Kirjoittaja Aihe: Siinä välissä (x, z; luvuista ja ulottuvuuksista), S  (Luettu 1398 kertaa)

Yökulkija

  • ***
  • Viestejä: 538
    • Rainbowned
Nimi: Siinä välissä (x, z; luvuista ja ulottuvuuksista)
Ikäraja: S
Varoitukset: ei ole
Haaste: Lausahdusarpajaisten bonuskierros, tietoa löytyy tekstin lopusta
Summary: "Kaksivärinen! Muuttujapelle! Luuseri!"

A/N: Koska luvut ja muuttujat ja niiden hahmot. Ja värit. Ja matematiikantunti, jonka voi käyttää muutenkin kuin laskemalla. Ei-niin matikisteille (ja kaikille muillekin) löytyy tekstin lopusta muutama selvennys. Teksti kuvastaa paremmin kuin arvaattekaan käsitystäni numeroista.

Pitäkää hauskaa.

---


Siinä välissä (x, z; luvuista ja ulottuvuuksista)



0. luominen




1. määrittely

1.) x = 2y + 6
2.) z = y + 3


2. sieventäminen 

 


Kiljuntaa. Mielipuolista remuamista. Pilkkaavia huutoja, joista z ei edes yrittänyt saada selvää.

Z tiesi, mitä x aikoi, ja oli jo ehtinyt alistua kohtaloonsa. Lukujen maailma oli julma, ja kaikista julmin se oli niille, jotka olivat määrittelyssä saaneet toisten lukujen mielestä alimman aseman.

”Kaksivärinen! Muuttujapelle! Luuseri!”

”Pää kiinni.”

X ei hiljennyt, kiljui vain kovempaa. Z ei osannut päättää, kuulostiko toinen hurmioituneelta vaiko pelkästään sekopäiseltä. ”Muuttuja. Sinussa on muuuttuja!”

Z pyöritteli silmiään. ”Niinpä taitaa olla. Sinussakin on.” Hän ei aikonut yllyttää x:ää enempää. Hän oli z, se rauhallisempi osapuoli. Sitä paitsi hän oli varma, että tiesi asioista enemmän kuin x.

”Niin on, mutta ei pysyvästi. Minä saan supistettua sen itsestäni pois! Tiedätkö, mikä tässä on parasta? Kun teen sen, sinä katoat!”

Z päätti pitää hieman hauskaa. ”Mutta sittenhän minä kuolen. En minä halua kuolla!” Hän onnistui vieläpä kuulostamaan anelevalta.

X:n äänenvoimakkuus kasvoi korviasärkeväksi. ”En välitä, vaikka kuolisit! En todella välitä! Sinä katoat, ja minusta tulee puhdas. Niin on tarkoitettu! Tiedätkö, mikä olisi vielä parempaa? Se, että minusta tulisi Yksi!”

”Ei sinusta voi tulla Yksi”, z huomautti pää kallellaan. ”Sinusta tulee Kaksi.”

”Entä sitten? Minä jään kuitenkin jäljelle, minusta tulee puhdas, sinä katoat!”

”Kuinka kauan aiot vielä jatkaa tuota? Ja ei, en katoa.”

”Kuolet ainakin.”

”Luvut ovat kuolemattomia.”

X pärskähti. ”Typerintä, mitä olen vähään aikaan kuullut! Mikään ei ole kuolematonta.”

Z kohautti olkiaan. ”Luvut ovat.”

”Eivätkä ole.” X tiesi, että valta oli hänellä itsellään, ja aikoi kerrankin ottaa siitä kaiken irti. ”Takaisin aiheeseen. Tai no, esitetäänpä kysymys. Miltä tuntuu olla pohjimmiltaan kaksivärinen?”

”En minä ole kaksivärinen. Meistä kummastakin tulee yksivärisiä”, z vastasi silmiään pyöritellen.

”Eikä tule! Minusta tulee punainen, sinusta tulee suttua. Hei, äskeinen kysymys taisi olla epäreilu. Anteeksi, en ajatellut tarpeeksi kauas. Miltä tuntuu olla suttua?”

Oli z:n vuoro pärskähtää. X:llä todella oli mielenkiintoinen näkemys todellisuudesta. ”Suttua?”

”Niin, suttua! Kun sinä katoat, sinusta tulee suttua! Sinusta tulee ei-mitään! Kaikki maailman luvut yhtä aikaa! Ei, parempaa, sinusta tulee kaikki maailman värit yhtä aikaa! Puhdasta suttua! Kävelevä diskopallo! Et ole väri, heijastat vain niitä! Katsot minua, kun olen saavuttanut ylimmän tason ja tiedät, ettet itse koskaan kyennyt siihen!”

