Kaikki tiet vievät Mikä-Mikä-Maahan (S)

[Funtion]

Nimi: Kaikki tiet vievät Mikä-Mikä-Maahan
Kirjoittaja: sensaatio
Ikäraja: S
Tyylilaji: näennäissekava sekoilu; femmeä ja... ööh... ?
Sanamäärä: 639
Haasteet: Originaali10, Femme5, Ficletpakka
Yhteenveto: Ehkä olemme väärässä tarinassa.

Alkusanat: Syytän tästä alitajunnallisesta purkauksesta yksinomaan psykologiaa, jota oon viime päivinä lukenut iltaisin sängyssäni, juuri ennen nukkumaanmenoa (liekö tällä syväkin tarkoitus, ehkä mun alitajunta työsti näitä asioita perusteellisesti koska ne oli mun työmuistissa hetkenä jona nukahdin). Luultavasti mun ei olis pitänyt julkaista tätä, mutta kun sain pari haastekärpästä yhdellä iskulla, niin hei, miksei! :DD

Kommentit ovat = ♥

Kaikki tiet vievät Mikä-Mikä-Maahan

— ja takana meri kuohuu kuin shampanja. Käskinkö minä avata ikkunan? Ehkä olemme väärässä tarinassa. Ehkä — jos minä — jos aloittaisin alusta?

Dear sinä, joka katsot maailmaa Notre Damen ruusuikkunan läpi. On vuosi 2013 ja jumalat jumaloivat ihmisiä ja ihmiset inhimillistävät jumalat. Me puhumme hyvin vähän ja vain asioista joista emme tiedä mitään. Katso nyt tuotakin, pintaa joka heijastaa omakuvamme, tuosta me voimme puhua, puhutaan tuosta, minä aloitan: sinun kasvoissasi on likaa. Sinä sanot darling, sinä sanot valo saa ikkunan loistamaan kuin jalokiven. Minä sanon: sinun silmissäsi on vikaa. Mitä sinä näitkään? Darling, sinä sanot, näen vain kauneutta eikä kauneutta voi sanoilla kuvata. On kauniita asioita toki, mutta minä näen puhdasta kauneutta, en kaunista sinua tai kaunista minua, en kaunista Pariisia.

Mutta sinä olet kaunis, toki, darling.

Dear minä, joka kirjoitan life is less able ja täten siteeraan herra A.:ta josta Myers kertoi ja josta C. G. Jung kirjaansa kirjoitti. Herra A. todisti itselleen, että hänen alitajuntansa on hänestä riippumaton älyllinen olento. Esitän nyt samat kysymykseni sinulle, dear, kuin herra A. esitti alitajunnalleen:

Kuka sinä olet? — Trixie.
Oletko sinä nainen? — Kyllä.
Oletko koskaan elänyt maan päällä? — En ole.
Tuletko joskus elämään? — Kyllä.
Milloin? — Kun minut tunteneet muistavat minut jälleen.
Miksi keskustelet minun kanssani? — Mutisten ääni on kaks.

(Viimeinen vastaus on anagrammi lauseesta 'koska minä näen sinut'.)

Dear Trixie, joka olet sinä, dear, hän joka odottaa että hänet tunteneet muistavat hänet jälleen, dear Trixie, minä kirjoitan ja annan sormenpääni tahria musteen. Haluan kuvitella sinut naiseksi, jota rakastan. Haluan kuvitella sinut — ei, en haluakaan. En halua kuvitella sinulle ulkoisia piirteitä, haluan kuvitella sinut paikkana jonne palaan. Jokaisella ihmisellä on oma Mikä-Mikä-Maansa ja haluan kuvitella sinut siksi. Haluaisitko sinä kuvitella minut siksi? Haluaisitko sinä minut siksi; sen vuoksi ja maaksi?

— ja takana meri kuohuu kuin shampanja. Käskinkö minä avata ikkunan? Ehkä olemme väärässä tarinassa. Ehkä — jos minä — jos aloittaisin alusta?

Tällä kertaa minä olen poissa. Sanotaan että olen Los Angelesissa. Tai Dubaissa. Pidätkö sinä lentämisestä? Pidän siitä, miten he tarkastavat olenko turvallinen. Kävelin tänään pimeällä kadulla, jota kukaan ei tahtonut valaista. Olisin tahtonut turvatarkastajan viereeni, tai jonkun jolla on käsi, vapaa käsi, tyhjä käsi, turvallinen käsi — sain käsiaseen suun takaraivooni. Varas tarvitsi rahoja enemmän kuin minä, niin epätoivoinen, joten olen helpottunut; onneksi en ehtinyt tuhlata dollareitani elokuvalippuun tai cappuccinoon. En nähnyt varkaan kasvoja, mutta kuvittelin hänet sinuksi.

Life is less able. Dear sinä, joka et ole sama dear sinä kuin edellisessä tarinassa, dear sinä, joka et ole Trixie. Dear sinä, jonka minä määritän edellisten olentojen perusteella, dear sinä joka et ole se ja se, vaan joku muu. Näin viime yönä unta meistä. Me olimme hotellissa — onpa tyypillistä minulta, enhän koskaan halua omistaa mitään, haluan vain lainata ja palauttaa sitten, palauttaa paremmassa kunnossa kuin ennen lainaa — ja makasimme sängyllä konfettisateen alla. Sade ei loppunut; katto ylisti meitä kuin voittajia. Minä mutisin: jos maailmanloppu tulisi tänään, me voisimme peruuttaa sen vain yhdellä sormennapsautuksella. Sinä suutelit minua: leukaa, kaulaa — helminauhaani koskettelit, kuin ruusukkoa. Sinä sanoit darling, sinä sanoit, tai päinvastoin: aiheuttaa sen.

