Nimi: Miesten ilta
Fandom: Kreikan mytologia
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: Slash, huumori, piruilu
Paritukset: Poseidon/Eros, Apollon/Hermes ja mainintaa muista
Juoni: Hermes järkkää yhteisen pokeri-illan, mutta Eroksella on mielessään vähän toisenlaiset pelit.
A/N: Ihana, ihana Eros <3 Kirjoitan hänestä aivan liian vähän. En tiedä miksi, kun se kerta on näin hauskaa, mutta juups. Ei repliikkejä, muuten. Halusin kokeilla tällaista tyyliä, ihka ensimmäistä kertaa ja mielestäni se toimii hyvin. Kommentit saavat minut aina iloiseksi ^^
Ficissä esiintyvät
Eros: Kieroileva ja ilkikurinen rakkaudenjumala, joka rakastaa sekoitella muiden kemioita ja poksautella ihmissuhteita, ihan vain omaksi viihteekseen.
Poseidon: Yksi vanhimmista Olympoksen jumalista, merten valtias ja ylijumala Zeuksen veli. Ymmärtää välillä heittää arvovaltansa nurkkaan ja huvitella nuortenkin jumalten kanssa.
Hermes: Ovela, älykäs ja sulava varkaidenjumala, joka rakastaa pelejä (varsinkin niitä, jotka hän on keksinyt itse) Suhtautuu nihkeästi Erokseen.
Apollon: Kultahiuksinen ja kaunispiirteinen taiteiden- ja valonjumala, jonka monimuotoisesta suhteesta Hermeksen kanssa edes Eros ei osaa muodostaa kokonaiskuvaa. Ei pidä myöskään erityisesti Eroksesta (epäonnistuneiden rakkaussuhteiden takia)
Miesten ilta
Tulitko tänne hävitäksesi, Eros?
Niinhän nuo sinivihreät silmät kysyvät, vaikka ilme onkin näennäisen ystävällinen. Hyvin usein silmät paljastavat sen, mitä sanat ja muut ilmeet yrittävät hartaasti kätkeä. Jopa huijarin silmistä voi nähdä nuo pienet vivahde-erot. Se ei ole helppoa, mutta minua voisi pitää eräänlaisena ihmistuntijana. Samat säännöt pätevät jumaliinkin pienellä soveltamisella. Hermes on taitava valehtelija, mutta jopa hän ei aina kykene kätkemään asioita, joita haluaisi, varsinkaan, kun hän innostuu. Ja tänään, tänään Hermes uskoo voittoonsa ja tietää minun tulleen ilman suunnitelmaa. Mutta minä en olekaan kiinnostunut korttipelistä. Suloinen, typerä Hermes. Minä tulin pelaamaan aivan toisenlaista peliä. Oletko valmis, Hermes? Kohta nähdään kuka tässä häviää, sillä voittajahan korjaa koko potin.
Tämä on miesten ilta, näemmä. Pöydän ääressä ovat meidän lisäksemme Poseidon ja Apollon, johon molemmilla Hermeksellä on aivan erityinen suhde. Apollon näyttää hyvältä kuten aina. Kullanvaaleat, hyvässä ojennuksessa olevat hiukset, niin veistoksellisen kauniit kasvonpiirteet, että Daavidin patsaskin olisi haljennut silkasta kateudesta ja kullanruskeat silmät suorastaan säteilevät jumalaista kauneutta. Ilmankos Hermes jaksaa aina tuijotella Apollonia. Varkaidenjumalahan ei moista koskaan myöntäisi, mutta kyllä minä tiedän millaista säätöä hänellä on ollut musiikinjumalan kanssa. Sitä juorua ei edes vikkeläsäärinen Hermes pääse pakoon. Lisäksi Apollon rakastaa tehdä kaikesta aina ison numeron. Heidän suhteensa on herkullisen monimutkainen ja joskus naurettavan läpinäkyvä. Ehkä pitäisi kokeilla saisinko jommastakummasta ulos hieman mustasukkaisuutta tämän illan aikana. Se voisi olla mielenkiintoista.