Z hymyili pehmeästi. ”Kaikista ylin taso on Yksi. Ei Kaksi.”

”Aivan sama!” X:llä oli hullunkiilto silmissään. Hän näki silmiensä edessä tulevan pienen universuminsa täydellisyyden ja itsensä sen valtiaana.

Z päätti valistaa x:ää ja katsoa, kuinka pitkälle tämä menisi.”Tiedätkö, mitä me olemme?”

”Lukuja, tietenkin. Ai niin, sinähän olet suttu! Luuuuseri! Suuuutttu!”

”Tiedätkö, mitä oli määrittelyä ennen? Kaikki mahdolliset luvut. Mihin oletat noiden lukujen kadonneet? Ei minnekään. He ovat edelleen olemassa. Tilassa, jota kutsut sutuksi. Meidän ympärillämme. Siellä, missä olemme olleet ja missä olemme edelleen.”

”Aivan sama, ei minua edes kiinnosta! Minä pääsin sieltä jo pois, minut ylennettiin korkeammalle tasolle, minä –”

”Luvut ovat kuolemattomia. Sinun todella pitäisi tietää se. Enkä minä sitä paitsi edes katoa, minusta tulee –”

Ennen kuin z oli saanut asiansa sanottua, x oli jakanut itsensä tekijöihin.






* * *


3. mitä x ei tajunnut

1.) z puhui totta kun väitti, ettei katoa
2) z:sta tuli osa x:ää
3.) z:sta tuli 1
 




---


A/N2:

1.) Lausahdusarpajaisten lausahdukset:

1. Fluffylausahdus: Sinä olet kuin sadusta.
2. Angstilausahdus:" En välitä vaikka kuolisit!"
3. Random: "Kävelevä diskopallo!"

Ensimmäistä en saanut sopimaan, pahoittelut siitä. Viimeisestä tuli oikeastaan ajatus koko tekstin pääideaan.

2.) Supistuksessa supistettiin pois lausekkeet y + 3 (z = y + 3). Kummankin tilalle tuli luku 1. Jos ajatellaan pidemmälle, lopputulos on 2*1/1. Z jäi osaksi lopputulosta, ja z oli siis 1. Tarpeeksi monimutkaista? Enpä taida selittää enempää.

3.) Random lisätieto: x kutsui z:aa kaksiväriseksi, koska z edusti lausetta y + 3. Y ja 3 ovat erivärisiä.

Kommentoikaahan ja kyselkää rauhassa, jos jokin ei auennut.
« Viimeksi muokattu: 05.09.2013 17:31:53 kirjoittanut Yökulkija »

Funtion

  • Vieras
Vs: Siinä välissä (x, z; luvuista ja ulottuvuuksista), S
« Vastaus #1 : 04.09.2013 22:21:30 »
Voitasko me perustaa sellainen fandom kuin matematiikka ja täyttää sillä ficciosastot? Pliiiiiiiis?

Sinussa on muuuttuja!”
Tahallinen ylimääräinen u vai vahinko?

Z pyöritteli silmiään.
:DDD SILMÄT! Z:llä on silmät kun mä koko ajan kuvittelin että kyse on tosiaankin vain ideamaailmassa havaittavissa olevista luvuista.

”Typerintä, mitä olen vähään aikaan kuullut! Mikään ei ole kuolematonta.
X on ihan tyhmä (en oo koskaan pitänyt siitä, koska noin 99,9999999 %:ista mun matikan tehtävistä se x on se joka pitää ratkaista ja vittu ku asdfghjklö. Mut x on myös väärässä. Luvut on kuolemattomia, toisaalta taas... ei ne tavallaan oo. Koska ne on just ideamaailmassa, ihmisten päässä, ja jos ihmiset yhtäkkiä "unohtais" luvut, eihä niitä ois enää olemassa, right? Eiks ne oo olemassa just silloin kun niitä ajatellaan -- toisaalta, eihän mun tartte koko ajan ajatella lukua 8 jotta se olis olemassa. Ok anti olla mietin tätä joskus myöhemmi lisää.

”En minä ole kaksivärinen. Meistä kummastakin tulee yksivärisiä”, z vastasi silmiään pyöritellen.
Ylimääräinen välilyönti ennen replaa.

4.) z:sta tuli 1
Jee se pääsi korkeimmalle tasolle. o/ Mut eiks tän pitäs olla 3? Sulla jäi kakkonen kokonaan välistä...