Dear sinä, joka et ole se ja se. Olet elossa. Olet.

— ja takana meri kuohuu kuin shampanja. Kuohuiko meri kun emme kuunnelleet? Mitä se edes on, meren kuohuminen, onko se nälkää vaiko koti-ikävää? Sinä sanot darling, sinä sanot eivät meret voi koti-ikävää potea. Merellä ei ole kotia. Meri on koti. Tähän minä sanon: mutta jos menet merelle, sinä kaipaat rantaa, siis miksi ei meri —

Korkataan pullo shampanjaa, kas näin, näin, tule lähemmäs, ota kuohuviinilasit, piripintaan, jospa vähän ylikin, mutta älä — älä anna meren koskettaa meitä. Mennään tuonne, tuonne, toinen tähti oikealla ja suoraan aamuun. Ehkä Trixie odottaa meitä siellä. Ehkä tämä elämä, juuri tämä, on enemmän kuin less able.

[Herkkuoone]

Moi sensi! Päätin lukaista tämän ihan vain koska ”Vien nopsaa Kuuriksen tekstin jotta tuota mun ei oteta. :DDDDD”, joten here I am. ;> Katselin tuota otsikkoa jo tämän ilmestyessä ja mietin, että pitäisikö tsekata, mutta olin liian laiska silloin, huoh minä – otsikko nimittäin herätti mielenkiintoni tuolla ”Mikä-Mikä-Maalla”, sillä olen tässä vietellyt useamman päivän yhtä sarjaa katsellen ja se toi mieleeni kyseisen sarjan! Toinen otsikosta syntynyt mielleyhtymä taas vei minut Roomaan, koska ”kaikki tiet vievät Roomaan” ja jäin kyllä miettimään, että onko näiden välillä jotain yhteyttä vai eikö. Noh, eiköhän sekin kohta selviä, kun itse tekstin kimppuun päästään. :>

Miksi keskustelet minun kanssani? — Mutisten ääni on kaks

(Viimeinen vastaus on anagrammi lauseesta 'koska minä näen sinut'.)
K-U-O-L-I-N. Mä luinkin tuon ylemmän rivin vastauksen vähän ihmetellen sen sekavuutta, mutta ihanaa, että se selitettiin heti, eikä tarvinnut tuntea oloaan tyhmäksi tämän vuoksi tekstin loppuun asti. : D Oikeasti oh gaad, mikään anagrammiin viittaava ei olisi tullut itselleni missään vaiheessa mielen viereenkään, mutta hyvä että sinä keksit sitä käyttää, niin voin hehkuttaa asiaa. (Ovelaa.) : D Ja ps. tuon ”Mutisten ääni on kaks” lopusta uupuu piste. :>

Kuten itsekin hieman kyseenalaistit tämän julkaisua, voisin itse varovaisesti liittyä samaan ajatukseen: tekstiä olisi ehkä voinut vielä hioa ennen julkaisua. Ja ei, ei, älä ymmärrä väärin, tämä on upea teksti näinkin, mutta pientä yksityiskohtien viimeistelyä jäin kaipaamaan.
Sinä sanot darling, sinä sanot valo saa ikkunan loistamaan kuin jalokiven. Minä sanon: sinun silmissäsi on vikaa.
Esimerkiksi tässä näkyy yksi ihan mitättömän pieneltä näyttävä seikka, mutta joka kuitenkin häiritsi itseäni älyttömästi: kun ”minä” sanoo jotain, käytetään kaksoispistettä, mutta kun ”sinä” sanoo jotakin, kaksoispiste puuttuu ja tilalla on kursiivi – ehkä hieman turhaan omasta mielestäni. Tähän voi tietysti olla sinulla kirjoittajana jokin looginen ja hieno selitys, mutta näin lukijan kannalta tuo kursiivilla leikittely tuntui jotenkin turhalta, sillä se vei tehoa sellaisilta kursiivikohdilta, joissa kursiivia käytettiin sanan tai parin korostamisessa/painottamisessa. Yhh, en osaa selittää tähän aikaan vuorokaudesta, mutta joo, häiritsi.

Mutta sinä olet kaunis, toki, darling.
Tässä kohdassa pidin kursiivista, sillä se korosti kohtaa mukavasti, tosin korostuksen tehokkuutta söi juuri tuo josta tuossa ylempänä puhuin. ++ En tajua tätä ristiriitaisuutta. Ennen tätä kohtaa sanotaan ”- - en kaunista sinua tai kaunista minua - -” ja nyt ”sinä” onkin kaunis?? En vaan… tajua. Yhh.

Dear sinä, joka et ole sama dear sinä kuin edellisessä tarinassa, dear sinä, joka et ole Trixie. Dear sinä, jonka minä määritän edellisten olentojen perusteella, dear sinä joka et ole se ja se, vaan joku muu.
? ! ? ? ! ! ! ? Dear sinä, joka et ole kukaan, mutta tunnut olevan kaikki, kuka sinä oikein olet?? Hajoiluttaa ihan kamalasti, sillä tämä teksti vei minua kyllä täysin sata nolla. : D ♥

Dear sinä, joka et ole se ja se. Olet elossa. Olet.
Ei tsiisus, tämä on ihan kamala teksti, alan kyseenalaistamaan oman elossa olemiseni, apua : D : D : D