Poseidon on hieman toista maata kuin veljenpoikansa, jotka eivät näköjään osanneet päättää rakastaako toisiaan tänään, huomenna vai aivan ollenkaan. Tänään en voi olla huomaamatta, miten hyvältä merenjumalakin osaa näyttää. Hän näyttää noin kolmikymppiseltä, ruskettuneelta ja miehekkään leveät hartiat saavat minut oitis syttymään. Kasvot ovat komeat ja miehekkäät. Silmäkulmassaan hänellä on tietynlainen pilke, josta pidän. Hän on pukeutunut rennosti sinivalkoiseen seilorin t-paitaan ja revittyihin farkkushortseihin. Parran tilalla on seksikäs sänki, jonka väriä voisi luonnehtia kuparinruskeaksi. Hiukset ovat vähän tummemmat. Poseidon ei ole aivan niin huikentelevainen kuin pikkuveljensä, joka tunnetaan myös ylijumala Zeuksena, mutta eihän merta voinut kesyttää eikä sen hurjuutta hillitä. Vaimo saattaa odottaa kotona, mutta kuka siitä piittasi, Amfitriteä itseään lukuun ottamatta. Kenties Poseidon on uskollisempi tapaus kuin veljensä, mutta vain vaivoin. Avioliitto näyttää olevan jumalalle varsin hatara käsite tai sitten vain tulkinnallinen. Rakkaudelle ei voi asettaa rajoja, senhän tajuaa tyhmempikin. Tekisi mieli antaa turpaan avioliiton keksijälle. Hups, se onkin Hera. Jätänpä väliin.
Hermes sekoittelee kortteja, jotka ovat suurin piirtein jokin taiteellinen ylisuoritus. Ei tarvitse omata suurtakaan päättelykykyä arvata kuka ne kortit on tehnyt. Apollonin täydellisillä kasvoilla on hymynhäivähdys. Hän näkee saman minkä me muutkin: kortit ovat kauniit, mutta käytössä kuluneet. Tapa, millä Hermes kohtelee niitä, on sulava, mutta aistikas. Varkaidenjumala todella rakastaa niitä kortteja. Mieleni tekee mieli huokaista äänekkäästi. Poseidon pyörittelee ainoastaan silmiään ja keskittyy peliin. Hän taitaa vain toivoa, etteivät kaksi muuta ala lemmekkäiksi pelin edetessä. Turha toivo. Nuo silmät iskevät jo niin halukkaasti kipinää toisilleen. Palan halusta panna kapuloita rattaisiin.
Mitähän me oikein pelaamme? Ei kiinnosta, en välitä. Pidän toisella kädelläni kortteja, katson oikeasti edes näkemättä niitä. Apollon katselee omia korttejaan, mutta tuntiessaan käteni reidellään, hänen päänsä nytkähtää. Hän vilkaisee minua eikä näytä arvostavan. Kaipaisi varmaan enemmän Hermestä käpälöimään itseään, mutta varkaidenjumala innostuu aina niin kovasti peleistään, että kortit ovat nyt ainoat, mitkä hän näkee. Ehkä ei olisi kannattanut panostaa niihin niin kovasti, Apollon. Hivutan kättäni hitaasti ylemmäs, kunnes Apollon tarttuu niihin polttavalla otteella. Tukahdutan kivun älähdyksen, mutta puren huultani. Valonjumala päästää tyynesti irti ja panee kortteja pöytään. Hermes hymähtää melkein hellästi ja laittaa omansa. Jotenkin kierros on ohi ja Poseidon murisee itsekseen hävitessään. Hermes kieriskelee voitossaan ja hypistelee pelimerkkejä niin tavattoman itsetyytyväisenä. On aika saada tuo omahyväisyys karisemaan hänen kasvoistaan. Onneksi on olemassa Poseidon. Hänen kauttaan muita on helppo manipuloida.
