Hui. Karmiva. Oikeasti. (Ja eihän ketsupilla mitään voi pestä!) Onneksi ketsupin valmistusta ei ihan lähipäivinä varmaan olla lopettamassa. Yksi syy, miksi tämä oli epärealistinen, minkä vuoksi tähän kyllä sopii juuri tuo "olipa kerran" -alku. Alkaa satuna, sellaisena hassun perustarinan oloisena, ja sitten yhtäkkiä kaikki ovatkin kuolleet. Edelleen: hui. Nojauduin oikein taaksepäin täällä ruudun takana.
Ketsuppia ja hattaraa... Mielenkiintoinen ajatus. Ja tuo hattara on kiva esimerkki, sellainen jännempi kuin vaikkapa tuo kalakeitto ja sen kaltaiset "perusruoat".
Ja ties mitä kaikkea muuta.
... Krhm. Olen hyvin kaksimielinen ihminen ja tässä kohtaa tuli sellainen "... niin mitä muuta?" (
if you know what I mean *epäilyttävällä äänensävyllä*)
Kohta "
Kurjana päivänä kaksi" iski jostain syystä minuun. Ehkä siinäkin jotenkin tuo... yksityiskohta. Tiedäthän, sellaiset kohdat tekstissä, jotka tuntuvat vaativan vielä jonkin lisäyksen. Juuri sellaiset lisäykset yleensä minuun iskevät.
Ketsuppiahan jotenkin rinnastetaan usein vereen, varmaan kun ovat molemmat punaisia (olen nero, eheheh), eli sen käyttäminen tässä oli kai sopivaa ja odotettavissa, mutta minä viisas ihminen silti järkytyin, koska muutos uhkaavaksi ja sitten väkivaltaiseksi on niin raju ja nopea. Sopii tosin noin, tuo äkillinen muutos siis.
Karmiva pikku tarina, joskin tästä ketsuppipojasta olisi mielenkiintoista kuulla lisää. :--D Olisi äidin kannattanut tosissaan harkita sitä hoitoon laittamista.