Okei. Pääsin nyt loppuun ja mitä jäi käteen: hämmennystä, sekavuutta ja epäuskoisuutta nyt ainakin, koska oikeasti: en rehellisesti sanottuna tajunnut puoliakaan mistään tai mihinkään liittyen. Hmm.. Olenko aivan äärettömän paljon hukassa, jos arvelen, että tässä on ns. kolme eri tarinaa, jotka nitoutuvat yhteen? Tai siis, kun tuo ” — ja takana meri kuohuu kuin shampanja”-aloitus toistuu kolmesti ja aina sen jälkeen hylätään edellinen, muttei kuitenkaan hylätä. En saanut otetta mistään parituksesta, ei hetistä, ei slashista, ei femmestä, en hahmoistakaan. Kertojaääni on hyvin hämmentävä ja kaikki se ”dear”-puhuttelu melkein ajoi minut järjiltäni, sillä minulla ei ollut mitään hajua, mistä ”sinästä” puhutaan. : D Punainen lanka (alussa sain pidellä jopa siitä kiinni!!) napsahti poikki jossakin vaiheessa ja sen jälkeen menin kyllä täysin tuuliajolla – liian paljon tartuttavaa, mutta siltikään mistään ei saa otetta, apua. Tämä jätti ihan pirun tyhmän olon jälkeensä, ei voi muuta sanoa. Psykologia ei selvästi todellakaan sovi minulle, ugh.

Tämän kommentin kohdalla järkevyys loppui ennen kuin alkoikaan, mutta kiitokset tästä! Teksti jätti jälkeensä äärettömän hämmennyksen, mutta jollakin kieroontuneella tavalla pidin siitä. Otsikko jäi arvoitukseksi, mutta jääköön, nyt minä lähden itse etsimään tietäni Mikä-Mikä-Maahan. Kiitos vielä. ♥
~ Herkku.

//Muoks. Oon laiska —. Ups. En jaksa laittaa uutta viestiä, joten muokkaan tähän. Toivottavasti huomaat tämän vielä! Vastauksesi todella selvensi tätä tekstiä — erityisesti tuo universaalius sai minut suurin piirtein takomaan päätäni seinään, koska totta kai mä ton muistan, koska se on yksi niistä harvoista asioista, jotka muistan filosofian pakolliselta kurssilta. : D Mut hyvä juttu että hei availit tuota kohtaa, sillä moinen ajatus ei olisi tullut mielen viereenikään tuossa yhteydessä. : )

Ja hahah, mulle on jotenkin niin ominaista sanoa suoraan, jos en jotakin tajua, sillä joskus on vaan hyvä pudottaa itsensä sieltä korkealta pilvilautalta ja osoittaa, ettei voi ikinä tietää kaikesta kaikkea. :P

Ja ps. Tuohon anagrammiasiaan vielä: "Mutisten ääni on kaks" ei itse asiassa ole anagrammi lauseesta "koska minä näen sinut", sillä kun samoja kirjaimia ryhtyy yliviivailemaan, lauseesta "mutisten ääni on kaks" jää jäljelle t-kirjain, kun taas jäljelle jäävä kirjain on "koska minä näen sinut"-lauseen kohdalla n. : )

[Funtion]

Herkkuoone, sano vielä kerranki ittees laiskaks nii mä.. mä... emmä tiä. Mikä mä sit oon, jos sä oot laiska?? Älä tunne huonoa omaatuntoa siitä ettet tätä silloin lukenut, eihän tää loppujen lopuks valoittanut yhtään mitään, päinvastoin! Tuolla Roomalla ei välttämättä oo yhteyttä tekstiin, se nyt vaan on sanonta josta muokkasin itelleni sopivan otsikon. Mut tietty voihan sen tähän jotenkin liittää. : )

Oh, piste puuttuu tuolta! Gosh, meen laittamaan sen paikoilleen. Oli kyllä pakko kääntää toi anagrammi tuohon, koska jos oisin jättänyt tuon pelkän "mutisten ääni on kaks", ei kukaan ei ois tajunnut mistä hitosta mä puhun. :DD

Ja mmh, ymmärrän pointtis hiomisesta. Tavallaan kuitenkin kirjoitin tän ns. automaattikirjoituksella, josta Carl Gustaf Jungkin kirjassaan puhui, kirjassa joka mua tähän inspiroi, siinä... no, copypastetan Wikipediasta pienen pätkän Jungin ajatuksia: "C. G. Jungin mukaan järjen korostuminen tieteellisen todellisuuskäsityksen myötä on johtanut ihmisen vieraantumiseen tiedostomattomista psyyken prosesseista. Tämä on johtanut ihmisen itsetuntemuksen kapenemiseen ja ilmenee hänen mukaansa muun muassa neurooseina ja yhteisöllisinä harhakuvitelmina." Oon tästä samaa mieltä, et nykyään -- varsinkin nykyään, paljon enemmän kuin Jungin aikana yli viiskyt vuotta sitten -- korostetaan ihan liiaksi järkeä ja rationaalista ajattelua. Toinen syy, miksi en tätä jäänyt viikkokausiksi editoimaan, oli se että tiesin ettei tästä tulis koskaan valmista. Mun itsekriitikkoni olis kieltänyt tän tekstin julkaisemisen kokonaan, jos oisin jäänyt ees seuraavaan päivään asti odottamaan. Ja joo, toi kaksoispiste/kursiivi-juttu oli ihan tietoinen päätös ja oletin että se helpottaisi lukijaa. Lisäksi kun tuossa ihan alussa muotoilu on kääntänyt vähän väärinpäin, kas tässä:

Mitä sinä näitkään? Darling, sinä sanot, näen vain kauneutta eikä kauneutta voi sanoilla kuvata.

niin tää kohta ois varmaan ollu vähä sekava ilman kursiiveja, ois voinu mennä replat keskenään sekasi:

Mitä sinä näitkään? Darling, sinä sanot, näen vain kauneutta eikä kauneutta voi sanoilla kuvata.

(tuossahan nyt tuon "mitä sinä näitkään?" kohdan voi periaatteessa sanoa kumpi tahansa, vaik onhan se järkevämpää että tuo "sinä" sanoo sen. Mitään tän syvempää tarkotusta tuolla ei ollut, aattelin vaan et se helpottais lukijaa. :DD

En tajua tätä ristiriitaisuutta. Ennen tätä kohtaa sanotaan ”- - en kaunista sinua tai kaunista minua - -” ja nyt ”sinä” onkin kaunis?? En vaan… tajua. Yhh.