Rakkauden magia on niin monimuotoista, etten voi käsittää mitä hienoa muunlaisessa magiassa muka edes on. Aloitan rauhassa. Hieman kiihtynyttä latausta Poseidonin suuntaan. Hänen häviämisensä auttaa mukavasti. Hermes lojuu tuolissaan kuin kuningas. Hänen piirteensä eivät ole aivan niin yksiselkoiset kuin Apollonin ja Poseidonin. Hänessä on tiettyä menninkäismäistä kurittomuutta. Villi, musta kiharakuontalo tehostaa sitä vaikutelmaa entisestään, mutta kasvot ovat myös komeat, hyvin hurmaavat itse asiassa, ja hymy on sekoitus huijarin karismaa sekä toverillista ystävällisyyttä, mutta että minä sitten vihaan tuota ylimielistä virnettä, joka koreilee hänen kasvoillaan tälläkin hetkellä. Katsahdan Poseidoniin, joka huomaa katseeni ja kohtaa sen kysyvästi. Viiton hienovaraisesti Hermekseen ja nyrpistän nenääni. Sanattomasti viestin: katso nyt tuotakin, luulee olevansa parempi kuin me. Poseidon nyökkää ja on samaa mieltä. Tietenkin on. Häviäjät kantavat aina kaunaa voittajille. Se on hyvä. Kohotan kulmiani ja kysyn: haluaisitko täräyttää hänet alas pilvilinnoistaan? Poseidonin suupieli nytkähtää ja siinä on vastausta kylliksi. Voi kyllä, hän haluaa sitä kovasti. Tunnen liikettä pöydän alla. Hermeksen hymy levenee ja Apollonin katse on tiukasti korteissa. Pojat taitavat pelata pientä jalkapeliä pöydän alla. Niin läpinäkyvää. Huokaisten tartun lasiini ja juon nektariani, jotta en hätiköisi suunnitelmassani. Katson Poseidoniin ja sitten Apolloniin. Hermes pitää auringonjumalaa omanaan tänä iltana. Paras tapa saada hänet valppaaksi on hieman ravistella jumalaa moisista olettamuksista. Poseidon tajuaa vihjeeni, onpas hän nokkela, ja hymyilee.
Hän aloittaa kevyesti juttelun. Apollon ja Hermes vastaavat ja minä heitän välikommentteja. Keskustelumme vaikuttaa rennolta ja toverillisilta, mutta samaan aikaan kortteja lyödään pöytään ja peli tiukkenee. Hermes joutuu lopettamaan Apollonin hiplaamisen keskittyessään kovasti ja Poseidon käyttää hetkeä täydellisesti hyväkseen. Aluksi se on pelkkää viatonta flirttiä. Vaikutun, kun näen, miten vaivattomasti Poseidon sen kaiken tekee. Hän on tehnyt tällaista ennenkin. Mikä mies, ajattelen ihastuksissani. Pikkuhiljaa Apollonkin alkaa oivaltaa, että Poseidon yrittää iskeä häntä. Narsistisuudessaan Apollon ei pistä ollenkaan pahakseen ja vain hymyilee ja puoliflirttailee takaisin. Poloinen Hermes ei edes tajua, että hänen miestään viedään parhaillaan hänen nenänsä edestä. Se ei ole hyvä. Hänen täytyy huomata se. Muuten kaikki on ollut turhaa.
