Title: Viimeinen henkäys
Author: Winga
Beta: Picca
Genre: Angst, romance, deathfic, oneshot, songfic
Pairing: Harry/Draco
Rating: K-11
Summary: Taistelu Voldemortia vastaan on kuluttanut Harryn voimat, ja Harryn voitettua hän on hyvin huonossa kunnossa.
Disclaimer: En omista hahmoja, JKR omistaa. Laulu on Garbagen omaisuutta.
Warnings: Deathfic, itsetuhoisuus
A/N: Tästä laulusta tuli jotenkin kuolema mieleen, ja sitten tästä tuli tällainen. Harryn kuoleman syy jää vähän ilmenemättä, mutta se on tarkoitus... Osallistuu Albumihaasteeseen.
Kiitän Piccaa kovasti betauksesta ja genren & muiden sellaisten asioiden kanssa auttamisesta.
Ai niin, anteeksi ylimelodramaattisuus, ja kommentit olisivat aina mukavia...
Viimeinen henkäys
in my happy home I barely breathe
in my lovers arms I find relief
and there´s a sky that´s changing and a bird that sings
I never once in my wayward life was heading to run out
Harry makasi sohvalla Dracon kädet ympärillään. Tämä piti omistavasti kiinni Harrysta eikä tahtonut päästää irti. Molemmat pojat tiesivät mikä oli edessä.
”Kuule Draco”, Harry aloitti ja odotti, kunnes toinen varmasti kuunteli, ”sinähän tiedät, että löydän helpotuksen vain sinun kanssasi?”
Draco nyökkäsi tietäen tai arvaten mitä Harry aikoi sanoa. Hän tiukensi otettaan.
”Minä rakastan sinua, Draco, ja tahdon, ettet lopeta elämistäsi. Näetkö tuon muuttuvan taivaan ja kuuletko nuo laulavat linnut? En tahdo sinun surevan minua sen enempää kuin nekään omia kuolleita poikasiaan.”
Draco tunsi kyynelten polttavan silmiään eikä sanonut mitään, piti vain Harrysta kiinni, niin kuin tämä olisi kaikkein tärkein asia hänelle. Kuten varmasti olikin.
in my lovers arms I wait for morning
I beg my god to speak and tear me apart
I´d lay down my body I´d lay down my arms
I never once in my sweet short life meant anybody harm
Koko yön pojat makasivat siinä sohvalla, Harry Dracon sylissä. Hän odotti kuolemaansa, vaikkei elämäänsä tahtonutkaan jättää. Mutta silti hän lähes rukoili kuolemaa, hänen kipunsa olivat kamalat.
Antaisin mitä tahansa, jotta voisin jäädä Dracon luokse. Mutta toisaalta en siedä tätä enää, Harry mietti. En minä tahdo häntä satuttaa, en koskaan tahtonut satuttaa ketään, en edes Voldemortia, mutta hän kerjäsi sitä.
”Mitä mietit, rakas?” Draco kysyi katsoen Harrya huolissaan.
”Elämää, ja sitä miten paljon pahaa tein, vaikken koskaan tahtonutkaan”, Harry vastasi huokaisten. ”Ja sitä, miten tahtoisin jäädä luoksesi, vaikka me molemmat tiedämme, ettei se onnistu.”
Draco katsoi poikaystäväänsä surullisena tietäen, että tämä oli vielä kivuissa. Hän ei vastannut Harrylle mitään.
**
in my happy home I read the signs
in my lovers arms I move in time
there´s no more crying and there´s no more lies
I never once in my sweet short life was waiting for desire
Harry katseli ympäristöään etsien jonkinlaisia merkkejä. Ruumiissaan hän tunsi hiljalleen leviävän rauhan, mutta hän ei vielä välittänyt siitä. Dracon silmissä hän näki pakokauhun.
Ainakaan Voldemort ei enää uhkaa heitä eikä meidän tarvitse valehdella.
”Harry-rakas? Tiedäthän sinä, että minä rakastan sinua ja tulen aina rakastamaankin?” Draco katsoi kalpeana sylissään makaavaa poikaa, joka oli kuihtunut pikku hiljaa olemattomiin.
”Tiedän, Draco, tiedän. Haluan sinun silti jossakin vaiheessa päästävän minusta irti ja etsivän jonkun lohduttamaan sinua”, Harry vastasi hymyillen heikosti. Taistelu Voldemortia vastaan oli käynyt hänenkin voimilleen ja hän oli heikentynyt eikä voinut kovin syödäkään.
Dracon silmät kiilsivät pimeässäkin Harryn katsoessa tätä tarkkaan.
**
and there´s no more crying
and there´s no more pain
I never thought for one second I´d have nothing left but shame
Draco tiukensi otettaan Harrysta entisestään tuntiessaan tämän lösähtävän omaa ruumistaan vasten.
”Ei, ei, ei”, Draco nyyhkytti katsoen Harryn sulkeutuneita silmiä ja kuunnellen tämän lähes olematonta hengitystä.
Harry kuunteli Dracon anelua. Hän olisi vielä tahtonut lohduttaa tuota säälimäänsä poikaa muttei voinut. Minun ei ainakaan tarvitse enää itkeä tai kärsiä, hän ajatteli miettien Dracon kasvoja, koska hän ei saanut silmiään enää auki.
”Toivottavasti sinä et unohda minua”, Draco kuiskasi tietäen Harryn kuulevan. ”Minä en ainakaan unohda sinua.”
**
in my happy home I barely breathe
I never once in my wayward life was heading to run out
Harry veti henkeä sisäänsä vain kerran. Hän tunsi sydämensä pysähtyvän ja hän näki Dracon. Tämä ei tietenkään nähnyt häntä.
En minä ajatellut kuolevani näin nuorena, Harry mietti katsoessaan Dracoa ja nähdessään tämän poskille virtaavat kyyneleet. Älä sure, rakas, kyllä sinua autetaan. Minäkin tulen auttamaan, jos vain kykenen.
Draco katsoi suoraan Harryn kasvoihin, mutta hän ei nähnyt mitään, vain tyhjän seinän. ”Hyvästi, Harry”, hän kuiskasi pidellen yhä pojan ruumista.