Ensinnäkin: KIITOS! Musta on ihan mielettömän hienoa, et viittit sanoa suoraan ääneen, että et tajua jotain -- just Renneto tekikin hyvän huomion, että moni täällä Finissä ei halua "leimautua" tyhmiksi. Hienoo kuitenkin et sä myönsit tän suoraan. : ) Niin ja sit tää kohta... apua, tää menee nyt vähän filosofiseks, josset tajua jotain, voin koittaa selittää viel yksällä -- yritän sanoo tän nyt mahdollisimman selkokielellä. Toi "sinä" näkee puhdasta kauneutta ja sanoo siihen "eikä kauneutta voi sanoilla kuvata". Kauneutta ei voi ees nähdä, kun siis puhutaan pelkästä kauneuden käsitteestä. Kuvittele vaikka ajattelevas väriä "punainen". Ajattelitko? No, luultavasti sä ajattelit punaista villapuseroa tai punaista pyörää tai punaista neliötä -- mitä ikinä ajattelitkaan, sillä ei oo väliä. Sen mä tiedän, että sä kuitenkin ajattelit sitä punaista väriä jonkun esineen/muodon kautta, koska sä et pysty ajattelemaan pelkkää punaista käsitteenä. Sä voit ajatella tuolia, pelkkää tuolia, koska sehän löytyy tästä maailmasta. Mut esim. väri punainen on universaali, on olemassa sen punaisen idea. Ideamaailma ja aistimaailma. Aistimaailmassa voi olla se tuoli, mut tää punaisuus, punaisen idea, voi olla vain ideamaailmassa. (Vähän huono esimerkki sikäli, että värit on jo itsessään filosofinen ongelma -- mut ei syvennytä nyt tähän.) Eli se kauneus. Tässä tää "sinä" näki kauneuden idean. Se näki siis pelkästään sen "puhtaan kauneuden", kun se "katsoi maailmaa Notre Damen ruusuikkunan läpi" mutta myönsi samalla, että onhan tää "minä"kin kaunis. Ihan sama kuin se ois nähnyt punaisen idean ja samaan aikaan myöntänyt, että sen "minän" hiukset on punaiset. Ne vaihtoehdot ei sulje toisiaan pois (koska ne on tavallaa kahdessa eri maailmassa, juuri niissä idea- ja aistimaailmassa).

Tää juttu on tosi perusfilosofiaa, ihan jo lukion pakollisen kurssin juttuja, mut eihän se tietty tarkota, et kaikki tästä "tietäis" tai et kaikki ylipäätään osais liittää sen tähän. En halunnu et tekstini on pelkästään jotain oppikirjakamaa, joten en kokenut tarvetta "jäädä selittelemään" vaan kerroin niin kuin asia on.

Ei tsiisus, tämä on ihan kamala teksti, alan kyseenalaistamaan oman elossa olemiseni, apua : D : D : D

:DDDDD Sikäli hassua, sillä tän mun tekstin "sanoma" oli (mun näkökulmasta) se, että... no, tuo viimeinen lause sen sanookin. Ehkä tämä elämä, juuri tämä, on enemmän kuin less able. Life is less able = Elämä ei ole juuri kummoista. Mutta ehkä tämä elämä on. Tässä oli vähän tuskastelua olemassaolon kanssa, kyllä. Mut lopputulos on kuitenkin: Olet elossa. Olet. Niinkin yksinkertainen asia pääsee ihmisiltä usein unohtumaan -- juuri siksi että se on niin yksinkertaista. Sitä ei kiinnitä sellaisiin asioihin huomiota, jotka ovat läsnä koko ajan (esim. enhän mäkään nyt ajattele et kappas, mullon polvet! Paitsi tietty nyt ku nostin sen esille, mut hetken päästä en enää ees huomaa et mullon polvet vaikka mullon ne). Samoin on olemassaolokin, vaikkei sitä koko ajan ajatteliskaan. Sikäli hassua, sanoin, koska sä aloit tässä kyseenalaistamaan oman elossa olemises!! :DD Toisaalta... ehkä sen pitikin mennä näin? Oot aina pitänyt elossa olemistas itsestäänselvyytenä, asiana jota et ajattele vuorokauden ympäri, niin ehkä tällainen muistutus kääntääkin asiat päinvastoin: alat miettimään, että oonkohan mä sittenkään olemassa. Ehkä ihminen on olemassa juuri silloin, kun se ei ajattele olevansa olemassa. Hui kamala, nyt menee uhkaavasti muille raiteille... (mielenkiintoinen aihe kyllä :DD)

Olenko aivan äärettömän paljon hukassa, jos arvelen, että tässä on ns. kolme eri tarinaa, jotka nitoutuvat yhteen? Tai siis, kun tuo ” — ja takana meri kuohuu kuin shampanja”-aloitus toistuu kolmesti ja aina sen jälkeen hylätään edellinen, muttei kuitenkaan hylätä.

!! Tämä on yksi mahdollisuus. : ) Jokainen lukukerta on tulkinta, oon iloinen että sain kuulla tän sun. Tätä voi myös ajatella (en sano että itse olisin ajatellut tän näin, annan vain vaihtoehdon) että tässä on kolme eri elämää, että niitä hahmoja onkin... mitä, kuusi? Tai sitten kolme eri tarinaa. Tai sitten kolme eri aloitusta saman tarinan sisällä, ikään kuin "syntymäriittejä" -- uusi alku (muutto, ero, työpaikka... kyllähän näitä "uusia alkuja" on jokaisen ihmisen elämässä). Tässä on siis tulkinnanvaraa, eikä sun tulkintas oo mitenkään väärä. Musta sä nappasit tän punaisen langasta kiinni aika mahtavasti, vaikket sitä itse tiedostanutkaan. : )

Psykologia ei selvästi todellakaan sovi minulle, ugh.