Terästäydyn sen verran, että keskityn peliin ja ilokseni huomaan olevani oikeassa avainasemassa. Muutama taktikoitu siirto ja minä olen voittaja! Ja kuinkas ollakaan, Hermes on hävinnyt ja kunnolla onkin. Vihansekainen tyrmistys räjähtää varkaidenjumalan komeille kasvoille, kun hän tajuaa, miten tässä on oikein käynyt. Ja kun Apollon ja Poseidon heittävät kevyesti huulta ja katselevat toisiaan suorastaan himokkaasti, Hermes tajuaa viimein, mikä on se todellinen peli mitä tässä pelataan. Oivallus saa hänet kiehumaan, kun huomionsa on ollut koko ajan aivan väärässä asiassa. Minä kiherrän riemusta itsekseni. Varkaidenjumala katsoo minua ja arvaa, että minulla on näppini pelissä. Hän siristelee silmiään. Hymyilen rennosti vastaukseksi ja kohotan kulmiani. Mikä on vastaiskusi? kysyn. Hermes kiristelee hampaitaan ja vilkaisee Apollonia, jonka kieli leikkii cocktailtikkuun varrastetulla drinkkikirsikalla. Poseidon ei enää leiki olevansa kiinnostunut vaan hänen silmänsä seuraavat tiiviisti valonjumalan kielenliikkeitä. Vain se, että he istuvat vastakkain, estää jumalia käymättä saman tien toistensa kimppuun. Apollonin moraali seuralaisten suhteen näyttää olevan joustava. Hän ottaa sen, joka antaa hänelle eniten huomiota. Melkein kaikki jumalat ovat sellaisia. Mustasukkaisuus säteilee Hermeksestä suorastaan aaltoina, mutta hän on tarpeeksi fiksu oivaltamaan, että todellinen vihollinen ei ole Poseidon vaan minä. Palan halusta nähdä, miten hän aikoo hoitaa tilanteen.
On minulla tietysti omiakin motiiveja mukana tässä pelissä. Poseidon osaa pelata tätä peliä taitavasti ja minä rakastan hyviä pelureita. Jos Apollon saa kahden jumalan huomion, pahimmassa tapauksessa hän kerää koko potin ja minä jään tyhjin käsin. Sellaista en voisi hyväksyä. Poseidon kuuluu tänä iltana minulle, mutta en soisi poikien saavan toisiaan takaisin niin helposti. Hermes katselee minua ja ajattelee, punnitsee vaihtoehtojaan. Sitten hän kääntää kelkkansa, katsoo Poseidoniin päin ja antaa merenjumalalle hurmaavimman hymynsä. Iskurepliikki saa meidät muut hämmästymään, mutta alkuhämmennyksen jälkeen Apollon käy ihan kuumana. Ajatus siitä, että hän voisi päästä harrastamaan pientä kimppakivaa molempien kanssa, on kuin lottovoitto. Poseidon ei tiedä miten oikein pistäisi sanansa. Hermes ja Apollon katsovat toisiaan ja he ovat taas samalla aaltopituudella. Minä, sinä ja Poseidon, heidän silmänsä säihkyvät toisilleen. Täydellistä. Hermes vilkaisee minua ylenkatseellisesti. Kuinka ovelaa, ajattelen vaikuttuneena. Hermes sai Apollonin huomion itseensä sortumatta mustasukkaisuuteen. Ainoastaan Poseidon ei näytä olevan tyytyväinen ratkaisuun. Hänhän aloitti koko pelin näpäyttääkseen Hermestä ja nyt näyttää siltä, että varkaidenjumala on tulossa mukaan. Siitä ei merenjumala pidä enkä pidä minäkään.
Apollon antaa täydellisen ratkaisun tilanteeseen huikkaamalla, että hakee jääkylmää nektaria jääkaapista. Hermes hymähtää ja puristaa veljeään pakarasta, kun tämä ohittaa hänet. Sen jälkeen Hermes hymyilee voittajanhymyään, joka on edelleen yhtä sietämätön kuin peli-iltamme alussa. Poseidon murjottaa, mutta minä jatkan suunnitelmani toteuttamista. Odotan, että Apollon katoaa keittiöön ja sanon muille, että haluan siideriä nektarin sijaan. Ennen keittiötä muutan itseni Hermeksen näköiseksi ja seisahdun ovensuuhun. Nojaan ovenkarmiin ja jäljittelen Hermeksen voittajanhymyä. Voi, se tulee minulta tavattoman helposti. Apollon huomaa minut ja hymyilee. Hän ilmeisesti toivoikin, että Hermes seuraisi häntä. No, hän oli melkein oikeassa.