Todella omaperäinen idea. :DDDD Hieman hämäsi silmiään pyörittelevät ja hymyilevät luvut, itse kun näen luvut aina tummina tai vaaleina, mutta... no, eihän ne luvut ylipäätään kauheesti juttele toisilleen, right? Olipa virkistävä originaaliteksti! Pidin tästä ideasta hurjasta eikä toteuttaminenkaan ollut hullumpi, ainoo vaa et menin vähän sekasin z:n ja x:n reploissa kun niihin ei viitattu (mun mielestä) tarpeeks selkeesti. Mut yleisesti ottaen x oli se tyhmempi ja lapsellisempi ja z oli sit vakavampi ja viisaampi ja enemmän mun makuuni. Yks kysymys jäi mieleeni: missä y oli?! Olisin tahtonut y:n kans mukaan. :<

Haha, eipä tässä muuta, kiitos pienestä yhtälön ratkaisusta! :DD

Yökulkija

  • ***
  • Viestejä: 538
    • Rainbowned
Vs: Siinä välissä (x, z; luvuista ja ulottuvuuksista), S
« Vastaus #2 : 05.09.2013 14:58:09 »
Kiitos kovasti kommentista, ainakin tiedän että joku tämän on lukenut ja jotain tajunnutkin. Perustetaan vain. Tykkään kovasti matematiikkaan liittyvistä ficeistä, enkä ajatellut jättää tätä viimeiseksi. :D

Muuuttujan ylimääräinen u on tahallinen. Koska x yritti ärsyttää z:aa ja venytteli sanoja. Muuuuttujassa olisi voinut olla jo liikaa vokaaleja. Ja kyllä, z:llä on silmät. Ainakin tässä. Totta kai ideamaailman luvuilla voi olla silmät. ^^

Lukufilosofia on jännää. Z ajatteli tuossa jotenkin niin, että vaikka luku supistuisikin pois, se olisi silti olemassa. Eli... jotain. Z tietää lukuna paremmin. :'D Liittyy jotenkin siihen matikkaversumiin, jossa z ja x ovat. Siinä on kaikki luvut yhtä aikaa, mutta vain osa näkyvissä. Ja kiitos typon huomaamisesta, ei ollut paha mutta korjasin.
Lainaus
4.) z:sta tuli 1
Jee se pääsi korkeimmalle tasolle. o/ Mut eiks tän pitäs olla 3? Sulla jäi kakkonen kokonaan välistä...
Z oli alun perin lauseke. Kun lauseke supistetaan toisella samanlaisella, kummastakin tulee 1. Eli x:sta tuli 1. Sama kuin 1/1 = 1 tai 5/5 = 1.

No joo, reploista, päätin jättää sen tuollaiseksi, kun puhujina olivat vain nuo kaksi. Koen luvut tietyllä tavalla erilaisina väreinä/hahmoina, joten siksi tekstini matikkaversumissa luvut ovat värejä. Ja koska ne ovat hahmoja, niillä voi olla myös eleitä. :> Y ei ollut tekstissä siksi, että mielestäni x ja z vain sopivat tähän paremmin. Y olisi se vähän viileämpi ja ehkä alistuvampi ja tekstin kannalta tylsempi osapuoli. Siksi. Ehkä joskus toiste sitten.

Öääh, eipä muuta, kiitos kysymyksistä ja kommentista yleensä ja kiva että tykkäsit. ^^

Funtion

  • Vieras
Vs: Siinä välissä (x, z; luvuista ja ulottuvuuksista), S
« Vastaus #3 : 05.09.2013 17:27:09 »
sensaatio: Mut eiks tän pitäs olla 3? Sulla jäi kakkonen kokonaan välistä...
Yökulkija: Z oli alun perin lauseke. Kun lauseke supistetaan toisella samanlaisella, kummastakin tulee 1. Eli x:sta tuli 1. Sama kuin 1/1 = 1 tai 5/5 = 1.

Ei, kun meinasin tällä sitä et:

Lainaus
3. mitä x ei tajunnut

1.) z puhui totta kun väitti, ettei katoa
3.) z:sta tuli osa x:ää
4.) z:sta tuli 1

Tossa on lueteltu kohdat "1, 3 ja 4" vaik ajattelin et siinä pitäis olla "1, 2, 3", että se olis luettelo, niiku tyylii a, b ja c -- vai mitä nää luvut merkitsi? : o

Yökulkija

  • ***
  • Viestejä: 538
    • Rainbowned
Vs: Siinä välissä (x, z; luvuista ja ulottuvuuksista), S
« Vastaus #4 : 05.09.2013 17:29:25 »
Siis joo, jäi filosofointi päälle  :DD Korjaan. Editointivirhe. Ihan järjestysnumeroita ovat. :D