Älä sano noin, kun tämä ei ole psykologiaa nähnytkään. :DD Tää on vain mun... tapani ajatella? Oon opiskellut hurjasti psykologiaa ja filosofiaa, etenkin jälkimmäistä, joten tietty niillon ollut vaikutusta muhun ja mun ajatteluun, hyvin syväkin, itse asiassa. Mutta en kuitenkaan halua leimata tekstejäni oikein miksikään, se tuntuis aika... halventavalta niitä tieteitä kohtaan. :DD Psykologia tutkii ihmisen toimintaa, eikä tässä hädin tuskin kuin pintaa hipaistu.

Mä oon tosi pahoillani et tää teksti oli näin hämmentävä. : ( Syy on yksinomaan mun, mut toisaalta, tiesin kyllä et tätä ei helposti hahmota -- jos edes vaikeastikaan. Tästä voi jokainen poimia vaikka vain yhden asian, tai kaksi, tätä ei ole pakko ymmärtää kokonaisuutena, jos ei halua. Toivottavasti tästä ei kuitenkaan jäänyt pahaa makua suuhun ja toivottavasti, toivottavasti, tää jotenkin vaikutti suhun. Oon aika rohkea nyt kun sanon tän, mut tahdon aina, että mun tekstit jotenkin muuttaa ihmistä. Mieluummin parempaan suuntaan, toki, mut jollain tavalla edes.

Kiitos mielettömästi kommentistas!! : ) Mullei oo mitää itsehillintää näide vastausteni kanssa... :DD Teksti ei selvästikään toiminut tarpeeks hyvin yksinään, kun mun piti aukoa tätä näin paljon. Ugh. No, ehkä ens kerralla onnistun paremmin!
// voi hemmetti ny itteni kaa, tää vastaus on pidempi ku mun tekstini!!!

[Vlad]

Moipsan!

Mäkin luin tämän joskus (ihan vaan sen takia, että en ehtinyt sitä KKsta napata!) ja vähän samalla linjalla liikun kun Herkku. Tykkäsin tästä tekstistä jollain tapaa ihan valtavasti. Erityisesti ihmisiä jumaloivat jumalat ja jumalia inhimillistävät ihmiset olivat herkullisia. Aikalailla noinhan se aina menee; yliluonnollista ja ylempiä voimia halutaan tehdä inhimillisemmiksi, helpommin käsitettäviksi ja varsin usein tarinoissa kerrotaan, kuinka jumala(t) rakastavat ihmisiä ja blaablaa...

Herra A., Meyers? What the heck? Jungin kyllä tajusin, koska oon opiskelluy psykologiaa, mutta noi muut meni ohi. Tätä kohtaa seuraava vuoropuhelunomainen kohta on jotenkin kutkutteleva. Vastauksista vois saada vaikka millä mitalla erilaisia kovinkin psykologisia keskusteluja, mutta ehkä skippaan. Hieno kohta kuitenkin.

Mua ei juuri häirinnyt tämän sellainen pieni vaikeaselkoisuus (toki se voi johtua siitä, että luin sun kommenttivastauksesi, joka oli hyvin avartava), oikeastaan tämä oli miusta ainakin melko selkeä. Aika filosofinen juu (ja filosofia oli mun ykkösinhokkiaine koulussa, glll) ja osittain juurikin sen takia niin kiehtova ja mielenkiintoinen. Tässä oli ainakin omaan silmääni jotain dilemmanpoikastakin näkyvissä:

— ja takana meri kuohuu kuin shampanja. Kuohuiko meri kun emme kuunnelleet? Mitä se edes on, meren kuohuminen, onko se nälkää vaiko koti-ikävää?
erityisesti tässä kohdassa oli jotain ollako vai eikö olla -tyyppistä elementtiä ehkä...

[Funtion]

Vlad, heippa vaan! : ) Kiva et pidit jumala/ihminen-kohdasta, mikä ironia tässäkin, et säkin kirjoitit sanan "jumala" pienellä -- kirjoitin sen itsekin tekstiini ihan tarkoituksella. Tietty onhan siinä ero puhutaanko Jumalasta vai jumalista. Anyway...

Ugh, tuo Meyers-kohta tuotti mulle vaikeuksia. Tarkoituksenani oli siteerata häntä, mutta luin Meyersista Jungin kirjasta, siis olipa kerran Meyers --- KIRJOITUSVIRHE. Olipa kerran kirjoitusvirhe. :DD Frederic W. Myers, runoilija, kielitieteilijä, SPR:n (Society for Psychical Research) yksi perustajajäsen, tämä henkilö oli tässä ryhmässä ja samassa ryhmässä oli herra A., nimeämättömäksi jäävä henkilö, joka teki itselleen näitä automaattista kirjoitusta koskevia kokeita. Gosh, kiitos typon huomaamisesta! :DD Eli siis Jung lainasi kirjaansa Myersia joka lainasi herra A.:ta ja nyt mä lainasin vielä tätä kautta tähä tekstiini (noi kysymykset). HUH. Mutkan kautta!