Painan auringonjumalan vasten jääkaappia niin, että kolahtaa ja suutelen häntä nälkäisesti. Apollonin seksuaalinen turhautuminen näyttää olevan huipussaan, sillä minun täytyy vain hipaista hänen haarojaan, kun hän on jo kovana. On suuri houkutus hoidella Apollon Hermeksen hahmossa, mutta en aio antaa hänen luulla liikoja itsestään. Suutelen ja käpälöin häntä, tuhlaten aikaa. Ihan pian Hermes tai Poseidon tai miksei molemmat, tulisivat katsomaan mikäs meillä oikein kestää. Annan Apollonin kääntää asetelman toisin päin ja hän työntää minut jääkaappia vasten. Kuulen askeleita ja Apollon availee jo farkkujeni nappeja. Muutun takaisin omaksi itsekseni juuri kun Hermes Poseidon perässään tulevat ovelle. Heidän ilmeensä ovat herkullisia. Hermes on pakahtua raivosta ja Poseidon näyttää siltä kuin olisi niellyt sitruunan. Apollonin suu aukeaa raolleen, kun hän tajuaa kenen kanssa oikein on pussaillut ja melkein harrastanut seksiä. Hän kivahtaa minulle raivoissaan. Hermes kääntää näylle selkänsä Apollonin selittelyistä huolimatta, ja palaa korttipöydän ääreen. Poseidonin katse kohtaa omani. Hän ei oikein tiedä mitä ajatella minusta. Apollon raivoaa minulle, mutta Poseidonin katse ei värähdä. Kun Apollon kohottaa kätensä joko lyödäkseen minua, mutta uskoakseni se on jotain huomattavasti tuskallisempaa, Poseidon keskeyttää ja tarraa veljenpoikansa käsivarteen. Apollon katsoo epävarmana setäänsä eikä uskalla uhmata merenvihreiden silmien tuimaa katsetta. Hän ottaa nektarikannun ja poistuu kiihtyneen näköisenä.
Räpyttelen silmiäni yllättyneenä tilanteen saamasta käänteestä. Poseidon ei sano mitään, joten tyydyn vain ottamaan siiderini jääkaapista ja mennessäni Poseidonin ohi, painan lanteeni kevyesti häntä vasten. Kuiskaan hänelle kiitoksen ja sen siivellä lupauksen uskomattomasta illasta, mikäli häntä sattuisi kiinnostamaan. Poseidon värähtää, mikä ehdottomasti kielii myönteisestä vastauksesta. Hymyilen itsekseni, kun kävelen takaisin pöytään, jossa on kireä tunnelma. Apollon ja Hermes eivät katsahdakaan toisiinsa. Valonjumala vain siemailee nektariaan ja näpertelee pelimerkkejä. Hermes istuu paikoillaan ja melkein repii kortteja käsissään. Hän mulkoilee minua murhaavasti. Virnistän voitonriemuisesti. Apollon katsoo minua myös pahasti ja sihisee petoksesta. Hermes heittää siihen syyttävän kommentin, miten hänen veljensä ei tajunnut sen olevan joku muu kuin hän. Apollon tiuskaisee siihen, ettei Hermes nyt niin ainutlaatuinen ole. Kumpikin vaipuu äksyyn hiljaisuuteen ja vain minä olen loistavalla tuulella. Kun Poseidon palaa pöytään, peli jatkuu. Hermes korvaa illan panonsa voittamalla kolme kertaa putkeen. Poseidon ei näytä pistävän pahakseen. Minä ja hän harrastamme kovaa silmäpeliä ja hänen kätensä tuntuu reidelläni ihanalta. Kohta koko korttipeli menettää merkityksensä ja housuni alkavat puristaa. Merenvihreät silmät katsovan minua ja näen, että hänen ajatuksensa kulkevat samoja ratoja. Mutta ilmeisesti hän haluaa antaa Hermekselle vielä viimeisen iskun. Olemme pelanneet strategiapeliä jo pitkään, panokset kasaantuvat ja Hermeksen keskittyminen on niin kovaa luokkaa, ettei kiharakaan värähdä hänen päässään. Sitten Poseidon asettelee korttinsa, laskee pisteet ja Hermes menettää hermonsa.
