei minulla ollutkaan erityisen nälkä. Sitten me laitoimme pöydän valmiiksi taktiikkapalaveria varten ja jäimme odottamaan muita.
***
Samaan aikaan toisaalla:
Jenny ilmiintyi Jefferyn pikkuiseen asuntoon johtajavalle sivukujalle; heidän olisi määrä hitusen hengailla yhdessä ja mennä sitten Kadlein Kanuunoiden ja Impoon Ampiaisten ottelua edeltävälle taktiikkapalaverille. Jennyn mielestä moiset palaverit olivat jonninjoutavia; hän oli korviaan myöten ihastunut Jefferyyn ja mikä parasta, oli Jeffery ihastunut myös häneen! Hän meni metallisesta ovesta sisälle ja huhuili Jefferyä. Tumma huispaaja ilmestyikin samantien eteiseen, ja otti ulkovaatteet tytön yltä. He menivät sisälle, läpi tummanpunaiseen sisustetun eteisen vaaleansiniseen olohuoneeseen. Siellä he hitusen kuhertelvat sohvalla, kunnes kello oli maltaita ja Jeffery kimppailmiintyi kanssani sivukadulle, joka
johti Tobiaksen kartanoon.

***
Tai toisaalla:
Jack ilmiintyi pieneen, kosteaan luolaan. Siellä he saisivat Rosen kanssa olla ihan rauhassa, poissa hänen äitinsä ulottuvisti. Jackin äiti ei arvostanut jästisyntyisiä, vaikkei Jack tiennyt mitä vikaa niissä oli. Ei ainakaan tässä tapauksessa.
"Hankin meille hitusen ruokaa" Jack kertoi ja antoi pusun Roselle kuin tarkoittaen; ihanaa olla täällä kanssasi.
"Kamala se äitisi, minun äitini on vain onnellinen kun minulla on.. joku poika!" Rose virkkoi, ja vastasi pusuun.
"Häh? Olenko sinulle.. joku poika?" Jack sanoi mukamas vihaisena.
"Et. Mutta äitini haluaa sukumme vain lisääntyvän, ja lisääntyvän." vastasin ja käperryin pojan kainaloon. Voileivät unohtuivat maahan lojumaan; keskityimme vain toisiimme! Lopulta Jack virkkoi pettyneenä, että pitäisi ilmiintyä Tobiaksen kotiin, typerään taktiikkapalaveriin. He kimppailmiintyivät, koska Rose ei osannut vielä kunnolla. Pariskunta koputti Tobiaksen puiseen oveen, ja Rachel riensi avaamaan. Mokomakin kapteeni, pilasi heidän yhteisen lemmenhetkensä luolassa.
***
Managerin mielessä:
Kävelin, kävelin ja kävelin. Ilmiintyminen ei onnistunut, koska olin vihainen. vihainen? Mistä syystä, sitä en tiennyt itsekään. Ylläni minulla oli farkut, ja tavallinen jästitakki; pidin jästeistä ja heidän vaatetuksistaan. Tylypahkassa jästitieto oli yksi lempiaineistani. Saavuin kuitenkin lopulta, tosin hitusen myöhässä kartanolle. Astelin sisälle käyttämällä Alohomoraa, kuka välitti jostain käytöstavoista. Tervehdin kaikkia, ja katselin hitusen ympärilleni.

A/N 2: Kommentit olisivat tosi mukavia, kolmas luku tulee niin pian kun pystyn kirjottamaan.