Miks filosofia oli sun inhokkiainees!??! Sehän avartaa elämää suuremmassa mittakaavassa kuin mikään muu tiede. : o No, huomasin kyllä itsekin lukiossa filosofian epäsuosion, hyvä kun pääsin ees kursseille kun ei meinannut millään tulla täyteen tarvittavaa osallistujamäärää (olikohan se... 10 oppilasta? Haha ja meijä lukiossa oli satoja ihmisiä). Ja tuo shampanja-kohta oli hienosti poimittu, se on vähä just tyylii kuuluuko ääni jos puu kaatuu metsässä vaikka sitä ei kukaan kuuntele, haha, tää on jääny mun mieleeni yläasteen etiikan tunneilta. : ) Ollako vai eikö olla -tyyppinen tää koko teksti oli aika lailla, kiva et tää oli susta melko selkeä! Ehkä se johtuu tuosta vastauksestani...

Kiitos kun kommentoit!!! : )

[Xin]

Ensinnäkin mun on pakko kiittää sua. Tää teksti inspiroi mua. Mä sain jopa kirjotettua yhden word sivun verran tekstiä putkeen. Ottaen siis huomioon, että mä en oo mitään runoja pidempään kirjoittanut iäisyyteen.

Muuten mä en oikein osaa asettaa mun ajatuksiani sanoiksi. Musta tuntuu, että mä käyn tätä tekstiä vieläkin läpi mun sisälläni. Mä en saa niitä ajatuksia pintaan, mutta siellä ne myllertää jossain tän päänsäryn alla.

Mulla ei ole mitään valittamista enkä viitsi jokaista yksityiskohtaakaan kehua. Muuten olisin tässä vielä huomennakin, mutta silti tämän kommentin sisältö olisi yhtä tyhjän kanssa. En ehkä ymmärtänyt jokaista yksityiskohtaa, mutta mä ymmärsin kokonaisuuden. Pakko mainita, että kaikkein eniten pidän siitä variaatiosta, että tässä olisi kyse saman henkilön eri elämistä. Jokainen noista kuvauksista olisi kutakuinkin samankaltaisesta hetkestä hänen eri elämistään. Ainakin tolla kuvitelmalla saan tän yhtenäisemmäksi kuin sillä, että kyseessä olisi ihan irralliset hetket eri henkilöillä.

Äöööö. Ei mulla muuta. Kiitos ,_,

[Funtion]

Laitan tähän Herkulle uuden vastauksen ja kopioin tähä kans ton Xille tarkoitetun vastauksen jotten tuplapostaa ok.

*

Herkku, nonni, hyvä et sieltä filsan tunnilta on jotain ees jäänyt mieleen! :DD Ihmiset tosiaan näkee tekstin niin eri tavoilla, itselläni ei taas tullut mieleenkään, ettei joku tajuais tota, koska mulle se oli ilmiselvää. Mut, vaikka se oliki mulle ilmiselvää, se ei tarkota sitä että se olis ehdoton totuus. Toistan taas itteeni, mut sanonpa silti, et jokainen lukee tekstin ihan just niiku ite haluaa. : )

Toi anagrammijuttu.. oh my gosh. Oonkin miettinyt et oonko kirjoittanut tän tekstin jossai huuruissa vai en ja nyt se vastaus siihenkin tuli, hehe. Mä... woah. Kiitos kun pudotit tekstini katon. :DD Kuka nyt kattoa tarvitseekaan... oot aivan oikeassa. Täysin oikeassa. Ja mä... mä en enää vastasuudessa käytä anagrammeja. Tai jos käytänki, nii hanki toisen silmäparin.

Kiitos kommenttilisäyksestäs! En meinannut huomata sitä, mutta kun eksyin tänne topaan syystä kellonaika, huomasin! Olisit voinut kyllä laittaa vaan ihan uuden viestin... eihän keskustelusta oo mitään pahaa? : ) Mut kuitenkin, kiitokseni siis jälleen! (Lol en ees voi korjata tota anagrammia koska en haluu poistaa tota juttuu tuol ja voi lol nyt mua ainaki nolottaa tää teksti.)

*

Xin, oh hei sinä taas!! <3 Vau! Ihanaa jos tää teksti inspiroi, muiden inspiroiminen on mahtavaa! : ) Etenkin jos ne muut sit todella saa jotain aikaa, niiku sä sait tässä tapauksessa! (Toivottavasti se on jotain sellaista mistä saisit julkaisukelpoista ja jonka voisit sit tänne Finiin laittaa -- mä niin mielelläni lukisin sen, ja kommenttia myös heittäisin, totta kai. Ikävöin tekstejäs. </3)

Osanottoni päänsärystä, sitä on täällä itse kullakin liikkeellä... tää helle, ugh. Mä ymmärrän kyllä mitä tarkotit tolla, kun sanoit et käyt vieläkin tekstiä läpi sisälläs. Mulla on käyny noin viimeks kun luin Olemisen sietämätön keveys -kirjan, joka myllersi mussa ihan hulluna ja ihan hullun pitkään. Ne ajatukset oli siellä jossain mun päässäni, mut en saanut niistä sanoja. Ennen kuin aikanaan.

Yksityiskohtia ei tarvitsekaan aina ymmärtää, mun mielestä on hyvä poimii tekstistä ne jutut jotka itteensä kolahtaa. Hienoa et kuitenkin kokonaisuus selkeni! : ) Eri elämät kuulostaa hyvältä variaatiolta, se varmasti selkeytti tätä ihan eri tavalla. Kiitos itelles, kiitos ihan mielettömän paljon!! Oon hämilläni mutta onnellinen ja kiitollinen. <3

[Funtion]