On sangen mielenkiintoista nähdä, miten pelienjumala kadottaa itsehillintänsä ja paiskaa pelimerkit menemään. Nektarikannu posahtaa rikki ja kortit kastuvat. Hermes tarraa Poseidonin kortteihin ja repii ne kappaleiksi. Apollon huudahtaa närkästyneenä, sillä ovathan ne hänen suuri taideteoksensa, mutta Hermes ei näytä kuulevan. Kaikki illan tapahtumat näyttävät kerääntyvän yhteen katkeraksi möykyksi hänen sisällään ja silmät iskevät silkkaa raivon kipinää. Minä nojaan tuolini selkänojaan ja odotan tulevan rakastajani reaktiota. En pety. Hermes huutaa Poseidonille törkeyksiä ja yrittää päästä niskan päälle, mutta merenjumala voittaa hänet leikiten. Hermes tarttuu kurkkuunsa ja putoaa tuoliltaan yskien ja sylkien merivettä keuhkoistaan. Hänen silmänsä ovat laajenneet paniikista suuriksi. Poseidon katsoo veljenpoikaansa hyvin tyytyväisenä ja iskee sitten minulle silmää. Että minä käyn kuumana häneen! Apollon kivahtaa Poseidonille ja auttaa Hermeksen pystyyn. Lempeästi auringonjumala koskettaa Hermeksen kaulaa ja vesi haihtuu höyryksi hänen sisältään. Varkaidenjumala on jo hieman rauhoittunut. Hän katsoo sekä minua, että Poseidonia vihaisesti ja osoittaa ovelle päin käskien meitä häipymään. Apollonille hän ei sano mitään, mutta valonjumala ei näytä olevan lähdössä mihinkään. Heidän mieleensä taitaa vihdoin putkaa se ajatus, että pieleen mennyt ilta on kokonaan minun syytäni, kuten se tietysti onkin. Nousen ylös ja Poseidon noudattaa esimerkkiä. Virnistän Zeuksen pojille, mutta niin kauan kuin Poseidon on puolellani, he eivät uskalla tehdä mitään muuta kuin tuijottaa minua murhaavasti. Näyttääkseen, että epäonnistuin heidän erottamisessaan, heidän kätensä tarttuvat toisiinsa lujasti ja jumalten ilmeet kuvastavat omanlaistaan voitonriemuista uhmaa. Salaan hymyni. En minä siitä pahastu. Olenhan minä kuitenkin rakkaudenjumala.
Mutta on silti helpotus päästä ulos sieltä paikasta ja vielä parempaa on tuntea Poseidonin huulet omillani. Hän nauraa minulle ja tempuilleni pitäen niitä varsin viihdyttävinä. Hymyilen itsetyytyväisenä ja kehun hänen pelisilmäänsä. Poseidonin hymy kutsuu minut taas syvään suudelmaan ja hänen vaatteensa pääsevät koristamaan kämppäni tylsiä lattioita. Pidän siitä, miten provosoiva Poseidon on. Hänelle ei voi panna vastaan – ikään kuin haluaisinkaan – vaan hän työntää minut sängylle ja tulee itse perässä. Sormemme kietoutuvat yhteen ja kun hän katsoo minuun, tiedämme molemmat voittaneemme tämän pelin. Kieräytän hänet alleni ja näytän millaisen palkinnon hän tuli saaneeksi. En kuule hänen valittavan. Tietenkin hän nauttii seurastani, sillä enhän minä häviäjää edes huolisi.