MsMacAvity, kommenttisi oli vähän vaikeaselkoinen, joten pahoittelen mahdollisia väärinymmärryksiä: saa tulla helppimään, jos oon ihan väärillä teillä. Mmmh-hmm. Oon aika lailla samaa mieltä sun kanssa about kaikesta. Mun suurin ongelma on se, etten osaa tiivistää, etten osaa kirjoittaa lyhyitä tekstejä, ja sitten kun yritän niin tulos on juuri tämä: 10 000 sanan ansainnut kuvio on litistetty pieneen matkakokoon joka sitten (saattaa) räjähtää ilmaan suoraan lukijan kasvoille. Ehkä mä käytin pakkaamisessa hieman väkivaltaakin, kuten sanoit... mun alkuperäinen inspiraatio tuli juurikin psykologiasta, mut filosofia on mun kaikissa, kaikissa, teksteissä ees jollain tavalla läsnä, koska se on niin suuri osa mua itteä. Ja ehkä tällasen filosofisen ihmisen ei pitäis sit hakea sitä inspiraatiota psykologiasta -- näiden kahden yhdistelmä kun ei (ainakaan tällä kertaa) toimi(nut).

toisaalta tässäkin koen sen tietyn fokusoimattomuuden, koska tämä tuli minulle lukijana hienoina lauseina ja yksittäisinä ajatuksina, mutta suurempi tausta-ajatus tai -linjaus puuttuu.

-- ja toisaalta oon ite sellainen lukija, joka nauttii suuresti hienoista lauseista. Koreaa päältä, onttoa sisältä? Kyllä mä silti sanon, että se tarina on tärkeämpi kuin kieli, sillä rumallakin kielellä upea tarina voi olla hieno mut hienolla kielellä rumasta tarinasta ei tuu mitään hienoo. Esimerkkinä tästä on just yks kirja X jonka luin pakotetusti; siinä kieli oli ihan jumalainen mut se tarina oli niin syvältä, etten sit lopulta pitänyt siitä teoksesta lainkaan. Hiomattomalta tää varmasti näyttää koska sitä tää onkin, kirjoitin tän tosiaan vaan yks päivä ihan randomisti randominspiraation vallassa ilman mitään ideaa tai suunnitelmaa ja julkaisin vielä samana iltana (ilman esilukijaa!). Joskus mua aina mietityttää, et pitäiskö tällaisia ees julkaista, koska nää on lähinnä mun itsepuhelua. Toisaalta halusin nyt antaa sen mahdollisuuden, että tästä olis jotain hyötyä muillekin, ainakin Xin inspaantui tästä itsekin kirjoittamaan, joten jotain hyvää on saatu aikaan! :DD Mut ehkä tällaiset tekstit ei oo otollisimpia rakentavalle palautteelle tai palautteelle lainkaan (en väitä ettenkö sitä nyt tahtoisi ja tarvitsisi; yritän vain sanoa, että tuntuu pahalta kun muut uhraa vaivaa tän seulomiseen, kun tässä ei ehkä ole mitään seulomisen arvoista).

Ja tämä oli ehkä vaikein kommentti kirjoittaa ikinä, mutta halusin yrittää ilmaista sitä, mitä koin ja ajattelin, koska tämä oli hieno teksti, jossa oli mielestäni ainekset vielä parempaan.

Määritelmäsi "ainekset vielä parempaan" kuulostaa aika accurate-ilmaukselta mun koko tuotantooni. :DD Kiitos kun vaivauduit kommentoimaan, arvostan sitä suuresti ja sain paljon irti palautteestas, etenkin nyt laitoin tuon kokonaisvaltaisuuden pohdintaan. Anteeksi vielä kerran kun vaivasin sua tekstilläni, kun vaivasin päätäsi tällä, tai hetkinen, ehkä en sittenkään ole pahoillani! Joo ei, perun sanani: en oo lainkaan pahoillani siitä, että vaivasin päätäs. Päätä on aina hyvä vaivata (whoops filosofi minussa taas kitisee).

Kiitos paljon! : )

[RoastedGarlic]

Mielestäni tämä oli kaunis, ihana ja mielenkiintoinen lukea. En kuitenkaan saa itsestäni irti mitään tämän kummempaa, en, vaikka tämä teksti on ollut minulla auki selaimessa jo ainakin viikon odottamassa kunnollista lukemista. Ehkä tässä tekstissä pääasia onkin se selittämätön sekavuus, ettei sitä edes tarvitse yrittää yksiselitteisesti ymmärtää.

Tällaista kerrontateknisesti monenkirjavaa kokonaisuutta tuskin jaksaisin lukea kokonaisen kirjan verran, mutta novellissa toimii oikein hyvin.

Hahmot nousevat eläviksi pienillä asioilla, niin kuin tuolla 'darling'. Vaikken osaa sanoa mitään järkevää, haluan kuitenkin jättää kommentin: minä luin tämän, ja olen iloinen että sinä kirjoitit tämän, ja vihdoinkin minä saan hyvällä omallatunnolla sulkea tämän välilehden, kiitos.

[Funtion]

RoastedGarlic, äääh hiiteen "kunnolliset lukemiset"! Kuten itsekin sanoit, ehkä tässä pääasia on juurikin sellainen sekavuus. (Joka sitten jakaakin mielipiteeti.) Oon ihan ääääärettömän iloinen, että ilmoitit lukeneesi ja kommentoit, iloinen ja otettu! Kiitos huikeesti! : ) (Niin ja oon myös samaa mieltä tuosta, ettei tällaista tyyliä olis pidempänä jaksanut lukeakaa -- ees mä en ois jaksanu kirjoittaa tätä. Lyhyestä virsi kaunis, ainakin näin joskus.)

[Haruka]

Kommenttikampanjasta hyvää iltaa.

Tykkäsin tuosta otsikosta, siksi valitsinkin tämän luettavakseni KKsta. Pahoitteluni kuitenkin, jos tässä on kestänyt hieman viikkoa pidempään.

En oikein tiedä, mitä sanoisin tästä, koska kaikki muut tätä kommentoineet ovat sanoneet jo olennaisimman. Tää oli mukavan pohdiskelevaa tekstiä ja suloista, ehkä aavistuksen hieman haikeaakin. Ja pitäähän munkin nyt sanoa, että tuo anagrammi tuolla alkuvaiheessa oli nerokas keksintö

Filosofeista en ymmärrä tuolla mitään (vai psykologiko tuo Jung on?), mutta sen mainitseminen tässä tekstissä toi siihen elävyyttä. Sama juttu noiden englanninkielisten hellittelynimien kanssa. Mun suosikkikohtani tässä oli ehdottomasti tämä:

Dear Trixie, joka olet sinä, dear, hän joka odottaa että hänet tunteneet muistavat hänet jälleen, dear Trixie, minä kirjoitan ja annan sormenpääni tahria musteen. Haluan kuvitella sinut naiseksi, jota rakastan. Haluan kuvitella sinut — ei, en haluakaan. En halua kuvitella sinulle ulkoisia piirteitä, haluan kuvitella sinut paikkana jonne palaan. Jokaisella ihmisellä on oma Mikä-Mikä-Maansa ja haluan kuvitella sinut siksi. Haluaisitko sinä kuvitella minut siksi? Haluaisitko sinä minut siksi; sen vuoksi ja maaksi?

Tykkäsin myös noiden parin lauseen toistamisesta tuolla kovasti, se antoi mun ymmärtää, että jotain uutta on tapahtumassa, kun ensin palataan osaksi takaisin alkuun.

Kiitos tästä.

-Haruka

[Funtion]

Haruka, oh, en ees muistanut että tää oli linkattu KK:seen! Pieni mahdollinen myöhästyminen ei siis todellakaan haitannut. : ) Tuo Jung on psykologi, se kehitteli ne neljä kuuluisinta arkkityyppiään (anima, animus, self & shadow). Hienoa että pidit otsikosta, mä oon aina kovin huono keksimään niitä... Ja muutenkin hienoa että pidit, lainasit lempikohtas ja tykkäsit -- vaikkakin toi anagrammi oli moka mun osaltani. Mutta kiitoksia kovasti palautteestas!! : )

[Vilna]

Tsiisus.

Oikeesti en varmasti tajunnut puoliakaan tästä tekstistä. : D Tai siis, oon lukenut tän varmaan osapuilleen viisi kertaa ja joka kerta ennen kun alotan lukemisen ajatellut että "okei, nyt mä luen tän ajatuksella ja ehkä tajuankin jotain". Joka kerralla oon epäonnistunut. Tuntuu, että ymmärrän tätä joka lukukerralla vaan vähemmän! Haha, taas tuli todistetuksi tää mun teoriani, että oon vaan liian tyhmä sun teksteilles. Tai siis että oot vaan liian paljon mua fiksumpi. Mutta jokatapauksessa, vaikka en ymmärtänyt paritusta (siis ääk, oliko tässä ylipäätään paritus?!), darlingia ja merta joka kuohuu kuin shampanja (rakastuin tohon ilmaukseen! Pöllin sen vielä!!), niin mä tykkäsin tästä. Tää inspiroi mua ihan sikana! Kirjotin varmaan ainakin kolme wordsivua täyteen luettuani tän, joten siitä kiitokset. ♥

Otsikko houkutteli mut alunperin tän tekstin ääreen, odotin aluksi jotain ihan muuta ja pakko myöntää että tää teksti vei mua ihan satanolla. : D Tää oli tosi monitulkinnallinen ja mua häiritse ihan valtavasti, kun en saanut mitään kunnollista otetta tähän. I mean, mulle tuli mieleen tosta Trixiesta, että oliko se nyt jokin inhimillistynyt jumala tai jotain? Mä tulkitsen sen jotenkin tosta kommentista, että "ihmiset ovat inhimillistäneet jumalat" vai miten se nyt meni, ja sitten että "oletko elänyt maan päällä? -en ole". Varmaan naurat mulle siellä, mutta argh. : D Tai sitten kaikki tää oli pelkkää alitajuntaa ja kuvitelmaa, Mikä-Mikä-Maailma. Oliko minä-kertoja hullu? SIIS A-P-U-A. Kaikki nuo dearit, darlingit ja less ablet, oh god. Oikeesti, en vaan tajua. : DDD

Mutta joka tapauksessa, kiitos tästä tekstistä, tää oli upea, vaikka oonkin vähän sekaisin, kiitos darling. ♥

[Funtion]

Ante,

Oliko minä-kertoja hullu?

:DDDDDDDDD Apua, nauran täällä ihan hulluna!! Mut älä käsitä väärin, en naura sun "tyhmyydelles" (jos tekstiä ei tajua, se vika on yleensä ja ainakin tässä tapauksessa kirjoittajassa, ei lukijassa), vaan nauran koska sun kommentti oli niin ihanan rehellinen ja virkistävä ja aito. Kiitos kun jaoit todelliset ajatukses! Mutta onneksi mä oon jossain onnistunut, kun kerta sain Xinin kirjoittamaan ja nyt sain sutkin sinne Wordin äärellä; ehkä tää teksti ei palvellut lukuelämyksellään, vaan tarttuvalla inspiraatiolla. Ehkä tää ei ollutkaan niin floppi kuin tuumiskelin.

Mä en pysty vastaamaan sun kysymyksiis, koska mitään oikeata vastausta ei ole. Voisin esittää kymmenen eri tulkintaa, mut oon ihan varma et ne samat tulkinnat on jo sun mielessäs. Jokainen lukee tekstin omalla tavallaan, ottaa ne asiat mitkä ite haluaa, musta toi sun ajatus inhimillistyneestä Trixie-jumalasta oli ihana!

Anteeksi jos sekoitin sut. :DD Hyvä kuitenkin et kirjoitit, odotan innolla mitä sait aikaan! (Jos vaikka sattuisit julkaisemaan sen täällä...) Kiitos paljon palautteestas, my dear! ♥